maanantai 12. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki

6

MOIKKAMOI!

Nyt kun arkea on eletty pian kolme päivää (mikäli arjen alkaminen tapahtui koulujen alkaessa), huomaa sitä lipsuneensa kuin varkain niihin totuttuihin arkirutiineihin. Niihin sellaisiin, joita esikoisen aloittaessa koulutiensä hiottiin aika kauan, jotta arki saatiin helpommaksi. Vaikka ex tempore -ihminen olenkin, niin silti kaipaan arjessa jotain rotia. Sellaisia rutiineja, jotka eivät pelkästään helpota arkea, vaan tuovat myös tiettyä turvallisuuden tunnetta. Sitä sellaista tunnetta, että I’ve got this!

Ajattelin jakaa teille nyt muutamia meidän perheessä hyväksi todettuja tapoja, joilla helpottaa arkea. Osa on ihan varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta yhdessä nämä asiat tekevät arjesta aikas kivutonta. Sellaista, että ei tarvitse juurikaan laskea aamuja viikonloppuun.

Viikottainen ruokalista ja isompi kauppakäynti / ruokien kotiin toimitus

Tästä en voi tarpeeksi paasata 😀 Siinä missä aiemmin pähkäilin työpäivän aikana, että mitähän me tänään syötäisiin ja kurvasin kaupan kautta kotiin on vaihtunut selviin säveliin. Viikottaisen ruokalistan lisäksi naputtelen ostoslistaan aina valmiiksi muut ruokatarvikkeet, kuten välipalat. Arjen sujumisen kannalta on sangen tärkeää, että koululaisille löytyy helposti napattavat välipalat jääkaapista koulun jälkeen. Jotenkin sitä omalta osaltaan äitinä haluaa auttaa toisten koulutaivalta. Sen takia usein teen aamupalankin valmiiksi tytöille. Senkus tulevat alakertaan ja istuvat pöytään. Hemmottelua? Ehkä, mutta aika aikansa kutakin.

Myös se meal prepping on muuten työn alla. Usein sunnuntaisin teen ruoan valmiiksi maanantaille. Mutta pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja valmistella vielä enemmän. Ehkä tulevina viikkoina on pakko, kun vietän suurimman osan viikosta toimistolla kotitoimiston sijaan. Kotitoimistolla kun on usein aikaa laittaa perunat kiehumaan ja valmistella iltaruokaa.

Siisti vaatekaappi

Tämä! Tällä hetkellä tytöillä on vaatteet järjestyksessä, mutta tuo oma vaatekaappini on katastrofi. Täytyy joku ilta ottaa pari tuntia ja siivota se. Tällä hetkellä elän vaihetta ”mulla ei ole mitään päälle pantavaa”. Varsinkin kun loppuvuoden olen uusien vaatteiden ostoskiellossa. Saan ostaa vaatteita vain kirppareilta. Enkä ole vielä kirppareille asti ehtinyt. Tosin olen aivan varma, että kun vaatekaappi on järjestyksessä, niin sieltä löytyy vaikka mitä kivaa 🙂

Koulu- ja työvaatteiden valmiiksi katsominen

Joskus tein niin, että katsoin viikon työvaatteet valmiiksi makuuhuoneessa olevalle rekille. Se oli ihanaa. Siinä oli valmiiksi laitettuna viisi asukokonaisuutta ja sai valita fiiliksen mukaan päällensä. Tätä nykyä katson edellisenä iltana työvaatteet valmiiksi. Myös kotitoimistopäiviin. Tyttöjä muistutan koulua edeltävinä iltoina tekemään saman. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että aamulla kuulee ”Äiti, miks ne mun farkut on vieläkin pesukasassa. Mun piti laittaa tänään just ne päälle.”.

