tiistai 13. lokakuun 2015

Eteisen muutos

IMG_6313IMG_6301IMG_6307IMG_6297 IMG_6299IMG_6314

 

MOIKKAMOI!

Kun maalausinspis iskee, niin silloin on toimittava. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa näin, sillä yksikään näistä mun ex-temporemaalauksista ei ole vielä mennyt hutiin. Paitsi ehkä aikoinaan opiskelija-asunnossa se tipunkeltainen keittiö 😉 No mutta hei, eilen oli vaihtoehtona joko a) pyykkisulkeiset tai vihdosta viimein b) eteisen seinän maalaaminen. Siitä lähtien, kun maalasin kevät talvella tuon ruokatilan syvän tummanharmaaksi olen odottanut inspiraatiota eteisen seinän suhteen.

Ei mennyt aikaakaan kun eteinen oli teipattu ja sudilla vedetty rajaukset. Kaksi maalikerrosta ja avot. Rakkautta ensi silmäyksellä. Mä fanitan tuota puhdistuksenkestävää täyshimmeää sisustusmaalia. Sanovat mitä sanovat, mutta kyllä himmeät ovat enemmän mun mieleeni. Yleensähän eteisiin on suositeltu puolihimmeää remppamaalia, joka kestää paremmin pesua. Mutta nyt on onneksi markkinoille tullut myös puhdistuksenkestäviä himmeitä ja täyshimmeitä maaleja. Maalasin muuten aikoinani tuolla meidän sisustusmaalilla liitutauluseinän eikä ollut moksiskaan jatkuvasta pesusta!

Aina olen miettinyt, että mitähän se veli tarkoittaa, kun sanoo ettei maitokaupasta kannata ostaa halvinta telasettiä. Tähän asti olen säästynyt huonoilta teloilta, mutta nyt oli työtä tuon eilen ostamani telan kanssa. Halppiskaupasta 3,90 euroa maksanut telasetti todisti sen, että älkäämme säästelkö jatkossa työvälineissä 🙂 No ihan tosi hyvä tuosta tuli, mutta telalta olisin toivonut parempia toimintaominaisuuksia.

Suutarin lapsi kun olen, niin vähän jänskätti aamulla päivännäössä lopputulema. Kun illan hämärässä ja pimeinä tunteina maalaa ilman remppavaloja on aina riski, että jostain kohtaa kuultaa pohja läpi. Nyt sain huokaista helpotuksesta. Tosin kattoa jouduin yhdestä kohtaa paikkaamaan tänä aamuna valkoisella maalilla, kun vähän tela lipesi eilen.

Kodin tummentaminenhan alkoi silloin reilu vuosi sitten meidän makuuhuoneesta (nykyään esikoisen huone), jatkuen ennen joulua takkahuoneeseen ja kevättalvella ruokatilaan. Makkarin seinä on sävyä NCS S 6500-N ja nämä muut samasta lastusta sävyä NCS S 8500-N. Liki musta, mutta ei ihan. Mitäs seuraavaksi tummennetaan? Vähän tekisi mieleni nykyistä makuuhuonetta tai olohuonetta tummentaa, mutta tuo 3,7 metrin huonekorkeus ei näin korkeanpaikankammoisena houkuttele 🙂

Mitä mieltä olette muutoksesta? Kuten todettua, niin itse maalari on tyytyväinen. Meillä kun tämä koti on vähän tällainen hallimainen, niin tummilla seinillä saa kotoisuutta ja kontrastia. Ja hei, taidanpa mallata tuohon eteisen lipaston päälle pikapuoliin mummulla hoidossa ollutta huonekuusta. Veikkaan, että jouluvalotkin passaavat tuohon tummaan seinään oikein hyvin. Nyt lounaspuuhiin, palataan taas!

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle

PS. en tiedä huomaatteko te kuvien laadussa eroa aiempiin, mutta täällä kuulkaas kärsitään aikamoisista vieroitusoireista; pikku-Olympukseni kun on edelleen huollossa ja tuon vanhan Canonin kanssa ei olla vielä päästy samalle aaltopituudelle…

EDIT: jos tekin haaveilette tummemmista seinistä tai ihan vain mistä tahansa maalausjutuista, niin pysykäähän kuulolla; Koti kuntoon jouluksi -arvontaa huikeine maalipalkintoineen luvassa vielä lokakuulla!


sunnuntai 11. lokakuun 2015

Laattahommia, ruusuja & risuja

IMG_6186IMG_6203 IMG_6189IMG_6215 IMG_6192IMG_6227 IMG_6199

…ei siis sellaisia laattahommia vaan ihan sisustuksellisia laattahommia 😉

HEIPSANSAA!

Sarjassamme taas sellainen postaus, että en nyt tiedä että kuuluuko tämä ruoka- vai sisustuskategorian alle. Mutta kun ei malttanut jakaa tätä kahteen postaukseen, niin ympätään menemään molemmat aiheet samalla. Hei, oivalsin tänä aamuna, että lapsillahan alkaa syysloma. Ei herättelyä huomen aamulla. Mikä tietää, että itsekin saa herätä tunnin myöhemmin. Viikon puolivälissä ajattelin pitää pari lomapäivää. Ilman sen kummempia suunnitelmia. Mikäli flunssatilanne tästä rauhoituu (pienempi alkoi muuten juuri valittaa korvaansa :/), niin voipi olla että mökki kutsuu yhdeksi yöksi.

Kaivoin viikolla talvikenkiä varastosta ja huomasin pari laatikkoa laattoja, jotka jäi yli aikoinaan takkahuoneen remontista. Olenkin jo pitkään etsinyt uutta tarjotinta tai lähinnä tarjoilualustaa ja nyt sellaisen löysin. Tuollainen iso laatta sitoo kivasti yhteen ruokapöydällä olevan callunan (vai kanervan, mikä lie) ja kynttilän. Sen lisäksi se toimii ihan loistavana tarjoilualustana. Esimerkiksi omenaruusuille.

Työkaveri postasi mun fb-seinälle videon, jossa tehtiin niin kauniita omenaruusuja ja toivoi sellaisia perjantain aamukahville. No, enhän mä ehtinyt sellaisia silloin tehdä, mutta eilen, kun vietimme sairastupapäivää päätin näitä leipaista. Eihän niistä niin kauniita tullut, mutta tässä tapauksessa maku korvaa ulkonäön. Miten voi niin yksinkertainen leivonnainen maistua niin hyvälle? Alla ohje ruusuihin, mutta olkaa niin ihania ja älkäähän tuskastuko – vaan katsokaahan tuo video. On meinaan hitusen hankala selittää ohjeita niin, että niistä saisi jotain tolkkua 😉

OMENARUUSUT

lehtitaikinalevyjä
omenia
hilloa (esim. inkivääriraparperihilloa tai aprikoosihilloa)
vettä
1 rkl sitruunamehua
kanelia

-pese omenat, poista siemenkodat, puolita ja leikkaa ne kuorineen ihan ohuiksi viipaleiksi
-lado viipaleet mikronkestävään astiaan ja lisää vettä niin, että omenat peittyvät
-lisää vielä 1 rkl sitruunamehu ja laita mikroon noin 3-4 minuutiksi (kunnes omput pehmenneet)
-kauli lehtitaikinalevy noin 1,5 kertaiseksi ja leikkaa se poikittaissuunnassa kolmeen osaan
-levitä taikinalevysuiron keskiosaan hilloa
-asettele omenasiivut taikinalevyn yläosaan, pirskota päälle kanelia ja paina taikinalevy kiinni (alhaalta ylös)
-rullaa pituussuunnassa, jotta saat aikaan ruusun
-aseta muffinssipellille ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia

********************************

Flunssa omalta kohdaltani alkaa taas olla selätetty, joten josko pienten iltapäiväpäikkäreiden jälkeen uskaltautuisi ulos. Näin syksyllä tulee hamstrattua kotiin kaiken maailman risuja ja männynoksia. Taidankin mennä katsomaan onko lehtikuusessa millainen käpytilanne. Hei ihan pakko jakaa tännekin, pilke silmäkulmassa toki, tuo keskustelunpätkä johon aamulla törmäsin:

”Mom, what is marriage?”
”Marriage is just a fancy word for adopting an overgrown male child, who cannot be handled by his parents anymore.”

Jep, korostan sanoja pilke ja silmäkulmassa. Tässäkin asiassa 😉

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


perjantai 09. lokakuun 2015

Perjantaimyyssit…

IMG_6114IMG_6109 IMG_6112 IMG_6121 IMG_6122 IMG_6125….jep, herkkuruoat puuttuvat :/

MOIMOI!

Saako päästää pari ärräpäätä? Olin niin onnellinen, kun selvisin siitä flunssasta reilu viikko takaperin. Kuumepiikki ja that’s it. Meni päivän levolla ohitse. Nautin suunnattomasti tuossa välissä Pispalan portaista ja ulkoilusta raikkaassa syysilmassa. Töissä riitti virtaa ja olo oli euforinen. Tuollainen flunssa kun saa aina arvostamaan terveitä päiviä. Mutta mitä vielä. Pari päivää on nyt tuntunut hassulta kurkussa ja dokka on ollut vähän dukossa. Tänään töissä alkoi tuntumaan siltä, että kuume nousee. Pistin tuon tosin aika hektisen päivän piikkiin. Kurkku kipeytyi ja neljän jälkeen kotiin tullessani linnottauduin suoraan takkahuoneen sohvalle. Uni tuli samantien.

Kuumetta tuntui olevan enemmän, mutta lukemat ovat juurikin sellaiset ärsyttävät 37.9. Kuppi kuumaa kaakaota, Glorian Ruoka&Viini -lehti, Vain elämää, Posse ja lepoa. Vielä täältä noustaan ja huomenna yritetään ruokamyyssejä uudelleen. Niin, meillähän sairastaa jollain tasolla 3/4 perheestä tällä hetkellä, joten oli pakko siirtää Helsingin reissua reilulla kuukaudella eteenpäin. Sunnuntaina olisimme jatkaneet Hkistä sukuloimaan eikä lenssuisena viitsi mennä. Varsinkin, kun on kyse vanhoista ihmisistä, joilla immuniteetti ei ole enää kovin hyvä. No, mies joutuu huomenna lähtemään koulutukseen Hesaan, mutta me muut parantelemme kotona. Pikkuisemmalla on ollut ihan hirrrmuinen yskä jo yli pari viikkoa ja nyt tuntuu äänikin lähtevän ja keuhkot pihisevän. Katsotaan, josko huomenna käytäisiin molemmat lääkärissä…

Tässä sohvalla maatessani olen kuulkaas taas miettinyt, kuinka onnekas sitä on, että kyse on vain flunssasta. Joten ei parane valittaa. Tämä menee lepäämällä ohi ja on ihan omaa tyhmyyttä, mikäli nyt ei malta levätä 🙂 Ajattelin kyllä, että jos tämä oikeasti menee levolla ohi eikä kuumetta enää huomenna ole, niin sunnuntaina käyn katsastamassa Mansen Blogikirppiksen (ks. tiedote alla olevasta postauksesta). Siellä siis ehkä nähdään! Nykäiskäähän hihasta, jos tunnistatte 😉

IHANAA PERJANTAITA &
SUPERKIVAA VIIKONLOPPUA,

alle


lauantai 03. lokakuun 2015

Ihana sisustuskauppa & ostokäyttäytymisestä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

MOIKKELIS!

Jihuu, selvittiin myräkästä 🙂 Toivottavasti siellä teilläkin päin on kaikki kunnossa, sähköt päällä ja sitä rataa. Kotona en ikinä pelkää mitään ukkosia sun muita, mutta täällä mökillä on vähän enemmän jännitysmomentteja näiden myrskyjen suhteen. Illalla nojatuolissa istuessani tuijotin ison koivun runkoa ruokatilan ikkunasta ja jos tuollainen halkaisijaltaan yli 30 cm koivunrunko heiluu tuulessa, niin tuulen on pakko olla kova. No mutta, ei kaatunut yöllä puita meidän tontilla, iltapäivän metsäretkellä sitten nähdään onko muualla tullut tuhoja.

Sain jo aikapäiviä sitten ihanalta Kertulta kulutustottumushaasteen, joten vastataan siihen tässä samalla näiden Tallinnan kuvien myötä. Tai sivuutetaan sitä ilman sen kummempia syväanalyyseja 😉 Kuvien liike on HomeArt ja se sijaitsee samassa kiinteistössä F-hooneen kanssa. Suosittelen piipahtamaan tuolla, mikäli Tallinnassa käytte. Pitkästä aikaa sisustusliike, josta olisin voinut ostaa jok’ikisen tavaran. Mutta tiedättekö miten kävi? Lähdin tyhjin käsin pois. Se, missä vielä pari kolme vuotta sitten olisin hamstrannut tyynynpäällisiä, tyynyjä, kippoja ja kappoja on vaihtunut harkitsevaan ostokäyttäytymiseen. Aiemmin olisin ostanut uuden isomman matkalaukun, jotta olisin saanut nuo ostokseni tuotua Suomeen 😀 Myönnän avoimesti, että parina ekana bloggausvuonna sitä tuli ostettua kotiin tavaroita, jotta sai aineksia postaukseen. Ihan hullua, eikö? Mutta en ole ainoa enkä varmastikaan viimeinen bloggaaja, joka näin tekee. Tänä päivänä sitä ajattelee, että jos ei ilman materiaa saa aikaisekesi postata, niin jääköön postaus sitten väliin. Muutenkin on tullut tietynlainen väsymys niitä blogeja kohtaan, joissa esitellään ihan koko ajan uusia hankintoja.

Liekö ikäkin tehnyt tehtävänsä, mutta jonkunlainen materiaähky on ollut vallalla nyt pari vuotta. Sen sijaan, että tekisi mieli hamstrata sisustusesineitä, joku järjen ääni sanoo, että siinä ei ole mitään järkeä. Jep, ostin totta tosiaan juuri pari tyynyä Indiskasta vain pari viikkoa sitten, mutta ne olivatkin ensimmäinen sisustustarvikehankinta pitkään aikaan. Siinä missä vielä vuosikin takaperin haaveilin uusista sohvanpäällisistä tuntuu nyt hassulta. Mitä vikaa noissa meidän valkoisissa on? Jos en pesemällä puhtaaksi saa, niin sitten voin harkita uusia päällysiä 😉

Toki rakastan vaihtelua sisustuksessakin, mutta täytyykö se aina tehdä uusien hankintojen avulla? Mun mielestä ei! Vanhoja huonekaluja voi maalata/lakata, järjestystä voi muuttaa ja välillä voi tonkia kaapeistaan esille niitä pari vuotta vanhoja juttuja, joita ei ole ollut esillä vähään aikaan. Tähän ehkä perustuu sekin, että en juokse kovinkaan paljon trendien perässä. Toki niitä seuraan, että tiedän missä mennään, mutta en koe omakseni sitä, että alkaisin muuttamaan kotiani vallitsevien sisustustrendien mukaan. Senpäs takia meidän koti on jämähtänyt tuohon sisustustyyliin, mikä siellä on nyt vallinnut viimeiset vuodet.

Näillä näppäimillä on se aika, kun yleensä hamstraan kaupoista tuikkukippoja ja hurrikaanilyhtyjä. Tänä vuonna ajattelin pärjätä viimevuotisilla. Tuossa aamulla makoilin sängyssä pitkään ennen ylösnousua ja mietin, että taidanpa ottaa tämän saman karsinta-ajattelutavan myös vaatetukseen. Ihana on omistaa seitsemän paksua harmaata villatakkia, mutta mikä järki siinä on, että niistä käyttää vain yhtä? Mitä järkeä on omistaa 11 mustat kireät housut, jos niissä kahdeksaan tulee polvipussit heti, kun istuu. Oma kulutustottumukseni vaatteiden suhteen on vähän pielessä. Jos ostaisi tästä lähtien vähän harvemmin ja vähän laadukkaampaa. Mutta kallis ei ole välttämättä aina laadukasta, joten ihan himskatin vaikeaa se on nyt tietää, mihin housuihin tulee pussit ja mihin ei 😀

No hei, nyt täytyy mennä talkoisiin; mies kävi purkamassa vastarannan laiturin ja meitsin piti pestä sillä aikaa ikkunat. Nyt se mies tuli hommistaan ja täällä mä vielä suunnittelen tuota ikkunanpesua 😉

LEPPOISAA LAUANTAITA,

alle


torstai 24. syyskuun 2015

Parasta just nyt!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
MOIKKAMOI!

Voi vitsit, että mulla oli kuulkaas suuria suunnitelmia tälle päivälle; vapaapäivänähän kun ehtii tekemään vaikka mitä ;D Piti jo bloggailla heti päiväseltään, mutta niin se vain aika meni. Ihan parasta just nyt on se, että päivä on ollut osaltaan aikatauluton. Mitä sitten vaikka postaus ei olisikaan silloin eetterissä, kun sen on suunnitellut tekevänsä? Mitä sitten, jos on unohtanut aamulla pyörimään laittamansa lakanat pesukoneeseen? Mitä sitten vaikka iltaruoaksi on tarjolla kalapuikkoja, vaikka koko päivän kotosalla ollessani olisin ehkä ehtinyt tekemään kunnon kotiruokaa tarjolle? Mitä sitten vaikka kuvissa sohvatyynyt vähän repsottavat sinne sun tänne? Mitä sitten, vaikken jaksanut tänään juuri tälläytyä ja yhdestä kuvasta on leikattu pää pois? 😉 Ei aina voi olla täydellinen. Eikä siihen tarvitse pyrkiäkään. Pääasia, että on onnellinen. Jutun pointtihan on siinä, että elämässä on oikeasti niin paljon sellaisia asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Niiden negatiivisten juttujen sijaan. Iloisia ja positiivisia asioita. Jälleen kerran niitä elämän kultareunoja. Ihan parasta just nyt on…

…aamuinen lenkki, jonka jäljiltä on vieläkin fressi olo. Vaikken edes juossut.
…syksyn ja omenan tuoksu ulkona. Vaikka omenat ovatkin tänä vuonna ihan rupisia.
…se, että laitoin buddhan pään sivupöydälle odottelemaan seinälle pääsyä ja sehän sopii tuohonkin. Vaikkei sen paikka oikeasti siinä ehkä olekaan.
…se, että mies tulee jo huomenna kotiin reissusta. Vaikka tulee niin myöhään, ettei ennätetä mökille ennen lauantaiaamua.
…muhkeisiin villatakkeihin kietoutuminen. Vaikka hetken päästä tulisikin tuskis ja joutuisi sen riisumaan.
…joogavideot, joita tein jo aamulla yhden ja illalla ajattelin tehdä toisen harjoituksen. Vaikka kaikki liikkeet eivät tunnukaan mielekkäiltä, kiitos kankeuteni.
…pikkuisen kummipojan kanssa yhdessä syöty omena. Vaikka toiselle jäi ne karaosat 😉
…kuopuksen kädet kaulan ympärillä. Vaikka puristaakin niin julmetun kovaa.
…kavereidensa kanssa innoissaan leikkivä esikoinen. Vaikka onkin mitä luultavammin illalla ihan rättipoikkipuhkiväsynyt.
…pystyyn kauniisti kuollut calluna. Vaikka variseekin ikävästi heti, kun siihen koskee.
…jo yli kuukauden elävänä pysynyt myrtti. Vaikka en ole edes juuri kastellut sitä.
…”terveyskakku” jääkaapissa, jota käyn lusikalla syömässä tämän tästä. Vaikken malttanut antaa sen hyytyä tarpeeksi.
…torstai, perjantain aatto. Vaikka se tarkoittaakin sitä, että viikot hurahtavat aivan liian nopsaa ohi.

Jep, näin se vaan kuulkaas menee. Viime aikoina on ollut sellainen kiire, ettei ole oikein ehtinyt pysähtyä alas ja miettiä niitä mukavia juttuja elämässä. Ihan niitä pieniä kultakimpaleita. Kahvikupin kanssa istuin juuri hetkeksi alas ja listasin nämä tähän. Toivottavasti teillekin on tänään tapahtunut kivoja juttuja. Huomenna sitten ohjetta tuohon ”terveyskakkuun”. Vaikka se tosiaan jäi keskeltä vähän löllöksi. Maku ratkaisee 😀

TORSTAITERKUIN,

alle