tiistai 10. maaliskuun 2020

Kiitollisuus parisuhteessa & muutama harjoitus

HEI HELLUREI!

Meillepäin on kuulkaa muuttanut joku trooppinen lintulajike. Se ujeltaa joka aamu niin kauniisti, että Tobyn kanssa tekee mieli kiertää pidempikin reitti. Voipi olla, että tuo trooppinen lintu on Keskustorilta karannut pulu, mutta väliäkö tuon, kun kauniisti laulaa 😉

Olen saanut tsiljoona kyselyä tuosta lopputyöstäni, kiitos kaikille teille ihanille  Lopputyössäni tutkin, miten kiitollisuuden tietoinen harjoittaminen parisuhteessa vaikuttaa parisuhde- ja elämäntyytyväisyyteen. Lupasin pientä briiffiä laittaa tänne blogiin, joten seuraavassa ensin pikkuisen teoriaa referoituna (sorry, referaatti taas vähän venähti) ja sitten pari interventiota/harjoitetta, joiden avulla lisätä tietoista kiitollisuutta parisuhteessa.

Mitä on kiitollisuus? Usein kiitollisuus käsittää arvostamisen, kiitollisuuden ja tietynlaisen todellisuuden tajunnan ja siitä haltioitumisen näkökulmat (engl. sense of wonder) (Emmons & Sheldon, 2002). Emmonsin ja Sheldonin määritelmä kiitollisuudesta on laaja ja kätkee sisäänsä myös haltioitumisen tunteen, joka itselläni liittyy vahvasti kiitollisuuteen.

Positiiviset tunteet, kuten kiitollisuus, saavat ihmiset tekemään suotuisampia arviointeja elämäntyytyväisyydestään ja yleisestä hyvinvoinnistaan (Diener, 2000) ja näiden tunteiden kokemisen on todettu lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta (Fredrickson & Joiner, 2002). Pohdin lopputyössäni myös sitä, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Monet tieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin sitä mieltä, että kiitollisuus on pikemminkin avain elämäntyytyväisyyteen ja hyvinvointiin eikä toisinpäin. Kiitollisuuden kasvun on todettu johtavan elämäntyytyväisyyden kasvuun (Wood et al, 2010). Itse näkisin kuitenkin myös siltä kantilta, että hyvinvoiva, elämäänsä tyytyväinen ihminen on varmastikin myös alttiimpi olemaan kiitollinen asioista. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, tässäkään tapauksessa.

Yksi syy, miksi kiitollisuus lisää elämäntyytyväisyyttä johtuu sen kyvystä vahvistaa menneisyyden hyviä muistoja (Seligman, 2017). Kun peilaan tätä väittämää parisuhteeseen, olen täysin samoilla linjoilla. Elämä on prosessi, jonka varrella kiitollisuus ikään kuin kulminoituu. Koen, että kiitollisuus ruokkii kiitollisuutta ja sitä myötä tyytyväisyyttä elämään. Huonoina hetkinä sitä muistaa helpommin nuo parisuhteenkin kultareunat, jos on osannut olla niistä kiitollinen.

On tutkittu (Kubacka et al, 2011), että kiitollisuus parisuhteessa kasvaa, kun puoliso havaitsee vastapuolensa vastaavan hänen tarpeisiinsa. Tuo kiitollisuuden tunne motivoi vastavuoroisesti vastaamaan myös vastapuolen tarpeisiin. Kun vastapuoli havaitsee puolison vastavuoroisen toiminnan aiheuttaa tämä kiitollisuuden tunteen kasvua. Tämä johtaa positiivisen syklin kehittymiseen, joka puolestaan lisää kiitollisuutta molempien osapuolien välillä.

Myös Algoe kumppaneineen on tutkinut kiitollisuutta parisuhteessa. He ovat todenneet kiitollisuuden olevan eräänlainen moraalinen motivaattori, joka auttaa ihmisiä muodostamaan läheisiä ihmissuhteita (Algoe et al, 2008). Uskon, että kiitollisuus on koko elämän kantava voima. Se asia, joka tekee elämästä mielekästä. Parisuhteessa kiitollisuuden merkitys mielestäni korostuu, sillä sitä tahtoo puolisolleen hyvää. Meillä kiitollisuutta ei niinkään lisää lahjojen antaminen, vaan ajan ja vaivannäön antaminen. Läheisyys ja yhdessä tekeminen.

Myöhemmässä, replikoivassa tutkimuksessaan Algoe ja kumppanit ovat todenneet jokapäiväisen kiitollisuuden olevan eräänlainen piristysruiske parisuhteissa. Kiitollisuus lisäsi yhteydentunnetta ja tyytyväisyyttä parisuhteissa. Kiitollisuuden todettiin toimivan myös hetkellisenä muistutuksena puolison hyvistä puolista vaikeina aikoina ja lähentävän parisuhteen osapuolia toisiinsa (Algoe et al, 2010).

Tämän lyhyehkön teoreettisen osuuden jälkeen haluaisin esitellä teille kaksi interventiota, joilla lisätä kiitollisuutta parisuhteessa. Kiitollisuusinterventioita on melko paljon saatavilla ja näitä kahta päädyin käyttämään lopputyössäni.

1) kiitollisuuskirje puolisolle (Seligman et al, 2005)
2) merkitykselliset valokuvat (Steger et al, 2013)

Kiitollisuuskirjeinterventioita löytyy monesta eri tutkimuksesta. Muun muassa Lyubomirskyn ja Toepferin tutkimuksista. Koska tutkimukseen käytettävä aikani oli rajallinen, valitsin Seligmanin tutkimukseen pohjautuvan intervention.  Valitsemaani Seligmanin kiitollisuuskirjeinterventiota kutsutaan usein myös kiitollisuusvierailuksi, sillä siinä kirjeen kirjoittamiseen annetaan aikaa viikko ja sitten se toimitetaan henkilökohtaisesti kirjeen vastaanottajalle. Kirje tulisi kirjoittaa sellaiselle henkilölle, jota ei ole syystä tai toisesta muistanut kunnolla kiittää (Seligman et al, 2005).  Mikäli haluatte kuulla noista muista kiitollisuuskirjeinterventioista enemmän, niin hihkaiskaa 🙂

Toisena interventiona toimi merkityksellisiin valokuviin perustuva interventio. Pohdin intervention aikana, että mikä tekee asioista merkityksellisiä. Yksinkertaisuudessaan tulin tulokseen, että kaikki sellaiset asiat, joista osaan olla kiitollinen ovat minulle merkityksellisiä. Steger et al suorittivat pilottitutkimuksen, jossa tutkittiin mistä tutkimukseen osallistuneet henkilöt saivat merkitystä elämäänsä. Merkitystä etsittiin merkityksellisten valokuvien kautta. Tutkimukseen osallistui oppilaita 86 yliopistosta ja heitä ohjeisettiin ottamaan 9-12 valokuvaa asioista, jotka merkitsevät heille paljon. Viikkoa myöhemmin tutkimukseen osallistujat palauttivat kuvat ja kertoivat merkityksen kuvan takana (Steger et al 2013). Lopputyössäni nämä valokuvat lähetettiin viikon aikana puolisolle kännykkään ja viikon jälkeen käytiin yhdessä läpi kuvakohtaisesti, miksi se on toiselle niin merkityksellinen ja miksi olla siitä kiitollinen.

Hei jos päätätte lähteä kokeilemaan näitä puolisonne kanssa, niin hieno homma. Mikäli haluatte vielä hifistellä, niin tehkää ennen interventioihin lähtemistä elämäntyytyväisyystesti ja parisuhdetyytyväisyystesti. Toistakaa näiden tekeminen interventioajanjakson jälkeen ja katsokaa, muuttuivatko tulokset 🙂 Viikko on hurjan lyhyt aika intervention tekemiseen tai tyytyväisyyden muuttumiseen. Varsinkin silloin, kun parisuhdetyytyväisyys on jo ennestään hyvällä tasolla. Mä innostuin näistä interventioista sen verran paljon, että niitä tulen tekemään jatkossakin. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos kiitollisuutta puolisolle ilmaisisi vähän useammin

Nyt kiitollisena kohti iltaruokahommeleita ja illan mattopilatesta!

IHANAA TIISTAI-ILTAA,

PS. nämä interventiothan toimisivat aivan yhtä hyvin myös ystävyyssuhteissa tai miksei vaikka työyhteisöissä.
Mun mielestä on ihan hyvä välillä tietoisesti kiittää niitä ihmisiä, keiden kanssa näitä elämän polkuja tallaa.

PPS. postauksen kuvat viime kesän San Gimignanon reissulta. Mulle tuli ihan hirrrmuinen Italia-kuume. Jotenkin paradoksaalista just nyt, kun maailman tilanne on mikä on…

 


maanantai 09. maaliskuun 2020

Voit lukea keittokirjoistani elämänvaiheeni

HYVÄÄ MAANANTAI-ILTAA IHANAISET, NAURAVAISET!

Mä rakastan keittokirjoja. Mulla onkin kertynyt niitä vino pino vuosien varrella ja vaikka nykyään tuleekin haettua inspiraatiota ruoanlaittoon netistä, niin mikään ei voita keittokirjan selailua. Kauniiden kuvien katselua, reseptin ainesosien tutkailua ja kirjan sivujen paperin karheutta sormen päissä. Osa mun keittokirjoista näyttääkin siltä, että ovat olleet menossa mukana jo vuosia. Kokkailun tiimellyksessä niihin on jäänyt öljytahroja ja löysinpäs yhden keittokirjan välistä kuivanutta timjamiakin.

Keittokirjoistani löytyy koko elämänkaareni. Niistä parikymppisvuosista muistuttaa Painonvartijoiden pari kirjaa. Niistä se noin 48 kiloinen Maria teki ruokia. Laski pisteitä ja ei mun muistini mukaan kokenut mitään kulinaristisia nautintoja. Lasten synnyttyä keittokirjoista alkoi löytymään sellaisia keittiön perusreseptejä. Ruskeaa kastiketta ja lohisoppaa. Sellaisia, jotka ovat vieläkin käytössä.

Ruokavalokuvauksen viedessä mukanaan keittokirjatkin ostin sen perusteella, missä oli taidokkaimpia kuvia. Ruoat näissä oli aika  fine dining -meininkiä ja sellaista hifistelyä, että osa kirjoista tuntuu käteen vielä uuden karhealta. Pienten lasten äitinä siirryin rouheampaan ruoanlaittoon. Fredagsmys-postaukset veivät mukanaan ja keittokirjakokoelmaani pääsi rentoa ja letkeää ruoanlaittoa käsitteleviä kirjoja, joissa usein oli tarinoita ruokien takaa.

Kun aloin kiinnostumaan terveellisemmästä ruoanlaitosta, keittiön paraatipaikan valtasi sokerittomat, lisäaineettomat, gluteenittomat ja muut tonton-ruokavalioon reseptejä tarjoavat kirjat. Omia suosikkejani ovat olleet sellaiset keittokirjat, joissa reseptin pituus on jokseenkin järkevä eikä resepti sisällä aineita, joista en ole kuullutkaan. Tai ainakaan ainesosia, joita joutuu ostamaan kilon purnukan kerrallaan ja reseptiin siitä käytetään ehkä teelusikallinen 😉

Viimeisimpänä hankintana keittokirjakokoelmaani pääsi kuvissa näkyvät Kasvisruokaa koko perheelle- ja Lisää kasvisruokaa koko perheelle -kirjat. Kasvispainotteisen ruokavalion ei tarvitse olla tylsää ja väritöntä. Sen ei tarvitse pohjautua kaupan hyllyiltä löytyviin lihan korvikkeisiin (meillä kyllä niitä arjessa silloin tällöin käytetään) eikä sen liiemmin tarvitse olla lainkaan suuritöisempää kuin sekaruokavalion noudattaminen. Pikaisella silmäyksellä nämä kirjat tulevat kyllä tarpeeseen; sisältävät reseptien lisäksi infoa kasvisruokavaliosta ja mm. raudansaannista ja hyvistä rasvoista. Kotikokin hyvinvoinnin lisäksi tuo toinen näistä kauniista keittokirjoista paneutuu pikkuisen myös maapallon hyvinvointiin.