Suunnitelmallisuus ja kalenterin täyttäminen viikoksi eteenpäin

Koulujen lukkarit meillä on jääkaapin ovessa, mutta lisäksi itselläni on työpöydällä tuollainen kalenteri, jota täytän aina viikoksi-kuukaudeksi eteenpäin. Huomaan, että itseäni helpottaa suunnattomasti se, että kun tiedän minä päivinä ehdin urheilemaan. Tiedän, että yhtenä arki-iltana mulla on pienemmän treenien ajan puolitoista tuntia aikaa käydä hölkällä. Mutta pyrin myös varaamaan pilatestunnit pari viikkoa aina etukäteen. Silloin kun arki on kovin kiireistä on tärkeää löytää kalenterista niitä ”hengähdystaukoja”. Niin kuin ollaan monasti teidän kanssa juteltu, niin liikunta on mulle se, joka pitää pään kasassa ja josta saan eniten energiaa arjessa.

Läksyt ja kokeisiin lukeminen

Kuinka monta kertaa olen mielessäni kiittänyt äiskää siitä, että lapset saivat tulla tänne mummulaan koulun jälkeen. Äiti piti tiukan kurin siitä, että ihan ensin koulun jälkeen tehtiin läksyt. Kuulusteli ja tarkisti matikan tehtävät. Kyseli sanoja ja kummasi siististi lasten huonosti kumittamat kohdat 😀 Sen jälkeen vasta oli kavereiden aika. Esikoinen ehti niiden neljän vuoden aikana oppia tämän tavan niin, että se tulee selkärangasta. Pikkuisemman kanssa välillä vielä opetellaan, mutta aika hyvin läksyt tulee tehtyä heti koulun jälkeen. Tänä syksynä me panostetaan läksyihin niin, että kun tulee aika lukea kokeisiin, on asia jo tavallaan tuttua. Ja hei, ei enää niitä kokeita edeltävän illan klo 22.00 istuntoja keittiön pöydän äärellä, kun huomataan, että huomenna on hissan koe. Se ei ole kellekään kivaa 😉

Nukkumaanmenoajat ja sulavat aamut

Mä olin aiemmin tosi tarkka lasten nukkumaanmenoajoista, mutta nykyään luotan siihen, että itse tietävät milloin mennä nukkumaan. Tai milloin nukahtavat. Kuinka teillä muuten menee 12- ja 14-vuotiaat nukkumaan? Meillä vaihtelee, mutta kyllä kympiltä yleensä ovat molemmat sängyssä. Riippuu varmastikin lapsen unen tarpeesta, mutta itse näkisin, että kyllähän nuo tarvitsisivat unta vielä 9-10 tuntia. Mikä tarkoittaa sitä, että kasin aamuina pitäisi mennä nukkumaan yhdeksältä. Mutta ”Ei kukaan mun kaveri mee niin aikasin nukkuun…” ;D

Vaikka nukkumaanmenoaikoja katsonkin vähän sormien läpi, niin arkisin pidän kiinni kotiintuloajoista. Se on klo 20. Ellei ole joku koulun disko, harrastusmeno tms. joka menisi pidemmälle. Kotiintuloajoista meillä ei onneksi ole jouduttu vielä vääntämään. Ehkä pitkälti sen ansiota, että lasten kavereilla on samansuuntaiset kotiintuloajat. Aamuisin meillä ei torkutella. Olen huomannut meidän perheelle sopivan tämän tavan. Kun kello soi kuudelta, nousen samantien. Lapset herätän tunti ennen koulun alkua ja hienosti (vielä tässä vaiheessa kouluvuotta) nousevatkin, eikä tarvitse montaa kertaa herätellä.

Rauhoita sunnuntai-illat ja tee niistä suloisia

Muistan lapsuudenkodissani sunnuntai-iltojen ihanuuden. Aika usein sunnuntaina meillä oli iltaruoaksi mannapuuroa ja mustikkakiisseliä. Tai sitten jos oikein hyvä säkä kävi niin suklaamannapuuroa 🙂 Äiti kävi usein sunnuntaisin pari tuntia töissä tekemässä töitä, mutta lopun päivää vietti essu päällä keittiössä. Muistan makoilleeni yläkerrassa omassa huoneessani kuunnellen kolinaa keittiöstä. Sunnuntai oli myös saunapäivä.

