lifestyle Archives - Sivu 46 97:stä - Marian Bistro & Lifestyle

keskiviikko 06. toukokuun 2015

Oi, mikä ihana ilta!

MOIKKAMOI!

Ei vitsit, ei voi olla hymyilemättä kun näitä kuvia katsoo 🙂 Niin ihan mielettömän ihana ilta vietettiin blogikollegoiden, sielunsiskojen, Marjan ja Karlan kanssa tänään. Karlan kanssa juttu jatkui siitä, mihin se Helsinki-Vantaalla viime syksynä erotessamme jäi ja Marjan kanssa siitä, mihin se viime elokuussa istuessamme iltaa meidän takapihalla jäi. Kiitos ihanaiset aivan tajuttoman kivasta illasta ♥ Aika meni hujauksessa, mutta niinhän se aina kun on kivaa. Jälleen kerran mietin, että kuinka paljon tämä bloggaaminen on tuonut elämääni. Paljon. Kiitollinen olen jokaisesta ihmisestä, jonka olen blogini ansiosta tavannut.

Niin onnellinen olin maanantaina (jep, just se päivä, kun meinasin saada slagenit kotiin tullessani :), kun huomasin Karlan laittaneen sähköpostia mulle ja Marjalle ja ehdottavan treffejä. Ex-tempore treffit parin illan päähän kuulosti niin hyvältä. Tämä oli just se, mitä mä kaipasin. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Vain toinen nainen voi ymmärtää toista naista. Käytiin syömässä, juteltiin, istuttiin, naurettiin (sorry muu ravintolan väki), viihdyttiin. Ihan siinä mittakaavassa, että tarjoilijakin kävi kuikuilemassa monta kertaa, että jokohan me oltaisiin valmiita. Paljoa ei kuvia otettu ja sekin vähä, mitä yritettiin ottaa, meni kikatellessa. Varsinaisia bloggareita 😀

Iltaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään; oli haikeata erota. No se mökkiviikonloppu täytyy ottaa tosissaan toteutukseen. Sitä ennen pitäisi saada jostain remonttikärpäsen purema, jotta saataisiin tuo vierasmökkikin edustuskuntoon. Nyt täytyy alkaa järjestää säännöllisiä bloggaajatapaamisia muidenkin bloggaajien kanssa. Onhan meitä täällä Tampereen seudullakin vaikka kuinka! Sparraushetkiä ja juttelutuokioita, jolloin tietää että ainakin vastapuoli ymmärtää, mistä mä puhun (kaikella kunnioituksella rakas aviomieheni siellä jossain reissun päällä ;). Onko teillä muilla bloggareilla tapana tavata kanssabloggareita?

Nyt kohti iltatoimia, jatketaan taas huomenna virkeämpänä. Huomenna luvassa taas ruokajuttuja. Mm. resepti siihen eilen Instagramin puolella vilahtaneeseen lämpimään salaattiin. Joten pysykäähän kuulolla!

KESKIVIIKKOILTATERKKUSIN,
posket hymyilemisestä turtana,

tiistai 05. toukokuun 2015

And the winner is… (& superhelppo marjapiirakka)

HEISSULIVEISSULI!

Tiistai-ilta on kulunut keittiöpuuhissa. Ihan parasta aivot narikkaan touhua tuollainen reseptien kehittely. Voi kun sitä voisi ihan tehdä kuulkaas päivittäin ja työkseen. Veikkaanpa, ettei uranvaihto perheyrityksen takia ole kuitenkaan mahdollinen 😉 Hei, ihan ensinnäkin: kiitos ihan hurjasti osallistumisestanne tuohon PartyLite-kilpailuun. Arvonta on nyt suoritettu ja arpaonni suosi tällä kertaa Elisa n:ää kommentilla:

Hurricane on yksi suosikeistani

Lämpimät onnittelut Elisa, olemme sinuun yhteyksissä 🙂 Sain kyselyä, että mikäs marjapiirakka se kuvissa vilahteli. No sehän on se maailman helpoin marjapiirakka. Tämän mukaan olen tehnyt makeat piirakat kokolailla niin kauan kuin muistan. Raparperia, marjoja, hedelmiä. Ihan mikä vain käy täytteeksi. Jopa säilykehedelmät. Tämä on taas sarjassamme niitä helppoja vierasvaroja sinne mökille. Superhelpon marjapiirakan ohje menee näin: Pohjana kiireessä menee valmismuropohja. Pohja painellaan voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Täytteeseen marjoja tai hedelmiä, oman maun mukaan. Ne ladotaan piirakkapohjan päälle. Sekoita 1 muna + 1 kermaviilipurkki + 1 dl sokeria. Peittele marjat/hedelmät täytteellä. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 35-40 minuuttia, kunnes täyte alkaa hieman ruskistumaan. Onko teillä antaa vaihtareita superhelpoista leivonnaisista? 🙂

