torstai 20. kesäkuun 2019

Juhannus maistuu mansikalle! 🍓

MOIKKAMOI IHANAT!

Vuoden yksi ihanimmista juhlista on aivan näppituntuman päässä. Se on jännä, että en ole todellakaan ollut aina juhannusihmisiä. Nuorempana ja jopa teininä pidin juhannusta vähän pakkojuhlana. Ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin äiskä ja iskäkin oli pidempään mökillä meidän kanssa. Juhannus, kuten joulukin, on saavuttanut uuden merkityksen vasta lastensaannin jälkeen.

Sitä haluaa jotenkin välittää juhannusperinteitä eteenpäin lasten myötä. Hakea metsästä juhannuskoivut kuistin pieleen, tehdä saunavihta perinteisten oppien mukaan, laittaa maljakkoon luonnon antimista kukkakimppu, saunoa, uida, pelata pelejä ja syödä. Juhannus maistuu ennen kaikkea mansikalle, on sitä maistunut jo 43 vuotta, mutta myös hitusen uusille perunoille ja sillillekin 🙂 Mansikkakakku on yhtä tärkeä juhannustraditio kuin ne juhannuskoivutkin. ID

Mansikkakakku vaihtelee vuosittain; milloin on tarjolla mansikkabritakakkua, milloin mansikkapavlovaa. Tänä vuonna teen tarjolle jälleen tuon ihan älyttömän hyvän mansikkakakun, jonka reseptin sain vuosia sitten ihanalta työkaveriltani Jenniltä. Vaikka olen jakanut tuon reseptin täällä blogissa ainakin sata kertaa aiemmin, niin kerta kiellon päälle 😉

Juhannuksen mansikkakakku

1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
(näitä en ole muuten enää löytänyt kaupasta pariin vuoteen…
olen käyttänyt tavan isoja kaurahiutaleita)
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
– yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi
– leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan
– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita

Me saadaan saareen vieraita huomenna; maailman paras anoppi ja appiukko tulevat perinteisesti yhdeksi yöksi ja mikäli perinteet jatkuvat, niin saadaan lauantaina rakas ystäväperhe saareen. Ainakin päiväseltään. Teen mansikkakakun pohjan tänään valmiiksi ja täytän sen huomen aamulla. Tämä kakku paranee ajan saatossa, joten mikälisikäli kakkua on jäljellä lauantaina, niin tarjoamme sitä kuplien kanssa.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja ennen kaikkea turvallista juhannusta. Muistakaa nauttia, syödä mansikoita ja levätä. Uida ja saunoa. Tai oikeastaan tehdä just sitä, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä  Ajattelin pitää kannettavan visusti piilosti sunnuntaihin asti. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin viimeistään lauantaina veri vetää kuitenkin blogin puoleen 🙂 IG storyn puolella juhannustunnelmat päivittyvät tasaiseen tahtiin!

IHANAA JUHANNUSTA! 


keskiviikko 19. kesäkuun 2019

Mitä meidän pihassa kasvaa?

HELLUREI JA ERITTÄIN NIHKEÄN HELTEISET TERKUT TAMPEREELTA! 🙂

Ukkonen on jyrissyt vähän väliä ja välillä tulee vettäkin kuin saavista kaatamalla. Minuutin verran kerrallaan. Suomen suvi  Saan liki päivittän IG:n puolella kysymyksiä, että voisinko esitellä meidän pihan kasvustoa tarkemmin. Te lukijat olette eläneet ihanasti mukana tässä meidän pihaprojektissa ja olen saanut teiltä hirmuisen paljon tietoa ja tukea. Minulta on kysytty usein myös sitä, että onko meillä ollut pihasuunnittelija käytössä. Ei ole, vaan se oli sellainen asia, jossa pihistettiin. Pihan suunnittelimme miehen kanssa ihan alusta asti itse ja ainakin tällä haavaa näyttäisi, että kaikki tehdyt valinnat ovat menneet putkeen. Vaikea uskoa, että tuo oli vielä vuosi sitten aivan mutavelliä koko piha!

Kasvimaan puolella ollaan vietetty aikaa paljonkin niin blogissa kuin IG:ssäkin, mutta perennapenkit sun muut ovat tyystin jääneet esittelemättä. Syy tälle on se, että koska monet kukat kasvatin sipuleista, niin en ole viitsinyt kuvailla niitä juuri ennen kuin ovat maan pinnalle puskeneet 🙂 Eiväthän ne vieläkään kuki juuri mikään, mutta ovat jo vihreinä. Tällaiselle puutarhajutuissa ”peukalo keskellä kämmentä” -tyypille jo tuo on suuren suuri saavutus.

Takapihan muurin edessä kasvaa kuunliljoja (kahta eri sorttia; victory & albopicta) sekä LA-hybridi Richmond -liljoja. Haaveissa oli laittaa myös ”toisen kotini” mukaan Saskatchewan liljoja, mutta en ole sellaisia täältä Suomesta löytänyt. Vai mahtaako tuo olla vain kanadalaisten nimi jollekin liljalaadulle, joka meiltäkin on saatavilla?

Puttigriinin lähellä on myös yksi ”kukkapenkki”, joka kyllä on sijainniltaan hiukka mietittänyt. On pikkuisessa rinteessä, joten jos sitä joutuu kastelemaan, niin vesi valuu alimpiin kukkasiin herkimmin. Kukkapenkissä kasvaa gladioluksia (Glamini Eva, Emily & Christopher sekä Parrot Vladivostok) ja leinikkejä pastellisävyissä. Gladiolukset ovat kasvaneet hienosti, leinikit vähän hitaammin. Jostain luin näin jälkikäteen, että gladiolukset olisi kannattanut istuttaa ja idättää sisällä ennen ulos istuttamista. Toivotaan, että ehtivät kuitenkin kukkimaan. Kukkamaan sivussa on viime syksynä jänöjen syömä syyshortensia limelight.

Terassin toiseen päätyyn teimme rajaavaksi elementiksi koko terassin leveydeltä kukkapenkin. Tähän penkkiin halusin vaaleanpunapurppuravivahteen ja sinne istutettiin loistosalviaa, verikurjenpolvea, idänkurjenpolvea, myskimalvaa, kaunopunahattua ja punatähkää. Lisäksi kukkapenkin sivuun halusimme pensasmaista runsautta ja istutimme siihen koivu- ja rinneangervoa. Myös tähän kukkapenkkiin pääsi yksi jänöille maistunut hortensia, joka näyttää elpyneen ihan kivasti.

Kukkamaan takana kasvaa kolme tuijaa ja niiden suojissa pari austinruusua. Etupihalta löytyy myös Moskovan Kaunotar jalosyreeni, sekä kolme pihasyreeniä ja muutama maksaruoho. Oven vieressä olevassa penkissä on pari (erittäin huonossa hapessa olevaa) pionia sekä yksi rungollinen syreeni ja muutama kivikkokasvi ja tuivio. Tuon rungollisen syreenin ajattelin siirtää, sillä se on pahasti juurikin vesikourun alla. Eli tulee olemaan ehkä liian kostea paikka pidemmän päälle.

Veikkaanpa, että pionitkin nauttisivat, jos pääsisivät aurinkoiselle paikalle varjopaikalta. Mutta jostain muistan lukeneeni, että pionit eivät juuri siirtelystä perusta. Tosin noiden kahden raakun kohdalla tilanne ei voi enää mennä huonommaksi ;D