Tänä päivänäkin tykkään tehdä sunnuntai-illoista leppoisia. Eilen illalla syötiin iltaruoka melko myöhään, mutta siinä ruokapöydän äärellä koko perheen kesken uuniperunoita syödessämme kävimme läpi viikonlopun kohokohtia ja juteltiin tulevasta viikosta. Siivottiin ruokailun jälkeen keittiö ja painuttiin sänkyihin rauhoittumaan yöunia varten. Huudeltiin vielä hyvät yöt toisillemme ja nukahdettiin.

Onko teillä jotain vippaskonsteja jakaa helpompaan arkeen? Arkihan on lasten kasvamisen myötä helpottunut suunnattomasti. Näin jälkikäteen ne aamut kun vedettiin kurahaalarirallia 1,5 ja 3,5 -vuotiaan päikkyyn itkupotkuraivareiden kanssa vietävien nassikoiden kanssa tuntuu ihan utopistisilta. Miten sitä on silloin jaksanut? Se on ollut sitä arkea isolla aalla. Tosin muistan noi ajat ihanina myös. Työpäivän jälkeen kun kaarsi päikyn parkkipaikalle ja haki kotiin kaksi hymysuuta, jotka olivat maistelleet mutakakkujansa. Ne höpöttelyt auton takapenkiltä turvaistuimista kotimatkalla. Ihania arkimuistoja!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA ♥

Takaisin ruotuun -postaussarjan muut osat (seuraavaksi luvassa liikunta arjessa -osio :):

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan
Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

 

 


perjantai 09. elokuun 2019

3 asiaa, joista pidän itsessäni

16

MOIKKAMOI!

Se olis perrrrjantai. Ekaksi aattelin, että tänään myysseillään, mutta koska mies on reissussa, niin taidetaan myysseillä tyttöjen kanssa noutopizzan muodossa 😉 Somessa (lähinnä IG:n puolella) on kiertänyt haaste, johon päätin perjantain kunniaksi tarttua ihan täällä blogin puolella. Nimittäin aiheeseen, joka ei mene koskaan pois muodista. Aihe, joka on kovin tärkeä. Varsinkin näin teini-iän kynnyksellä olevien tyttöjen kanssa. Aiheesta ollaan aika ajoin käyty erittäin antoisia keskusteluja blogin puolella. Jo se kertoo, että aihe on monia koskettava.

Haasteessa tulee kertoa kolme asiaa, joista pitää itsessään. Meille suomalaisille ehkä vähän vaikeampi juttu. Mutta viimeisten vuosien aikana, kun olen tehnyt tietoista matkaa hyvinvointini eteen olen matkan varrella kuin varkain oppinut rakastamaan itseään. Tykkäämään niistäkin asioista, joita vielä muutamia vuosia sitten inhosi. Tai jos ei tykkäämään, niin ainakin olemaan inhoamatta niitä. Vasenta käsivarteani koristaa pitkä kahdeksan tikin jättämä arpi. Nenän pielessäni on edelleen tuo väritön luomi ja vuosi vuodelta aamulla herätessäni tajuan, että se kollageenintuotanto on totisesti loppunut. Mutta hei, sen sijaan, että ahdistuisin näistä ulkonäöllisistä jutuista olen oppinut elämään niiden kanssa. Keskittymään hyviin puoliin itsessäni.

Asenne

Tykkään elämänasenteestani ihan kamalan paljon. Välillä tosin joudun itsekin kysymään itseltäni, että miten mä teen tämän. Miks mua ei v*tuta, kun kuuluis v*tuttaa ;D (toim. huom. kyllä joskus ketuttaa ja sekin on ihan ookoo) Se, että jaksaa nähdä ne elämän ihanat puolet, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, on kyllä sellainen lahja, että siitä en suostu ihan heti luopumaan. Tämän asenteeni kanssa olen  päässyt keski-iän karikoista yli kriiseilemättä. Asenteeni ansiosta olen pystynyt auttamaan myös ympärillä olevia. Luomaan toivoa, jopa silloin kun sitä ei ole. Tai olemaan empatiani kanssa se lohtu, jota tarvitaan.

Asenteeni ansiosta osaan myös antaa piutpaut muiden arvosteluille, silloin kun tiedän ja tunnen itseni paremmin. Varsinkin näin julkisesti itsensä paljastamisella ja kertomalla itsestään on tietysti aina se riski, että kaikki ei tykkää. Ja se on fine, mutta mä olen opetellut tietyissä tapauksissa olemaan teflonista. Törmäsin taannoin sanontaan, joka meni jotenkin näin: ”I was taught not to play with shit, but to flush it down right away.”

Siniset silmät

Meillä oli äidillä ruskeat silmät. Pienenä tyttönä mietin aina, että miksei mulle voinut tulla myös ruskeita silmiä. Aikuisiällä olen ollut varsin onnellinen noista sinisistä silmistäni. Joista aika monesti saan kyselyitä, että onko mulla piilarit. Pilvisellä säällä silmät ovat syvän siniset, kun taas auringossa helakan vaaleansiniset. Terttu-mummullani oli aivan prikulleen samanväriset silmät ja voin muuten sanoa, että nämä silmät mätsäävät hyvin vanhuudenharmaaseen tukkaankin 🙂 Silmät ovat sielun peili ja uskon, että mun silmistä paistaa se hyväntahtoisuus, jota sisällä tunnen. Ystävällisyys muita kohtaan, mikä tekee musta lähestyttävän.

Käytöstavat & ystävällisyys

Kiitos äiskän ja iskän, koen olevani erittäin hyväkäytöksinen. Sen takia tulen toimeen ihan kaikkien ihmisten kanssa. Vaikka ei aina tarvitsisi tulla, mutta sen verran korrekti osaan olla, että ei tuota ongelmia olla sellaisessakaan porukassa, jossa olisi ihmisiä, joiden kanssa en muuten vapaaehtoisesti hengailisi. Kiitos ja anteeksi sanat kuuluvat mun jokapäiväiseen repertuaariini. Niitä viljelen. Ja niitä ei voi koskaan sanoa liian paljon. Ystävällistä hymyä, joka tulee syvältä sisältä, ei kannata myöskään säästellä.

Ystävällisyyteni näkyy muun muassa siinä, että olen aina valmis auttamaan muita, jos he apua tarvitsevat. Tässä vaiheessa elämää olen oppinut balanssin, enkä koe enää kärsiväni kiltin tytön syndroomasta, vaikka ystävällinen olenkin. Osaan myös sanoa ei.

Mistä asioista sä pidät itsessäsi? Muistetaanhan tykätä itsestämme. Kävellä peilin ohi ja tsuumata päästä varpaisiin.
Vinkata peilin kautta silmää ja antaa itsellemme oikein leveä hammashymy. Me kaikki ollaan sen arvoisia ♥

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


maanantai 05. elokuun 2019

Oletko haaveilija vai toteuttaja?

4

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Hei, ei ihan mennyt lapaan tämän aamun arjen aloitus. Vielä viimeisenä ennen nukahtamista sanoin miehelle, että muista herättää mut. ”Juu, mä herätän.” En laittanut omaa kelloa soittamaan. Aamulla heräsin. Mietin, että onpas oudon levännyt olo. Koira tuhisi aivan sikeästi kainalossani. Vilkaisin viereeni ja mies oli poissa. Kello näytti yli yhdeksää.  ”Joo kato kulta mä jätin sut nukkumaan, hipsin ihan hiljaa töihin, ettet herää.” Jep! Onneksi olin tehnyt päätöksen arjen aloittamisesta näin viikkoa etukäteen ihan itsekseni. Ilman velvotteita olla missään klo 08.00. Huomenna uusi yritys 🙂

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että olenko haaveilija vai toteuttaja. Lehdistä saa aika usein lukea ihania ja mahtipontisia suunnitelmia taloudellisesta riippumattomuudesta, varhaisesta eläköitymisestä tai vaikka oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Aina mietin, että vitsit miten hienoa on lukea tai kuulla, kun ihmiset toteuttavat haaveitaan. Olen pitänyt itseäni tähän asti aikamoisena haaveilijana. En ole tajunnut, että alitajuntaisesti olen kuitenkin viimeisten vuosien aikana toteuttanut haaveitani.

