lifestyle Archives - Sivu 6 97:stä - Marian Bistro & Lifestyle

perjantai 13. heinäkuun 2018

Äänikirjojen lumoissa & ilmainen BookBeat -kokeilukuukausi

*Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Olenkin kertonut teille, että rakastan kirjoja. Rakastan lukemista. Rakastan kirjojen tuntua kädessä ja sitä tuoksua, joka kirjan sivujen välistä lehahtaa. Lukeminen on ollut mulle jo pikkutytöstä asti yksi rakkaimmista harrastuksista. Ala-asteikäisenä kahlasin Merri Vikin Lotta-sarjan ja myöhemmin Neiti Etsivät sekä Viisikot. Opiskeluaikoina luin pääosin markkinoinnin ja yritysjuridiikan kirjoja, mutta niidenkin lukemisesta nautin. Silloin kun lapset olivat pieniä meni muutama vuosi, etten juurikaan lukenut. Kunnes tein lukemiselle aikaa. Tänä päivänä, kun lapset ovat jo isompia ja sitä aikaa voisi nipistää lukemiselle, löydän itseni kuitenkin usein viikkaamasta pyykkiä, tekemästä ruokaa tai mikä pahinta, somettamasta puhelin kädessä. Ilman, että olen ottanut aikaa lukemiselle. Kaiken kiireen keskellä olen huomannut ikävöiväni tarinoita. Niitä hetkiä, kun saa uppoutua kirjan juoneen. Niitä hetkiä, kun odottaa malttamattomana jatkoa tarinalle, joka jäi kesken. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Kuinka monelle teistä BookBeat on tuttu? Se on sovellus, joka ladataan puhelimeen ja jonka avulla voi joko kuunella äänikirjoja tai lukea e-kirjoja. Postauksen lopussa löytyy linkki, josta pääsette lunastamaan kuukauden maksuttoman kokeilun. Mutta antakaahan kun kerron sitä ennen, miten kävi minun, perinteisten kirjojen rakastajan. Latasin puhelimeeni sovelluksen eräänä iltana juuri ennen nukkumaanmenoa. Lunastin maksuttoman kokeilujakson ja uppouduin BookBeatin äänikirjavalikoimaan. Tallensin omaan kirjavalikoimaani hurjalla tahdilla mielenkiintoisia kirjoja, niin suomen- kuin englanninkielisiäkin. Kirjavalikoiman laajuus yllätti täysin!

Ensimmäisenä aloin tuona iltana kuuntelemaan Paolo Coelhon Alkemistia. Olin lukenut sen aikoinaan, mutta se on kirja, joka kestää lukemista. Paranee kerta kerralla. Avautuu enemmän jokaisella lukukerralla. Kuten itse asiassa kaikki ko. kirjailijan kirjat. Ensinnä kiinnitin huomiota miellyttävään miesääneen. Pekka Laihon äänen tuudittamana nukahdin yöunille. Rauhallisemmin kuin pitkään aikaan. Ilman sitä viime hetken puhelimen ja somen näpräystä sängyssä. Seuraavana päivänä kyllä hieman jouduin palaamaan kirjassa taaksepäin. Olin havahtunut nukahtaneeni matkan varrella. Sovelluksessa on myös uniajastin, josta voi ajastaa äänikirjan kuuntelun loppumaan tietyn ajan kuluttua. Ettei vahingossa käy niin, että kuuntelee koko kirjan yön tunteina. Unissaan.

Seuraavana aamuna töihin ajaessani auton mediajärjestelmän kautta jatkoin Alkemistin kuuntelemista. Sama toistui kotimatkalla. Illan lenkillä sen jumputtavan ja rytmikkään musiikin sijaan lukijan rauhallinen ääni tuntui miellyttävältä. Sen sijaan, että olisin keskittynyt siihen, että jaksanko vielä juosta, keskityin kuuntelemaan kirjaa. Juoksulenkki meni kevyemmin kuin aikoihin. Alkemisti oli sen verran lyhyt kirja, että päätin kuunnella sen loppuun samalla kun viikkasin muutaman koneellisen pyykkiä. Aika nopeasti ymmärsin, että äänikirjojen myötä mulle avautui täysin uusi maailma. Hetkessä olin aivan hurahtanut äänikirjoihin.

