HELLUREI
ja aurinkoista maanantai-iltaa! Toivottavasti teidän viikko on alkanut mukavasti. Täällä on ihan kivasti alkanut viikko; pientä kisaväsymystä eilisten vaalivalvojaisten takia. Kevyesti maanantaihin sopiva aihe tänään 😉 Piti postaamani vihdosta viimein niitä rästiin jääneitä Thaimaan postauksia, joita olitte toivoneet, mutta nyt tuntuu taas siltä, että shoppailupostaus on aivan liian pinnallinen. On aika tehdä pientä elämän välitilinpäätöstä. Kuluva kevät on ollut erittäin raskas. Ruuhkavuodet ovat painaneet päälle oikein urakalla ja sitten siihen lisäksi on kaikkea muuta. Ei mitään vakavaa, mutta juttuja, joita ei täällä blogissa viitsi ruotia. Sellaisia asioita, jotka oikeastaan ovat saaneet taas miettimään, että mitä sitä elämältään haluaa. Mitkä on niitä elämän tärkeimpiä juttuja. On tullut aika pysähtyä, kuulostella ja miettiä. Tehdä elämän välitilinpäätös ja todeta, että elämä on tähän asti ollut aivan täydellistä. Sitä se on tästä eteenpäinkin, tällä kokoonpanolla ei voi mennä vikaan. Mutta onko jotain sellaisia juttuja, joiden tekemättä jättämistä joskus ehkä vielä katuisi? Mitkä on ne jutut, joista on aina haaveillut. Konkreettiset haaveet, jotka oikeasti olisi muutettavissa toteutuneiksi haaveiksi elämää uudelleen järjestelemällä.
Liekö liian monta House Hunters International -jaksoa takana viikonlopulta, mutta ai vitsit se mun haave ulkomailla asumisesta on saanut taas tuulta purjeisiin. Olen oikeasti pohtinut, että kuinka paljon tarvitsisi suostutella muuta perhettä vuoden reissuun. Irtiottoon oravanpyörästä. Laittaa koti myyntiin/vuokralle, pitää mökki tukikohtana ja ostaa lennot paikkaan x. Vuokrata talo ja tuumata elämää. Katsoa, mitä kaikkea haluaa tuon sapattivuoden aikana tehdä. Tai olla tekemättä mitään. Katsoa, että kaikilla on hyvä olla. Opetella uuden maan kieli ja kulttuuri. Tai olla opettelematta. Tutustua uusiin ihmisiin. Tai sitten vain olla oman perheen kesken. Pitää huoli, että lapset eivät jää jälkeen koulujutuista.
Ko. ohjelmassa oli eräs uusiseelantilainen nainen, joka hyppäsi pois oravanpyörästä muotialalla ja lähti toteuttamaan unelmaansa. Balille. Hän vuokrasi talon (noh, paikallinen kartano monine huoneineen) ja perusti naisten surffi- ja joogaretriitin. Miettikää! Aivan täydellistä. Uskalla unelmoida – heittäydy haaveisiin. Sen mä osaan kyllä enemmän kuin hyvin. Mutta se toteuttaminen. Sen tiimoilta täytyy vielä tehdä työtä. Taidan olla aika mamis 🙂 Toki on niitä pienempiäkin haaveita. En sitä sano, että haaveet kuuluisi aina olla ihan mammuttimaisia…
Tuo vain on mun haave. Sellainen, josta olen haaveillut jo vuosikaudet. Ja mitä enemmän mä sitä mietin, niin en näe yhtään syytä, miksi sitä ei voisi toteuttaa. Toteuttaako sen nyt, kun lapset ovat pieniä vai sitten kun ollaan itse eläkkeellä? Kukaan ei pysty lupaamaan terveyttä loppuelämäksi. Sen tässä matkan varrella on oppinut, että yhtään aamua ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Toisaalta elämä on niin kamalan hyvin tässä ja nyt, mutta halu kokea jotain uutta, nähdä uusia asioita, on ihan hirmuisen iso. Se on poltteena tuolla rinnassa syvällä.
Saas nähdä. Mä haaveilen sapattivapaasta Italian kukkuloilla, viiniviljelmillä. Vuodesta jossain lämpimässä, missä hiekka on valkoista ja meri turkoosia. Mietintätauosta Himalajan rinteillä, uskomattomia auringonlaskuja katsellen. Itseään tutkiskellen. Aurinkoisista päivistä Espanjan rannikolla, kun päivän ohjelma koostuu sen mukaan, että onko aamu- vai iltakieppi golfia. Ainahan sieltä pääsee takaisin. Vaikka sitten häntä koipien välissä. Onpahan ainakin tullut kokeiltua. 
“Life is too short to wake up with regrets.
So love the people who treat you right.
Forget about those who don’t.
Believe everything happens for a reason.
If you get a chance, take it.
If it changes your life, let it.
Nobody said life would be easy,
they just promised it would most likely be worth it.”
Mahdollisuuksia. Niitähän elämässä on paljon. Pitäisi vain olla rahkeita ottaa niistä kiinni ja antaa virran viedä. Teettekö te koskaan näitä ns. elämän välitilinpäätöksiä? Haaveiletteko koskaan oravanpyörästä pois hyppäämisestä? Mulla on kyllä se tilanne, että ei voi sanoa haaveilevansa suoranaisesti oravanpyörästä pois hyppäämisestä, mitä töiden suhteen tulee. Rakastan työtäni. Mutta mitä en rakasta on tämä jatkuva kiire. Itse aiheutettua osaltaan, tiedän 🙂 Haluan ottaa hengähdystauon noiden pienten kullannuppujen ja maailman rakkaimman aviomiehen kanssa. Sulkeutua sinne kuplaan vähän pidemmäksi aikaa ja nauttia siitä, kun lapset ovat pieniä. Nähdä ja kokea.
Stop, listen, think. Se jää nähtäväksi, jatkuuko tuo sanalla act. Toivottavasti ♥ Ainakin joskus.
MAANANTAITERKKUSIN,
