Hei mä tiedän, että on kasviskeskiviikko, mutta tehdäänkö niin, että jatketaan kasviskeskiviikkoa syksyllä? Kesällä mennään fiiliksen mukaan. Myös blogin puolella. Toki kasvisreseptejä pukkaa, mutta muutenkin kuin keskiviikkoisin 🙂
Tänään mun teki iltapäiväkahvin kanssa mieli jotain hyvää. Kielen kannat ovat napsuneet raparperihimoissaan jo pitkään. Siitä syntyi idea raparperi-mansikkajuustokakusta. Eikä mistään perinteisestä, vaan sellaisesta, jonka ehti tekemään kahvin tippuessa.
Raparperi-mansikkajuustokakku yhdelle
2 pientä raparperinvartta
n. 0,5 dl luomukookossokeria
0,5 rkl voita
5 kaurakeksiä
1 prk Valio kreikkalainen jugurtti, sitruunanmakuinen
2 rkl tuorejuustoa
5 mansikkaa
1. Kuori ja pilko raparperit
2. Sulata voi kasarissa ja lisää raparperit sekä kookossokeri (+ tilkka vettä)
3. Anna porista, kunnes raparperit pehmenevät
4. Sekoita jugurtti ja tuorejuustokeskenään, pilko mansikat
5. Lado mukiin vuorotellen keksimurskaa, jugurttiseosta, mansikoita ja raparperia
Voitte toki käyttää tavan sokeriakin raparpereihin, mutta jos teillä on luomukookossokeria, niin koklatkaa! Voin kanssa se muodostaa ikään kuin kinuskimaisen kastikkeen raparperille. Sokerin määrällä voi helposti säätää raparperien makeuden, itse tykkään hieman happamasta.
ja hui – enpäs heti muista moista taukoa blogista pitäneeni kuin nyt. Teki hyvää, niin minulle kuin varmasti teillekin 😉
Tämä viikko vielä töitä ja sitten edessä häämöttää neljän viikon loma. Pääosin lomaillaan mökillä, mutta välillä tehdään kaupunkivisiittejä (toriaamiaiset ♥). Ja vaikka nuoriso nauttikin olostaan juhannuksena mökillä, niin eivät kuulemma siellä koko kesälomaamme aio viettää. Eli kaupunkivisiittejä senkin takia, että nähdään lapsia.
Leivottiin juhannuksena esikoisen toiveesta omenastruudelia. Olen tainnut kerran aiemmin tehdä omenastruudelssonia, mutta filotaikinasta. Nyt ei ollut filotaikinaa saatavilla, mutta lehtitaikinaa löytyi. Eihän tästä ihan niin lehtevää tullut kuin filolla, mutta hei yllättävän hyvää. Ja helposti!
Omenastruudeli
1 pkt lehtitaikinalevyjä (tai sellainen iso laskostettu)
1. Sulata lehtitaikinalevyt ja kauli ne yhdeksi ohueksi taikinaksi
2. Kuori ja pilko omenat pieneksi, sekoita joukkoon kookossokeri ja kaneli
3. Lusikoi omenatäyte taikinalevyn päälle keskelle vanaksi
4. Rullaa taikina rullaksi ja voitele munalla
5. Paista 225 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes taikina on kauniin ruskeaa
6. Anna hieman jäähtyä ja tarjoile vaniljajäätelön kanssa.
Nyt juoksuvaatteet päälle ja pitkästä aikaa juoksemaan. Josko metsän siimeksessä olisi vähän viileämpää!
Muistan vieläkin sen, miten hieman isot punaiset kumisaappaat klonskuivat jaloissani kävellessäni mummun edessä perunamaalla. Miten painavalta siemenperunoita täynnä oleva sanko tuntui käsivarrellani. Miltä multaisen perunan pinta tuntui kädessäni. Kuinka mummu aina välillä kehotti takaani, että saa laittaa perunoita tiuhempaan. Minä laitoin perunoita papan tekemään multavakoon ja mummu tuli perässä peitellen perunat. Perunan istutustalkoiden jälkeen juotiin mehut mummulan verannalla ja syötiin ässäkeksejä. Peltomaisemaa silmän kantamattomiin katsellen.
Muistan miettineeni, että tuo perunoiden istuttaminen ei varsinaisesti ollut lempihommaani. Mutta lempihommaani oli perunoiden nostaminen seuraavana kesänä. Sekä ensimmäisten varhaisperunoiden syöminen. Musta tuntuu, että mut on kasvatettu perunalla, sillä mummulan lisäksi meillä oli perunamaa myös lapsuudenkotini takapihalla. Tänä päivänäkin rakastan perunaa. Enkä vähiten sen takia, että se on monipuolinen kasvis, josta harvoin tulee hävikkiä.
