ja tervetuloa perjantai! Koska tämä ilta kuluu vahvasti NHL-ottelussa (kotisohvalta käsin tosin), niin kokosin teille helmiä perjantai-illan tarjoiluista vuosien varrelta. Sellaisia joilla meillä ollaan herkuteltu joulunalusaikoina. Myös pimeinä marraskuun iltoina, kun perjantaina töiden jälkeen on laitettu ovet säppiin ja piilouduttu pimeältä fiilistelemään. Näemmä ainakin päärynät, sinihomejuusto ja viikunahillo ovat näytelleet suurta osaa pikkujouluisissa perjantai-illan tarjottavissa 🙂 Klikkaamalla otsikkoa kuvien alussa pääsee postaukseen, josta löytyy aina kunkin tarjottavan ohje.
Vinkkivitonen perjantai-illan ruokailuihin: pidä aina lehtitaikinapakettia pakkasessa! Kieltämättä tuli näiden kuvien myötä tarve päästä töiden jälkeen keittiöön puuhastelemaan pikkusormisyötävien kanssa. Mutta koska lihat on menossa tänään huonoksi, niin perjantaimyysseillään illalla pihvien merkeissä. Kerran aiemmin olen saanut entrecotesta sellaista lihaa, että olen voinut vaivatta syödä (kruntsulihakammo :D), mutta yleensä syöminen on ollut vähän työlästä. Toivotaan, että tänään niin liha kuin paistaminenkin onnistuu 🙂 Ja jos ei onnistu, niin täytyy tehdä varalle hyvää salaattia!
Hei, nyt työkavereiden kanssa nauttimaan pikainen aamukahvikupillinen. Perjantai ja perjantaijutut odottaa ♥
Se jokasyksyinen haikeus on täällä. Se alkoi vähitellen viime viikonloppuna mökillä. Iltapäiväkahvihetkeä ruokapöydän äärellä halusi venyttää. Ottaa vielä yhden santsikupin, nostaa jalat tuolille ja katsella ulos myrskyävää järveä. Iltasaunassa halusi vielä kerran mennä vilvoittelemaan ennen illan viimeisiä löylyjä. Iltaa telkkarin edessä halusi vielä hieman pidennyttää ja katsoa ohjelmia, joita ei muuten ehkä silmät ristissä olisi tullut katsottua. Vällyjen väliin luikahdettua sitä halusi imeä kylmästä tyynyliinasta mökin tuoksua silmät kiinni antaumuksella. Aamulla sitä oli valmis heräämään hitaan kaavan mukaan ja tuntea mökkisängyn pehmeys luissa ja ytimissä. Jotenkin mökkikauden päättyminen konkretisoitui yhtäkkiä.
Mökillä vietettävät yöt ovat tänä mökkikautena enää laskettavissa yhden käden sormilla. Ellei syksy jatku leutona, ilman yöpakkasia. Käsittämätöntä on myös se, että justhan me vasta laitettiin mökki kuntoon kesäkautta varten. Jos jokin tämän hienoisen haikeuden keskellä lohduttaa niin ajatus siitä, että tämä kesä oli säiden puolesta paras mökkikesä ikinä. Tuo vanha rakennus kun oli helteillä se viileä pakopaikka, jossa sai unen vaikka ulkona lämpömittari pysyi hellerajoissa. Vaikka vastarannalla helle iski hikikarpalot otsalle, niin saaressa helle oli siedettävää. Nautinnollista, kuten mökkeily aina on.
Viikonloppuna havahduin siihen, että yksi asia, jonka takia mökkeily on niin ihanaa on se, että tuo pieni mökki yhdistää perheen. Siinä missä kotona olemme aina aika ajoin hajaantuneet kukin minnekin huoneeseen, niin mökillä vietämme aikaa samassa huoneessa. Tai ainakin samassa kerroksessa. Kun vaihtoehtoja ei ole. Olemme koko ajan kartalla siitä, mitä kellekin kuuluu ja mitä kukin tekee. Saarimökistä ei tuosta vain lähdetä salille, lenkille tai käymään kaupassa. Tuntuu, että yhteisöllisyys perheen sisällä kasvaa aina kesällä. Ei sillä, pienillä rutiinien muutoksilla sen saisi toimimaan myös kaupungissa.
Kesä 2018 oli ikimuistoinen mökkikesä. Ja vaikka mieli on vähän haikea, niin toisaalta mieli on odottava. Se odottaa niitä syysviikonloppuiltoja, kun voidaan tehdä majat kellariin telkkarin ääreen. Paistaa poppareita, käydä saunassa ja nauttia juoksevasta puhtaasta vedestä. Käydä ex tempore ihmisten ilmoilla ja nähdä ystäviä. Odottaa seuraavaa mökkikautta ja haaveilla siitä, kun vene kiinnittyy laituriin ensimmäistä kertaa. Pienen jääharson läpi kuljettuaan. Tätähän se kesämökkiläisen elämä kaikessa höperyydessään taitaa olla. Mökkikaudesta iloitsemista ja mökkikauden odottamista ♥
TIISTAITERKUIN,
PS. huomenna luvassa juttua siitä meidän viime viikonlopun DIY-sängystä! 🙂
No niin, jokos siellä on huomista koulupäivää varten kaikki hankinnat tehtynä? Tai ainakin meillä täällä Pirkanmaalla alkaa koulut huomenna, toki jossain voi alkaa jonain muuna päivänä 🙂 Tänään haettiin kesken kotitoimistopäivän pikaisesti vielä viimeiset huomiokynät ja lyijyä lyijytäytekyniin. Seiskalle siirtyvän esikoisen lukujärjestyskin oli ilmestynyt Helmiin, joten se on moneen kertaan jo puhtaaksi kirjoitettu. Aika mukavalta tuntuva lukkari, vaikka päivät melko pitkiä ovatkin. Omaksi suosikikseni nousi lukujärjestyksestä kolmen tunnin kotitaloustuntirupeama.
Pikaisilla koulutarvikeostoksilla käydessämme tein myös pikaisen seitsemän euron löydön. Tuo villatyynynpäällinen toi just sopivasti syksyn tuntua olohuoneeseen. Sohvat kääntyi kuin kääntyikin vastakkain pesänrakennusvietin kourissa, niin kuin taannoisessa postauksessa uumoilin. Olohuoneen sohvaryhmistä muodostui nyt kodikas ja pesämainen paikka missä hyggeillä syysiltoina. Tosin on tässä sohvannurkassa kiva fiilistellä näin kotitoimistopäivänäkin. Läppäri sylissä ja kupissa kuumaa kahvia. Meillä oli tarkoitus vaihtaa sohviin harmaat päälliset, jotka ostimme viime syksynä, mutta ei ole vielä jaksanut ottaa tuota projektia työn alle. Ehkä myöhemmin syksyllä sitten. Harmaiden sohvanpäällisten myötä ajattelin myös tuonnempana mallata olohuoneeseen ruokahuoneen itämaista mattoa.
Olohuoneesta siirtyi musta sivupöytä ruokahuoneeseen ja kellarista roudattiin vanha musta peili olohuoneeseen. Siinä käy aika usein niin, kun rymsteeraa, että yksi huone tulee kuntoon ja joku toinen huone kärsii rymsteerauksen lopputulemasta. Tällä hetkellä meillä on työhuone se, mikä on aivan hujan hajan. Harmaa nojatuoli olohuoneesta pitäisi sijoittaa työhuoneeseen, mutta sitä ennen työhuoneen lattia pitäisi raivata. Sinne kun on kertynyt kesälomalla jos jonkinlaista pussukkaa ja pahvilaatikkoa. Kunhan mieskin saa työpäivänsä pulkkaan, niin eiköhän me tuo työhuonekin kuntoon saada.
Olohuoneen väritys toimii samana kesät talvet. Aina välillä mietin, että pitäisiköhän sinne ostaa jotain sesonkisävyjä. Sinapinkeltaista ja ihanaa vihreää nyt syksyksi. Mutta itseni tuntien olen oppinut, että kyllästyn väreihin hyvin äkkiä. Tällä hetkellä harmaat ja mustat saavat rinnalleen rusehtavia sävyjä. Ehkä se greigekausikin sieltä nostaa vielä päätään?
