torstai 13. elokuun 2020

Lempiarkiruokani tällä hetkellä

12

HEI HYVÄÄ HUOMENTA IHANAT!

Olenkin tainnut kertoa, että mä kulutan niin biisit kuin ruoatkin loppuun. Kun johonkin biisiin ihastun, kuuntelen sen puhki. Tällä hetkellä puhkikuuntelussa on iki-ihanan BEHMn Tivolit. Ruoan puhkikulutusvaiheessa on sitruunarisotto ja pannulla paistettu lohi. Niin hyvää, niin helppoa ja rikkoo kivasti sitä siskonmakkarasopan ja makaronilaatikon värittämää arkea.

Välillä laitan risottoon kuivaa valkoviiniä, välillä korvaan senkin osuuden kasvisliemellä. Nyt alkomaholiliikkeessä asioidessani myyjä vinkkasi mulle kuohuviinistä risottoon ja hei ei huono – toimi erittäin hyvin. Lasiin pääsi sitten risottoa varten säästetty valkoviini, joten win-win tilanne 😉

Sitruunarisotto
4:lle

1 pieni sipuli
voita reiluhko nokare
3 dl risottoriisiä
8 dl kasvislientä
2 dl kuivaa kuohuviiniä
1 sitruunan mehut (löyhästi puristettuna)
2 dl raastettua parmesania
mustapippuria

1. kuori ja pienistele sipuli
2. kuullota sitä hetki voissa, lisää riisit
3. kun riisi on muuttunut hieman läpinäkyväksi lisää kuohuviini ja sitruunan mehu
4. anna porista, kunnes riisi on imenyt kuoharin.
5. ala lisäämään kasvislientä pienissä erissä ja lisää aina, kun liemi on imeytynyt riisiin
(tässä menee noin 25-30 minuuttia yhteensä)
6. riisi saa jäädä pikkuisen al denteksi (mutta ei missään nimessä liikaa!)
7. sekoita risottoon raastettu parmesanjuusto ja mausta mustapippurilla

Tarjolle: tilliä ja parmesanlastuja

Lohen leikkasin paloiksi, suolasin ja paistoin pannulla voissa sillä aikaa, kun risotto kypsyi. Risottoon menevän sitruunamehun puristin sitruunalohkoista, jotka laitoin paistumaan pannulle lohien kanssa.

Tämä on tällä hetkellä koko perheen lemppariruoka ja aina päätän, että teen risottoa puolitoistakertaisen annoksen, sillä vimppa villahousu nuolee kattilasta loput risotot. Toisaalta, tästä annoksesta saa neljä henkeä vatsansa hyvin täyteen eikä sen suhteen lisää tarvitsisi. Olisi kiva kuulla, mikä teidän/sinun tämän hetken arjen lemppariarkiruoka on. Koskaan ei voi jakaa liikaa arkiruokavinkkejä, joten ilomielin otan teidän lemppareita meidän arkiruokarepertuaariin tuomaan vaihtelua 🙂

Nyt kohti tämän viikon vikaa toimistopäivää. Mökki-ikävä on infernaalinen ja mietinkin tässä, että tohtisinko lähteä sinne perjantaina pariksi yöksi yksin. Toisaalta kaupungissa olisi vähän kuvailtavaa loppukuun kamppiksia varten. Mutta on luvattu niiiin mieletöntä ilmaa, että mielelläänhän tuon viikonlopun möksällä viettäisi ♥

ILOISTA TORSTAITA!

 


keskiviikko 05. elokuun 2020

Herkullinen porkkanagalette & sitruunamelissapesto

6

MOIKKAMOI IHANAT

ja terkkuja iltapäivän kahvitauolta! Siinä missä yleensä loman jälkeinen eka toimistopäivä on ollut nihkeä väsymyksen takia, ei tänään sellaista ole havaittavissa. Ollakin, että kello soitti 05.45. Mä rakastan sitä, että elämä saa taas jonkun rodin takaisin toimistopäivien ja niiden tuomien aikaisien aamujen myötä. Olinkin kaivannut vähäsen niitä mun omia aamukahvikuppimeditaatioitani ruokapöydän äärellä. Varsinkin nyt, kun rymsteerasin pöydän taas niin, että näen siitä kadulle päin (naapurin pihan poikki) 🙂

Mä olen viime aikoina ostanut pitkästä aikaa muutamia lehtiä maitokaupasta. Pääosin ruokalehtiä. Ihastellut kaikkia värikkäitä kasvisruokia ja päättänyt, että lomien jälkeen niidenkin suhteen palataan siihen totuttuun. Eli lisätään niitä viikottaiseen ruokavalioon. Terveellinen sekaruokavalio on se, minkä olen todennut meidän poppoolle parhaimmaksi vaihtoehdoksi.

