tiistai 20. marraskuun 2018

Samettiset kanelifudget

2

MMM…

mmmoikka ja hei ihanaa tiistaita! Eilinen tuli väännettyä exceleitä, tänään vuorossa taas kirjoituspuuhia. Huominen kuvaillaan. Saa olla jälleen kiitollinen vaihtelevasta viikko-ohjelmasta. Tuossa viikonloppuna, kun mies vastaili 33 kysymykseen musta, niin teki mieli itse vastata tuohon ”Millaiseen työhön et minua laittaisi?” -kysymykseen, että itse en itseäni laittaisi 08-16.00 monotoniseen työhön. Vaan musta tuntuu, että työn vaihtelevuus on just se, joka itselläni näyttelee suurta osaa työn mielekkyyden kannalta. Sopivasti aivotyöskentelyä, ripaus luovuutta, hurjasti haasteita ja osaltaan omaehtoinen aikataulu. Ne on ne jutut, mistä tykkään näissä töissäni. Jotka ovat kuitenkin kaksi ihan ääripäätä, mutta jotka kuitenkin tasapainottaa toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Elämän balanssista aasinsiltana herkutteluun. Joka sekin on syytä pitää balanssissa. Kuukausi sitten valmistin aikamoisen määrän herkkuja pakkaseen. Pakkaslaatikkomme herkkuosastolla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että käsi koskettaa tuota pikaa pussin pohjaa, joten oli pakko korjata tilanne asap ja tehdä sinne pakkaseen uusia herkkuja. Jos sokerisista makeisista puhutaan, niin fudge on yksi niistä herkuista, joista en yleensä kieltäydy. Sokerittomasti (lisätty valkoinen sokeri kuuluu tähän) kun arjessa pyrin elämään, niin arkiherkuiksi valmistin fudgeja, joissa sokeria ei ole. Mutta rasvaa kylläkin eli ei näitäkään sovi napsia ihan mielin määrin. Yksi pala kahvin kanssa tyrehdyttää kyllä oikein hyvin makeannälän.

KANELIFUDGE

1 dl maapähkinävoita (mä käytin Urtekramin crunchya)
2 dl kookoshiutaleita
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
1 banaani
2 tl ceylonin kanelia
ripaus sormisuolaa

-sekoita aineita blenderissä niin kauan, että saat koostumuksesta kuohkeaa ja vaahtomaista
-vuoraa leipävuoka (suorakaiteen muotoinen) leivinpaperilla ja lusikoi massa sen pohjalle
-laita pakkaseen noin puoleksi tunniksi ja leikkaa veitsellä paloiki
-ripottele päälle kanelia

Huom! Säilytä pakkasessa.

Saan hirmuisesti kyselyitä tuosta meidän blenderistä. Se on Wilfa ja on ajanut asiansa oikein hyvin. Tosin, nyt vihdosta viimein olen alkanut kaipaamaan hiljempaa ja tehokkaampaa laitetta. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei jauhanut niin hienoksi, kuin mitä olisin halunnut. Lisäksi ääni on niin kova, että smoothien teon muun perheen vielä nukkuessa saa unohtaa. Tänään tosin tehosekoittimen ääni on ollut pientä; meillä on jyrätty etupihan kiveyksen pohjat sellaisella lätkällä. Tiedättekö sillä, joka tärisyttää koko talon ja saa tärykalvot soimaan?

Jep, onneksi nyt on hetken hiljaista, niin kuulee omat ajatuksensakin. Veikkaanpa, että kun jatkavat taas töitään ja jos omat työni sallivat, niin meillä on edessä koiran kanssa piiitkä iltapäivälenkki. Toinen raasu kun ei tunnu melulta löytävän mieluisaa nukkumapaikkaakaan ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


lauantai 10. marraskuun 2018

Omenavaniljavoi – ehkä parasta, mitä maa päällään kantaa!

6

HEI SULOISTA HUOMENTA IHANAT!