Se selittämätön ihanuus, joka johtui arkisen ajatusvirran juoksun pysähtymisestä, tuli tarpeeseen. Jo ensimmäisestä äänikirjasta lähtien huomasin rauhoittuvani kuuntelemaan. Keskittymään. Olen huomannut, että tämän vuoden aikana aivoni ovat käyneet ylikierroksilla. Prosessoineet asioita ja paiskineet ylitöitä. Äänikirjojen avulla pystyin vihdoin antamaan aivoilleni lepoa. Äänikirjaa kuunnellessani tunnen koko kroppani rentoutuvan, vaikken edes makoilisi paikoillani. Parin viikon ajan äänikirjat ovat olleet päivittäin käytössäni. Alkemistin jälkeen latasin muutaman kirjan puhelimelleni offline-tilaan, jotta pystyin kuuntelemaan niitä taannoisella Espanjan reissulla lentokoneessa sekä uima-altaalla, missä ei juurikaan wifiä ollut.

Jojo Moyesin Still Me -kirja tulee muistuttamaan minua aina tuosta yhdestä rentouttavimmista lomamatkoista ikinä. Se tulee muistuttamaan minua auringonpaisteesta sekä lasten kikatuksesta. Joka kuului äänikirjan lukijan Anna Actonin lempeän äänen takaa. 13 tuntia 37 minuuttia rakkautta, haikeutta, ikävää ja iloa. Äänikirjan loppumisen jälkeen hetkellinen tyhjä olo. Olo, kun mikään kirja ei tule vetämään vertoja tuolle juuri kuuntelmalleni. Paahtavan iltapäivän auringon alla tein pikkuisemmallemme pedin aurinkovarjon alle. Latasimme hänelle muutaman Risto Räppääjän puhelimeen ja yhdessä hetkessä tuo juuri energiaa pursuava uima-altaaseen pellehyppyjä tekevä pikkuinen rauhoittui kuuntelemaan kirjaa. Harvoin tuon ikäiset malttavat olla paria tuntia paikoillaan. Nyt malttoi. Ja vielä kahtena päivänä peräkkäin.

BookBeatissa on yhtenä ominaisuutena myös perhejako, jossa jopa viisi perheenjäsentä (käyttäjätilin omistaja mukaanlukien) voi jakaa saman tilin hintaan 4,90 euroa / käyttäjä. Olen yrittänyt saada myös meidän lapset innostumaan lukemisesta, mutta aika laihoin tuloksin. Sen takia olen kovin onnellinen, että ovat päässeet kirjojen maailmaan äänikirjojen myötä. Lukeminen ja kirjojen kuuntelu rikastuttavat elämää aivan uudella tavalla. Se saa puhekielenkin monimuotoisemmaksi ja antaa hurjasti lisää yleissivistystä. Kirjojen avulla pääsee kokemaan ja näkemään paikkoja, joihin muuten ei olisi mahdollista päästä.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, niin myös äänikirjojen suhteen ei ole poissulkevia ehtoja. Se, että rakastan lukea kirjoja ei poissulje sitä, että olen kuin varkain rakastunut myös kirjojen kuuntelemiseen. Äänikirjojen kuuntelemiseen. Uskon, että sain elämääni paljon lisää ulottuvuutta äänikirjojen suhteen. Siinä, missä kirjan lukeminen vaatii aina tietyn hetken, vapaat kädet ja silmät, antavat äänikirjat vapauden sukeltaa tarinoiden maailmaan useammin. Vaikka paras hetki äänikirjojenkin kuuntelemiseen on tuo aamun oma hetkeni. Sen sijaan, että aamukahvipöydässä kuuntelisin hiljaisuutta ulos tuijotellessani, kuuntelen nappikuulokkeilla äänikirjaa. Se antaa levollisen aloituksen aamulle.

Tuossa yllä kerroinkin teille jo muutaman kirjasuosituksen, mutta vielä muutama minulla olisi antaa. Itse kuuntelen tällä hetkellä Anna Janssonin Maria Wern -sarjan yhtä teosta. Jäljellä taitaa olla vielä seitsemän äänikirjaa kuuntelematta tuosta sarjasta. Tälle kesälle riittää siis kuunneltavaa niiden tiimoilta 🙂 Johonkin väliin ajattelin kuunnella myös Agatha Christien Kuolema Niilillä, englanninkielisenä. Huomasin tuon Jojo Moyesin kirjan jälkeen kuinka ihana oli kuulla englanninkieltä. Ilman vaikeuksia pysyä kärryillä tapahtumista. Lisäksi BookBeatista löytyy vino pino ihania chiclit äänikirjoja kesään, muun muassa Sophie Kinsellalta ja Cathy Kellyltä. Mikäli ette ole vielä lukeneet Vera Valan kirjoja, niin suosittelen sen tekemään. Ne löytyvät tällä hetkellä BookBeatista e-kirjoina.