Toki, jos kaikki haaveeni olisi käynyt toteen, olisi minulla nyt kaksi tutkintoa. Pyörittäisin business life coach -yritystä nykyisten yritysten lisäksi, ammentaisin positiivisuutta itsestäni, välittäisin positiivisuutta sitä tarvitseville, mentoroisin ihmisiä ammentaan voimaa elämän karikoista, buustaisin ihmisten hyvinvointia ja jaksamista työelämässä, antaisin yritysjohtajille työkalut lempeään mutta tulokselliseen johtamistapaan ja pitäisin viikonloput vapaata; en avaisi tietokonetta tai kännykän sähköpostia. Kävelisin luonnossa ja nauttisin ympärillä olevista ihmisistä.

Joskus haaveiden ylös kirjoittaminen auttaa. Nyt kun luen tuota edellistä kirjoittamaani kappaletta mietin, että mikäs minua estää. Yksi tutkinto minulla on jo ja mikä minua estää lukemasta toista tutkintoa töiden ohella. Tutkintoa, joka antaa työkalut noiden muiden haaveiden toteuttamiseen. Ollakin, että haaveet alkaisivat toteutumaan vasta vuosien päästä. Kärsimätön luonteeni saa väistyä sivuun. Kaikki aikanaan.

Olen sitä mieltä, että on hyvä olla tietyllä tapaa varovainen, mutta kyllä haaveita pitää uskaltaa toteuttaa. Jos resurssit ja rahkeet riittävät. Elämä on liian lyhyt sitkun -elämään.  Ei ole kerta tai kaksi, kun lähipiirini on taivastellut toimintaani. Sitä toimintaa, kun toteutan haaveitani. Osaan tarvittaessa olla hyvinkin impulsiivinen. Ottaa myös takkiin ja jatkaa eteenpäin. Haaveiden tavoittelu ei ole aina niin yksinkertaista. Välillä se vaatii hurjasti voimia ja usein lukemattomia työtunteja. Tarvittaessa pitää myös osata vaihtaa suuntaa, valita kiertoreitti tai pahimmassa tapauksessa todeta, että haaveen toteuttaminen ei ole kannattavaa.

Mutta yhtä kaikki, älä ikinä lopeta haaveilemasta. Itse saan ihan älyttömästi voimaa jo pelkästä haaveilusta. Ja muiden haaveiden toteutumisista. Sen sijaan, että kateellisena seuraisin muiden haaveiden toteutumista olen hurjan onnellinen muiden puolesta. Se tuo toivoa ja tsemppiä itsellenikin. Se, minne haaveideni kanssa päädyn on aivan pimennossa. Visio ei välttämättä vastaa lopputulemaa. Mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni.

Vaikka olen tällä hetkellä 110% tyytyväinen elämääni enkä kaipaa siihen mitään uutta, niin silti jostain sisältä kumpuaa draivi mennä eteenpäin. Kehittää itseäni ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Oletteko te haaveilijoita vai toteuttajia? Musta tuntuu, että mä olen kombo molempia. Ja näin on kuulkaas just hyvä ♥ 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


torstai 01. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin

18

HEISSULIVEI IHANAT!

Niin vain meidän mökille lähtö siirtyi tälle päivälle, kun oli kaupungissa yksi juttu, joka piti tehdä. Mutta hei, ei lainkaan harmita, sillä tänä aamuna käytiin ihanalla aamupalalla Tampereen Kauppahallissa. Käydään siellä aina silloin tällöin ja joka ikinen kerta mietin, että miksi ei käydä useammin. Rakastan tuota paikkaa ja sitä fiilistä. 4 Vuodenajan aamiainen on myös aivan omaa luokkaansa; kympillä saa rahalleen enemmän kuin vastinetta.

Aasinsiltana pääsemme tästä Takaisin ruotuun -sarjan ensimmäiseen osaan eli arkiruokailuihin. Veikkaan, että emme ole ainoita, keillä on loman aikana ruokailut lähteneet vähän lapasesta. Tykkään käydä ulkona syömässä ja se on ihan fine aina silloin tällöin. Varsinkin lomalla. Mutta ei lompakko kestäisi tässä(kään) mielessä lomaa, jos lomaa olisi pidempään eikä kulutustottumuksiaan muuttaisi.

Sen takia arki on odotettu asia, että saadaan joku roti tähän touhuun. Kevät mentiin hienosti kauppakasseilla, joko S- tai K-Ryhmän, riippuen aina tilanteesta. Kerran viikossa kun ostaa isommat ruokaostokset, saa ruokalaskua pienennettyä huomattavasti. Lomalla on tullut käytyä ruokakaupassa liki päivittäin. Ja yhtäkkiä sellainen arjessa suosimani ”hävikkiruoat kunniaan” -mentaliteetti on kadonnut takavasemmalle.

Arjessa sitä tulee tehtyä usein iso satsi esimerkiksi keittoa tai laatikkoruokaa, mitä syödään pari (joskus kolmekin) päivää putkeen. Kesällä on keksitty joka päivälle uusi ruoka. Ok, uudet perunat on ehkä jatkojalostettu seuraavana päivänä, jos sellaisia on keitettyinä jäänyt, mutta muuten olen ollut surkea kokki tämän tiimoilta.

Arkiruokailut joutuvat siis syyniin ja niiden suhteen tehdään korjausliikkeitä. Ei vain kustannusten takia, vaan myös ruokien monipuolistamisen takia. Ja jo ihan ruokarytminkin takia. Se kun on kesällä ollut aivan omaa luokkaansa. Muistilistana itselleni toimii seuraava:

♥ tee viikon ruokalista etukäteen (ainakin arkipäiville) ja sen pohjalta kauppalista
♥ tee kerran viikossa iso ruokakauppakäynti
♥ varmista, että jääkaapissa on terveellisiä, helposti napattavia välipaloja koko perheelle
♥ ota käyttöön joka iltaiset yhteiset ruokailut
♥ leivo itse leivät ja sämpylät mahdollisuuksien mukaan
♥ rakastu syksyn tullen lämmittäviin aamupuuroihin
♥ muista syödä tarpeeksi usein (tämä on itselleni ollut aina se pullonkaula)
♥ tutustu meal preppaukseen ja ota se käyttöön!
♥ ennen arjen aloitusta; siivoa keittiön ruokakaapit ja jääkaappi
♥ tee listat puuttuvista perustarvikkeista ja osta ne kaappeihin.
♥ pidä kaapit/laatikot siisteinä, että tiedät heti mistä löytyy mitäkin
♥ ota käyttöön kasvisruokapäivät
♥ vilkaise säännöllisesti satokausikalenteria
♥ ota töihin mukaan eväät
♥ vähennä hävikkiä

Ja yksi mikä itselleni välillä on haastavaa: älä tee ruokaa liikaa. En tiedä mistä olen tämän suurtalouskokkimentaliteettini perinyt, mutta keitän esimerkiksi spagettia aina aivan liikaa. Tokihan sen voi sitten lämmittää, mutta kyllä pastakin on parasta juuri keitettynä eikä mikron kautta lämmitettynä.

Tuo meal preppaus on sellainen, jota en ole koskaan tehnyt. Mutta mieleni tekee kokeilla. Oletteko te meal preppaajia? Siinä voisi kuvitella, että jääkaappikin säilyisi järjestyksessä, kun olisi ruoat valmiiksi tehtyinä purkkeihin. Vai olenko väärässä? 🙂 Mä olen kyllä toisaalta vähän sellainen fiiliskokkailija, että ehkä meal preppaus ei tule olemaan mun juttu. Kokeilemallahan se selviää. Jo tuo viikon ruokalistassa pysyminen on välillä haasteellista. Onneksi olen osannut suosia sellaisia ruokia, joiden aineksista saa tarvittaessa tehtyä jotain muutakin ruokaa. On saanut mennä osin fiiliksen mukaan 🙂

Mä odotan alkavaa arkea tosi paljon. Sitä, että lapset pääsee kouluun ja itse pääsen toimistolle. Sitä että iltaisin ollaan kaikki valmista kauraa unille jo kymmeneltä. Että aamulla herään kuudelta, jotta saan viettää ekan hereilläolotuntini ihan hiljaa omissa oloissani. Hei, enää viikko ja sitten tämä toive toteutuu, kun lasten koulu alkaa – nautitaan kuitenkin vielä tämä viikko retuperällä olemisesta ♥

TORSTAITERKKUSIN,

PS. kiinnostaisiko teitä sellainen postaus, jossa esittelen arkiviikon ruokalistan ja vastaavasti kauppakuitin sisällön hintoineen? 🙂


keskiviikko 31. heinäkuun 2019

Takaisin ruotuun!

4

HELLOU IHANAT!

Tiedän, että on aivan tosi typerää kesken lomaa alkaa fiilistelemään alkavaa arkea ja tehdä listoja arkea helpottaakseen. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Rakastan suunnitella, tehdä listoja, organisoida ajatuksiani ja miettiä eri toimintamalleja. Tämän puolen haltsaan hyvin. Mutta sitten se käytännön toteutus, ah perskules että se välillä ontuu 🙂

Usein järkevin tapa itselleni suunnitella ja järkeistää asioita on niiden kirjoittaminen ylös. Ehkä sen takia aloitan jokaisen työpäiväni, niin kotona kuin toimistolla, kirjoittaen post it-lapuille eräänlaisen rungon päivän ohjelmaan. Päällimmäiseksi laitan aina tärkeimmät tehtävät ja eikä ole lainkaan epätavallista, että aloitan silti niistä ei niin tärkeistä jutuista. Pääasia kai, että hommat saa tehtyä.

Lomalla on ollut ihana rotjailla. Syömiset ja liikkumiset, unista puhumattakaan, on tehty fiilispohjalta. Alkuvuoden sokeriton katkesi myös, mutta olen sitä mieltä että kesäjätskejä ei lasketa 😉 Ja toisaalta, olen onnellinen, että en kuitenkaan täysin repsahtanut niihin vanhoihin kaavoihin, vaan käytin lomallakin sokerituotteita maltilla. Kroppa on selvästikin päässyt niistä eroon.

Parin vuoden ajan olen toteuttanut itseni hyvinvointia lempeästi. Ja se on se, millä jatketaan lomien jälkeenkin. Lempeästi takaisin ruotuun. Liika kurinalaisuus ja täyskieltäytyminen sopivat joillekin, mutta itse olen sitä tyyppiä, että kyllä kroppa ja varsinkin mieliala kertoo, missä menee kohtuus.

Kesällä liikunnat ovat olleet balanssissa. Laitepilateksessa on tullut käytyä vähän harvemmin kuin ajattelin, mutta tilalle on tullut golf ja kävely/hölkkälenkit. Ja hei, olenpas saanut takapihalla kykkimisestäkin pakarat ja reidet joikkeliin eli hyötyliikunta kunniaan! Liikkua toki olisi voinut enemmänkin, mutta en ole siitäkään ottanut paineita. Enkä ota.

Hyvinvoinnista arjessa riittää niin paljon kirjoitettavaa, että olen pienessä mielessäni ideoinut teille ”Takaisin ruotuun” – postaussarjan, joka sisältää seuraavat osat:

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan
Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

Ja hei nyt on hyvä hetki hihkaista kommenttiboksin puolella, mikäli asian tiimoilta heräsi postaustoivetta esittää 🙂 Aloitetaan jo loppuviikosta tuolla ekalla eli luvassa postausta arkiruokailuista. Lomalla kun tuntuu ettei ruokailuissa ole ollut mitään suunnitelmallisuutta. Päätä eikä häntää. Ja valitettavasti se näkyy tilin saldossa. Tämä on asia, joka laitetaan kuntoon heti ensi maanantaista lähtien. Suunnitelmallisesti helppoa ja herkullista, terveellistä ja sellaista arkea helpottavaa, lompakkoystävällistä ruokaa luvassa.

Mutta tämä viikko ollaan siis vielä onnellisesti hieman retuperällä. Nautitaan viimeisistä retuperäpäivistä mökillä (jahka saareen illan pilateksen jälkeen päästään) ja palataan takaisin kaupunkiin kun siltä tuntuu. Viimeistään kuitenkin lauantai-iltana, jolle on sovittua menoa. Pakko muuten vielä kysyä, että mihin ihmeeseen tuo lasten kymmenen viikon kesäloma oikein lipsahti? Justhan se vasta alkoi ja nyt on enää viikko jäljellä.

”Time flies, but memories last forever.” ♥

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »