maanantai 10. kesäkuun 2019

Kesän luottoherkku

MOIKKAMOI!

Tsiisluiis, mikä viikon aloitus; viikko alkoi pommiin nukkumisella. Tiedättekö, että sain elää 43-vuotiaaksi koetakseni moisen sykettä koko päiväksi nostattavan asian. Huh, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sen verran traumat jäi, että harkitsen vanhan ajan vekkarin ostamista 😉

Kuten viime viikolla kerroin, niin rakastan kestittää kesävieraita. Ex tempore -kesävieraita sekä niitä, keiden kanssa sovitaan etukäteen. Kun on tunti aikaa vieraiden tuloon, sitä on niin halutessaan yllättävän luova. Mulla on tapana pitää pakkasessa aina yksi murotaikinapohja ja yksi suolainen piirakkapohja. Jääkaapistakin löytyy usein joko turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä. Kananmuniakin. Kookossokeria ja ceyloninkanelia kuivakaapista ja takapihalta raparperia. Raparperit voi korvat omenalla, mustikalla, mansikalla, vadelmalla tai vaikkapa viinimarjoilla.

Kesän luottoherkku nopeisiin lähtöihin on jo vuosikaudet ollut puolessa tunnissa valmistuva raparperipiirakka. Kun on saanut murotaikinapohjan sulatettua mikrossa, niin sillä aikaa uunin lämpö on kivunnut tarvittaviin lukemiin. Piirakan ollessa uunissa sitä ehtii siivota ruokapöydältä ja keittiön tasoilta rojut kaappeihin, pyyhkiä vessan peilin ja hanan kiiltäväksi ja huutaa tyttöjä hakemaan vaatekasansa rappusista (mikä siinä onkaan, että tuohon rappusten alapäähän kertyy aina jos jonkinmoista roinaa, joka on matkalla yläkertaan? :)).

Puolessa tunnissa ehtii kattamaan pöydän, hakemaan ojan pientareelta luonnonkukkia ja sutaisemaan vähän aurinkopuuteria poskeen. Oikomaan sohvatyynyt, järjestämään eteisen kenkäkaaoksen ja laittamaan kahvin tippumaan. Vaikkei meillä tänään ihan näin nopeaa lähtöä illan vieraiden kanssa ole, niin silti mieli teki raparperipiirakkaa. Tuo kookossokeri tekee leivonnaiselle kuin leivonnaiselle niin ihanan kinuskisen maun. Suosittelen kokeilemaan. Meillä ei ole löytynyt pitkään aikaan valkoista sokeria kaapista, joten tytötkin ovat oppineet käyttämään kookossokeria.

Olen tainnut joka kesä jakaa tämän saman reseptin täällä, mutta niin paljon on tullut uusia lukijoita vuosien varrella mukaan, että jaetaanpas uudelleen:

Kesän luottopiirakka

1 piirakkapohja (murotaikina)

Täyte
1 kermaviilipurkki
1 kananmuna
1 dl (kookos)sokeria
kanelia
hedelmiä, marjoja tms.

-painele piirakkapohja vuoan pohjalle
-pilko hedelmät/marjat, ripsottele päälle kanelia
-sekoita kermaviili, kananmuna ja sokeri ja kaada raparperien päälle
-paista 180 asteessa kiertoilmalla uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tänään löysin jääkaapista myös vaniljarahkaa, joten kermaviilin kaveriksi laitoin sitäkin vajaan purkillisen. Vähensin hieman kookossokerin määrää, sillä tuo rahka oli makeutettua. Mutta hei, nyt niitä vieraita ja sitten illemmalla pyykki- ja imurointitalkoita. Sellaisia arkisia juttuja, jotka nekin tuntuvat kesällä jotenkin tosi kivoilta. Nimim. ikuinen kesä olis kiva 😉

MAANANTAITERKUIN,


perjantai 07. kesäkuun 2019

Fredagsmys!

HIPSHEI

ja ah, viikonloppu on täällä! Tykkään olla kesäisin toimistolla. Ja varsinkin nämä kesäperjantait on jotenkin leppoisia. Tänään taustalla jytisi niin Volbeatin uusin kuin Martti Servon Viikonloppu. Puhelimen päässäkin oli usein ihminen, jonka äänestä kuulsi tietynlainen perjantaifiilis.

Näillä keleillä sitä toivoisi olevansa mökillä, mutta suuntaamme sinne vasta huomenna miehen tultua kotiin työreissusta. Tyttöjen keskenkin oltaisiin voitu lähteä, mutta jotenkin nuo salamat sääennustuksessa ei houkutelleet. Musta on tullut vanhemmiten hieman arka. Aiemmin rakastin ukkosta ja salamoita. Nyt rakastan enää vain ukkosta. Ainakin, jos sitä on ukkosilmalla tuolla saaressa, josta ei ihan heti kannata lähteä vesille ukkosilmalla.

Tyttöjen (kahden oman plus yhden bonus) kesken vietettiin perjantaimyyssejä ja pitkästä aikaa grillasin meille vartaita. Mikä siinä onkaan, että nuo helppoakin helpommat vartaat aina unohtuu? Ne on muuten ihan älyttömän hyviä tarjottavia isommallekin seurueelle; pilkkoo vain ainekset kulhoihin ja kukin saa tehdä oman vartaansa. Meillä tehtiin vartaita vähän semmosella ”tyhjennetään jääkaappi” -otteella. Aika kivoja (lue: jänniä 😉 makuyhdistelmiäkin saatiin aikaan.

Kasvisvartaat
kesäkurpitsaa
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
fetamurua
öljyä+hunajaa

Kanavartaat
broitsun maustamatonta rintafilettä
päärynää
paprikaa
bbq-kastiketta

Halloumivartaat
halloumia
persikkaa

Ja hei, kuka sanoi, että vartaita pitää aina grillata? Toissaillalta jäi vähän antipastoaineksia, joten tein niistä pikkuvartaita, jotka söimme sillä aikaa kun pääruokavartaat paistuivat grillissä 🙂 Lisäksi grillitomaatteja, salaattia ja patonkia. Mitä teillä bruukataan laittaa vartaisiin? Meillä muuten lisäksi tehtiin tytöille muutamat lihapullavartaat, mutta sitten tuli mieleeni, että voishan vartaisiin sujauttaa vaikka tofua tai nyhtispulliakin.

Seuraavaksi sauna päälle ja saunan jälkeen kellarin viileyteen katsomaan hetkeksi ohjelmia. Viime yönä nukuttiin miehen kanssa kellarissa ja siellä on vielä toistaiseksi ihan inhimillisen viileää. Ainakin viileämpää kuin tuolla yläkerrassa peltikaton alla. Yläkerrassa näyttäisi olevan tällä hetkellä 29,8 astetta ja kellarissa reilu seitsemän astetta vähemmän. Joten kellariin saa peitot ja tyynyt jäädä ensi yöksikin. Silti en valita. Rrrrakastan tätä hellettä. Nyt helleillan hipsuttelulle takapihalle ja kukkia juottamaan. Ihanaa! 🌸

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA,


perjantai 31. toukokuun 2019

Fredagsmys; sloppy joes & kasvimaan salaatti

HEI HELLUREI!

Hassu välipäivä tämä. Yksi (orastavan) manflun kourissa oleva on ollut kotitoimistolla ja itsellä on ollut myös kotitoimistopäivä. Mutta jännästi on tuntunut jotenkin sellaiselta kesäloman ekalta päivältä. Vaikka varsinaiseen kesälomaan vielä neljä viikkoa onkin. Sen kunniaksi tietokoneen silmäilyn ohella olen siivonnut. Pessyt muutaman ikkunan ja taivastellut, että miksiköhän tuota ei tullut tehtyä aiemmin. Sen takia, että ennen piharempan valmistumista ei olisi kannattanut. Mutta nyt näkee keittiön ja pikkuveskin ikkunoista ulos ja maailma avartui samantien!

Päivään mahtui myös pitkästä aikaa laitepilates. Tällä kertaa olkapää kesti sen. Nyt pitää vain tehdä maltilla ja muistaa tehdä tietyt ylävartalon liikkeet lapatuen kautta eikä tuon olkanivelen rasittamisen kautta. Lounasnälkä oli pilateksen jälkeen mahdoton ja vilkaisu jääkaappiin antoi välittömästi idean, jota olin kyllä haudutellut jo tovin; vege sloppy joet valmistuivat nanosekunnissa. Niiden lisäksi kasvimaalta hain rucolaa ja retiisiä. Retiisit ovat just nyt parhaimmillaan. Ja kaikista makoisimmillaanhan ne ovat juurikin noin, suoraan maasta vedellä huljutettuna. Joskus olen tehnyt myös hölskytysretiisejä, joten eiköhän tuosta sadosta moisiinkin riitä. Kasvimaan  salaatin kastikkeeksi laitoin öljyä, hunajaa ja mustapippuria.

Vege Sloppy Joes
3:lle

3 täysjyväsämpylää
1 pkt tomaatti Nyhtökauraa
1 prk Chili bean sin carne
loraus hunajaa
tujaus ketsuppia/tomaattipyreetä

-halkaise sämpylät ja laita ne uuniin 150 asteeseen
-sekoita kattilassa muut aineet ja anna porista noin viisi minuuttia
-täytä sämpylät nyhtisseoksella
-kaveriksi voit tarjota kermaviilipohjaista kastiketta, jos haluat
(yleensä Sloppy Joet eivät koreile majoneeseilla sun muilla)

Kastike
(kaurapohjaista) kermaviiliä
korianteria
kevätsipulia
srirachaa

-sekoita aineet keskenään

Tämä on se päivä, jolloin olen niin älyttömän onnellinen koululaisten puolesta; toinen heistä jo tuli kotiin, toinen jäi piknikille luokkakavereidensa kanssa. Huomenna molemmat hakevat vielä todistuksen ja sitten alkaa kymmenen viikon kesäloma. Näin ennen lomaahan se tuntuu järjettömän pitkältä ajalta, mutta loppuviimein tuo menee nopeasti. Kuten kerroin, niin itse aloitan virallisesti kesäloman vasta kuukauden päästä, mutta jo kesäkuulla leppoisampia kotitoimistopäiviä on tiedossa enemmän kuin työtoimistopäiviä. Jo se, ettei tarvitse aamulla lähteä ovesta ulos, tuntuu lomalta. Voi jopa mennä aamukahville terassille ja ottaa kannettavan mukaan. Yökkäri päällä. Se kuulostaa kyllä niin lomalta. Vielä kun katsoo ensi viikon lämpötiloja, niin ahhhh!

Lounaspöytään poimin retiisejä ja rucolaa hakiessani yhden oksan hevoskastanjasta. Tuo puu on kertakaikkisen upea. Korkeutta sillä on varmastikin jo viisi-kuusi metriä. Äiti ja iskä saivat sen 21 vuotta sitten 50-vuotislahjakseen. 9.6.1998 pitivät yhteisjuhlat  ja tupa oli vieraita täynnä. Silloin tuo puu oli sellainen polven korkuinen raakile. Itsekin olin himpun verran nuorempi. Raakile, minäkin. Mutta mikä jännä juttu on se, että silloin omat vanhemmat tuntuivat 50-vuotiaina ihan jo niin kuin aikuisilta. Vanhoilta! Ja hei ei tässä omiin viiskymppisiinkään enää ole kuin reilu kuusi vuotta. Toivottavasti en ehdi kuuden vuoden aikana kasvamaan aikuiseksi. Ainakaan tulemaan vanhaksi 😉

IHANAA PERJANTAITA &
SYDÄMELLISESTI ONNEA KAIKILLE KOULUNSA PÄÄTTÄVILLE JA VALMISTUVILLE ♥


tiistai 28. toukokuun 2019

Vihreän keittiön itämainen kasvissosekeitto


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.


 

TIISTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tehän tiedätte, että olen vannoutunut helppojen ja herkullisten ruokien ystävä. Joskus toki on kiva tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan, mutta näin arjessa nämä maksimissaan puolessa tunnissa valmiit ruoat ovat niitä pelastusrenkaita, joita arjen sujuvuuden kannalta tarvitaan. Helppojen ja herkullisten ruokien joukkoon olen viime vuosina nostanut yhä enempi kasvispohjaisia ruokia. Vakuuttaen vihdoin muun perheen siitä, että myös kasvisruoalla pärjää.

Ja samalla tyytyväisesti myhäillen seurannut lasten keskustelua ruokapöydässä siitä, millaisista ruokailutottumuksista maapallomme kiittää. Välillä äimistelen sitä, kuinka paljon tietoa vihreämmistä ruokailutottumuksista tytöt ovat saaneet koulun kautta. Hatunnosto kaikille aikuisille, jotka lapsia valistavat näissä asioissa. Joskus tuntuu jopa, että lapset tietävät näistä asioista enemmän kuin minä itse. Mikä ei ole suinkaan huono juttu; nuorissa makaa maapallon toivo!

Arjen pienillä teoilla on todellakin suuri merkitys. Meidän vihreän keittiön kulmakiviä ovat kasvisruokapäivien lisääminen, siirtyminen pikkuhiljaa kohti kasvispohjaisia kermoja, jugurtteja ja maitoja sekä se kierrätys. Olen tilannut meille vastikään biojäteastian ja odotan innolla, että pääsemme kierrätyksen mukaan myös biojätteiden osalta. Vihreän keittiön kulmakivenä, uutena sellaisena tähän kotiin muutettuamme, toimii myös tietynlainen omavaraisuus.

Rakastan viettää aikaa keittiössä. Keittiön ikkunasta ulos katsoessani huomaan vehreyttä. Vihreää, joka hivelee silmää. Nuo kolme kasvatuslaatikkoa, joidenka annit sulostuttavat jokaista päiväämme. Yrteillä maustetaan ruokia päivittäin. Herne- ja mansikkasatoa odotellaan vielä innokkaasti, mutta retiisejä olen käynyt jo napsimassa salaatteihin. Retiisejä pääsi myös tähän samettiseen itämaisvivahteiseen kasvissosekeittoon. Ei vain koristukseksi, vaan myös makua ja rakennetta tuomaan.

Itämainen kasvissosekeitto

3 pientä bataattia
vettä
1 salottisipuli
2 cm pätkä inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
limen mehu
1 kasvisliemikuutio
1 prk Flora Ruoka Pehmeä Currya
loraus Flora Kokin Salaisuutta

tarjoiluun
korianteria
retiisiä

-kuori ja lohko bataatit
-laita ne kattilaan ja kaada vettä niin, että bataatin lohkot peittyvät
-laita vesi kiehumaan ja lisää kasvisliemikuutio
-kuori ja pienistele inkivääri sekä valkosipulin kynsi
-lorauta Flora Kokin Salaisuus kasvi- ja voiöljyseosta pannulle pari teelusikallista
-lisää kuumalle pannulle pienistellyt inkiväärit sekä valkosipulin kynnet, anna kuullottua hetken
-lisää pannulle myös kuorittu ja pienisteltu salottisipuli
-anna muhia noin viisi minuuttia, minkä jälkeen siirrä sipulit ja inkivääri kattilaan bataattien kanssa
-kun bataatit ovat kypsiä, soseuta keitto sauvasekoittimella
-lisää limen mehu sekä Flora Ruoka Pehmeä Curry
-sekoita ja anna lämmetä liedellä vielä vähän aikaa
-nauti korianterin ja retiisin siivujen kanssa

Tiedättekö, että en ole tätä aiemmin kertaakaan käyttänyt makukermoja. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että jatkossa ajattelin käyttää. Sillä tuo Flora Ruoka Pehmeä Curry toi keittoon aivan uskomattoman samettisen makumaailman. Curryn maun, joka vei kielen mennessään herkullisuudellaan. Tätä voisin käyttää myös pastoihin ja kastikkeisiin. Niin älyttömän helposti saa makua ruokaan, vaivattomasti. Aasialaisherkkujen lisäksi Flora Ruoka Pehmeä Curry sopisi ihan mielettömän hyvin kana- ja kalaruokiin.

Samettisessa sopassa maistui myös makua Flora Kokin Salaisuudesta saaneet sipulit ja inkivääri. Salaisuus ei itseasiassa ole enää tämän jälkeen salaisuus, sillä kerron teille sen maun salaisuuden nyt; se on sekoitus voi-, rypsi- ja auringonkukkaöljyä. Ja voi että tuo voiöljy tuo Kokin Salaisuudelle täyteläistä makua. Niin, että se maku ei hävinnyt ruoanlaiton tuoksinnassa, vaan siirtyi suoraan lautaselle. Nyt itse oivalsin kokkien salaisuuden. Se on nimenomaan tuo öljyn ja voin yhdistäminen!

Meillä on käytetty Flora Ruokakermoja keittiössä jo iät ja ajat. Tänä vuonna rakastettu Flora juhlistaa 50-vuotista taivaltaan Suomessa. Sen kunniaksi kasvipohjaisissa Flora Ruoka-, Vanilla-, Vispi- ja Kuohu -tuotteissa on kätevä pakkausuudistus: uudelleensuljettava pakkaus. Korkin ansiosta tuotteen voi voi sulkea ja avata uudelleen ja täten taistella ruokahävikkiä vastan. Pakkaus on myös helposti kierrätettävä. 50-vuotisjuhlansa kunniaksi Flora on muuten lanseeranut kauppohin maidottoman ja maukkaan merisuolalla maustetun Flora Juhla -levitteen. Tuo pakkaus tuo niin paljon muistoja lapsuudestani mielen. Niistä ihanista kesäpäivistä mökillä, kun ruisleipäkiekosta vuoltiin veneitä ja niiden päälle sipaistiin papan kanssa aimo annos Floraa. Mummulta salaa, tietenkin 🙂

Oletteko te kokeilleet makukermoja? Mitä piditte? Täytyy myöntää, että mulla oli pieniä ennakkoluuloja. Mutta kuten melko usein, nuo ennakkoluulot romuttuivat saman tien! Ainakin tuo Pehmeä Curry vakuutti ensilautaselliselta.