Jotta pääsette sukeltamaan äänikirjojen suloiseen maailmaan, minulla on tarjota teille kaikille uusille BookBeat -asiakkaille 1 kuukauden maksuton kokeilu.
Tästä linkistä pääsette ääni- ja e-kirjojen ihanaan maailmaan! Atmariaskesa2018 -koodi on voimassa 30.9.2018 asti.

NAUTINNOLLISIA KUUNTELUHETKIÄ ♥

torstai 05. heinäkuun 2018

Mielipiteistä ja lapsista

HEIPPATIRALLAA IHKUT!

Kirjoittelen tätä postausta vielä täällä Espanjassa keskiviikkoiltana, mutta ajastan tämän torstai-illalle. Sille aikaa, kun me köröttelemme lentokoneessa kohti kotia ♥ Tällä lomalla olen tehnyt jälleen havaintoja. Aitiopaikalta olen ihastellut noita meidän tyttöjä. Rakkauden hedelmiä, jotka ovat kyllä niin huimia persoonia kummatkin. Puolueetonta mielipidettä ette valitettavasti saa, vaan mielipide on täysin subjektiivinen. Omalla tavallaan ainutlaatuisia. Kuin yö ja päivä. Yksi yhteinen piirre heillä kuitenkin on. Ovat näemmä ottaneet vuosien varrella jotkut mielipiteensä meiltä vanhemmilta ja aika vahvasti tuovat ne ilmi.

Terveet elämän arvot on hyvä omaksua kotona. Etiikka ja moraali, joiden mukaan elää. Mutta jotkut asiat ovat sellaisia, joiden suhteen toivoisin tyttöjen kokevan elämää ennen kuin muodostavat mielipiteensä. Omat mielipiteensä, eivätkä peesaisi meidän vanhempien joskus muinoin suustaan päästämien mielipiteiden kirjoa.

Olimme saaneet juuri laukut hihnalta saapuessamme Menorcalle ja näin matkaoppaan lentokentän ulkopuolella. ”Äiti, siis onko meidän pakko mennä kyselemään tuolta matkaoppaalta, miten me pääsemme hotelliin…eikö voitais ottaa taksia?” Tähän selitin, että ei meidän olisi pakko, mutta me nyt mennään, koska äiti osti matkan lentokenttäkuljetuksineen. Saimme bussin numeron selville ja näimme bussin vähän matkan päästä. ”Äiti, onko meidän pakko jonottaa tuonne bussiin?” Johon sanoin, että tottakai on. Olemme pakettimatkalla ja näillä mennään. Olkaamme onnellisia, että pääsemme hotelliin bussilla ettei tarvitse kävellä laukkujen kanssa 😀

Bussiin päästiin istumaan ja pian tytöt huomasivat, että se oli ihan ok. Kunnes matkaopas alkoi kertoa saaresta yleistä tietoa edessä. Huomasin esikoisen pyöräyttävän silmiään pikkusiskolleen. Siinä, missä itse ajattelin, että onpas mielenkiintoista kuunnella tästä uudesta matkakohteesta tietoa! Tuolloin kyllä ajattelin, että joku lasten sanoissa kalskahti korviini. Ne olivat muistoja jostain kymmenen vuoden takaa, kun päätimme, että vaikka pakettimatkalle voisimme vielä mennäkin, niin mieluiten hommaamme omat lentokenttäkyydit. Jotta pääsemme nopeammin hotellille ja ilman mittavia sisäänkirjautumisjonoja.

Tunsin pienen piston sydämessäni. Nuo pikkuiset imevät kaiken, mitä puhumme itseemme. Muistavat ne vielä vuosien takaakin ja mikä ehkä kamalinta, muodostavat omat mielipiteensä asioista meidän aikuisten puheiden perusteella.
Sen takia täytyy kyllä vastedes vähän suodattaa mitä puhuu. Tuossa taannoin vaalien aikaan, huomasin myös sen, että meillä esikoinen on tietävinään poliitiikasta ihan hirmuisesti. Lateli totuuksia puolueista ja presidenttiehdokkaista. Kertoi, ketä ei ainakaan kuuluisi äänestää ja valisti mikä numero siihen lappuun kuuluisi laittaa. Nuo politiikkapuheet olivat kuin suoraan hänen mummunsa, minun äitini suusta. Me miehen kanssa harvoin kotona puhutaan poliittisia juttuja, mutta mummulassa varmasti politiikkaa aikoinaan ruodittiin paljonkin.