Nyt Huvilaa ja Huussia, sitten unille haaveilemaan siitä omasta huvilasta ja huussista. Alunperin oli tarkoitus lähteä mökille vasta lauantaiaamuna, mutta päätettiinkin lähteä jo perjantai-iltana…vaikka myöhäiselle menee. Eiköhän sen parisataa metriä näe mennä veneellä vaikka pilkkopimeässä 😉

TIISTAI-ILTATERKUIN,

maanantai 04. toukokuun 2015

Lempparilaukkuni mun

HEIPPAHEI!

Yllättävän virkeästi toivotettuna näin maanantaina. Pidennetyt viikonloput sopivat allekirjoittaneelle…uskoisin myös sopivan siellä ruudun toisella puolella oleville 🙂 Vaikka herätyskello herättikin tänä aamuna jo neljän jälkeen, niin enpäs sitten enää saanut unta miehen lähdettyä kohti lentokenttää. Illalla aikaisemmin unelle, sillä se kuittaantuu.

Hei mä tiedän, että mulla on edelleen pari toivepostausta tekemättä tuolta Thaimaan reissulta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks niin. Tässä samalla, kun esittelen tämän hetken lempilaukkuni ajattelin jutella teille hieman myös Thaimaan shoppailujuttuja, kun sellaista toivoitte. Niin kuin totesin, niin tämänkin vuoden shoppailusaldo tuolta reissusta jäi laihanlaiseksi. Parit niitä lököhousuja ja sitten tuon Roxyn pikkuisen nahkalaukun toin tuliaisina itselleni. Jotkut teistä muistavatkin mun fixaation surffikauppoihin. Quicksilverin ja Rip Curlin liikkeissä vietimme tovin jos toisenkin. Mä lähinnä laukkuja ja lompakkoja (sekä Roxyn mekkoja) hiplaillen, muu perhe t-paitahyllyjen välissä haahuillen. Edelliskerralla ostin lompakon, mutta tällä kertaa pohdin kahden erilaisen laukun välillä. Toinen oli iso pussukkamallinen laukku hapsuilla (just sellainen, josta talvella haaveilin). Toinen taas tämä kuvissa oleva. Suloinen ja pikkuinen. Hapsulaukku jäi kyllä kieltämättä mietityttämään…

Alkuun oli totuttelemista tähän pieneen laukkuun. Jotenkin naisena olemiseen kuuluu se käsilaukun penkominen kainaloa myöten. Auton avaimet ja lompakko on aina siellä jossain pohjalla piilossa. Usein laukkua tulee heilutettuakin ja tarkistettua, että kuuluuko sitä kilinää. Onko avaimet tallella. No, enää ei ole tuollaisia ongelmia. Tähän pikkuiseen yliolan laukkuun kun ei mahdu paljoakaan. Mutta ollakseen näin pieni, niin siihen mahtuu yllättävän paljon. Pienempään lokeroon avaimet, keskiosaan puuteri ja huulikiilto ja isoimpaan tuo ”lompakkoni”.

Harmillisesti tuo pari vuotta sitten Köpiksen lentokentältä ostamani Tiger of Swedenin kännykkäkotelolompakko on joutunut kynsien uhriksi. Aina sitä avatessani kynnet ovat raapineet nahkaan ilkeän näköiset jäljet. Kauniisti patinoituneesta ei voi samassa lauseessa tämän kanssa puhua 😉 En kuljeta ikinä käteistä mukanani, joten tuo kännykkäkotelo toimii ihan loistavasti; siinä on takana korteille tilaa. Lisäksi sen saa ripustettua lenksusta kaulaan.

Palatakseni Thaimaan shoppailuihin…verrattuna aiempiin vuosiin on bahtin kurssi ihan sikamaisen surkea. Siinä missä aiemmin tuhannen bahtin laukku maksoi euroissa parisen kymppiä oli se nyt jo lähempänä kolmea kymppiä. Lisäksi mulla on tullut tässä vuosien varrella ns. materiaaliähky. Varsinkin niitä feikkituotteita kohtaan. Täytyy kyllä sanoa, että enenevässä määrin Phuketistakin löytyy ihan kunnon aitoja tuotteita myyviä butiikkeja. Isot peukut sille! Edullisia on edelleen kengät (ei minkään merkkiset) ja nuo ns. lökähousut, tunikat, kaftaanit sun muut. Normi turistikrääsäkin on kallistunut aikalailla. Monessa ravintolassa huomasimme, että hinnat oli korjattu reilusti ylöspäin tarralla. Alta paistoi hinta 200 bahtia ja uusi hinta oli 350 bahtia. Aika roima hinnankorotus. Eli ei siellä Thaimaassa enää halpaa ole, mutta edullisempaa kuin täällä meillä.