Tiedän, että suustani kuuluu usein ylistyssanoja. Rakkauteni varsinkin ruokaa kohti on sellaista, jonka ääneensanomista en kaihda. Elämää kohden myös. Mutta kuulkaas, nyt tuli tehtyä sellaista elämänsulostuttajaa, että voin sanoa, että tällä hetkellä tämä on parasta, mitä maa päällään kantaa. Jos makuasioista jutellaan.

Omenavaniljavoi on  (valkoinen) sokeritonta ja vegaanista. Niin täyteläistä ja raikasta. Suloisen vaniljaista ja kivan kanelista. Kyllä, tämä lukeutuu niihin asioihin, joita voi ja saa syödä suoraan purkista lusikalla. Kuvausta varten laitoin säilöön yhden purkin. Muuten sekin olisi mennyt.

Meillä tätä syötiin rapeakuorisen leivän kanssa (siis sen lisäksi, että söin tätä suoraan purkista välipalaksi), mutta sopisi kivasti myös esimerkiksi juustopöytään hillojen kaveriksi. Ja hei, huomenna kun valmistatte isukeille brunssin, niin sinne brunssipöytään tämä vasta sopiikin!

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty myös macaa, mutta sitä en tähän omaani laittanut, sillä en tiedä miten se soveltuu lapsille. Mutta voisin kuvitella, että tuo maca voisi tuoda tähän superhyvään levitteeseen aika pikantin kosketuksen. Kunhan ei vain liikaa laita 🙂

OMENAVANILJAVOI

viisi pientä / kolme isoa omenaa lohkottuna (kuorineen)
2 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
1 kanelitanko
1 dl cashewpähkinöitä (pari tuntia liotettuna)
1 tl kanelia
1 vaniljatangon siemenet
2 rkl vaahterasiirappia
0,5 tl merisuolaa

-laita omenat, kanelitanko, sitruunamehu ja 2 rkl vettä kattilaan
-keitä noin 10 minuuttia, kunnes omenat on kypsiä
-kunhan omenat ovat jäähtyneet kunnolla, niin laita ne + muut aineet blenderiin ja surauta sileäksi
-säilytä jääkaapissa

Omenavaniljavoita tuli vähän vajaa kolme desiä.  Tuo sana ”voi” tuossa perässä on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä tämä käyttäytyy enemmänkin levitteen tavoin. Mutta koska alkuperäisessä respassa luki voi, niin kuuliaisesti sitä samaa käytin minäkin. Meillä vietetään tänään jo ennalta taatan ja mummun kanssa isänpäivää. Nostetaan pöytään suklaakakku ja laitetaan kahvipannu kuumaksi. Ehkä leikkaan vähän lisää leipää ja nostan lopun omenavaniljavoinkin pöytään.

Sitten kun vieraat lähtevät, niin paplarit pois päästä, juhlahaalari päälle ja punaa huuliin. Meillä on tänään töiden pikkujoulut ja samalla juhlitaan meidän työpaikan kuopuksen 40 -vuotispäivää. Tuo kuopus palkattiin vuonna 2005 minun äitiysloman sijaisuutta tekemään ja niin vain emme ole päästäneet toista otteestamme. Osin hänen ansiostaan pystyn tänä päivänä tekemään osa-aikaista viikkoa töissä ja keskittymään myös tähän blogityöhönikin.

Oletteko muuten koskaan olleet tango milongassa? Jep, en minäkään, mutta kerta se on ensimmäinen. Tuo ihana työkaverimme tutustuttaa meidät illalla tangon saloihin. Vieraita nelikymppisille on tulossa ympäri maapallon. Olen huomannut, että tango yhdistää.  Ennen virallisia nelikymppisiä ja tangoiluja menemme tutustumaan ylämaan karjaan, kippistelemään ja hohtokeilaamaan. Paljon kivoja juttuja yhdelle päivälle, mutta kun aikaisin aloittaa niin ehtii ajoissa kotiinkin. Jotta on sitten skarppina huomen aamulla tekemässä sitä brunssia. Tai jos ei nyt ihan brunssia, niin aamupalaa ainakin 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. voi olla, että Insta Storyn (atmarias) puolella näette tangon saloja. Tai sitten ette. Riippuen vähän, miten se tango sujuu 😉


perjantai 09. marraskuun 2018

Fredagsmys goes galette!