Nuo lapset ovat syntyessään kuin tyhjiä kanvaksia. Myös mielipiteidensä suhteen. Maailmankatsomuksensa suhteen. Voi kunpa osaisimme heistä kasvattaa nuoria naisia, jotka muodostavat omat mielipiteensä ja uskaltavat seisoa niiden takana. Vaikka jotkut olisivat eri mieltä asioista, niin osaisivat tarvittaessa perustella, miksi ovat jotakin mieltä. Oppisivat myös tietämään, milloin ei tarvitse perustella kantojaan. Oppisivat pitämään puoliaan ja olemaan kuitenkin avoimia asioille. Kyseenalaistamaan kuulemansa, mutta silti olemaan ennakkoluulottomia. Suvaitsemaan myös sen, että meidän kaikkien ei tarvitse olla kaikista asioista samaa mieltä.

Ei ole helppoa jälleen tämä kasvattajan rooli. Mutta kukaan ei sen ehkä oletakaan sitä olevan. Vanhemmuus on matka, jonka varrella tulee havahduttua milloin mihinkin asiaan. Tällä lomalla havahduin tähän mielipideasiaan, mutta myös siihen, että noista meidän pikkuisista on kasvanyt ihania pikkunaisia. Vaikka niillä onkin välillä vähän kärkevät mielipiteet ja vaikka ne eivät osaa niitä aina ihan nätisti pukea sanoiksi ♥

TERKUIN,

maanantai 25. kesäkuun 2018

Omatoimi- vai valmismatka?

HELLUREI IHANAT

ja mitä mainiointa juhannuksen jälkeistä maanantaita! Töiden merkeissä sujui tämä maanantai pienen breikin jälkeen ja olo oli varsin levännyt. Sen huomaa muuten heti työtehokkuudessa, kun on saanut tyhjennettyä vatia. Tiedättekö, kun joskus se vati on niin täynnä, että läikkyy pienestäkin eikä oikein jaksaisi. Sitten, kun ottaa muutaman päivän (omalla kohdallani viikon) ajan happea, niin vati on taas valmis ottamaan vastaan mitä tahansa ilman yliläikkymisen vaaraa. Varsinkin, kun uusi loma siintää edessä…

Hävettää, että mulla kestää näin kauan vastata teidän toivomiin postauksiin. Toivepostauksen matkailusta sain jo viime helmikuulla. Ihana lukija siellä ruudun toisella puolella kysyi mun mielipidettäni omatoimi- ja valmismatkojen suhteen. Molempia on tullut tehtyä. Joten molemmista on kokemusta. Mutta kuten tiedätte, niin en ole ääripäiden ihminen. En tuomitse mitään tai ketään. Edes näissä matka-asioissa 🙂 Joten alla olevat edustavat vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni ja niistä saa olla eri mieltä!

OMATOIMIMATKA

Plussat: valmistelu on jo matkan ”puoli matkaa”. Se että saa etsiä lentoja, että saa etsiä sopivia hotelleja. Buukata lennot ja buukata hotellit. Tehdä viime hetken vaihtareita löytäessään paremman hotellin. Tutustua kohteeseen / kohteisiin. Olla oman itsensä herra ja ottaa hotellit vasta paikan päällä. Jos ei valittu hotelli miellytä, sen voi yhden yön jälkeen vaihtaa. Kuten myös kohteenkin. Saa metsästää kuljetuksen lentokentältä hotelliin paikallisilta taksikuskeilta ja saa päättää milloin palata takaisin lentokentälle. Ilman istumista kolmenkymmenen muun kanssa kuumassa bussissa, joka kiertää kaikki lähialueen hotellit.

Hotellit ovat joustavampia tilattaessa esimerkiksi kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle (joista toinen on jo yli 12 v) huoneen. Siinä missä matkatoimiston kautta usein joutuisimme ottamaan kaksi huonetta (ellei sitten ole saatavilla perhehuonetta), suoraan hotellilta majoituksen varattaessa olemme päässeet yhteen ja samaan huoneeseen. Sillä järkeeni ei käy se, että jos huoneessa on kaksi 140 cm sänkyä, joihin vallan hyvin mahtuisimme, niin miksi emme voisi tuollaisessa huoneessa majoittua. Tästä hyvä esimerkki on ensi talven lomakohteemme. Yksi suomalainen matkatoimisto tekee jälkimmäiseen hotelliimme reissuja, mutta heidän kauttaan olisimme joutuneet ostamaan kaksi huonetta. Tuli paljon edullisemmaksi buukata hotellihuoneet suoraan hotellilta.