Meillä tämä ensimmäinen viikko neljästä punalihattomasta on sujunut yllättävän mukavasti. Ellei oteta sitä kuopuksen viime viikkoista kinkkuhimoa huomioon 😉 Viikonloppuna huomasin tehneeni ehkä liian kevyttä kasvisruokaa treeneihimme nähden ja veto oli vähän pois. Tänään lounaaksi nauttimani herkullisen kasvissosekeiton jälkeen päätin, että illalla on pakko panostaa taas vähän ruokaisampaan ateriaan. Koko perhe kuolasi lieden vieressä, kun paistoin broitsua. Broilerikin kun on ollut meillä paitsiossa kuin huomaamattaan. Ja hei olihan tuollainen hedelmäinen broitsu-feta-salaatti nyt järjettömän herkullinen maanantai-illan kruunu.

Siinä missä yleensä tällain maanantaina kotiin on tullut viikon ruoat kotiinkuljetuksella, kävimme tänään pitkästä aikaa viikkomaitokaupassa. Vaikka se helppoa onkin tilata ruoat kotiinkuljetuksella, niin maitokauppaan jalkautuminen on välillä ihan hyvä asia. En nimittäin tiennytkään pyöreitä kesäkurpitsoja olevan. Sen verran niistä häkellyin, että en tajunnut lisätä sellaisia ostoskärryyn. Mutta ehkä ensi kerralla sitten 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


perjantai 06. maaliskuun 2020

Syö itsellesi hyvä olo (& herkullinen itämainen kasvissosekeitto)


Kaupallinen yhteistyö: Hetki & Indieplace


HEIPPA IHANAT!

Olemme viime aikoina jutelleet paljon ruoasta. Terveellisestä, ravintorikkaasta ruoasta ei voi kuitenkaan mielestäni koskaan jutella liikaa. Vaikka meillä syödään kasviksia paljon, niin välillä meilläkin kiireessä on lipsuttu kasvisten määrästä. Miksikö? No pääasiassa sen takia, että mä yksinkertaisesti en pidä kasvisten kuorimisesta ja pilkkomisesta. Tiedän, että tuo kuulostaa vähän könköltä tekosyyltä.

Jos aikaa on rutkalti, niin mikäs siinä – kasvisten kuoriminen ja pilkkominen on mulle mielekästä puuhaa, kunhan ei tarvitse tehdä sitä kiireessä. Mutta annas olla, jos työpäivän jälkeen on aikaa puoli tuntia saada ruoka valmiiksi ennen harrastuksiin lähtöä. Silloin ei juurikaan ole aikaa pilkkomisprojekteihin.

Sen takia mä olen turvautunut jo aika monta kertaa viime vuoden loppupuolella lanseerattuihin Hetki keittomixeihin. Ehdin rakastua niihin arjen pelastajina jo ennen kuin pääsin tekemään kaupallista yhteistyötä tuotteiden kanssa. Nyt tulin jakamaan teillekin ilosanomaa siitä, että kasviksia pystyy lisäämään ruokavalioon helposti ja vaivattomasti, herkullisuudesta ja tuoreudesta tinkimättä. Kiire ei ole enää tekosyy, etteikö voisi tehdä parempia valintoja myös arjessa. Etteikö voisi syödä itselleen hyvää oloa. Mulle ruoka näyttelee suurta osaa hyvinvoinnista ja mitä paremmin syön, sitä paremmin voin.


Hetki keittomix -pussit sisältävät kasviksia mahdollisimman helpossa ja käyttövalmiissa muodossa. Valmiiksi kuorittuna ja pilkottuna. Itse olen käyttänyt niitä sosekeittoihin, mutta ne sopivat myös sellaisiin keittoihin joita ei soseuteta.

Arjen pelastajapusseja löytyy kahta erilaista:

💛 Hetki Aurinkoinen, joka sisältää bataattia, porkkanaa, palsternakkaa ja purjoa
❤️ Hetki Sadonkorjuu, joka sisältää punajuurta, porkkanaa, lanttua ja purjosipulia

Niiden täyteläisempienkin työpäivien keskellä koen tärkeäksi pitää lounastauon ja panostaa ruoan laatuun. Eräänä vilkkaana kotitoimistopäivänä laitoin kolme desiä vettä kiehumaan kattilaan, lisäsin pussillisen Hetki Aurinkoinen -keittomixiä sekä pienen palan tuoretta inkivääriä. Laitoin ajastimen hälyyttämään reilun parinkymmenen minuutin kuluttua. Menin jatkamaan töitä ja tiesin lounaan valmistuvan liedellä kuin itsestään poristen. Kun hellan ajastin hälyytti, lisäsin kattilaan täyteläistä kookoskermaa ja ruokalusikallisen sitruunatahnaa. Surautin keiton sauvasekoittimella sileäksi ja maustoin keiton sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Tässä vaiheessa huomasin hymyn leviävän kasvoilleni.

