torstai 02. lokakuun 2014

Very good morning!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoista huomenta!

Lapset on saateltu turvallisesti kouluun (noh, isompi ainakin; pienempi saateltu naapuriin serkuilleen – kävelevät siitä), aamiainen nautittu rauhassa, kiireisimpiin sähköposteihin on vastattu ja tehty vähän töitäkin. Niitä varsinaisia töitä. Päivä on siis alkanut mallikkaasti 🙂 Kiitos hei suunnattomasti kommenteistanne tuohon eiliseen kamerapostaukseen, palaan niihin ajan kanssa myöhemmin tänään. Sen aikaa kun lapset ovat koulussa ajattelin käyttää kuntoiluun. Aion viedä ystäväni V:n parin tunnin kuntokävelylenkille. Se, suuntaammeko Pyynikin kauniisiin maisemiin vain sahaamaan Mustavuorta ylösalas on vielä avoinna. Uskoisin, että tuolta Pispala-Pyynikkiakselilta saisi enemmän energiaa näinkin kauniina päivänä. Tosin peppulihakseni huutavat vieläkin hoosianna toissapäiväisen Pispan portaiden nousun ansiosta 😉

Sen lisäksi, että rakastan ruokaa, rakastan näitä rauhallisia aamuja. Myös viikolla. Vasta viime vuosina olen hiffannut aamiaisen merkityksen. Opiskeluajat vedin aamut parilla kahvikupilla ja pötköllisellä Pims-keksejä. Jaiks. Tätä nykyä herään kuuden pintaan työaamuina, jotta ehdin rauhassa nauttia aamiaisien. Lapsetkin herätän hyvissä ajoin, että ehtivät istua pöydän ääreen rauhassa syömään ennen kouluun menoa. Tosin tuossa iässä itse arvostin enemmän sitä ylimääräistä aikaa, kun sai nukkua…

Palataan myöhemmin tuolla kommentiboksissa ja hei, laitan tänään muutamia juttuja tuonne Huutiksen puolelle myyntiin. Mm. Ted Bakerin käyttämättömän juhlamekon (sarjassamme ”motivaatiomekko” :D) ja bling bling Conssit. Tulen laittamaan tänne sitten tiedot mistä ne löytyy. Tyttöjen 110-116 cm iiiiso pakettikin on tulossa myyntiin, kunhan ehdin sen sinne näpytellä. Ja jos teillä on muuten kiinnostusta ostaa kahdeksaa ruokapöydän tuolia, niin hihkaiskaahan. Mulla on taas suuria suunnitelmia täällä menossa uusiksi ruokapöydän tuoleiksi 🙂

Torstaiterkkusin,

alle

PS. Ihan off topic; millä pirskatilla noista banaanikärpäsistä pääsee eroon? Olen kuurannut koko keittiön, ettei missään ole murusiakaan, mutta silti niitä tupsahtelee ihan välillä sankoin laumoin jostain. Esimerkiksi nyt, kun otin hedelmiä jääkaapista, niin alle sekunnissa hedelmälautasella pörräs sankoin joukoin noita viheliäisiä otuksia.


tiistai 30. syyskuun 2014

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka

Moikkamoi! 

Ihan hirmuisen paljon olette haastaneet minua viime aikoina erilaisiin haasteisiin. Kaunis kiitos niistä <3 Olen ehkä maailman surkein haasteisiin vastaaja, mutta nyt ajattelin skarpata asian suhteen. Tämän nyt työn alle ottamani kivan haasteen sain kauniilta Suvi Tuulilta tyylikkäästä KodinKulmia -blogista. Kiitos kivasta haasteesta Suvi Tuuli! Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka:

”Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi. Linkitäthän haasteeseen myös tämän alkuperäisen haastetekstin. Tämän kivan haasteen on laittanut liikkeelle ihana Sanna Luumutar-blogista.”

Tämä olikin oikeasti ihan sikasiisti haaste; tuota ohjelmaa katsoessani olen miettinyt, että mihin sen punaisen pyöreän maton oikein laittaisin. Paikka valikoitui tuohon eteiseen, olohuoneeseen laskeutuvien rappusten yläpäähän. Ja kas, unohdin kuvata paikan, johon sen maton laittaisin…Tuo on yksi lempparinäkymiä tässä kodissa. Ollakin, että miehen valtakunta eli takkahuone loistaa tummuudellaan, mutta silti tykkään, että ei kaikkien huoneiden tarvitse olla samasta puusta veistetyt. Kuvakulmat vasemmalta oikealle:

Kuvakulma At Maria'sKuvakulma At Maria'sKuvakulma At Maria's

Toinen vaihtoehto oli sijoittaa matto ihan tuohon keskelle olohuoneen lattiaa; siitä kun näkee liki pitäen koko asunnon yhdestä paikasta. Teille jotka missasitte tuon mun kotivideon *reps*, niin täältä näkee meidän kodin vähän joka kuvakulmasta. Tämä oli sen verran mukava haaste, että haastan mukaan seuraavat blogit ja lisäksi tämän saa ottaa napata mukaansa, ken haluaa:

Vaaleanpunainen hirsitalo
Sally’s
All I ever wanted is here
Valkoisen Talon Reetta
Rillan koti
Uusi Kuu

Nyt viemään mies lentokentälle. Edessä laatuaikaa tyttöjen kesken kolme päivää. Kuinka muuten voikaan olla hyvää säkää, että oma autoni ei pihahtanutkaan tänä aamuna, just nyt kun mulla on onneksi miehen auto käytettävissä kolme päivää. Tosin se ei ratkaise sitä ongelmaa, että miten tuon mun koslani saa tuosta käyntiin. Siirretään ongelmaa eteenpäin ja nautitaan näistä kolmesta päivästä, kun on auto käytössä 🙂

Täällä on tänään maalisuti (tai oikeastaan lakkasuti) hieman viuhunut, vihdoinkin sain tuon takkahuoneen työn alle! Ja työn alle sain myös sen valokuvauspostauksen, joten sitä luvassa sitten huomenna.

Ilosin tiistaiterkuin
& hyvää syyskuun vikaa toivotellen,

alle


maanantai 29. syyskuun 2014

Syksyisempää ilmettä olohuoneeseen

Olohuone Olohuone

Heippahei vaan! 

Maanantai ja uusi viikko edessä. Eilen sain kuin sainkin siivottua kodin ja voi jösses, että tuntui hyvältä. Kivempi lähteä aamulla töihinkin, kun saa tehdä sen siivotusta kodista. Ollakin, että mun herätyskelloon oli tullut joku vika ja se jumitti ihan täysin. Heräsin seiskan maissa, kun joku liikkui makuuhuoneessa. Se oli mies, joka ihmetteli, kun en ollut vielä herännyt. Olihan mulla kuudelta soittanut kello, mutta olin onnellisesti saanut sen hiljennettyä ilman torkkua. Tulipalokiire tuli, mutta töissä ollaan, hiukset harjattuna ja vaatteetkin näyttäisivät olevan ihan oikein päin päällä 😉 Täytyy kyllä sanoa, että aamulla kun töihin tulin, niin tuntui, että olin ollut vähintäänkin kuukauden lomalla. Kolme työpäivää tosiasiassa vain pois, mutta aivot ovat olleet hyvin narikassa. Vähän liiankin hyvin, sillä koneen salasanan kanssa oli ongelmia 😀 Hyvä niin, välillä tekee hyvää poistua takavasemmalle muihin maisemiin. Mä en helposti pääse kotonakaan työjutuista eroon vaan koneella on auki yleensä päivittäin mm. reskontraohjelmat sun muut. Mulla on pakkomielle pysyä kartalla esim. päivän tilauskannasta ja reaaliaikaisesta tuloslaskelmasta. Mutta tuolla Budapestissa suhaillessamme en edes ehtinyt soittaa töihin, joten olin auttamattoman ulkona kaikesta, mitä täällä oli tapahtunut. Onneksi on paras ja tehokkain työkaveri, joka hoitaa näitä hommia mun poissa ollessa. Kiitos J <3

Eilen vaatehuoneeseen viikattuja pyykkejä viedessäni huomasin ylähyllyllä jotain harmaata. Ja kas, olin ihan unohtanut nuo mun harmaat Ikean Vivan-verhot parin vuoden takaa. Muistatteko silloin, kun meillä tummennettiin vähän joka huonetta harmailla verhoilla? Kaivoin esiin nuo parin vuoden takaiset kuvat ja ei lainkaan huonot. Verhoilla sai aikaan aika paljon kontrastia ja kotoisuutta. Ja se kotoisuus on se, johon joka syksy tulee panostettua. Tulee tehtyä kodista pesä, jossa viihtyy syksyn sateilla. Ihan jokasyksyinen harmaakausikin on jälleen täällä; niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Taidan olla hieman harmaavarpunen 😉 Mitäs mieltä arvon lukijaraati sanoo, kiipeänkö tänään keittiönjakkaralle ja vaihdan nuo verho olohuoneeseen vai en? Joo vai ei? Niin ihanaa kuin se vaaleus onkin, niin kyllähän nuo kontrastia toisi. Verhotangot on vain jotenkin tosi kenkut ja noiden vaihtamisessa menee ikä ja terveys. Sen takia en vielä eilen illalla siihen ryhtynyt…mutta josko tänä iltana sitten!