Lisäksi suoraan hotellista huoneen varattua, saa kerrytettyä pisteitä hotelliketjuilta, mikäli hotelliketjuun kuuluvissa hotelleissa asuu. Näin ei ole, jos hotelli on buukattu matkatoimiston kautta. Sama juttu lentojen kanssa. Usein varaamme lennot senkin takia erikseen, että se kerryttää pisteitä. Hotellin maksaminen suoraan hotellilta varattaessa tapahtuu usein vasta paikan päällä, eikä hyvissä ajoin ennen reissua, niin kuin valmismatkoilla. Suurimpana plussana se, että saat räätälöityä juuri sellaisen matkan kuin mitä budjettisi antaa myöden ja mitä lomaltasi haluat. Ja kun olet itse vastuussa, on katsominen vain omaan napaan, jos joku asia tökkii 🙂

Omatoimimatkan viehätys on myös omalla kohdallamme siinä, että voimme valita paikat, joissa ei hirmuisesti suomenkieltä kuulu. Eikä siinä suomenkielessäkään mitään pahaa ole, mutta se että kuulee hotellissa pelkkää suomenkieltä voi olla ainakin meille loman latistaja. Balilla aikoinaan kahteen viikkoon emme kuulleet lainkaan tätä rakasta kotikieltä ennen kuin vasta kotiin lähtiessä, lentokenttätaksia odotellessa. Meille omatoimimatkat toimivat senkin takia hyvin, että tarvetta bondata uusien suomikavereiden kanssa ulkomailla ei ole.

Miinukset: joutuu näkemään itse enemmän vaivaa. Tosin minulle tämä on vain positiivinen juttu, sillä rakastan matkavalmisteluita 😀 En keksi omatoimimatkoista mitään miinusta. Omalla kohdallamme. Mutta toki jos haluaa, että matkaoppaan tuki ja turva on läsnä niin se voisi olla miinus hankalan paikan tullen. Viisumit sun muut tarvittavat asiat joudut selvittämään itse, mutta nekin on osa matkavalmisteluita, joita teemme mielellämme.

VALMISMATKA

Plussat: helppous, ah tuo helppous. Saat täysin valmiin paketin jos haluat, lentokenttäkuljetuksineen ja tietyissä hotelleissa jopa all inclusive -ruokineen päivineen. Hyvät lapsialennukset, silloin kun lapset ovat siinä iässä, että niistä nauttivat. Yleensä suorat lennot, ilman välilaskuja. Suomalaisen matkaoppaan ja lentohenkilökunnan tuki ja turva. Äkkilähtöjen edullisuus! Mikäli haluaa tutustua kohteeseen voi ostaa retkiä, joille mennä.

Miinukset: aika usein turistirysämeininki. Helsinki-Vantaalta kohteeseen ja myös lomalla. Eikä tässäkään mitään väärää ole, jos tykkää. On sidottu lentoaikatauluihin ja tiettyyn hotelliin, joiden vaihtaminen kesken loman ei useinkaan tule kyseeseen.

Kun ei katsota maailmaa mustavalkoisten lasien läpi, niin nämä matkustusjututkin ovat niitä, joissa toinen ei sulje pois toista vaihtoehtoa. Ei ole joko tai -tilannetta vaan meillä ainakin käytetään molempia. Viime kerrat olemme omatoimimatkailleet, mutta seuraava matka onkin valmismatka. Ja siihen ei olekaan kuulkaas kuin muutama hassu yö. Ex tempore minä ja mun ex tempore -geenit perineet tyttäremme otamme ja lähdemme yllättäen viikoksi valmismatkalle. Kyllä, lentokenttäkuljetuksineen ja all inclusiveineen päivineen. Koska halvalla sai muutaman päivän varoitusajalla. Äiti-tytärlaatuaikaa ja tytöille palkinto pitkästä koulutaipaleesta ja hienosta koulumenestyksestä. Minnepäin suuntaamme, se selviää viimeistään sitten keskiviikkona 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

lauantai 24. maaliskuun 2018

Pääsiäiskotimme

HEI HYVÄÄ LAUANTAIHUOMENTA IHANAT!