Itämainen kasvissosekeitto

1 pss Hetki Aurinkoinen -keittomix
pieni pala inkivääriä kuorittuna
3 dl vettä
1 prk (250 ml) kookoskermaa
1 rkl sitruunaruohotahnaa
ripaus suolaa
kierros mustapippuria myllystä
pienen sitruunan mehu (raasta kuoret pakkaseen myöhempää käyttöä varten)

-kiehauta vesi kattilassa ja lisää keittomix-pussin sisältö sekä inkiväärin pala
-anna porista liedellä 25 minuuttia
-lisää kookoskerma ja sitruunaruohotahna
-surauta sauvasekoittimella sileäksi
-mausta suolalla, mustapippurilla ja sitruunan mehulla

Vinkki! Tarjoile siemenien, chilirouheen, avokado-sitruunaöljyn ja tuoreen korianterin kanssa.

Itse voisin elää kasvissosekeitoilla. Ilman mitään lisukkeita, mutta varsinkin niinä päivinä, kun urheilen, kaipaan sosekeittoon vähän lisukkeita. Tuona kauniina keskiviikkopäivänä päivä muuttui aurinkoisemmaksi suloisen samettisen sosekeiton myötä. Lorautin keiton päälle avokado-sitruunaöljyä, ripsotin chililastuja ja siemensekoitusta tuomaan purutuntumaa. Kruunasin aurinkoisen keiton rakastamallani korianterilla.

Istuin ruokapöydän ääreen, laitoin äänikirjan rullaamaan ja nautin hetkestä Hetki Aurinkoisen kanssa. Söin itselleni hyvän olon ja jatkoin energisenä työpäivää ruokatauon jälkeen.

Helppouden ja nopean ruoanlaiton lisäksi näissä keittomixeissä kiehtoo hävikin vähentäminen. Pussillinen tulee aina käytettyä kokonaan eikä hävikkiä synny. Yhdestä pussillisesta riittää kahdelle erittäin nälkäiselle syöjälle. Meidän koko perheen eli neljä henkeä ruokkii kahdella pussilla ja tuolloin keittoa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin yhdelle. Jakamani reseptin lisäksi keittomixien pusseista löytyy herkullisia reseptivinkkejä.

Voiko omien ruokailutottumuksien parantaminen olla enää vaivattomampaa? Ei voi, jos multa kysytään 🙂

PIRTEIN PERJANTAITERKUIN,


torstai 05. maaliskuun 2020

Toivepostaus: Maaliskuun ruokalistalla

MOIKKAMOI!

Sain postaustoiveen liittyen siihen, että mitä meidän ruokalistalta löytyy nyt maaliskuussa, kun emme syö punaista lihaa. Ekat neljä päivää on mennyt hienosti suunnitelmien mukaan. Kukaan ei ole nähnyt nälkää (päinvastoin), mutta perheen kaksi nimeltä mainitsematonta teiniä ovat kieltämättä vähän nyrpistelleet nenää sille, kun spagetti bolognesea tai makaronilaatikkoa ei ole tehty perinteisen jauhelihan kanssa. Nuo samat, jotka ovat olleet aivan innoissaan koulun kasvisruokapäivistä!

Mä itsehän olen nauttinut näistä maaliskuun päivistä täysin siemauksin ja myhäillyt, että vihdosta viimein perheen ruokalista näyttää siltä, miltä mä olen sen halunnut jo pidempään näyttävän. Punainen liha tullee takaisin vähässä määrin maaliskuun jälkeen. Mutta riistan ja kotimaisen luomulihan merkeissä niinä kertoina, kun lihaa tullaan syömään. Jääkaappiin on sujahtanut kuin varkain punalihattoman maaliskuun aikana enenevässä määrin kaurapohjaisia tuotteita. Toki niitä ollaan aiemminkin syöty, mutta nyt jääkaappi on harvinaisen kaurapohjainen. Siellä ne on sulassa sovussa purkit rivissä jääkaapin hyllyllä niiden ei niin kaurapohjaisten kanssa. Se on se balanssi tärkeintä ei vain elämässä yleensä, vaan myös siellä jääkaapin sisällä.