Nyt ruokikselta takaisin töiden pariin,
illalla olisi suunnitelmissa jakaa teille ihan äärettömän hyvä ja helppo gulassikeiton ohje. Hih, Marian kokeilevan keittiön tuotoksia pitkästä aikaa 🙂

Iloisin maanantaiterkuin,

alle


lauantai 20. syyskuun 2014

Toivepostaus: kotiesittely videon avulla

Moikkamoi,

on se kuulkaas jännä juttu tämä mökkijuttu. Eilen töissä olin vielä liki hyperventilaation partaalla, sillä kiireelle ei näkynyt loppua. Automatkakin kului vielä työjuttuja miettien ja sähköposteihin vastaten. Mutta annas olla, kun astuin jalallani tuohon laiturille ja otin ekan askeleen kohti möksää. Tuntui, että pystyi taas hengittämään syvään ja otsarypyt silenivät saman tien. Katseltiin Vain elämää, otettiin lasit punaviiniä, syötiin pizzaa ja polteltiin kynttilöitä. Miniloma alkoi lupaavasti ja sellaisena se on jatkunutkin. Ollaan ainoita koko saaressa ja tuntuu, että vastarantojen mökit ovat vaipuneet talviuneen.

Hei, muistatteko kun silloin viime keskiviikkona tappelin tietokoneeni kanssa koko päivän. Videon käsittelyn parissa. Ja se ottamani (käsittelemäni) video jouti roskikseen. Noh, nyt mä päätin, että en anna periksi. Kaivoin tuon videon roskiksesta ja ajattelin sen pian teille näyttää – senkin uhalla, että sana ”öö” -kuuluu, jos ei nyt ihan joka lauseen edessä, niin sitten joka toisen lauseen edessä. Käsikirjoitus uupui ja soveltamalla mentiin 😉 Please, don’t shoot the messenger, tämä on mun eka kerta ja petrattavaa riittää. Ensi kerralla en pienennä videota näin rankalla kädellä; laatu kärsi megalomaanisesti. Kas kun mä en heti hiffannut, että tuo kannattaa kierrättää Youtuben kautta. Ja tänne WordPressiin ladattavan tiedoston koko on sen verran pieni, että tuo 900 megaa (videon alkuperäiskoko) ei olisi ihan mennyt läpi. Mutta hei, mä olen niin ylpeä, että sain aikaiseksi silti edes näin paljon. Monet asiat vaatii katsokaas vain sen, että kaivaa netistä ohjeita ja osaa soveltaa niitä. Tästä on vain tie ylöspäin:

 

 

Kääk. Nyt puolukkakinuskipiirakka pois uunista ja ruoanlaittoon; meille tulee anoppi ja appiukko kylään. Tytöillä on ystävä mukana mökillä ja ovat rauhoittuneet piirtelemään olkkarin lattialla samalla kun katselevat piirrettyjä. Elämä on aikas hyvin taas just nyt. Ei siihen onneen paljoa vaadita. Illalla, kun vieraat ovat lähteneet mä alan opettelemaan, miten editoida videoita. Voipi olla, että ensi viikolla sellainen taito tulee tarpeeseen. Mutta siitä projektista lisää huomenna! Ja katsotaan, jos vielä tänään illalla palaan päivittelemään mökkitunnelmia, saaressa on syksy.

Leppoisin lauantaiterkuin,

alle

PS. ja hei, jos siellä ruudun toisella puolella on videoguruja, joilla on esim. vinkata helppo videon editointiohjelma, niin saa avata sanaisen arkun tuolla kommenttiboksin puolella, kiitos 🙂


keskiviikko 17. syyskuun 2014

Mieheni sisustajana

Moikkamoi vaan hei,

mulla on ollut tänään sellainen päivä, että oksat pois. Olen tapellut kuulkaas tietokoneiden tai lähinnä tietokoneen kanssa. Me ollaan itseasiassa oltu mun tietsikan kanssa suorastaan ilmiriidoissa 😀 Tarvitsin pari uutta kuvankäsittelyohjelmaa (tai oikeastaan videonkäsittelyohjelmaa) ja latasin ne koneelle. Ja vaikka kuinka olin varovainen enkä laittanut rukseja mihinkään ylimääräisiin kohtiin, niin kappas; mulla oli yhtäkkiä internetin aloitussivuna joku ihme hakukone, jota en ollut aiemmin nähnytkään. Ja tuotahan ei sitten saanut ihan helposti poistettua. Latasin siis kaikenmaailman adremoval skannaukset sun muut ja tein parin tunnin työn saadakseni nuo haittaohjelmat pois. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin. Sisutusvideo (kooltaan alunperin vaivaiset noin 900 megaa), jota ”hieman” editoin (pienensin) ja johon näin tämän hirmuisen työn jouti kuitenkin roskikseen. Täytyy napata uusi video joku päivä 🙂

Nyt sitten vihdosta viimein sitä sisustuspostausta miehisestä näkökulmasta. Ihan ensiksi täytyy sanoa, että mieheni on erittäin tyytyväinen meidän olemassaolevaan sisustukseen. Meillä sisutetaan yhteisymmärryksessä. Mä saan idean jostain sisustusjutusta ja sitten se punnitaan yhdessä, että kannattaako vai eikö. Näin ainakin isommissa sisustusratkaisuissa, kuten uusissa huonekaluista. Jokaisesta kynttilänalustasta ja tyynystä en edes viitsi kysellä 😉 Sisustusmakumme kyllä eroavat aikalailla; no ensinnäkin taloihanteemme eroaa toisistaan. Mä haluaisin vanhan hirsitalon tuolta Pispalanharjulta. Sellaisen, jota kunnostaa pikkuhiljaa. Pienet huoneet ja ruutuikkunat. Osa seinistä hirsipinnalla. Keittiö kuitenkin moderni. Olohuoneessa Arabian kaakelitakka. Mies taas haluaisin valmiin valkoisen kivitalon, jossa olisi mahdollisimman isot ikkunat ja korkeat (ja isot) huoneet. Keittiö olisi minimalistinen, kiiltävä valkoinen mustalla kivitasolla. Tuolla tasollahan ei  olisi muuta näkyvillä kuin kahvinkeitin (rosterinen) ja Alessin sitruspuserrin. Kodinkoneet olisivat rosteria ja jääkaapin ovessa olisi jääpalakone (whaat, kas kun ei telkkari :D). Ruokatilan pöytä olisi lasikantinen ja ympärillä olisivat mustat nahkatuolit.

Olohuone noudattelisi samaa mustaa-nahkaa-teräslinjaa. Nahkasohvaa- ja divaania, ehkä myös musta tv-taso, jossa lasiovet. Sohvapöydällä ei juuri kukkia tai kynttilöitä näkyisi. Kovin maskuliinista, eikö? 🙂

0cats

Kollaasin kuvat: Asko & Ikea

Takkahuone eli telkkarihuone tässä olemassa olevassa kodissa saisi mielellään reclainer-sohvan. Sellaisen, josta jokaiselle istujalle saisi erikseen omat jalkatuet ja selkänojan säädön. Ja mielellään käsinojat mukitelineineen istuinten väliin. Värinä kuvasta poiketen olisi musta ja päällinen alcantaraa tai nahkaa. Jos kyse olisi millaisesta asunnosta tahansa, niin telkkarihuoneessa olisi kuulemma sohvat kahdessa eri tasossa. Ikään kuin leffateatterissa. Takkahuoneessa olisi baarikaappi (toim.huom. meillähän on sellainen tuolla takkahuoneen nurkassa ;). Kalusteet voisivat olla lämmintä puuta ja ilme muutenkin lämpimämpi kuin olohuoneessa. Heh, tästä taidan vetää johtopäätöksen, että tuo meidän nykyinen takkahuone on todellakin miehen valtakuntaa. Ehkä mun ei kannatakaan mennä sörkkimään sinne noita akaasiapuisia huonekaluja lakkapensselin kanssa.

Mies sisustaa

Kollaasin kuvat: BoConcept, Masku ja Ikea

Lisäksi leikittelimme ajatuksella, että millainen olisi mieheni toivekoti. Jos saisimme piirtää sen ihan itse alusta asti. Kuulemma muilla tiloilla ei olisi niin väliä, mutta talomme alakertaan mies haluaisi juurikin tuollaisen leffateatterin, pajatson ja biljaripöydän. Baaritiski ja mittava baarikaapin sisältö löytyisivät tuolta myös. Jukeboxi soittaisi musiikkia. Saunaosasto olisi vähän niin kuin spa ja siellä olisi poreamme. Takapihan terassilta löytyisi palju, josta olisi järvinäköala. Hmm. Täytynee kokeilla onneaan eurojackpotissa 😀

Sisustuksen suhteen siis olemme ehkä valovuosien päässä toisistamme. Mutta eikös ne olekin ne vastakkaiset navat, jotka vetää puoleensa? Vaikka kotihiiri olenkin ja viihtyvyys omassa kodissa on sisustuksen a ja ö, niin kyllä mä silti uskon, että viihtyisin täysin mun aviomieheni sisustamassa kodissakin. Eihän ne ympäröivät huonekalut, vaan se kenen kanssa ne neliöt jakaa.

Kukas teillä sisustaa ja meneekö sisustusmieltymykset yhteen miehen/poikaystävän kanssa?

Ilosta keskiviikkoiltaa,

mä suljen nyt tämän tietokoneen (better luck with it tomorrow :)!

Allekirjoitus16