Täällä ollaan herätty jo kukonlaulun aikaan. Mikä siinä onkaan, että viikolla joka aamu herätyskellon soidessa sitä päättää, että viikonloppuna nukutaan pitkään. Ja aika usein näin viikonloppuna se sisäinen kello herättää kuudelta. Tänään nyt onneksi ei ihan niin aikaisin herätty, mutta sillain, että herättiin hyvissä ajoin ennen formulan aika-ajoja 🙂 Eilen kotitoimistopäivää aloitellessani oli pakko siivota. En pysty toimimaan sotkuisessa kodissa. Siinä siivouksen lomassa laittelin pääsiäistä. Niin vain kuin meillä on yleensä tapana pääsiäistä laitella.

Eli ei mitään tipunkeltaisen ja rairuohon vihreän ilotulitusta. Tätä ihanaa juhlaa juhlitaan tänäkin vuonna toisaalla, joten turhia en panosta kodin koristelemiseen. Maanläheisillä sävyillä mennään ja oikeastaan ainoa väripilkku on tuo rairuoho. Ellei tulppaanien vihreyttä oteta huomioon. Olin ostanut hyvissä ajoin ohransiemeniä, mutta en saanut aikaiseksi ostaa multaa. Joten se projekti tyssäsi heti alkuunsa. Onneksi eilen maitokaupassa huomasin, että siellä myytiin tuollaisia söpöjä valmisrairuohoja ja ihan muutamalla eurolla. Heh, kiireisen ruuhkavuosiäidin pelastus, etten sanoisi!

Meillä olohuone sai jälleen tämän tutun vanhan järjestyksen, kun harmaa nojatuoli tuotiin tänne ruokailuryhmän tieltä pois. Alunperin oli tarkoituksemme kääntää tuo toinen sohva vitriiniseinälle, jotta näky olisi olohuoneeseen harmonisempi (vaikka sieltä sitten ehkä tuijottaisi tuo Kate heti ensikättelyssä ;)), mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi rymsteerata. Ehkä sekin auttaisi asiaa, että siivoisin tuon vitriinin. Muutama kaunis asia per hylly ja näky olisi ihan erilainen. Ongelmaksi vain muodostuisi se, että mihin nuo loput kyntteliköt sun muut sitten säilöisi!

Pääsiäiskotimme näyttää siis jälleen tänäkin vuonna aika värittömältä. Mutta sitten aloin miettimään, että pitääkö pääsiäiskodin olla värikäs? Ei kai… Pääsiäinen on muuten joulun ohella yksi suosikkijuhlani. Rakastan sitä orastavan kevään tuntua ja sitä, että on monta päivää vapaata. Uunissa paistettua lammasta, täyteläistä punaviiniä ja ulkoilua auringonpaisteessa. Pekka Pouta oli jossain haastattelussa sanonut, että tänä vuonna pääsiäisloma on uusi hiihtoloma. Niinhän se taitaa olla, mutta kyllä täällä meillä Tampereella ainakin on selvästi kevättä havaittavissa; aamulenkillä koiran kanssa linnut visersivät ja lumipenkat valuivat vettä tielle.

Mutta nyt hiihtämään. Pitkästä pitkästä aikaa. Näinköhän on, että meikäläisen kunnolla jaksaa vielä hiihtää. Liki kuukauden tauko hikitreenistä ja tuntuu, että paluu ruotuun on kahta kauheampi 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. ruokailutilaa vilautinkin eilen Instastoriesissa ja ne on vielä siellä katsottavana parin tunnin ajan nuo videot. Toivottavasti saan huomiselle jo blogiinkin materiaalia tuosta tilasta, josta on tullut yllättäen koko perheen suosikkitila!

keskiviikko 07. maaliskuun 2018

Umpirakastunut ♥

HEISSULIVEISSULI!

Enpäs muista ihan heti, että mikään tai kukaan olisi vienyt multa näin jalkoja alta. Komeudellaan ja karismaattisuudellaan. Lämpöisyydellään ja sillä pienellä rosoisuudellaan, joka tuo särmää. Olemuksellaan, joka vaatii tutustumaan paremmin. Ylväydellään, joka kiehtoo koukuttaen. Erilaisuudellaan, jollaista en ole ennen nähnyt.

Kuten kerroinkin, niin hyvin hitaasti lämpenin, mutta loppujen lopuksi aivan hurahdin. Ne tutustumisemme alussa tuntemani lievät ”epävarmuudet” käänsin positiivisiksi asioiksi. Kokonaisuutta katsoen en voi kuin todeta, että Dubaista joko tykkää tai sitten ei tykkää. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen porukkaan. Sehän näissä matkailuasioissakin on, että mielipide-eroista ei sovi kiistellä. Se mikä sopii jollekin toiselle ei välttämättä sovi muille. Listasin ”muutamia” juttuja alle, mihin Dubaissa rakastuin. Ja ihan vain ”muutamien” kuvien kanssa. Pahoitteluni siis kuvatulvasta.

♥ Lyhyt lentomatka. Mielestäni seitsemän tuntia on lyhyt lentomatka, se soljuu ohi silmänräpäyksessä (paitsi aamuyön lennolla…). Seuraavan kerran ehkä otetaan jokin muu lentoyhtiö. Finnairin huomasin olevan aika tyyris, mutta esimerkiksi Emirates lentää Tukholmasta kohtuuhintaan Dubaihin ja kivoihin lentoaikoihin. Siihen kun saisi vielä hyvät jatkolennot Tampereelta niin säästäisi pysäköintikuluissakin!

♥ Ei juuri aikaeroa! Kun olemme tottuneet reissaamaan joko Aasiassa tai USAssa, niin tämä jet lagin puuttuminen on ihanaa vaihtelua ja helpottaa mennen tullen elämää 🙂 Ainakin näinä päivinä, kun elämä on yhtä exceliä ja rivit vilisee muutenkin silmissä!

♥ Ilmasto. Täytyy myöntää, että aluksi petyin Dubain talven ”kylmyyteen”. Ei tullut sitä tukalaa oloa ulos astuessa. Kosteaa pläjäystä päin pläsiä. Illalla piti kietoa pitkähihaista päälle. Parin pilvisen päivän aikana altailla sai hytistä. Loppujen lopuksi loppuviikon +22 astetta tuntui ihanalle. Ei liian kuumalle vaan just sopivalle. En ole muutenkaan enää se Maria, joka makaa auringossa rusketusraitoja etsien vähintään +35 asteen helteessä, joten tämä lämpötila sopi ihan loistavasti. Tosin kyllä tuolla silti ruskettuu, jos niin haluaa.

♥ Ruoka. Aika paljon olemme maailmalla reissaneet ja paljon ihania ruokia syöneet. Ikinä ennen ei ole kuitenkaan reissun jälkeen ollut sellaista tunnetta, että joka ikinen ruokailu meni nappiin. Tai rahoilleen sai vastinetta. Dubaissa jokaikinen ruokailu oli kokemus. Maukas sellainen. Söin 10 päivän aikana valehtelematta ainakin kahdeksan fattoush -salaattia. Lisäksi libanonilaisia kylmiä mezejä, mutta myös pitsaa. Minihamppareita ja teriyaki -kanaa. Hummerinacholautasta ja paikallisia jälkiruokaherkkuja. Turkkilaista kunnon kebablautasta ja kuvissakin vilahtelevia pizza/pitaleipien yhdistelmiä. Terveellisiä kvinoasalaatteja. Arabialaista leipää ja suloisen täyteläistä hummusta on kaikista eniten ikävä.

♥ Turvallisuus. Kukaan ei vislaile tai huutele perään. Iltamyöhäänkin saimme kaduilla kävellä ilman tunnetta siitä, että olisi epämiellyttävä olo. Käsilaukusta ei tarvinnut pitää kaksin käsin kiinni varkaiden pelossa. Taksissa ei tullut kertaakaan tunne, että kuski huijaa.

♥ Hygienisyys. Ruokamyrkytyksenhän voit saada mistä tahansa. Ihan koti-Suomessakin. Meillä kuopus oksensi yhtenä yönä ja esikoinen Atlantiksessa huonetta odotellessamme. Veikkaan, että joku pikkupöpö tytöillä oli, mutta toisaalta kuopuksen äkillisen pahoinvoinnin kuittaisin myös Tim Hortonsin äklömakealla kaakaojuomalla 😀 Tuntui, että oli ruokapaikka mikä tahansa, niin mitä tahansa uskalsi syödä. Tälläkään reissulla emme vältelleet mitään, niin kuin emme ole koskaan vältelleetkään. En voisi kuvitella eläväni lomamatkaani esimerkiksi ilman salaatteja tai muita kypsentämättömiä ruokia.