Taustalla punalihattomaan ja kaurapohjaisempaan (haluan vielä korostaa, että meillä syödään kyllä maitotuotteitakin :)) maaliskuuhun on toki ekologiset syyt, mutta myös terveydelliset syyt. Multa otettiin joulukuussa laajat verikokeet ja kolestroli oli inasen koholla (sukuvika). Haluan katsoa, miten tuon kauran beetaglukaani yhdistettynä punaisen lihan radikaaliin vähentämiseen toimii itselläni kolestrolin alentamisessa. Vai toimiiko ollenkaan. Liian pipo tiukalla ei hommaa lähdetty tekemään, mutta sillain että on hyvä olla ja ruoan mausta tai laadusta ei suostuta tinkimään. Maaliskuu tunnustellaan ja tutkaillaan. Otetaan pientä pintakosketusta (puna)lihattomaan ruokavalioon.

Maaliskuun ruokalista arkisin näyttää tältä, viikonloppuisin sovelletaan ja syödään kaappeja tyhjiksi:

Vko 10
Paistettu lohi & pannukasvikset
Vönerkebab
Itämainen kasvissosekeitto
Nyhtökaura-gnocchivuoka (ohje täältä)
Mifu-currykastike & riisi

Vko 11
Kukkakaalicurry
Punainen linssikeitto
Tabouleh
Silakkapihvit & perunamuusi
Vietnamilaiset kesäkääryleet

Vko 12
Uunifetapasta
Samettinen bataattisosekeitto
Thainuudelisalaatti
Pinaattiletut
Täytetyt salaattinyytit

Vko 13
Munakoisotomaattivuoka
Falafeltäytteiset ruishampurilaiset
Lohikiusaus
Chili sin carne
Vegenacholautanen

Vko 14
Avokadopasta
Tomaattinen pyörykkävuoka ja veneperuna

Näiden päivien aikana olen tullut tulokseen, että kruntsulihakammoisena valitsen jatkossa Vöneriä tavan kebablihan sijaan. Oletteko kokeilleet? Ihan jäätävän hyvää ja ihan jäätävän hyvä koostumus. Tällä viikolla olen syönyt myös maailman parasta kasvisruokaa, nimittäin  Chocochilin nyhtökaura-gnochhivuokaa. Broileria meillä lapset ja mies syö mieluusti, mutta itse olen (jälleen kruntsulihakammoisena) ollut viime vuosina todella tarkka broitsunkin suhteen. Se on tasan yksi laatu, jota kaupasta ostan. Wingsit kyllä uppoavat…ei ne nuijapäät vaan ne sellaiset venemalliset. Maaliskuun ekasta ruokakauppakassista löytyi broileria, jota paistoin lapsille toisella paistinpannulla, kun toisella paistoin Vöneriä. Mutta näemmä loppu maaliskuu on tarkoitus mennä broitsutta, mikäli ruokalistaa noudatamme.

Ihan jo lastenkin takia liian tiukkapipoisesti ei tuosta vaan heittämällä vaihdeta ruokailutottumuksia. Pienempi on pari päivää tuskastellut jääkaapin edessä, kun ei löydy kinkkua leivän päälle. Kerroin, että aika aikaansa kutakin. Eiköhän maaliskuun jälkeen sieltä taas sitä kotimaista, perhetilan kasvattamaa kinkkuakin löydy. Ja sitä ennenkin toki, jos tämä on toiselle liian kova paikka 🙂

TORSTAITERKKUSIN,


keskiviikko 04. maaliskuun 2020

Selviytymiskeinoni täyteläisiin elämänvaiheisiin

…täyteläisiin kuulostaa jotenkin lempeämmältä kuin kiireisiin, eikös?

MOI IHANAT!