Takapihan puolelta löytyy tänä vuonna istutettuina alppiruusu, luumupuu ja omenapuu. Lisäksi istutin kaksi syyshortensiaa roskasyvennyksen viereen tuomaan hieman herkkyyttä, muuten karuun ympäristöön. Marjoista meillä on neljä pensasmustikkaa (joista kaksi pupun syömiä), punainen ja musta viinimarjapensas. Viime kesänä isoon ruukkuun istuttamani hakuropaju nauttii olostaan, vaikka hieman emmin, että miten se kestää kovalumisen talven. Mutta hienosti talvehti tuossa ulkosalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että piha on valmis, mutta never say never. Odotan kovasti, että nuo pikkuiset tuolta maasta ponnistaa ja rehevöittää pihaa. Voikukat kasvaa ihanan nopeasti, mutta nuo muut – odottavan aika on pitkä. Vielä mietin sellaisia leikkokukkajuttuja jonnekin. Mitkä olisivat sellaisia, joita saisi pitkin kesää poimia maljakkoon ja jotka kasvaisivat nyt ja heti kukkiviksi? Siinä säästäisi pitkän pennin, jos ei kesällä ostaisi lainkaan leikkokukkia. Siinä missä aiemmin tuli istutettua ruukkuihinkin vain valkoisia kukkia on muuttunut väriloiston haaveiluun. Kun sisällä on aika monotoniset värit, niin ulkona saa olla väri-iloittelua 

ILOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 18. kesäkuun 2019

Aamuihmisestä iltaihmiseksi

HEISSUN IHANAT!

Kuin varkain se taas tapahtui. Se, mikä tapahtuu joka kesä. Yleensä vasta kesälomalla, mutta tänä vuonna jo reilusti etukäteen. Siinä missä pidän itseäni aamuihmisenä 9-10 kuukautta vuodesta, pidän itseäni vastaavasti iltaihmisenä loput ajat vuodesta. Tässä tapauksessa se ei ole joko/tai. Ihminen voi hyvinkin muuttua tarpeen mukaan aamuihmisestä iltaihmiseksi.

Varsinkin silloin, kun kesäillat ovat kauniita ja valoisia. Kun tuntuu, että ei raaski mennä nukkumaan kokeakseen kesän täysillä. Siinä missä aiemmin aamuihmisenä rakastin herätä ennen kello kuutta, muun perheen vielä nukkuessa, rakastan kesäisin valvoa puolen yön toiselle puolen. Rauhoittua nukkumaan vasta silloin, kun muu maailma ympärillä on hiljentynyt.

Tässä vaiheessa ennen lomaa koen kyllä pientä ristiriitaa siinä, että se aamuihminen minussa ei ole päästänyt irti aikaisista aamuista. Toimistolla ollaan välillä silmät ristissä neljän-viiden tunnin yöunien jälkeen. Vaikka herätys kuuden pintaan on mennyt helposti, niin väsymys iskee jossain vaiheessa päivää.

Sisäinen kello toivottavasti sopeutuu siihenkin, että pidempijaksoista lomaa ei tule tänä vuonna pidettyä; ensin yksi viikko ja sitten parin viikon päästä kaksi viikkoa. Voi siis olla, että koko kesä mennään pikkuisen laihoilla yöunilla 🙂 Mutta tiedättekö, että ei haittaa yhtään. Syksyn sateilla sitten kömmitään sänkyyn ysin maissa illalla ja posotetaan yhdeksän tuntia.

Kesällä ei yksinkertaisesti malta. Vaikka kaikki hyvinvointigurut vannovat pitkien unien ja säännöllisen unirytmin nimeen, niin sen verran olen vuosien varrella tutustunut itseeni, että tiedän tämän toimivan minulle. Ainakin vielä. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta niin kauan kuin voin, ajattelin jatkossakin valvoa kesäiltoina ihanina.

Elämässä ja nauttimassa. Kuljeksimassa pihalla kuivuneita kukintoja nyppien. Maasta puskevia vihreitä ihmetellen. Orapihlaja-aidan vieressä ihmettelevää siiliä ihastellen 

TIISTAITERKUIN,


maanantai 17. kesäkuun 2019

Helppoa ja herkullista juhannusruokaa


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Vestmansin ja Indieplacen kanssa.