♥ Siisteys. Singapore on siisti, mutta ei kuulkaa Dubai sille paljoa häviä. Oikeastaan voisin sanoa, että katukuva on siisteydessään samaa tasoa. Julkisia veskejä oli runsaasti ja aina ihastelin niiden siisteyttä.

♥ Ihmiset. Aluksi mietin, että onpa harmi, ettei saa hymyjä samanlailla kuin esimerkiksi Indonesiassa tai Thaimaassa. Kunnes tajusin, että kun ensin hymyilee itse, niin useimmiten dubailaiset hymyilivät takaisin. Muutaman kerran jouduin toteamaan, että vaikka itse olin yliystävällinen ja hymyilin, niin sain hymytöntä palvelua. Mutta hei, kaikillahan meillä on joskus sellainen päivä, ettei hymy irtoa. Sitäpaitsi, ajattelin asian niin, että nuo pari miespuolista henkilöä, ketkä eivät hymyilleet mulle asiakaspalvelutilanteessa omasivat huippuhyvän pelisilmän; kunnioittivat minua naisena sekä sitä, että vieressäni seisoi aviomieheni. Ei siinä sovi lirkutella, eiks niin 🙂 Joten tässä yksi esimerkki, miten negatiivisuudet voi kääntää positiivisuuksiksi!

♥ Hotellin sijainti. Me emme juuri tutkailleet hotelleja varatessamme, mikä on kivaa aluetta ja mikä ei. Ihanalta ystävältä kysäisin sen jälkeen mielipidettä, kun olin jo varannut hotellit ja tulimme tulokseen, että hyviltä paikoilta ovat. Eka hotelli (Hilton Dubai by the walk) sijaitsi JBR:ssä lähellä The Walk:ia. Nappisijainti, lähistöltä löytyi kasapäin ravintoloita ja kauppoja. Toinen hotelli (Atlantis the Palm) sijaitsi Palmusaarella, josta on vähän matkaa Dubain muihin osiin. Nappivalinta tämäkin.

♥ Hintataso. Taksit olivat ihanan edukkaita verrattuna Suomeen. Niitä oli helposti saatavilla ja olivat luotettavia. Ruoka oli samanhintaista kuin meillä. Vaatteiden hintoja silmäilin pikaisesti Dubai Mall:ssa ja huomasin, että samaan hintatasoon menevät kuin kotonakin. Koska mitään akuuttia shoppailtavaa ei ollut, niin emme juuri kaupoissa kierrelleet. Verrattuna esimerkiksi Aasian lomiin ruokaan kului rahaa rutkasti enemmän, mutta toisaalta kertaakaan emme joutuneet ruoan laatuun pettymään.

♥ Alkoholittomuus. Tämä! Se, että julkisilla paikoilla ei myydä alkoholia on ihana asia. Ei örveltäviä turisteja tai paikallisia nähtävillä, mikä lisäsi turvallisuuden tunnetta. Itsekin nautin siitä, että ruoan kanssa tuli juotua vettä. Tai sitä Diet Pepsiä (miksei muuten tätä juuri enää saa Suomesta?). Kerran mies ehdotti pihviravintolaan menemistä, mutta niin on makuaisti kehittynyt, että en olisi ehkä pihviä voinut ilman 12 cl punaviiniä syödä ;D Hotellien baareissa on kyllä saatavilla alkoholia, mutta hintataso on aikamoinen. Mielelläni otan sen dieetti Pepsin kuin maksan valkoviinilasista 18 euroa…

♥ Pukeutuminen. Tämäkin seikka aiheutti aluksi hämmennystä; miten me nyt osataan pukeutua maassa maan tavalla. Mutta kun teki pienen kierroksen (ulkopuolella hotellin), niin huomasi että siistit vaatteet on pop. Oikeastaan ihan kiva, että ihmiset pukivat päällensä mennessään syömään esimerkiksi uima-allasosastolla. Aika monessa kohteessa kun näkee hikisiä ihmisiä pikkupikkubikineissään ruokailemassa. Tutkailimme lapsien pukeutumista ja huomasimme, että se on vapaampaa esimerkiksi julkisilla paikoilla; heillä ei tarvitse olla olkapäät ja polvet peitettynä.

Voi voi, että tuli taas ikävä Dubaihin! Mutta olipa ihana palata ruokiksella noihin maisemiin ♥ Nyt takaisin töiden pariin eli ajatukset loppuviikon myyntikokoukseen matkailun sijaan. Helpommin sanottu kuin tehty 😀

KESKIVIIKKOTERKUIN,