Siinä missä eilinen meni aivosumussa on tämä päivä onneksi erilainen. En ole koskaan ennen kellottanut 100% unta, mutta viime yönä kellotin. Ja vitsit, että se tuntuu olotilassa. Hyvä niin, sillä tälle päivälle osui yksi kuun tärkeimmistä tehtävistä; aikataulun tekeminen. Seuraavat kolme-neljä viikkoa on nyt osaltaan aikataulutettu tunnin tarkkuudella. Suunnitelmallisuuden olen oppinut vasta viime aikoina. Kuten kerroin, niin kalenteriakaan en vielä pari vuotta sitten juuri käyttänyt. Nyt en tulisi toimeen ilman sitä 🙂

No mitä mun kalenterissa lukee? Lopputyötä, opintoja, verkkotapaamisia, yksi kirjareflektio ja töitätöitätöitä. Yhden tilinpäätöksen syynääminen riveittäin, maa- ja metsätalousveroilmoitusten täyttämistä sekä yhden sijoituskämpän remontoimista (lue: remppamiehien metsästystä) niin, että sen saa laittaa taas vuokralle. Lopputyön palautus on kolmen  kahden ja puolen viikon päästä ja tuon kirjallisen osuuden suhteen en näe ongelmaa, rakastan tieteellistä kirjoittamista. Muuuutta, lopputyöstä tehdään joko kirjallinen briiffi opiskelualustalle tai sitten viiden minuutin video ja arvatkaas vaan kumman olen valinnut? Sen videon tietysti. Itsensä haastaminen oli joskus mulle pakkopullaa. En kokenut mukavuusalueelta poistumista omaksi jutukseni. Toista se on kuulkaa nykyään, saan niin hyvät kiksit epämukavuusalueella käymisen jälkeen (masokisti? ;D).

Millä täyteläisistä elämänvaiheista selviää? Asiahan on täysin subjektiivinen, mutta mulla toimii parhaiten se, että sieltä kalenterista löytyy myös kohtia, jossa lukee esimerkiksi: Pilates, jooga, juoksulenkki, makaa sohvalla, lue kirjaa, katso leffaa, kummipojan synttärit, kahvittelu ystävien kanssa, nuku päikkärit, mene nukkumaan ajoissa, treffi-ilta miehen kanssa jne. Jonkun korvaan voi kuulostaa vähän hömelön touhulta, että moisia täytyy kirjoittaa kalenteriin, mutta omalla kohdallani se toimii parhaiten näin. Balanssi pysyy parhaiten eri elämän osa-alueiden välillä ja vaikkei sitä aina ehtisi tekemään näitä kalenteriin merkittyjä mukavampia juttuja, niin ainakin ne on siellä odottamassa otollista hetkeä.

Tähän ikään kun pääsee elämässä, niin oppii arvostamaan hyvinvointia ihan erilailla. Sitä, että jaksaa arjessa. Hyvien yöunien lisäksi otin käyttöön jaksamisen tueksi ashwagandha-uutteen, jonka kerrotaan vaikuttavan stressinhallintaan sekä energisyyteen. Saas nähdä, pitääkö lupaukset paikkansa. Onko teillä kokemusta ashwagandhasta?

Kaiken tämän täyteläisen elämän keskellä olo on sielun syövereissä jokseenkin haikea; kuuden kuukauden melko tiukka koulurutistus tulee päätökseen. Nuo positiivisen psykologian opinnot menevät kertaheitolla kärkeen kaikista opinnoistani. Tai sitten olen vain oppinut imemään niistä itselleni sopivat jutut tehokkaasti. Silloin parikymppisenä markkinoinnin syventävän luennolla istuessani opiskelin tutkinnon takia. Aikuisiällä opiskelu on jotain aivan erilaista. Sitä tulee opiskeltua oppiakseen jotain. Ja niinhän sen kai kaikissa opinnoissa kuuluisi mennäkin.

Mutta hei, nyt kalenterissa lukee laitepilates, joten hippulat vinkumaan. Loppupäiväksi pääsen uppoutumaan ruoanlaittoon ja valokuvaamiseen. Kirjoittamiseen ja perjantaisen postauksen viimeistelyyn. Tuuli ujeltaa sen verran talon nurkissa, että ehkä olisi pitkästä aikaa syytä lämmittää takkaa. Ei vain lämmittämisen takia, vaan myös tunnelman takia.

TUNNELMALLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,