 

”Aurinko alkaa painumaan pikkuhiljaa vastarannan taakse ja koko mökkitontin valtaa kullanhohtoinen ilta-auringon huntu. Katamme kesähuoneen pellavapöytäliinan kauniisti, haemme servietteihin koristeeksi puolukan oksat ja kannamme herkut keittiöstä tarjolle. Istumme alas ja nautimme. Tilliperunat ja piparjuurikurkkusillit muodostavat makunautinnon, joka saa suun virneeseen. Ilta on lämmin ja auki olevista pariovista kulkee pieni tuulenvire. Terassin elävä tuli tuo tunnelmaa yhdessä kynttilöiden kanssa. Vaikka istumme pitkälle yöhön, ei yö kuitenkaan lankea pimeänä. Keskikesää parhaimmillaan ” 

Juhannuksen alusviikko polkaistiin käyntiin ja tiedättekö, että mitä lähemmäs juhannusta mennään sitä enemmän päässäni risteilee juhannustarjottavien kavalkadi. Juhannuksena, kuten muinakin juhlapyhinä ruoka näyttelee suurta osaa perheessämme. Pääroolissa meillä tulee olemaan tänä juhannuksena jälleen kalat. Niin kuin aina ennenkin. Tämä juhannus tosin eroaa aiemmista juhannuksista, sillä ajattelin että tämän juhannuksen pääroolin varastavat sillit ja silakat. Sen perinteisen savustetun lohen sijaan. ID

Kaupallisen yhteistyön myötä Vestmansin kanssa pääsimme viikonloppuna virittäytymään jo hieman juhannustunnelmaan mökillä. Nauttimaan herkullisista Vestmans Deli -tuotteista. Hyvin äkkiä kävi selväksi, että näistä tuli meidän tämän kesän hitti. Nimittäin nuo pienet rasiat sisältävät islantilaisia sillipaloja tai silakkapaloja täyteläisessä kastikkeessa. Kastikkeessa maistuvat yrtit, vihannekset, marjat ja hedelmät. Ja vaikka etikan ystävä olenkin, niin nämä sisältävät vain vähän etikkaa, mikä tekee sen, että kastikkeen ja kalan maut tulevat paremmin esiin.

Itse näkisin nämä kalaherkut parhaimmillaan kesäruokailua helpottavana tekijänä; lisäksi tarvitaan vain uusia perunoita tai saaristolaisleipää. Kastiketta on sen verran reilusti, että sitä perinteistä kermaviilitillikastiketta ei perunoille tarvitse. Leivätkin nautimme ilman voita, pelkällä silli- ja silakkaherkulla kuorrutettuna. Juhannuspöydän ilostuttajaksi tuotteet ovat mainioita, mutta näkisin nämä myös oivana piknik-eväänä. Haarukat mukaan vaan ja laiturin nokkaan nauttimaan suoraan rasiasta!

Tuo pieni (180 g) kerralla syötävä annosrasia on helppo nostaa suoraan pöytään tarjolle. Me vähän fiilistelimme ja testasimme myös keraamista kalatarjoiluastiaamme. Niin harvoin sitä tulee käytettyä 🙂 Mutta oikeastaan nuo pienet annosrasiat tyhjenivät ennen kalatarjoiluastiaa.

Vestmans Deli -tuotteiden maut hellivät makunystyröitä. Osaatko arvata, mitkä alla olevista mauista nousi meidän suosikiksemme?

🌱 Piparjuuri-kurkkusilli
🌱 Tilli-korianterisilakka
🌱 Currysilli
🌱 Puutarhan yrtit -silakka
🌱 Peruna-tillisilli

Edellä mainittujen lisäksi löytyy vielä kaksi makua nimittäin punajuurisilli sekä persikkakarpalosilli, joita emme vielä päässeet testaamaan, mutta toiveissa on saada sellaiset juhannuspöytää koristamaan.

Sillit ovat islantilaisia, mutta tuotteita on tehty suomalaiseen makuun jo 20 vuoden kokemuksella, parhaista raaka-aineista. Hävikkiäkään ei juuri synny, sillä tuo kerta-annos on sopivan kokoinen. Nyt täytyy myöntää, että itse hurahdin silleihin sen verran paljon, että olen elänyt nyt kaksi päivää silleillä; eilen lounaaksi tein tanskalaistyyppisiä leipiä currysillistä ja illalla söin edellispäivän perunoiden kanssa piparjuuri-kurkkusilliä. Joka muuten on suosikkimakuni silleistä.

Silakkaherkuista tänään töissä eväänä on tilli-korianterisilakkaa, joka iskee minunlaiseni korianterifanin makuhermoihin täysin, sekä varsin ruokaisaa peruna-tillisilliä.

Meillä on siis juhannuksen ruokasuunnitelmat tätä myöden taputeltu; helppoa ja herkullista, silliä ja silakkaa. Kylkeen perunaa ja saaristolaisleipää. Nämä Vestmans Deli -tuotteet ovat muuten sellaisia aineksia, joita on saatavilla ihan mökkikylänkin S-Marketista. S-Markettien lisäksi ne löytyvät myös Prismojen hyllystä.

Miltä näyttää teidän juhannuspöytänne tarjoilut tänä vuonna? 🙂

MAKOISIN MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 16. kesäkuun 2019

Pelastussuunnitelmia

HEI HUOMENTA IHANAT!

Tai puolipäivää ihanat 🙂 Aamusella kun heräsin oli järvi aivan peilityyni. Laitoin kahvipannun porisemaan ja yritin hiljaa siirtää astioita kuivaustelineestä kaappiin. Avasin mökin etuoven ja päästin Tobyn ulos aamutarpeilleen. Tuossa hetkessä tunsin jälleen pakahtuvani; tällaisia niiden aamujen kuuluisi ollakin. Ulkoa kuului lintujen viserrys eikä mitään muita ääniä.

Kannoin aamiaistarjottimeni ulkosohvapöydälle ja istuin hetken kasvot kohti aurinkoa. Jo ennen kymmentä aurinko lämmitti kovin kesäisesti. Siinä sohvalla istuessani ja kahvia hiljalleen hörppien katselin mökin edessä kalastamassa olevaa miestä. Hieman huterasti toinen keikkui seisoen veneessään virveliä kelatessaan. Mietin, että mitä ihmettä tekisin, jos tuo tuosta laidan yli keikahtaisi. 

Aloin miettimään, että kuinka jännä ihmismieli on; sitä tulee tehtyä pelastussuunnitelmia huomaamattaan. Pöydän lupiineissa pörräsi amppareita ja samalla kun rapsuttelin Tobya olin jo päässäni muistellut, missä meillä on kyypakkaus. Karvakorva kun sai kerran niin pahan allergisen reaktion ampparin pistosta.

Tuntematon kalastajamies ja koira ovat molemmat turvassa. Pelastussuunnitelmia ei tarvinnut, onneksi, laittaa käytäntöön. Mutta on hyvä, että sellaiset ovat olemassa. Mieli matkasi niihin ihmisiin, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Tässä meidän hyvinvointiyhteiskunnassa. Mutta joiden varalle kenelläkään ei ole pelastussuunnitelmaa. Jotka eivät näe itse tietä pelastautuakseen. Lähimmäisenrakkaus ja välittäminen eivät ulotu vain lähipiiriin, vaan niiden pitäisi  ulottua laajemmalle 

Nyt vielä yksi kupponen kahvia ja sitten mökkikassin pakkauspuuhiin. Tällä kertaa mökkikassi kulkeutuu takaisin kaupunkiin, mutta ei mene kauaakaan, kun mökkikassi saa olla pari viikkoa tyystin purkamatta. Kun saa joka aamu istua tuossa sohvalla ja tuijotella järvelle. Kenties kesäisiä pelastussuunnitelmia punoen.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,