Jostain lehdestä luin juuri äskettäin, että nämä pienemmät laukut ovat nyt kovin muodikkaita. Siitä en osaa sanoa, mutta sangen käytännöllisiä ne ainakin ovat. Toki, jos kameraa kuljettaa mukanaan, niin sitten täytyy ottaa isompi laukku mukaan. Mutta ihan arkipäivän menoihin tämä sopii just passelisti. Nyt takaisin pariksi tunniksi töiden pariin, treffataan illalla tuolla kommentiboksin puolella 🙂

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. ai niin ja piti vielä sanomani, että Phuketin viikonloppumarkkinoilta kannattaa sitten käydä katsomassa lököhousuja sun muita – halvemmalla ja ilman tinkausta saa kuin esim Patongilta!

perjantai 24. huhtikuun 2015

Mökkikassi ♥

MOIKKAMOI!

Jep, näitte oikein; se on kuulkaas kuvissa mökkikassi. Pakattuna. Voi tätä iloa ja onnea! En halua vielä iloita tosin liikaa, mutta varovaiset toiveet heitän ilmaan, ettei pienen potilaan kuume enää nouse sfääreihin. Tänään iltapäivästä, tasan 24 h antibioottikuurin aloittamisesta, olo koheni. Kertaheitolla. Se viime päivien epätoivo, väsymys ja tuska vaihtui kerralla onnentunteeksi. Nyt illalla ei ole enää kuin 38 astetta kuumetta ja se nuutunut petipotilas on jopa syönyt. Jaksaa hymyilläkin 🙂 Tämä sai mut miettimään tuota influenssadiagnoosia…eihän siihen ab-kuurit vissiin auttaisi. Eli onko kyseessä ollut kuitenkin tuo korvatulehdus kera kovan kuumeen. Tiedä häntä, mutta kovin ihanaa olisi, jos tämä olisi tällä ohi!

Teimme tuossa pikaisen päätöksen; jos ei kuume tuosta ylemmäksi nouse, niin lähdemme huomen aamulla parantelemaan koko perheen voimin saareen. Voi kyllä! Lasketaan vene vesille ja soudetaan saareen. Sormet ristissä, että moottori lähtee käyntiin talven jäljiltä. Se on ollut saaressa talvehtimassa. Lapset peitellään vällyjen alle, kunnes saadaan mökki lämpimäksi. Laitetaan pumput toimimaan, jotta saadaan vettä taloon. Keitetään kahvit ja tuumataan. Kuunnellaan radiosta, kun Tappara voittaa Suomen mestaruuden 😉 Lämmitetään sauna ja illalla pujahdetaan pedattuihin peteihin. Aamulla nukutaan pitkään ja aamukahvit nautitaan järveä ikkunasta tuijotellen. Harmistus siitä, ettei päästy viettämään miehen kanssa laatuaikaa Helsinkiin on juuri loiventunut ihan vain pikkuiseksi pahastukseksi. Ehkä tästä viikonlopusta kuitenkin vielä hyvä saadaan! Sangen väsyneenä siihen lähdetään, mutta tie on vain ylöspäin. Jälleen oppii arvostamaan niitä päiviä, kun lapset ovat terveitä. Voin sanoa, että ei siinä tämän mökille lähtöpäätöksen jälkeen kauaa mennyt, kun lakanat, pyyhkeet ja kaikki tarpeellinen oli pakattu kasseihin.

Nyt ei auta kuin tosiaan toivoa, että kuume ei enää nouse tuosta. Yhtään riskiä en ota, kun on kyse lapsista. Mökki tarvittaessa odottaa sinne vappuun asti, first things first. Mikäli mökille lähdemme, niin sunnuntaina illasta sitten mökkikuulumisia blogiin. Siihen asti mökkikuuluiset (tai vaihtoehtoisesti tavislauantaikuulumiset) päivittyvät tuolla Instagramissa. Ajattelin ihan repäistä ja jättää tietokoneen huomenna aukaisematta. Nauttia perheen parissa ihan rauhassa ja ladata akkuja. Muistakaahan tekin nauttia, levätä ja ladata akkuja 🙂

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA ♥

torstai 23. huhtikuun 2015

Asiat tärkeysjärjestykseen

HEI IHANAA ILTAA!

Yleensä tässä vaiheessa ennen Indiedaysin superihanaa päivätapahtumaa ja iltajuhlia olisin esitellyt mekkoa ja haaveillut kampauksista. Sen sijaan tyydyn esittelemään veljen vaimon napsaisemaa polkkaa. Back to pirteä polkka. Ja niitä samoja vanhoja kotihousuja 😉 Ollaan oltu pikkuisemman kanssa kaksi vuorokautta neljän seinän sisällä. Tiistai-iltana nousi potilaalla kuume salamannopeasti sinne 40 asteen pintaan ja lisäksi tuli järkky päänsärky. Eilen päivällä saatiin kuume hetkellisesti lääkkeiden avulla 38 asteeseen. Yöllä oli tilanne, että kuumemittari näytti jo 40.2 eikä pariin tuntiin auttaneet mitkään Pronaxenit tai Panadolit. Siinä tuntee itsensä vähän avuttomaksi. Valvottiin yötä ja kolmen maissa kuume alkoi onneksi laskemaan jonkun verran. Ollen kuitenkin taas tänään ennen puolta päivää liki 40. Potilas alkoi olla jo aika itkuinen ja äiti väsynyt. Itki korvaansa ja hetken luulin, että kuume aiheuttaa korvasäryn. En uskonut, että korvatulehdus noin nopeasti kehittyisi, vaikka korvatulehduksista olemme kyllä saaneet osansa. Äidinvaisto. Se on aika ihmeellinen juttu. Tilasin kuitenkin ajan lääkäristä ja tuo vanha tuttu sympaattinen lääkäri totesi influenssan ja korvatulehduksen. Influenssaa itsekin epäilin, sillä pari talvea sitten tuo pikkupotilas sen sairasti. Silloin se todettiin nenänielunäytteellä ja tarpeeksi ajoissa. Tamiflut auttoivat silloin, nyt ei lähdetty edes testaamaan, sillä lääkkeet eivät olisi enää auttaneet.

Lyhyestä virsi kaunis; sydän sanoo, että paikkani on viikonloppuna kotona pikkuisen potilaan kanssa. Niin mielelläni olisin kuitenkin Helsingissä teitä blogikollegoita ja ihania ID:n tyyppejä tapaamassa. Olin odottanut jo tuota hengähdystaukoa arjesta, viikonloppureissua miehen kanssa kaksin. Olisi tullut niin tarpeeseen. Mutta. En yksinkertaisesti raaski jättää tuota pientä niin pitkäksi aikaa hoitoon kipuisena. Meillä on tässä parin päivän aikana taitanut kasvaa napanuora takaisin 😉 Kaiken lisäksi olen niin pohjattoman väsynyt kahden yön kukkumisen jälkeen (hatunnosto pienten valvottavien lasten äideille), että en jaksaisi edes miettiä mekkoja sun muita tässä tilanteessa.

Mutta miksi kuitenkin tunnen syyllisyyttä päätöksestäni? On tämä elämä sitten hullua 🙂 Asiat on vain välillä laitettava tärkeysjärjestykseen. Se on sellainen juttu, että vaikka kuinka tuntee huolta tämän maan taloudesta ja siitä, miten saadaan Suomi nousuun, niin silti ykkösenä tulee oma perhe. Läheiset. Ei siitä pääse mihinkään. Teille ihanaisille, jotka osallistutte IBD:in ja IBA:in, niin pitäkäähän hauskaa. Tutustukaa kanssabloggareihin minunkin puolestani ja luokaa kontakteja yhteistyökumppaneiden kanssa. Siellä onkin tosihuikeita yhteistyökumppaneita! Juokaa kuplivaa ja tanssikaa jalat kipeäksi. Ja hei, muistakaa tägätä Instagramissa kuvanne, niin seuraan päivän ja illan tapahtumia täältä etäältä. Olen hengessä mukana ♥

TORSTAITERKUIN,

PS. on meillä sitten mahtavat mummut; eivät pelkää tartuntaa, vaan meidänkin äiti hoiti tänään pikkuista sen aikaa, että kävimme miehen kanssa ajelulla mökkirannassa. Teki hyvää päästä pois kotoa. Neljästä seinästä oli moni kaatumassa päälle. Vielä parempaa teki nähdä, että mökkijärvi oli sulanut 🙂
PPS. ”Äiti, et sä voi enää käyttää blingblingrannekoruja…sä oot jo niin vanha” niinpä 😉