Perunoita keitän aina ison kattilallisen. Usein niin ison, että jääkaapissa tervehtii parin päivän jälkeen hieman jo nuhjaantuneet perunat. Kaupallisen yhteistyön myötä Apetinan kanssa tulin jakamaan teille, miten niistä jääkaapissa nuhjaantuneista kasviksista saa taiottua herkullista ruokaa Apetina-juuston avulla. Meillä on viimeisen parin vuoden ajan otettu hävikkiruoan minimoiminen tosissaan ja ollaan päästy melko hyvään tilanteeseen jo pelkästään ruokalistan ja kauppalistan suunnittelulla sekä sen avulla, että antaa niille hävikkikasviksillekin mahdollisuuden.
Olenko ainoa, kuka pitää hävikkikasviksia jotenkin symppiksinä? Nuo vähän rupsahtaneet jääkaapin vihanneslootassa usein huomiotta jäävät saavat vastedes multa täyden huomion. Annetaan hävikkikasvisten loistaa!
Pari päivää sitten keitettyjen perunoiden lisäksi jääkaapista löytyi parhaat päivänsä jo nähneitä, grillattuja tankoparsoja sekä muutama kevätsipulin varsi, josta sai rusehtuneen ja kuivuneen ensimmäisen kerroksen kuorittua ihan kelpo hävikkiruokaa. Keitetyistä perunoista on helppo tehdä perunasalaatti, jonka kesällä voi näppärästi lämmittää grillin kautta niin halutessaan. Mutta tämä toimii loistavasti myös kylmänä perunasalaattina. Perunan joukkoon voi lisätä mitä vain kasvista, esimerkiksi nuhjaantuutta kaalia suikaloituna ja pannulla paistettuna tai hieman jo rusehtunutta kukkakaalia murusteltuna.
Käytin reseptissä Apetina Green Pesto -uutuusjuustoa, josta tulikin muuten mun tämän kesän suosikkini kertaheitolla.
1. Pienistele perunat, kevätsipuli ja tankoparsat
2. Sekoita em. aineksiin Apetina Green Pesto -juustoa, sitruunan mehu, hunaja, sormiusuola, mustapippuri ja tilli
3. Nauti joko sellaisenaan tai grillaa grillissä kymmenisen minuuttia
Otin vuosi sitten työn alle erilaisiin kasviksiin tutustumisen. Jotkut teistä taitavat muistaakin, että päätin alkaa vierailemaan siellä HeVi-osaston skrodejen kasvisten luona useammin. No siellä olen vieraillut tämän tästä, mutta täytyy myöntää, että vieläkin tuntemattomampien kasvisten kanssa käy niin, että ne jäävät jääkaapin vihanneslaatikkoon odottelemaan siksi aikaa, että ovat jo todellista hävikkiruokaa.
Nauriit ja palsternakat sekä mustajuuret ovat kuitenkin osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi vielä senkin jälkeen, kun ne ovat mukavasti pehmenneet. Musta on tullut mestari tekemään kasvissosekeittoa näistä skrodeimmistakin hävikkikasviksista, jotka mukavasti lempeytyvät soseutuksessa. Joten vinkkinä teillekin – kasvissosekeitot. Joita maustamaan sopii Apetina-juusto, joka on täydellinen kaveri kasviksille!
Kesällä grilli kuumenee liki joka ilta, joten lämpimässä kesäillassa hävikkikasviksia tulee grillattua tämän tästä. Toki tavoite on, että hävikkikasviksia ei synny, mutta välillä niin pääsee käymään. Eräänä iltana mietin, mitä voitaisiin tehdä kahdesta munakoisosta, jotka tuntuivat käteen jo melko pehmeitä. Viipaloin ne, valelin öljyllä ja laitoin grilliin. Päälle mustapippuria, murusteltua Apetina-juustoa, salviaa ja ruohosipulia. Ei kuulkaas voisi olla helpompaa herkkua kesäiltaan.
1. Leikkaa munakoison vihreä osa pois ja viipaloi munakoiso pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi
2. Grillaa munakoisoja ja sivele niiden pintaan oliiviöljyä
3. Murustele päälle Apetina-juustoa ja kierrä mustapippurimyllystä niille mustapippuria
4. Tarjoile tuoreen salvian ja ruohosipulin kanssa (muutkin yrtit käyvät)
Olen sillä silmällä katsellut meidän keittiön tasolla olevia nektariineja. Ne alkavat olla jo ehtoopuolella, joten taidanpa juhannuksena koittaa, miltä maistuisi grillatut nektariinit, joita sulostuttamaan laitan kaveriksi Apetina-juustoa. Ainakin näin etukäteen näiden kahden liitto kuulostaa taivaalliselta; makeaa ja suolaista! Toivottavasti sain tämän postauksen myötä rohkaistua teitäkin käyttämään niitä hävikkikasviksia jääkaapin uumenista. Totean täten Ahmi hävikkikasviksia -kesäteeman alkaneeksi. Olisi kiva tietää teidän vinkkejä hävikkikasvisten käyttöön 🙂
Innokkaimmat ovat jo kyselleet, koska mökistä saa taas kuvia blogin puolelle. Olen ystävällisesti pyytänyt kääntymään mökkiarkistojen puoleen, mutta hei – vaikkei täällä mökillä mitään muutoksia ole tapahtunutkaan, niin tähän väliin taas mökin ulkokuvia. Mökkiä edestä ja sivulta. Väliin muutamia pestopiiraan kuvia, ettei illuusio ruokablogista romuttaudu 😉
Mä olen viettänyt tänään osin vapaapäivää ja mikäs tässä ollessa. Aurinko porottaa kuumasti, mutta onneksi tuuli viilentää hieman. Kun miehen työpäivä loppuu, niin meillä alkaa pienimuotoinen projekti. Jäänrikkoman laiturin tilalle ostimme uuden laiturin rungon, joka sattumoisin on yhdestä palasta rakennettu. Se pitäisi saada jotenkin tuolta venerannalta saareen. Eikä siinä vielä kaikki; jotta tuon uuden laiturin saa meidän viime syksynä rakentaman laitskan jatkoksi, pitää jään runteleman vanhan laiturin rippeet saada järvestä pois. Tähän saamme onneksi huomenna apua, mutta näin jälkikäteen ajateltuna pomminvarmana tuntunut ratkaisu (betonirenkaat, jotka on valettu betonilla) laiturin kannattimina oli ehkä huono vaihtoehto 😀
No, hommaa piisaa ja mikäs siinä. Mökkihöperöt tykkää. Siihen varhaiseen perjantaimyyssiin palatakseni. Meillä oli jääkaapissa vielä reilu desi edellisen postauksen minttupestoa jäljellä, joten tein meille myöhäisen lounaan lehtitaikinasta (vai olikohan se voitaikina), pestosta, parmesanista, mozzarellasta ja hunajasta. Ei mikään hurjan ravitseva, mutta tarjolle tein myös fetasalaattia.
1. Sulata lehtitaikinalevyt ja kaulitse ne pitkältä sivulta kiinni toisiinsa (en tehnyt tätä kunnolla, niin levyt hieman erkani uunissa paistuessaan)
2. Levitä päälle pestoa jättäen noin 1 cm reunoilta ilman pestoa
3. Raasta juustohöylällä päälle parmesanlastuja, revi puolikas mozzarellapallo myös piiraan päälle
4. Lorota päälle vielä hunajaa ja ripsottele mustapippuria
5. Paistaa 225 asteessa noin vartti (tai kunnes reunat kauniin ruskeat ja juustot sulaneet)
Nyt hetkeksi aurinkoon äänikirjan kanssa ja sitten hommiin. On luvattu ihan mielettömän hyvää keliä viikonlopulle, joten nautitaanhan ♥
Se viekottelee. Pistää suun muikistelemaan. Saa silmät sikkuraan ja ennen kaikkea vaatimaan lisää. Maistettuaan ei malta lopettaa.
Uuh ja aah.
Meillä on minttu vallannut yhden kokonaisen istutuslaatikon takapihalla ja koska mojitoja ei ilkeä tämän tästä tehdä (en ole muuten tehnyt kertaakaan tänä vuonna :D), niin on pakko keksiä mintulle käyttöä. Eilen tein ekaa kertaa ikinä minttupestoa ja se onkin kuulkaas mun uusi leivänpäällinen numero yksi.
Ei ollut pinjansiemeniä kaapissa eikä parmesaniakaan. Pesto onnistui mintusta, muutamasta basilikan lehdestä, auringonkukan siemenistä, sitruunamehusta, sormisuolasta ja valkosipulista loistavasti. Eli on tonton-pesto ja käy liki kaikille.
1. Surauta ainekset sekaisin sauvasekoittimessa (mulla ei teho ihan riittänyt, joten tein loppuun morttelissa), passaa öljyn määrällä koostumus.
Mietin jälkikäteen, että tässä(kin) reseptissä voisi hunaja toimia hyvin. Minttupestoa söin siemennäkkärin päällä, mutta se sopisi aikas kivasti myös spaghetin kanssa ja uutena ideana mulle tuli yrttinen minttupestogalette. Sellainen iisipiisi, parmesanilla kuorrutettu. Hei, tästä saatiinkin kuulkaas ehkä fredagsmysruoka. Ollaan pitkästä aikaa pitkä viikonloppu mökillä ja haaveilen siitä, että saan linnottautua möksän köksään 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