Herkullinen porkkanagalette ja sitruunamelissapesto toimivat meillä mökillä lounaana maanantaina. Ei ole porkkanan, hunajan ja sormisuolan liiton voittanutta. Jossain lehdessä muistan nähneeni maapähkinävoin porkkanapiirakan reseptissä, joten sitä oli pakko koklata myös. Aikas veikeä yhdistelmä. Vielä kun päätin survaista päälle oman maan sitruunamelissoista peston. Tuo sitruunamelissapesto tuntuu muuten sellaiselta, että niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin voisi toimia jäätelön kanssa.

Porkkanagalette 

1 suolainen piirakkapohja kaupan pakastealtaasta
(tai toki itse tehtynä parempi)

5-6 kesäporkkanaa
3 rkl maapähkinävoita
iso loraus hunajaa
sormisuolaa
mustapippuria

-kauli piirakkapohja ja levitä sen päälle maapähkinävoi (jätä reunoilta pari kolme senttiä ilman)
-lisää maapähkinävoin päälle siivutetut porkkanat (ohuita siivuja), loraus hunajaa, sormisuolaa ja mustapippuria
-lisää pestonokareita
-taita piirakkapohjan reunat porkkanoiden päälle ja paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 35-45 minuuttia. Huom! Meidän mökkiuuni on vähän oikukas, joten tarkkailkaa ettei porkkanat/pesto pala…

Sitruunamelissapesto

reilusti sitruunamelissaa (ehkä yksi puntillinen)
0,5 dl pinjansiemeniä
1 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesania
mustapippuria & ripaus suolaa

-surauta sauvasekoittimella sekaisin
-jos et käytä kaikkea piiraan päälle, niin nauti esimerkiksi pastan kanssa seuraavana päivänä

*****

Tiedättekö, mikä on ainakin mun arjessa se isoin juttu arjen toimivuuden kannalta? No se, että maltan mennä nukkumaan aikaisin. Päätin eilen, että kympiltä olen sängyssä ja puoli yksitoista unessa. Näin kävi eikä aamuherätys tuntunut pahalta. Saisinkohan jotenkin iskostettua tämän ajatuksen lapsiinkin ennen koulun alkua 😉

KESKIVIIKKOTERKUIN,


keskiviikko 29. heinäkuun 2020

Carbonaraa & kotoilua

0

HEIPPAHEI IHANAT!

Tänään aamulla miehen lähdettyä viemään mökkivieraita vastarannalle tyhjentelin mökin jääkaappia. Pitkästä aikaa sillä silmällä, että nyt ei sännätäkään maksimissaan kahden yön jälkeen kaupungista taas mökille, vaan saattaa vierähtää tovi ennen kuin mökille taas suuntaamme. Tietämättä vielä silloin, että näillä näkymin pääsemmekin mökille jo lauantai-iltana takaisin.

Yhtä kaikki, viimeisen lomaviikon jälkeen mökkeilyt tulevat olemaan satunnaisia. Ei enää niitä neljän tai viiden yön mökkiputkia, niin kuin lomalla.

Mutta tiedättekö mitä…kotoilu tuntuu sangen ihanalta. Se, että pikkuhiljaa asennoituu asettumaan kotiin. Mä rakastan näitä seiniä ja tätä taloa. Rakastan olla kotona. Laitoin heti kotiin tullessamme päiväruoaksi carbonaraa, jota olen himoinnut koko kesän. Ja jos ei tuollainen pastan, pekonin, kerman ja parmesanin overload toimi lohturuokana, niin ei sitten mikään 🙂 Aivan tajuttoman hyvää. Siitä on kulunut varmastikin jo muutamia vuosia, kun viimeksi olen carbonaraa tehnyt. Eikä tuota kyllä hirmuisen usein kantsi syödä. Mutta silloin kun syö, niin tehkäämme se hyvällä omalla tunnolla. Kirjoitin ohjeeseen suola, mutta kyllä pekonista ja parmesanista sen verran suolaa tulee, ettei välttämättä tarvitse lisätä ylimääräistä.

Helppo ja herkullinen carbonara

2 pussia tuoretagliatellea
150 g pekonilastuja
1 kuohukerma
2 kananmunaa
2 salottisipulia
3 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria
2 dl parmesanraastetta

-paista pekonit rapeiksi, lisää pilkotut sipulit
-keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta se
-lisää pastan pekonit ja sipulit sekä suolalla ja pippurilla maustettu kerma-kananmuna-parmesanraasteseos
-nauti samantien

Ruoan tuoksu, auki puhjennut liljakimppu, taustalla jumpsuttava astianpesukone, sateenropina ikkunaan ja tuore kahvikupponen. Valtakunnassa on kaikki hyvin. Näin kotonakin 🙂 Olen selaillut mun Gwynnien keittokirjoja arkea silmällä pitäen. Ensi maanantain arjen alkaessa on suloinen paluu viikkoruokalistoihin ja sen myötä viikkomaitokauppakassien tilauksiin. Itse loma on ollut ihana, mutta paluu arkeenkin tuntuu jotenkin tosi ihanalta. Jos elämä olisi pelkkää lomaa, niin tuskin arvostaisi arkea niin paljon. Tai toisinpäin.

