MOIMOI,
tajusin aamusella, että marraskuu on pian puolivälissä! Mihin ne marraskuun ekat päivät kuluivat? Sehän tarkoittaa sitä, että joulu tulee tuota pikaa. Olenko askarrellut ne joulukortit, jotka viime vuonna päätin h-hetkellä askarrellessani hoitaa tänä vuonna aiemmin? En. Olenko ostanut ne lahjat aiemmin, joita viime vuonna tuskaisena metsästin joulukiireissäni ja päätin, että tänä vuonna on toisin? En. Olenko valmis joulun tuloon näistä seikoista huolimatta? Juu. Kyllä, joulu saa tulla. Tuo lumi tekee joulunodotuksesta niin monin verroin suloisempaa.
Eilen kävin ostamassa etupihalle kanervia ja virittelin lyhdyn. Ostin myös kotiin ensimmäisen joulukukkasen. Ollakin, että tuo joulutähteä erehdyttävästi muistuttava kukka oli kaupassa syystähden nimellä 😉 Jotenkin se ja valkoinen valo, joka ikkunasta virtaa tekevät makuuhuoneesta varsin jouluisen sävyisen. Sellaisen joulukuun pakkaspäivän sävyttämän. Toby pääsi pitkästä aikaa sängyllemme kuvausten ajaksi. Siitä lähtien, kun tuli erään lääkärin kanssa puheeksi punkit, Toby ei ole nukkunut sängyssämme. Miten te muut koiranomistajat, annatteko koiran nukkua sängyssä? Se jäi itselleni vielä hieman epäselväksi, että onko noita punkkeja talvella. Tosin kurjaahan se olisi nyt taas totuttaa toinen meidän sänkyyn ja sitten keväällä punkkikauden alettua takaisin omaan sänkyynsä. 
Yksi seikka, mikä tänä jouluna aiheuttaa päänvaivaa on se, että lasten joululahjatoiveet ovat tyyliin ”jotain kivaa, kyllä sä tiedät”. Voi kun olisi vielä se barbie, my little pony tms joulupukin listalla. No, pitänee metsästää ”jotain kivaa” 😀 Siitäkin huolimatta olen valmis jouluun. Jouluun, jonka ympärillä ei tapahdu mitään härdelliä. Normaaliin jouluun. Ei mitään turhia blingblingejä tai fiinistelyruokia. Joulukuusi, lanttulaatikko, suklaata ja uusin Danielle Steelin romsku. Terveyttä ja ylöspäin kääntyneitä suupieliä. Aloin tuossa miettimään, että miten meidän viime joulu meni ja suoraan sanoen mielikuvat ovat vähän hatarat. Äiti oli leikattu paria päivää aiemmin ja jouluaattona siirrettiin Taysista Hatanpäälle. Sekavuus oli lisääntynyt ja huomasi, että niin peruspositiivinen ihminen oli muuttumassa joulun myötä joksikin, mitä ei aiemmin ollut. Päätettiin, että ensi jouluna sitten… Muistan, kun ajettiin sairaalasta veljen perheelle viettämään jouluaattoiltaa ja vaikka se joulumieli olikin jossain syvällä rinnassa, niin silti sitäkin suurempana oli ahdistus ja huoli. Sellaista joulua ei toivottavasti tarvitse enää kokea. Jouluihmisen uskoa jouluun on koeteltu enemmän kuin laki sallii, mutta periksi en anna. Minä ♥ joulu.
Joulu tulee – oletko sinä valmis? Joko siellä on kortit askarreltu ja lahjat ostettu? Tänään ajattelin inventoida askartelutarvikkeet ja katsoa mihin rahkeet riittää korttien askartelemisessa. Laittaa ehkä myöhemmin glögin tulille ja saatanpa virittää jo hieman jouluista musiikkiakin taustalle. Ihanaa!
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. mä hirnun täällä ääneen, sillä oikeesti; kuka saa yhteen postaukseen mahtumaan asiaa joulusta, punkeista sekä elämästä ja kuolemasta? Olis joskus itsekin kiva kurkistaa tuonne pääni sisään, että mitä siellä oikein tapahtuu 😀
Kuvia jälleen tuolta aivan ihanasta ja kotoisasta kodista. Huomaatteko jotain tuttua? Jep, mummulasta valkoinen vitriini pääsi veljen perheen olkkariin ja itse asiassa mummulan sohvatkin sopivat tuonne kuin nenä päähän. Harmillisesti sohvista ei ole juurikaan kuvia. Veljen vaimolla on sisustussilmä kohdillaan. Tykkään koko kokonaisuudesta, mutta varsinkin ihanista asetelmista. Ja jostain kumman syystä tuolla veljen perheellä viherkasvitkin kukoistavat vuodesta toiseen. Toisin kuin meillä. Kröhöm, oliivipuuni on jälleen ottanut jostain nokkiinsa 😉 Mökiltä raahasin kotiin taljoja ja koreja. Josko sitä huomenna ehtisi kotiakin sisustaa hieman. Olkkarissa pitänee pyöräyttää vähän taas järjestystä niin, että joulukuusi mahtuu. Alunperin meillä oli tarkoitus lähteä Pyhälle jouluksi, mutta lapset ovat sitä mieltä, että haluavat olla serkkujensa kanssa jouluaaton 
Klapihommien lisäksi ollaan tänään siivottu vierasmökkiä. Tehty sinne lokoisat oltavat ja lueskeltu kynttilänvalossa. Sain vihdosta viimein reilun kuukausi sitten aloittamani kirjan päätökseen ja sain ottaa luettavaksi Katherine Pancolin Mimmit-trilogian. Viime vuonna ahmin ko. kirjoittajalta Krokotiilin keltaiset silmät
