HEISSULIHEI!

Olen tehnyt sen aiemminkin ja himskatti, että menin tekemään sen taas. Sillä seurauksella, että pilkka osui omaan nilkkaan. Muitutus itselleni; älä enää koskaan aliarvioi miesflunssaa. Never ever again. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta, kun kohauttelin harteitani toisen äärimmäisen kipuiselle tuskastelulle. Eilen aamulla heräsin kaktus kurkussa ja pärskin koko päivän. Tänä aamuna sama jatkui ja ajattelin, että kyllä se Buranalla ja Duactilla siitä lutviutuu.

Kunnes nousin aamiaispöydästä ja silmissä vilisi. Tuskanhikeä pukkasi ja samaan aikaan oli kylmä. Harvoin mittaan kuumetta, mutta nyt sen tein. Lämpöä. Tältäkö miehestä tuntui, kun oli aivan tuskaisena sohvalla? Murahteli vain iloiselle palpatukselleni. Miesflunssan kourissa kuume ei juurikaan nouse, mutta olo on kettumainen. Miesflunssa ei näemmä katso sukupuolta.

Ajoitus on täydellinen, nimittäin jo kouluaikoina muistan heränneeni ekana loma-aamuna kurkkukipuun. Sairastaneeni ekan viikon, jonka jälkeen loppulomat menivät terveinä. Ehkä kroppa jotenkin huokaisi helpotuksesta jälleen lasten loman alettua. Antoi tilaa flunssapöpölle. Itse kun olen sitä mieltä, että lasten loma on lomaa myös meille vanhemmille. Vaikkei itselläni varsinaista kesälomaa vielä olekaan.

Viimeisen kouluvuoden aikana olen syventänyt espanjantaitojani, muistutellut mieleeni sijamuodot, tutustunut antiikin Kreikan temppeleiden eri pylväsmalleihin ja lukenut Sokrateksesta. Opetellut kirkollisten juhlapyhien merkitykset koko vuoden osalta ja mieltänyt käsitteet hyvinvointivaltio ja pakolainen uudelleen. Tutustunut presidentin viiteen eri tehtävään ja hapuillen muistutellut mieleeni asioita fysiikan saralta, joita en koskaan edes ole kunnolla itse oppinut.

Kuluneen vuoden aikana olemme käyneet hedelmällisiä keskusteluja IG Directin puolella. Usein tuli laitettua kuva koulukirjasta ja kokeisiinlukusessioistamme. Osa ihmetteli, että enhän mä niihin kokeisiin lue. Että antaisin lasten vaan lukea. Osalta sain peukutuksia ja tukea.

Niin kauan kuin asia on minusta riippuvainen, meillä luetaan kokeisiin yhdessä. Ei mene päivääkään (lasten mielestä tuntiakaan), etten kysy onko läksyt tehty tai mitä kokeita on tulossa. Siinä missä jonkun mielestä tämä voi olla liian holhoavaa, tunnen että mun velvollisuuteni aikuisena on auttaa toisia koulunkäynnissä. Ihan niin kuin minuakin aikoinaan autettiin.

Koen, että en voi jättää opettajan vastuulle lapseni oppimista, vaan jos on jokin asia, jota lapsi ei koulussa syystä tai toisesta ole oppinut, se opetellaan kotona. Miehen reissatessa kevään aikana linjat kävivät kuumina ja facetime -puheluiden myötä opiskelimme parhaassa tapauksessa koko perhe yhdessä. Niitäkin iltoja oli, että kirjat muistettiin avata vasta kympin maissa illalla. Kokeiden ollessa seuraavana päivänä.

Muistan sen yhden ehkä hieman tuskaisenkin sunnuntaiaamun, kun toinen lapsista oli unohtanut hissan kirjan kouluun ja maanantaina oli koe. Sai onneksi whatsupilla kavereiltaan kuvat koealueesta. Mutta ei suinkaan siinä järjestyksessä, kun missä ne kirjassa oli. Yksi kaveri lähetti yhden aukeaman ja toinen toisen. Monesta sivusta puuttui rivien vikat kirjaimet.

Kaksi tuntia siihen meni, mutta sain kuin sainkin tulostettua kuvat, laitettua ne järjestykseen (sivunumeroita ei kuvissa liiemmin myöskään näkynyt) ja kirjoitettua sivuihin puuttuvat kirjaimet. Opeteltiin yhdessä ne Kreikan temppeleiden pohjapiirrustukset ja sen, mihin suuntaan oviaukko maantieteellisesti sijoittuu. Seuraavaan kokeeseen alettiin lukemaan kolmea päivää ennen koetta.

Itselläni järjettömän hyvä muisti on ollut se, mikä on auttanut koulutiellä paljon. Kuvamuisti, mutta myös numeromuisti. Viiden vuoden aikana olen oppinut sen, että kaikilla ei ole sitä hyvää muistia. Silloin on pitänyt tehdä töitä vielä enemmän. Yhdessä ollaan opeteltu muistisääntöjä. Rimpsuja ja assosiaatioita. Ilman ”Hauki on kala” -mentaliteettia.

Oppimisen ilo, se on mun mielestä se avain koulujuttujen hanskaamiseen. Ei pakottamalla eikä väkisten. Lapsilähtöisesti, mutta tiiviisti kannustaen. Tukien silloin, kun tukea tarvitsee. Itse olin keskiverto-oppilas, ei stipendejä eikä hymypatsaita meillä näkynyt. Mutta siitäkin huolimatta olen mielestäni pärjännyt hyvin. Päässyt kauppakorkeaan nippanappa sisään ja saanut paperit ennätysajassa ulos. Nauttinut samalla elämästä. Tämän kun saisin iskostettua myös meidänkin tyttöihin. Varsinkin siihen toiseen, kunnianhimoisempaan. Koulu on suuri osa elämää, mutta elämässä on niin paljon muutakin.

Joten lasten loma on meidän perheessä lomaa myös aikuisille. Hengähdystauko ennen uuden oppimista. Kroppani otti nyt hengähdystauon kirjaimellisesti. Sohvan nurkassa on hyvä olla peiton alla. Samalla kun kuuntelen keittiöstä perunamuusia ja nakkikastiketta tekevän kaksikon juttelua. Toinen heistä taitaa suunnata ruoan jälkeen viereiselle sohvalle vaakatasoon; ystävien kanssa vietetty yö teltassa taisi olla kovin uneton. Niin kuin se kesälomalla saa ollakin ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis kommenteistanne lapset ja raha -postaukseen – siellä on vielä muutamia kommentteja vastaamatta, mutta palaan niihin kyllä hetimiten. Nyt silmät vähäksi aikaa kiinni ja syreenin tuoksuisten unien pariin. Ninni Schulmanin äänikirjan siivittämänä.