Tänä vuonna pesänrakennusvietti tuli hieman ajoissa, ehkä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Mikä on varsin jännä juttu, sillä eihän tuolla ulkona todellakaan ole syksyistä keliä nähtykään. Vaan sellaista keliä, joka saa tänä iltanakin grillin kuumaksi ruishampurilaisia varten. Kesäruokaa ja kesäfiilistä tiedossa. Myöhemmin illalla sitten tunnelmointia kynttilänvalossa siistissä olohuoneessa ♥
Pikaisesti ennen kuin lähden hakemaan rakasta ystävääni poikineen meille, oli pakko tulla kertomaan teille taas elämän suurista rikkauksista. Niistä, joista harvemmin joutuu mitään maksamaan, mutta jotka tuottavat. Suurella korolla ja pienellä riskillä. Tuotot ovat nostettavissa samantien ilman minkäänlaista kulua. Investointi taiteeseen, se kannattaa. Ja siitähän me olemme puhuneetkin täällä blogissa. Mutta investointi taideteokseen nimeltä Suomi Finland on vielä parempi sijoitus. Sijoitus hyvinvointiin
Eilen lähdimme viilennysveneretkelle miehen ja Tobyn kanssa. Otimme suunnan mökkisaaresta kohti järven pohjoisosia. Mökkijärvi on reilut 20 kilometriä pitkä, jonka eteläpäädyssä mökkimme sijaitsee. Puolivälissä teimme käännöksen takaisin. Puolen tunnin venematkalla silmä oli levännyt maisemissa, jotka näyttivät välillä kuin saaristossa konsanaan. Siellä täällä näkyi pieniä kivisiä saaria. Joissain kasvoi käppyrämäntyjä ja joissakin näkyi mökki. Veneretkellä piti olla tarkkana ja mennä ihan luotisuoraan keskellä järveä. Mökkijärvi on täynnä kareja ja oikeastaan parasta olisi, jos olisi rauta/teräsvene. Lasikuituinen vene kun saa kolhuja kovin helposti ellei ole varovainen.
Toby nukkui sylissäni ja nautti tuulen tuiverruksesta. Itse laskin kameran pois kädestä ja ammensin tuon taideteoksen visuaalisuutta sisääni. Luonto antaa niin paljon. Ja hei, me olemme onnekkaita siksi, että uskoisin, että meillä kaikilla on yhtä hyvät mahdollisuudet lähteä nauttimaan luontoon ja saada siitä energiaa. Mielenrauhaa. Meillä on vielä tämän kesän patikkaretki Seitsemiseen tekemättä, mutta heti kun helteet helpottavat, on taas sinnekin pakko päästä nuuskuttelemaan metsän tuoksua.
Mutta nyt ei mennä metsään, vaan nauttimaan tästä ihanasta päivästä ihanan ystävän kanssa ♥ Sijoitus henkiseen pääomaan sekin!
Olenkin kertonut teille, että rakastan kirjoja. Rakastan lukemista. Rakastan kirjojen tuntua kädessä ja sitä tuoksua, joka kirjan sivujen välistä lehahtaa. Lukeminen on ollut mulle jo pikkutytöstä asti yksi rakkaimmista harrastuksista. Ala-asteikäisenä kahlasin Merri Vikin Lotta-sarjan ja myöhemmin Neiti Etsivät sekä Viisikot. Opiskeluaikoina luin pääosin markkinoinnin ja yritysjuridiikan kirjoja, mutta niidenkin lukemisesta nautin. Silloin kun lapset olivat pieniä meni muutama vuosi, etten juurikaan lukenut. Kunnes tein lukemiselle aikaa. Tänä päivänä, kun lapset ovat jo isompia ja sitä aikaa voisi nipistää lukemiselle, löydän itseni kuitenkin usein viikkaamasta pyykkiä, tekemästä ruokaa tai mikä pahinta, somettamasta puhelin kädessä. Ilman, että olen ottanut aikaa lukemiselle. Kaiken kiireen keskellä olen huomannut ikävöiväni tarinoita. Niitä hetkiä, kun saa uppoutua kirjan juoneen. Niitä hetkiä, kun odottaa malttamattomana jatkoa tarinalle, joka jäi kesken. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.
Kuinka monelle teistä BookBeat on tuttu? Se on sovellus, joka ladataan puhelimeen ja jonka avulla voi joko kuunella äänikirjoja tai lukea e-kirjoja. Postauksen lopussa löytyy linkki, josta pääsette lunastamaan kuukauden maksuttoman kokeilun. Mutta antakaahan kun kerron sitä ennen, miten kävi minun, perinteisten kirjojen rakastajan. Latasin puhelimeeni sovelluksen eräänä iltana juuri ennen nukkumaanmenoa. Lunastin maksuttoman kokeilujakson ja uppouduin BookBeatin äänikirjavalikoimaan. Tallensin omaan kirjavalikoimaani hurjalla tahdilla mielenkiintoisia kirjoja, niin suomen- kuin englanninkielisiäkin. Kirjavalikoiman laajuus yllätti täysin!
Ensimmäisenä aloin tuona iltana kuuntelemaan Paolo Coelhon Alkemistia. Olin lukenut sen aikoinaan, mutta se on kirja, joka kestää lukemista. Paranee kerta kerralla. Avautuu enemmän jokaisella lukukerralla. Kuten itse asiassa kaikki ko. kirjailijan kirjat. Ensinnä kiinnitin huomiota miellyttävään miesääneen. Pekka Laihon äänen tuudittamana nukahdin yöunille. Rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Ilman sitä viime hetken puhelimen ja somen näpräystä sängyssä. Seuraavana päivänä kyllä hieman jouduin palaamaan kirjassa taaksepäin. Olin havahtunut nukahtaneeni matkan varrella. Sovelluksessa on myös uniajastin, josta voi ajastaa äänikirjan kuuntelun loppumaan tietyn ajan kuluttua. Ettei vahingossa käy niin, että kuuntelee koko kirjan yön tunteina. Unissaan.
Seuraavana aamuna töihin ajaessani auton mediajärjestelmän kautta jatkoin Alkemistin kuuntelemista. Sama toistui kotimatkalla. Illan lenkillä sen jumputtavan ja rytmikkään musiikin sijaan lukijan rauhallinen ääni tuntui miellyttävältä. Sen sijaan, että olisin keskittynyt siihen, että jaksanko vielä juosta, keskityin kuuntelemaan kirjaa. Juoksulenkki meni kevyemmin kuin aikoihin. Alkemisti oli sen verran lyhyt kirja, että päätin kuunnella sen loppuun samalla kun viikkasin muutaman koneellisen pyykkiä. Aika nopeasti ymmärsin, että äänikirjojen myötä mulle avautui täysin uusi maailma. Hetkessä olin aivan hurahtanut äänikirjoihin.
Se selittämätön ihanuus, joka johtui arkisen ajatusvirran juoksun pysähtymisestä, tuli tarpeeseen. Jo ensimmäisestä äänikirjasta lähtien huomasin rauhoittuvani kuuntelemaan. Keskittymään. Olen huomannut, että tämän vuoden aikana aivoni ovat käyneet ylikierroksilla. Prosessoineet asioita ja paiskineet ylitöitä. Äänikirjojen avulla pystyin vihdoin antamaan aivoilleni lepoa. Äänikirjaa kuunnellessani tunnen koko kroppani rentoutuvan, vaikken edes makoilisi paikoillani. Parin viikon ajan äänikirjat ovat olleet päivittäin käytössäni. Alkemistin jälkeen latasin muutaman kirjan puhelimelleni offline-tilaan, jotta pystyin kuuntelemaan niitä taannoisella Espanjan reissulla lentokoneessa sekä uima-altaalla, missä ei juurikaan wifiä ollut.
Jojo Moyesin Still Me -kirja tulee muistuttamaan minua aina tuosta yhdestä rentouttavimmista lomamatkoista ikinä. Se tulee muistuttamaan minua auringonpaisteesta sekä lasten kikatuksesta. Joka kuului äänikirjan lukijan Anna Actonin lempeän äänen takaa. 13 tuntia 37 minuuttia rakkautta, haikeutta, ikävää ja iloa. Äänikirjan loppumisen jälkeen hetkellinen tyhjä olo. Olo, kun mikään kirja ei tule vetämään vertoja tuolle juuri kuuntelmalleni. Paahtavan iltapäivän auringon alla tein pikkuisemmallemme pedin aurinkovarjon alle. Latasimme hänelle muutaman Risto Räppääjän puhelimeen ja yhdessä hetkessä tuo juuri energiaa pursuava uima-altaaseen pellehyppyjä tekevä pikkuinen rauhoittui kuuntelemaan kirjaa. Harvoin tuon ikäiset malttavat olla paria tuntia paikoillaan. Nyt malttoi. Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin.
BookBeatissa on yhtenä ominaisuutena myös perhejako, jossa jopa viisi perheenjäsentä (käyttäjätilin omistaja mukaanlukien) voi jakaa saman tilin hintaan 4,90 euroa / käyttäjä. Olen yrittänyt saada myös meidän lapset innostumaan lukemisesta, mutta aika laihoin tuloksin. Sen takia olen kovin onnellinen, että ovat päässeet kirjojen maailmaan äänikirjojen myötä. Lukeminen ja kirjojen kuuntelu rikastuttavat elämää aivan uudella tavalla. Se saa puhekielenkin monimuotoisemmaksi ja antaa hurjasti lisää yleissivistystä. Kirjojen avulla pääsee kokemaan ja näkemään paikkoja, joihin muuten ei olisi mahdollista päästä.
Kuten niin monessa muussakin asiassa, niin myös äänikirjojen suhteen ei ole poissulkevia ehtoja. Se, että rakastan lukea kirjoja ei poissulje sitä, että olen kuin varkain rakastunut myös kirjojen kuuntelemiseen. Äänikirjojen kuuntelemiseen. Uskon, että sain elämääni paljon lisää ulottuvuutta äänikirjojen suhteen. Siinä, missä kirjan lukeminen vaatii aina tietyn hetken, vapaat kädet ja silmät, antavat äänikirjat vapauden sukeltaa tarinoiden maailmaan useammin. Vaikka paras hetki äänikirjojenkin kuuntelemiseen on tuo aamun oma hetkeni. Sen sijaan, että aamukahvipöydässä kuuntelisin hiljaisuutta ulos tuijotellessani, kuuntelen nappikuulokkeilla äänikirjaa. Se antaa levollisen aloituksen aamulle.
Tuossa yllä kerroinkin teille jo muutaman kirjasuosituksen, mutta vielä muutama minulla olisi antaa. Itse kuuntelen tällä hetkellä Anna Janssonin Maria Wern -sarjan yhtä teosta. Jäljellä taitaa olla vielä seitsemän äänikirjaa kuuntelematta tuosta sarjasta. Tälle kesälle riittää siis kuunneltavaa niiden tiimoilta 🙂 Johonkin väliin ajattelin kuunnella myös Agatha Christien Kuolema Niilillä, englanninkielisenä. Huomasin tuon Jojo Moyesin kirjan jälkeen kuinka ihana oli kuulla englanninkieltä. Ilman vaikeuksia pysyä kärryillä tapahtumista. Lisäksi BookBeatista löytyy vino pino ihania chiclit äänikirjoja kesään, muun muassa Sophie Kinsellalta ja Cathy Kellyltä. Mikäli ette ole vielä lukeneet Vera Valan kirjoja, niin suosittelen sen tekemään. Ne löytyvät tällä hetkellä BookBeatista e-kirjoina.
Jotta pääsette sukeltamaan äänikirjojen suloiseen maailmaan, minulla on tarjota teille kaikille uusille BookBeat -asiakkaille 1 kuukauden maksuton kokeilu. Tästä linkistä pääsette ääni- ja e-kirjojen ihanaan maailmaan! Atmariaskesa2018 -koodi on voimassa 30.9.2018 asti.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HEIPPA IHANAT!