0

IHANAA ILTAA

sinne ruutujen toiselle puolelle! Tukkatuulispäänä kun on painanut päivän menemään, niin nyt tekee hyvää istua koneen äärelle. Käsitellä kuvia ja kirjoitella. Vieressä lautasella palanen tuosta viime aikojen trendiruoasta eli galettesta. Vai galetesta…tippuuko siitä taivutettaessa toinen t-kirjain? Yhtä kaikki, ruoasta johon liki meiltä kaikilta löytyy aina aineet kotoa kaapeista. Tällä kertaa oikaisin ja tein pohjan valmistaikinasta, mutta se on helppo tehdä itsekin, jos vain kaapista löytyy vehnäjauhoja, öljyä ja suolaa. Vettä tietääkseni kaikilla meillä tulee hanasta 🙂 Joskus olen tehnyt pohjan niin, että olen korvannut osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Rouheasta galettesta tulee silloin vielä rouheampi.

Tiedättekö, kun tulee aina niitä kausia, että joku yrtti on pop? Milloin olen huomannut laittavani timjamia joka paikkaan, milloin korianteria. Nyt on salvian vuoro. Salvia on mulle uusi tuttavuus, mutta silti se on kiilannut jo vähässä ajassa yrttisuosikkieni kärkeen. Maku on voimakas ja muuttuu kypsennettäessä. Salvia, puolikas Syrjähyppy ja hunajalla makeutetut tomaatit. Voin sanoa, että tämän kertainen galette on ehkä maukkain, minkä olen ikinä leiponut. Hetkinen…Syrjähyppy? Kyllä, luitte oikein, Syrjähyppy.

Viikko takaperin lähimaitokaupassa oli juustomaistiaiset. Juustot veivät kielen mennessään, niin hyviä ne olivat. Kun konsulentti alkoi kertomaan Saloniemen Juustolan perheyrityksestä ja pyrkimyksestä luonnonmukaiseen ruoanvalmistukseen sekä kestävään maatalouteen näin onnelliset eläimet laitumella. Se yhdistettynä juustojen täyteläiseen ja hyvään makuun – olin myyty. Se pieni Maria minussa kirmasi muistoissaan jälleen niillä kopisevilla puukengillä Oriveden mummun perässä navettaan lypsylle. Nostalgiaa. Ostoskoriin päätyi Syrjähyppy -chevrejuuston lisäksi muutama muukin juusto. Jos tunteisiini ja ostokäyttäytymiseeni haluaa vedota, niin näemmä perheyritys ja onnelliset eläimet ovat avainsanoja 😉 (välihuomatus: muistattehan, että kaupalliset yhteistyö on merkitty blogissani erittäin selvästi heti blogipostauksen otsikon jälkeen, joten merkinnän puuttuessa kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö…niin kuin ei nytkään)

TOMAATTIVUOHENJUUSTOGALETTE

1 valmispiirakkapohja suolaiseen leivontaan

Täyte
erivärisiä kirsikkatomaatteja puolitettuna
puolikas Syrjähyppy -chevrejuustopaketti
puolikas Philadelphia -tuorejuustopaketti
mustapippuria myllystä

Salviaöljy
puolikas solovalkosipuli
tuoretta salviaa
5 rkl oliiviöljyä
loraus hunajaa
ripaus sormisuolaa

– kauli piirakkapohja leivinpaperin päälle suuremmaksi
– sekoita juustot keskenään ja lisää mustapippuria
– levitä juustoa veitsellä pohjan päälle, mutta jätä n. 3 cm reunoilta tyhjäksi
– asettele puolitetut tomaatit pohjan päälle
– surauta salviaöljyn aineet sauvasekoittimella sekaisin ja lisää tomaattien päälle
– käännä piirakkapohjan reunat piirakan päälle ja ”rypytä”
– voitele reunat kananmunalla
– paista galettea 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia

Koska galette on niin tuhtia tavaraa, niin seuralaiseksi sille riittää silmuitusalaatti. Lapsille on tulossa ystäviä kylään ja aikovat kuulemma paistaa tämän vuoden ekat piparkakut! Itse lösähdän sohvalle lukemaan pari lukematonta joululehteä ja jos ehdin ennen miehen kotiutumista, niin katson joululeffan. Viikonloppu tulee olemaan aika touhua täynnä, joten tämä ilta relataan ♥

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


tiistai 06. marraskuun 2018

Kasvisruoka tekee hyvää 🌿

10

HEI HUOMENTA!

Rise and shine ♥ Tiedättekö, mitä olen tässä kuin varkain todennut? No sen, että kasvisruoka tekee minulle hyvää. Joskus olen vitsaillutkin olleeni edellisessä elämässä pupu. Ihan sen takia, että voisin elää pelkillä salaateilla. Tänä syksynä olen kuin varkain hivuttanut perheen ruokavalioon kasvisruokia. Siis niiden salaattien lisäksi. Meillä ei esikoinen syö punaista lihaa ja pienempi on omien sanojensa mukaan kalavegaani. Kröhöm, sushi tälle kalavegaanille kuitenkin maistuu, joten saattaa olla ruokasuuntauksen nimenä vain kranttuus 😉

Joskus aiemmin kasvisruokaa ruokavalioomme hivuttaessani törmäsin siihen, että mies valitti nälkäänsä muutaman tunnin kuluttua kasvisruokailusta. En osannut siis tehdä ruoasta tarpeeksi täyttävää, kenties. Tai sitten kyse on periaatteesta. Mutta oli mikä oli, niin tänä syksynä kasvisruoka on uponnut yllättävän hyvin eikä ”Mitä sitten syötäisiin?” -kysymyksiä ole tullut ruokailun jälkeen. Taannoinen Jauhiskeitto oli succee ja jauhiksesta on tullut tehtyä useamman kerran sen jälkeen ruokaa. Tortilloja, jauhiskastiketta, tacosalaattia…

Meillä tuo kalavegaani usein pyytää kasvisruokaa. Liekö osaltaan joku trendijuttukin, mutta en laita lainkaan pahakseni. Kasvisruoka on tullut isoksi osaksi meidän perheen ruokavaliota, mutta se ei silti poissulje lihansyöntiä. Ihan vain siitä syystä, että rakastan lihaa. Mikään ei voita kunnon pihviä ja lasillista punaviiniä. Mutta taas toisaalta mikään ei voita sitä olotilaa, joka on täyttävän ja herkullisen kasvisruoakin jälkeen. Pienillä teoilla kohti terveellisempää ruokavaliota.

Onneksi kauppoihin on ilmestynyt näitä kasvisruokakokeiluja helpottavia ”puolivalmisteita”. Eilen lounaaksi tein meille lämpimät tofu-kvinoakulhot ja ai pojat, että se oli hyvää. Eikä voinut väittää etteikö olisi täyttänyt! Kvinoasta on tullut hiljaksiin yksi tämän hetken suosikeistani. Eikä vähiten sen takia, että löysin kaupasta valmiiksi keitettyä kvinoaa, jonka lämmittäminen mikrolla tai pannulla onnistuu käden käänteessä. Muukin perhe on onneksi tykästynyt kvinoaan. Sillä korvataan usein couscous, jota taitaa tulla meillä kaikilla jo korvista ulos. Niin paljon olemme lohicouscoussalaattia syöneet 🙂

LÄMPIMÄT TOFU-KVINOAKULHOT
2:lle

1 pkt Thaimaustettuja tofukuutioita
2 x 125 g Heti valmis -kvinoaa
puolikas kesäkurpitsa
kaksi tomaattia
yksi avokado
ruohosipulia
chili-korianterikuivamaustetta
chili-limekuivamaustetta

Kastike
1 sitruunanmehu
loraus öljyä
loraus omenaviinietikkaa
suolaa

-ruskista tofukuutioita pannulla oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää pilkottu kesäkurpitsa ja kvinoat
-lämmitä viisi minuuttia ja sen jälkeen lisää kuutioitu tomaatti
-pyöritä molempia kuivamausteita muutama kierros pannulle
-sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle
-lusikoi kvinoa-tofuseos annosastioihin ja leikkaa sekaan ruohosipulia
-tarjoile avokadon kanssa (ja salaattilehtipedillä niin kuin minä)

Iltaruoaksi meillä syötiin sunnuntaiselta jäänyttä täysjyväriisiä ja currykanakastiketta. Ilman kanaa tosin 😀 Eli korvattiin kana Mifu curry-hunajasuikaleella. Tämä onnistuu myös loistavasti Hälsans Kök fileesuikaleista. Joista muuten valmistin taannoin suussasulavaa kasvispestospagettiakin! 

Oletteko te huomanneet, että kasvisruoka tekee hyvää? ♥ Ylipäätään terveellisesti syöminen tekee hyvää. Ja tässäkin on tärkeää sen balanssin löytäminen. Kohtuudella kaikkea. Mutta hei, tänään(kin) on ihana päivä; saan nimittäin fiilistellä luvan kanssa joulua. Nyt virittelemään jouluvaloja, joululauluja ja kuusen oksia. Sitten kaupan kautta kotiin tekemään jouluisia ruokia erästä kampanjaa varten. Ah, autuus! 

KIVAA PÄIVÄÄ SINNEKIN TOIVOTELLEN,


perjantai 02. marraskuun 2018

Pikkujouluisia perjantai-illan tarjottavia ✩

4

HEIPSUNHEI IHANAT

ja tervetuloa perjantai! Koska tämä ilta kuluu vahvasti NHL-ottelussa (kotisohvalta käsin tosin), niin kokosin teille helmiä perjantai-illan tarjoiluista vuosien varrelta. Sellaisia joilla meillä ollaan herkuteltu joulunalusaikoina. Myös pimeinä marraskuun iltoina, kun perjantaina töiden jälkeen on laitettu ovet säppiin ja piilouduttu pimeältä fiilistelemään. Näemmä ainakin päärynät, sinihomejuusto ja viikunahillo ovat näytelleet suurta osaa pikkujouluisissa perjantai-illan tarjottavissa 🙂 Klikkaamalla otsikkoa kuvien alussa pääsee postaukseen, josta löytyy aina kunkin tarjottavan ohje.

AURAJUUSTO-PÄÄRYNÄPIIRAKKA

ID

KARPALO-BRIESUUPALAT

HELPOT SORMISYÖTÄVÄT

PARMESANKIERTEET & BRIEKARPALOTÄHDET

VUOHENJUUSTOVIIKUNAPIIRAAT

Vinkkivitonen perjantai-illan ruokailuihin: pidä aina lehtitaikinapakettia pakkasessa! Kieltämättä tuli näiden kuvien myötä tarve päästä töiden jälkeen keittiöön puuhastelemaan pikkusormisyötävien kanssa. Mutta koska lihat on menossa tänään huonoksi, niin perjantaimyysseillään illalla pihvien merkeissä. Kerran aiemmin olen saanut entrecotesta sellaista lihaa, että olen voinut vaivatta syödä (kruntsulihakammo :D), mutta yleensä syöminen on ollut vähän työlästä. Toivotaan, että tänään niin liha kuin paistaminenkin onnistuu 🙂 Ja jos ei onnistu, niin täytyy tehdä varalle hyvää salaattia!

Hei, nyt työkavereiden kanssa nauttimaan pikainen aamukahvikupillinen. Perjantai ja perjantaijutut odottaa ♥

PERJANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »