…voi tuota tuolivanhusta! 🙂
MOIKKAMOI!
Ja hei ihanaa, että innostuitte eilisen postauksen terveellisimmistä herkuista! Lämmitti mieltä kovasti ♥ Se piti vielä sanomani, että tarjottavista raakakakut ja lihapullat tein pakkaseen jo keskiviikkona (juhlat olivat lauantaina) ja kinkkupiirakan jääkaappiin torstaina. Hienosti maistuivat sulatettuina/lämmitettyinä 🙂 Tykkään itse sellaisista tarjottavista, jotka voi mahdollisimman pitkälle tehdä valmiiksi jo ennen itse juhlapäivää. Ei tule sitten sitä viime hetken paniikkia.
Ruokajutut ovat lähellä sydäntäni. Mutta niin on sisustaminenkin. Vahvasti olen myös sitä mieltä, että vanhassa vara parempi. Monille teistä tämä työpisteeni saattaa olla tutunnäköinen. Se onkin ihan sama kuin silloin pari vuotta sitten. Ainoastaan seinähyllyä ei enää ole. Tuoli on vuodelta 1995. Sain sen ensimmäiseen opiskelija-asuntooni koulutuoliksi. Välillä se on ollut parvekkeella ulkotuolina ja toisinaan varastossa säilössä. Hyvin jaksaa porskuttaa kaikkien vuosien jälkeenkin. Huomasin tuossa, että Keep Calm -taulu on ollut esillä vuodesta toiseen. Se taitaa olla ollut jo pari vuotta ihan passée, mutta enpä mä muutenkaan sisustustrendien perässä ole juossut, joten menköön 😀 Työpöydän alla on jonkin verran säilytystilaa, mutta ajattelin kätkeä kaikki tärkeät mappini tuohon reissusta ostamaani Billabongin hehtokassiin! Valokuvaustavarat (objektiivit yms) löytyvät seinältä koritaskusta. Laskut saa hyvin jemmaan valkoiseen säilytyskansioon.
Niin, miksi meillä yhtäkkiä näin rymsteerattiin? Sen takia, koska veljen vaimo palaa hoitovapaalta töihin syksyllä ja mä ajattelin jäädä kotiin. Emme halua päästää ihanaa hoitovapaan tuuraajaa Jenniä pois, vaan haluamme pitää hänet töissä. Onneksi tämä sopi asianosaisellekin 🙂 Veljen vaimo ja Jenni hoitelevat toimiston ja mä keskityn sitten muihin hommiin. Toimin taustalla talousasioita hoidellen, veljeäni toimitusjohtajan hommissa auttaen ja hallituksen puheenjohtajana. Mutta ihan taustatoimijana en itseäni elätä, joten syksylle on pakko tehdä suunnitelmia. Täytyykin aktivoida tuo pöytälaatikossa lojuva toiminimeni ja kehitellä jotain tekemistä. Niin monesti olen todennut, että elämä on liian lyhyt. Jos on unelmia, niin ne kannattaa toteuttaa nyt eikä myöhemmin. Oma unelmani olisi saada työskennellä kotoa käsin. Kehitellä reseptejä, laittaa ruokaa, leipoa ja valokuvata. Käsitellä kuvia ja kehittyä siinä. Yhdistää tuohon jotenkin sisustaminen ja hyvinvointi. Kenties matkustaminenkin. Niin että, onko teillä businessideaa ehdottaa? 🙂 Hyppy tyhjän päälle pelottaa hurjasti, mutta mä uskon, että saan jotenkin tämän kuvion toimimaan. Kovalla työllä ja suurella sydämellä. Elämä antaa jälleen mahdollisuuden, josta otan ilomielin kopin!
AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,