Toivottavasti siellä on nautittu kesäpäivistä täysillä. Mä ajattelin seuraavaksi ottaa työn alle tuon yläkerran ja vaihtaa meille puhtaat lakanat, pestä mökkipyykkiä ja näyttää pölyhuiskaa tasoille. Ja jos illemmalla sää sallii, niin sitä voisi käydä kaupungilla jätskillä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


lauantai 25. heinäkuun 2020

Lauantai-illan lumoava salaatti & yrttileivät

2

MOIKKIS!

Vaikka lomaa on vielä viikko jäljellä, niin täytyy vähän toppuutella itseään, että malttaa lomailla. Mä nimittäin olen jo aivan valmis töihin ja arkeen. Kaurapuuroaamupalaan heti klo 06 jälkeen nautittuna, numeronäpräilyyn, myyntistrategian hiomiseen ja niihin aikaisiin iltoihin, kun työpäivän jälkeen kaatuu sänkyyn. Tuntuu, että kesä on kestänyt kauan. Ja hei, sehän on pelkästään positiivinen asia. Nautin siitä toki kesästä jatkossakin, mutta on hyvä huomata näin heinäkuun loppupuolella, että kesä ja loma ovat tehneet tehtävänsä 🙂

Käytiin tänään juhlimassa sukulaispoikaa, ajeltiin miehen vanhan mummulan ja haudan kautta kotiin. Ihasteltiin suomalaista maalaismaisemaa ja mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pitäisi katsoa joku vanhan ajan mustavalkoinen Suomi-filmi. Sellainen, joita meidän äiti aina tykkäsi katsoa. Siinä voisi olla pääosissa Tauno Palo ja Ansa Ikonen.

Nostalginen olo sai haikeudessaan mut taas ikävöimään myyssipostauksia. Ja vaikka viime postauksetkin ovat olleet ruoka-aiheisia, niin sellaista on tänäänkin luvassa. En malttanut edes vaihtaa juhlavaatteita pois, vaan kävin samantien jääkaapin kimppuun. Mitään hajua tuossa vaiheessa ei vielä ollut illan ruoasta. Sen tiesin, että jääkaapissa oli muutakin kuin valo. Nimittäin halloumia ja salaattitarpeita. Eilisesta juustolautasesta jääneitä viinirypäleitä. Takapihalta hain yrttejä ja paahtoleipäpussista kaivoin pussinpohjalta muutamat vikat paahtoleivät.

Ex tempore -myysseinä nautittiin älyttömän hyvää halloumisalaattia kuullotettujen pinjansiemenien ja viinirypäleiden kanssa sekä yrttisiä valkosipulileipiä. Ei huano, etten sanoisi 😀

Lauantai-illan luomoava salaatti

pinaattia, jäävuorisalaattia yms.
punaista kevätsipulia
halloumia
punaisia viinirypäleitä
pinjansiemeniä
öljyä
balsamicoa

-viipaloi halloumi (tai grillijuusto), paista palat öljyssä
-lisää pannuun öljyä sekä viinirypäleet ja pinjansiemenet, paista kunnes viinirypäleet ovat hiukka pehmenneet ja pinjansiemenet ruskistuneet
-kokoa vadille salaatit ja pinaatit, sekoita niihin vähän öljyä
-pienistele päälle punaista kevätsipulia
-asettele päälle halloumiviipaleet, pinjansiemenet ja viinirypäleet
-ripsota päälle balsamicoa

Olen aiemmin tehnyt viinirypäleitä uunissa, mutta yhtälailla niistä tuli makeampia pannulla paistettaessa. Mietin, että jos paistaisi niitä vielä vähän enemmän, niin kenties balsamicoakaan ei salaattiin tarvittaisi. Leivät tein niin, että samalle pannulle, jolla olin paistanut juustot sun muut lisäsin vielä vähän oliiviöljyä sekä rakuunaa, persiljaa ja pienisteltyä valkosipulia. Paistoin leipäkolmiot kuumalla pannulla rapsakoiksi.

Nyt koiran kanssa iltalenkille, palataan sen jälkeen eilisen postauksen kommentteihin – kiitos niistä ihanat ♥

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 24. heinäkuun 2020

Pizzauuni – pizzan ystävän paras hankinta

8

MOIKKAMOI!

Ja nyt sitä sitten tulee, nimittäin pizzauunipostausta. Olen saanut tämän kesän aikana hurjan monta toivetta kertoa, olemmeko olleet tyytyväisiä viime kesänä ostamaamme pizzauuniin. Kuitenkin vajaa 300 euroa (muistaakseni 270 euroa)  on iso hankinta sellaisesta laitteesta, jonka voisi helposti pystyä korvaamaan esimerkiksi tavan uunin pizzatoiminnolla tai pizzakivellä. Mutta meidän koko perhe on sitä mieltä, että pizzanpaistaminen nousi ihan uusiin sfääreihin pizzauunin myötä. Pizzakivi grillissä tai uunin pizzatoiminto eivät saa pizzoja maistumaan näin taivaalliselle.

Me ostimme Ooni Koda -pizzauunin kaasuversiona eli siihen menee sama kaasupullo kuin grilliinkin. Pizzauuni lämpenee noin 15-20 minuuttia, riippuen ilman lämmöstä ja tuulisuudesta. Pizza valmistuu reilussa minuutissa. Tässä postauksessa on kuvia viime heinäkuulta, kun vielä aloittelimme pizzauunin käyttöä ja sitten eiliseltä. Pizzan paksuus on vuoden kuluessa muuttunut; tänä vuonna teemme paksumpi pizzoja kuin viime vuonna. Maltamme lämmittää uunin myös tarpeeksi lämpimäksi, joten pohja ei jää löllöksi. Kun pizza on vain reilun minuutin uunissa, sen täytteet pysyvät mehukkaina.

Pizzapohjan teen aina vähän mutu-tuntumalla. Mutta jotenkin näin se menee, jos teen sen samana päivänä, kun paistamme pizzat:

Pizzapohja

500 g 00-jauhoja
pussi kuivahiivaa
2 tl suolaa
n 2-3 dl lämmintä vettä

-sekoita kuivahiiva ja suola jauhoihin
-lisää vettä ja alusta koko ajan toisella kädellä, kunnes taikina on sopivan ”taikinamaista”
-vaivaa, vaivaa, vaivaa (5-10 minuuttia)
-kohota liinan alla lämpimässä vähintään tunti
-muotoile taikinasta 5-6 palloa ja muotoile niistä käsin pizzapohjat
-täytä pohjat mielesi mukaan.

Jos teen pizzapohjan edellisenä päivänä, niin laitan vain 1-2 tl kuivahiivaa.

Koin suuren ahaa-elämyksen pari vuotta sitten, kun korvasin pizzoissa käyttämäni tomaattipyreen pastakastikkeella. Tässä yksi päivä laitoin pizzaan tomaattipyrettä, kun tomaatteja tai tomaattikastiketta ei löytynyt kaapeista ja jösses, miten kirpsakalta se maistui. Olen joskus keitellyt tomaattikastikkeen itse, mutta tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi Rummon basilikanmakuinen pastakastike ajaa asiansa loistavasti.

Grillipizzoista parhaiten mulle maistuu ihan perusmargarita tomaattikastikkeella ja juustolla. Päälle vähän basilikaa ja avot. Usein laitamme osaan pizzoista myös savustettua kinkkua tai serranon kinkkua. Me ollaan tehty pizzoja paljon. Jopa niin paljon, että välillä pidämme tarkoituksella taukoja. Mutta ihme ja kumma näihin ei kyllästy. Tuo avotuli tuo pizzoihin aivan mielettömän maun.

Opettelemista uunin käyttö vaatii ja musta tuntuu, että me ollaan vuodessa otettu aimo harppaus eteenpäin. Ekalla kerralla pizzat eivät liukuneet nätisti uuniin ja syötiin sellaista pizzalta maistuvaa muhennosta 😉 mutta nyt ollaan opittu jauhottamaan pizzalasta (ostettiin lisävarusteena) niin hyvin, ettei moisia muhennoksia ole enää syntynyt. Lisäksi mies osti avuksi tuollaisen infrapunalämpömittarin, jotta tiedetään koska uuni on tarpeeksi lämmin.

Nyt esikoisen ja miehen kanssa pelailemaan sohvan mutkaan. Lähdettiin tänään ex tempore mökiltä kaupunkiin. Takassa rätisee tuli ja kahvin tuoksu on täyttänyt kodin. Jos jaksetaan niin käydään heittämässä kaatopaikkakeikka. Jos ei, niin ei ole maailman loppu. Sitten kuunnellaan sateenropinaa ja väijytään sarjoja miesluolassa 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. me ollaan muuten tehty lämpimiä voikkiksiakin pizzauunilla ja se toimi siihen tarkoitukseen loistavasti myös 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »