MOIKKAMOI IHANAT!
Voi ei, en halua vajota masikseen, mutta miksi mulle aina käy näin? Miksei mitkään, korostan sanaa mitkään, viherkasvit selviä hengissä mun hoidossa? Päätin tuossa pari viikkoa sitten investoida peikonlehteen. Joka vielä kaupassa oli varsin näyttävä ja vehreä. Niin se oli sitäkin kotona. Sen ensimmäiset pari päivää. Ensin alkoi yhden lehden kärki ruskistumaan. En huolestunut, vaan tsekkasin kukan kastelutilanteen ja juttelin sille mukavia. Tässä eräänä päivänä ohi kävellessäni huomasin, että toinenkin lehti oli alkanut vähän ruskistumaan. Syytin pimeitä päiviä ja auringonpuutetta. Tänään huomasin, että tuo ”rusketus” valtaa lisää alaa tuosta rakkaudella vaalimastani kasvista. Varoitus, alla olevat kuvat saattavat järkyttää herkkämielisiä, peikonlehtien ystäviä 😉
Sinänsä olin jo luullut, että olen harjaantunut viherkasvien hoidossa, sillä syksyllä ostamani oliivipuu on vielä hengissä (jep, iso ruksi seinään). Mutta tämä peikonlehti -case harmittaa ihan vietävästi. Olin kuvitellut saavani tuosta monivuotisen seuralaisen. Sellaisen hätävaran, josta taittaa aina tiukan paikan tullen yhden oksan maljakkoon kahvipöytään. Kovasti yritin ja yritän edelleen, mutta onko mitään enää tehtävissä? Kevätlannoitetta, lisää kastelua, juttelua, silittelyä? Kertokaa te ihanat kukkaihmiset, mitä mun kuuluu tehdä? Vai onko tämä joku ihan selitettävissä oleva peikonlehtien rituaali, josta toipuvat yhdessä yössä?Ja hei, tämä yksi nukkuneen rukous kuvissa ei onneksi sairasta 🙂 Nuokkuu iltapäiväunillaan. Meillä on löytynyt kerrassaan ihana rytmi; aamulla nukutaan tunnin päikkärit ja näin iltapäivisin saattaa vetäistä putkeen neljä-viisi tuntia. Illalla vielä pikkutirsat ennen yöunia.
Ihanaa, aurinko paistaa! Ja lämpimästi paistaakin 🙂 Käydään työpäivän jälkeen tsekkaamassa toisella puolella kaupunkia olevan pikkujärven lumitilanne, josko siellä vielä kykenisi hiihtämään. Kovasti kuitenkin näyttäisi siltä, että tämän talven lumityöt jäävät yhden sormen varaan. Ellei sitten takatalvi iske ja yllätä. Arvatkaas muuten mikä on iskenut urakalla parin viime päivän aikana? Mökki-ikävä. Muistelisin, että se on joka vuosi tähän aikaan, kun ajatukset harhailevat sinne saareen. Mikäli takatalvea ei tule, niin päästään aloittelemaan mökkikausi ennätysaikaisin!
ILOISIN TIISTAITERKUIN,
Siinä sohvalla iltaisin istuessani olen miettinyt kotiamme vuosien saatossa ja sitä, kuinka paljon se on muuttunut. Mutta kuinka kuitenkin sisustuksen punainen lanka on säilynyt. Sisustuksessa ei ole nähty ääripäitä, ei ole menty liian maalaisromanttiseen eikä liian kliinisen moderniin. Sisustus on ollut asujiensa näköinen ja elänyt kokolailla elämäntilanteiden mukaan. Huonekalutkaan eivät ole muuttuneet, mutta sisustusesineet ovat jonkin verran. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun meillä oli kaksi isoa rottinkilaatikkoa olohuoneessa lasten leluja varten. Niitä hetkiä päivästä, kun koti oli hiljentynyt lasten mentyä päikkäreille ja itselläni oli pakkomielle siivota kaikki lelut pois lattioilta noihin koreihin. Vain jotta pystyin istumaan sohvalle kahvikuppini kera ilman, että kompastun matkalla leluihin. Parin tunnin päästä siivouksen jäljistä ei ollut merkkiäkään, mutta hetkeksi silmä näki seesteisen olohuoneen. Silloin siihen lelurumbaan ja huonosti nukuttuihin öihin oli jopa hieman kyllästynyt. Nyt sitä toivoisi saavansa edes pienen hetken noista päivistä takaisin. Onneksi on muistot 