TIISTAITERKKUSIN,


perjantai 24. toukokuun 2019

Fredagsmys -tunnelmia

ILTAA IHANAT!

Huhhahhei, menipäs taas vähän myöhäiseksi myyssipostaus. Mutta siinä, missä olin ajatellut että iltaruoan valmistamiseen menee nafti puoli tuntia, niin siihen vierähti tunti ja vähän yli. Me vasta tytsyjen kanssa harjoiteltiin koko kesärullatouhua. Ensi kerralla menee varmasti jo paljon vähemmän aikaa 🙂 Ja hei, mikäs siinä – ei meillä mihinkään kiire ollut. Aina, kun tytöt haluavat olla mukana auttamassa, niin ilomielin avun otan vastaan. Me oltiin todella kehityskelpoisia kaikki. Ne ekat makkaraa muistuttavat pötkylät oli kyllä hyviä, mutta lopulta saatiin myös ulkonäöllisesti kelpo versioita aikaan!

Perjantai-ilta on tähän asti kulunut naisporukalla keittiöhommissa. Taustalla on soinut Eaglesin kaihoisat rytmit ja lasista on löytnyt jääkylmää kokista. Tytöillä parin lasillisen verran, mikäli tuota tällä hetkellä vallitsevaa hepulitilaa on katsominen 😀 Kerrankos sitä hepuloidaan, ainakin perjantaina.

Tänään on ollut kyllä muutenkin vähän sellainen pissat housussa -hepulipäivä. Innoissani kerroin aiemmin miehelle autossa, että vitsit mä odotan, kun pääsen rullailemaan (piti jatkamani että kesärullia)…johon toinen huomautti, että muista sitten laittaa puutarhahanskat käteen. Repesin ihan täysillä. Ripsarit oli poskilla. Siinä missä mä ajattelin tosiaan kesärullien rullausta ajattelin hän, että jotenkin rullaillen istutan tänään tulleet luumupuun, omppopuun ja muutamat syreenit ja hortensiat 😀

Mielikuva puutarhahanskoilla kesärullien rullailusta on ollut läsnä siitä lähtien ja aiheuttaa kikatuspyrskähdyksiä vieläkin. Myös lapsissa. Onneksi on viikonloppu.

Mutta niihin kesärulliin palatakseni. Rakastan kesärullia, mutta kertaakaan en ole itse niitä tehnyt. Jatkossa näitä tulee varmastikin tehtyä. Koko perheen voimin niin, että yksi pilkkoo ja toinen täyttää. Kolmas tekee dippikastikkeet ja se neljäs voi höpöttää puutarhahanskojen tärkeydestä 😉

Suussa sulavat kesärullat 

riisipapereita
porkkanaa suikaloituna
kurkkua suikaloituna
salaattia
avokadoa siivutettuna
korianteria
riisinuudelia keitettynä
(chilillä ja sitruunamehulla maustettuja katkarapuja)

-liota riisipaperiarkkia kylmässä vedessä noin 15 sekuntia, laita mieleisesi täytteet
-riisipaperipaketin (Blue Dragon) takaosassa on ohje rullauksesta! Helppoa kuin heinänteko
-tarjoile mango- ja maapähkinädippikastikkeiden kanssa

Mangodippi

1 kypsä mango
2 dl turkkilaista jugurttia
muutama jalapenon viipale
ripaus suolaa
chililastuja

-surauta sekaisin sauvasekoittimella

Maapähkinädippi

vajaa purkki makeuttamatonta maapähkinävoita
loraus soijaa
tujaus srirachakastiketta
vettä

-sekoita aineet sekaisn sauvasekoittimella ja passaa vedellä kastikkeen juoksevuusID

Nyt Tobyn kanssa puutarhahommiin. Edellä mainittujen kasvien lisäksi siellä pitäisi olla kuunlinjaa, angervoa ja perennoja istutettavana. Postimies, joka ne toi oli ihana…”Salaa vähän vilaisin pakettien kyljestä, mitä olet tilannut. Olen nääs toiselta ammatiltani puutarhuri.” Vaikka kuinka houkuttelin, niin ei suostunut kahvipalkalla jäämään istutustalkoisiin. Kumma juttu 😀

KIVAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,