torstai 01. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin

18

HEISSULIVEI IHANAT!

Niin vain meidän mökille lähtö siirtyi tälle päivälle, kun oli kaupungissa yksi juttu, joka piti tehdä. Mutta hei, ei lainkaan harmita, sillä tänä aamuna käytiin ihanalla aamupalalla Tampereen Kauppahallissa. Käydään siellä aina silloin tällöin ja joka ikinen kerta mietin, että miksi ei käydä useammin. Rakastan tuota paikkaa ja sitä fiilistä. 4 Vuodenajan aamiainen on myös aivan omaa luokkaansa; kympillä saa rahalleen enemmän kuin vastinetta.

Aasinsiltana pääsemme tästä Takaisin ruotuun -sarjan ensimmäiseen osaan eli arkiruokailuihin. Veikkaan, että emme ole ainoita, keillä on loman aikana ruokailut lähteneet vähän lapasesta. Tykkään käydä ulkona syömässä ja se on ihan fine aina silloin tällöin. Varsinkin lomalla. Mutta ei lompakko kestäisi tässä(kään) mielessä lomaa, jos lomaa olisi pidempään eikä kulutustottumuksiaan muuttaisi.

Sen takia arki on odotettu asia, että saadaan joku roti tähän touhuun. Kevät mentiin hienosti kauppakasseilla, joko S- tai K-Ryhmän, riippuen aina tilanteesta. Kerran viikossa kun ostaa isommat ruokaostokset, saa ruokalaskua pienennettyä huomattavasti. Lomalla on tullut käytyä ruokakaupassa liki päivittäin. Ja yhtäkkiä sellainen arjessa suosimani ”hävikkiruoat kunniaan” -mentaliteetti on kadonnut takavasemmalle.

Arjessa sitä tulee tehtyä usein iso satsi esimerkiksi keittoa tai laatikkoruokaa, mitä syödään pari (joskus kolmekin) päivää putkeen. Kesällä on keksitty joka päivälle uusi ruoka. Ok, uudet perunat on ehkä jatkojalostettu seuraavana päivänä, jos sellaisia on keitettyinä jäänyt, mutta muuten olen ollut surkea kokki tämän tiimoilta.

Arkiruokailut joutuvat siis syyniin ja niiden suhteen tehdään korjausliikkeitä. Ei vain kustannusten takia, vaan myös ruokien monipuolistamisen takia. Ja jo ihan ruokarytminkin takia. Se kun on kesällä ollut aivan omaa luokkaansa. Muistilistana itselleni toimii seuraava:

♥ tee viikon ruokalista etukäteen (ainakin arkipäiville) ja sen pohjalta kauppalista
♥ tee kerran viikossa iso ruokakauppakäynti
♥ varmista, että jääkaapissa on terveellisiä, helposti napattavia välipaloja koko perheelle
♥ ota käyttöön joka iltaiset yhteiset ruokailut
♥ leivo itse leivät ja sämpylät mahdollisuuksien mukaan
♥ rakastu syksyn tullen lämmittäviin aamupuuroihin
♥ muista syödä tarpeeksi usein (tämä on itselleni ollut aina se pullonkaula)
♥ tutustu meal preppaukseen ja ota se käyttöön!
♥ ennen arjen aloitusta; siivoa keittiön ruokakaapit ja jääkaappi
♥ tee listat puuttuvista perustarvikkeista ja osta ne kaappeihin.
♥ pidä kaapit/laatikot siisteinä, että tiedät heti mistä löytyy mitäkin
♥ ota käyttöön kasvisruokapäivät
♥ vilkaise säännöllisesti satokausikalenteria
♥ ota töihin mukaan eväät
♥ vähennä hävikkiä

Ja yksi mikä itselleni välillä on haastavaa: älä tee ruokaa liikaa. En tiedä mistä olen tämän suurtalouskokkimentaliteettini perinyt, mutta keitän esimerkiksi spagettia aina aivan liikaa. Tokihan sen voi sitten lämmittää, mutta kyllä pastakin on parasta juuri keitettynä eikä mikron kautta lämmitettynä.

Tuo meal preppaus on sellainen, jota en ole koskaan tehnyt. Mutta mieleni tekee kokeilla. Oletteko te meal preppaajia? Siinä voisi kuvitella, että jääkaappikin säilyisi järjestyksessä, kun olisi ruoat valmiiksi tehtyinä purkkeihin. Vai olenko väärässä? 🙂 Mä olen kyllä toisaalta vähän sellainen fiiliskokkailija, että ehkä meal preppaus ei tule olemaan mun juttu. Kokeilemallahan se selviää. Jo tuo viikon ruokalistassa pysyminen on välillä haasteellista. Onneksi olen osannut suosia sellaisia ruokia, joiden aineksista saa tarvittaessa tehtyä jotain muutakin ruokaa. On saanut mennä osin fiiliksen mukaan 🙂

Mä odotan alkavaa arkea tosi paljon. Sitä, että lapset pääsee kouluun ja itse pääsen toimistolle. Sitä että iltaisin ollaan kaikki valmista kauraa unille jo kymmeneltä. Että aamulla herään kuudelta, jotta saan viettää ekan hereilläolotuntini ihan hiljaa omissa oloissani. Hei, enää viikko ja sitten tämä toive toteutuu, kun lasten koulu alkaa – nautitaan kuitenkin vielä tämä viikko retuperällä olemisesta ♥

TORSTAITERKKUSIN,

PS. kiinnostaisiko teitä sellainen postaus, jossa esittelen arkiviikon ruokalistan ja vastaavasti kauppakuitin sisällön hintoineen? 🙂


keskiviikko 31. heinäkuun 2019

Takaisin ruotuun!

4

HELLOU IHANAT!

Tiedän, että on aivan tosi typerää kesken lomaa alkaa fiilistelemään alkavaa arkea ja tehdä listoja arkea helpottaakseen. Mutta minkäs sitä luonteelleen voi. Rakastan suunnitella, tehdä listoja, organisoida ajatuksiani ja miettiä eri toimintamalleja. Tämän puolen haltsaan hyvin. Mutta sitten se käytännön toteutus, ah perskules että se välillä ontuu 🙂

Usein järkevin tapa itselleni suunnitella ja järkeistää asioita on niiden kirjoittaminen ylös. Ehkä sen takia aloitan jokaisen työpäiväni, niin kotona kuin toimistolla, kirjoittaen post it-lapuille eräänlaisen rungon päivän ohjelmaan. Päällimmäiseksi laitan aina tärkeimmät tehtävät ja eikä ole lainkaan epätavallista, että aloitan silti niistä ei niin tärkeistä jutuista. Pääasia kai, että hommat saa tehtyä.

Lomalla on ollut ihana rotjailla. Syömiset ja liikkumiset, unista puhumattakaan, on tehty fiilispohjalta. Alkuvuoden sokeriton katkesi myös, mutta olen sitä mieltä että kesäjätskejä ei lasketa 😉 Ja toisaalta, olen onnellinen, että en kuitenkaan täysin repsahtanut niihin vanhoihin kaavoihin, vaan käytin lomallakin sokerituotteita maltilla. Kroppa on selvästikin päässyt niistä eroon.

Parin vuoden ajan olen toteuttanut itseni hyvinvointia lempeästi. Ja se on se, millä jatketaan lomien jälkeenkin. Lempeästi takaisin ruotuun. Liika kurinalaisuus ja täyskieltäytyminen sopivat joillekin, mutta itse olen sitä tyyppiä, että kyllä kroppa ja varsinkin mieliala kertoo, missä menee kohtuus.

Kesällä liikunnat ovat olleet balanssissa. Laitepilateksessa on tullut käytyä vähän harvemmin kuin ajattelin, mutta tilalle on tullut golf ja kävely/hölkkälenkit. Ja hei, olenpas saanut takapihalla kykkimisestäkin pakarat ja reidet joikkeliin eli hyötyliikunta kunniaan! Liikkua toki olisi voinut enemmänkin, mutta en ole siitäkään ottanut paineita. Enkä ota.

Hyvinvoinnista arjessa riittää niin paljon kirjoitettavaa, että olen pienessä mielessäni ideoinut teille ”Takaisin ruotuun” – postaussarjan, joka sisältää seuraavat osat:

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin
Takaisin ruotuun: Astetta helpompi arki
Takaisin ruotuun: Liikunta arjessa
Takaisin ruotuun: Talous retuperältä reilaan
Takaisin ruotuun: Mielen hyvinvointi & jaksaminen arjessa

Ja hei nyt on hyvä hetki hihkaista kommenttiboksin puolella, mikäli asian tiimoilta heräsi postaustoivetta esittää 🙂 Aloitetaan jo loppuviikosta tuolla ekalla eli luvassa postausta arkiruokailuista. Lomalla kun tuntuu ettei ruokailuissa ole ollut mitään suunnitelmallisuutta. Päätä eikä häntää. Ja valitettavasti se näkyy tilin saldossa. Tämä on asia, joka laitetaan kuntoon heti ensi maanantaista lähtien. Suunnitelmallisesti helppoa ja herkullista, terveellistä ja sellaista arkea helpottavaa, lompakkoystävällistä ruokaa luvassa.

Mutta tämä viikko ollaan siis vielä onnellisesti hieman retuperällä. Nautitaan viimeisistä retuperäpäivistä mökillä (jahka saareen illan pilateksen jälkeen päästään) ja palataan takaisin kaupunkiin kun siltä tuntuu. Viimeistään kuitenkin lauantai-iltana, jolle on sovittua menoa. Pakko muuten vielä kysyä, että mihin ihmeeseen tuo lasten kymmenen viikon kesäloma oikein lipsahti? Justhan se vasta alkoi ja nyt on enää viikko jäljellä.

”Time flies, but memories last forever.” ♥

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 27. heinäkuun 2019

Elin kuin viimeistä (kesä)päivää

2

HELLOU IHANAT!

Eilen aamulla sen päätin; puhelin jää sinne missä se on yön yli ollutkin. Vaikka olen lomalla osannut jättää puhelimen (yllättävänkin) helposti takavasemmalle, niin aivot kaipasivat totaalista lepoa.

Törmäsin sanontaan ”Elä kuin ensimmäistä kuherruskuukauden päivääsi, elä kuin viimeistä lomapäivääsi.” Mä päätin ottaa yhden päivän ja elää kuin viimeistä kesäpäivääni. Mietin, että mitkä on sellaisia asioita, joita haluiaisin viimeisenä kesäpäivänäni tehdä. Tai viimeisenä päivänäni.

Tajusin, että ihan ensimmäisenä tuo kännykkä saa jäädä pois. Se on hurja, miten paljon se oikeasti sitoo. Estää elämästä tässä ja nyt. Mietin, haluanko elää omaa elämääni tässä ja nyt. Olla läsnä. Vai haluanko elää ystävieni elämää seuraten. Olla kartalla, mitä siellä ystävien grillissä grillataan. Missä kukin reissaa.

Jos olisi viimeinen (kesä)päiväni, niin en katsoisi kännykkää. Enkä katsonut. Veljen vaimolle soitin ja silloin tartuin kännykkään. Muuten ei ollut tarvetta katsoa tulevan viikon säätä, pysyä ajan hermolla uutisista tai ikuistaa auringonlaskun kultaamaa saarta. Kuulin lasten kikatuksen, aivot prosessoivat keskustelun paremmin ja sen sijaan, että olisin sanonut ”ootas hetki”, saivat lapsetkin vastauksen samantien. Läsnäolevalta vanhemmalta.

Aamupäivän kädet tuntuivat tyhjältä. Käsi hamusi jotain. Yhtäkkiä huomasin, että mieli alkoi rentoutumaan. Huomasin, että siinä missä aiemmin olin miettinyt tekeväni jotain, oli tuo joku jäänyt tekemättä tai siirtynyt myöhemmäksi, sillä piti tsekata uutiset ja sosiaaliset mediat.

Huomasin, että vaikken tehnyt juuri mitään, sain aikaan ihan älyttömästi. Siinä missä muu perhe jäi sohvalle ”mennäänkö laittamaan sauna lämpiämään” -kysymyksen jälkeen kännyköidensä kanssa, olin jo saanut saunan lämpenemään, ennen kuin sohvalla tajusivat, että ai niin – se sauna.ID

Saunan lämmityspuuhista kipaisin rantaan, otin kumiveneen ja annoin virran viedä. Laitoin silmät kiinni ja nautin. Kuinka hyvältä tuntui hiljaisuus. Se, että ei ollut kiire minnekään. Huomasin, että ajatukset alkoivat virrata. Aivoissani alkoi vapautumaan tilaa ajatuksille. Niille omille ajatuksille. Sen sijaan, että olisin pohtinut, että mitenköhän ystäväni oli kännykän ruudussa näkemäni grillisienet valmistanut.

Auringonlaskun aikaan kävelimme kalliorannalle istumaan. Ekana mieleeni tuli ajatus siitä, kuinka ihanan kuvan tuosta olisi saanut. Vesi kimmelsi oranssina. Lasissa olevat jääpalat myös. Kuva tallentui verkkokalvolle ja silmät kiinni laittaessani näen sen vieläkin.

En sitä sano, että kännykkä on kaiken pahan alku ja loppu. Mutta kohtuus kaikessa. Näin kun kännykkä on työväline, raja on todellakin häilyvä. Silloin, kun tulee ajanjakso, jolloin huomaa koukuttuneensa liikaa, niin on syytä pistää kännykkä jäähylle. Ollakin, että äänikirjakin jäi eilen kuuntelematta 😀 Mutta sen sijaan kuuntelin paljon muita tarinoita. Tarinoita ympäriltäni. Elin kuin viimeisä

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin – palaan niihin viimeistään huomenna kaupungista; nyt kone kiinni ja elämään kuin viimeistä kesäpäivää ♥ EDIT: voiko olla liian kuuma? Voi, nyt on kommentteihin vastattu viilennyksen alla 😉

 


perjantai 19. heinäkuun 2019

Miten yrittäjä lomailee?

0

HEISSUNHEI

ja ai että,  ihan tuota pikaa saan laittaa työtyösähköpostiin lomavastaajan. Kolmeksi viikoksi miettikääs! Ja mikä hassuinta; luulin, että mulla on kaksi viikkoa lomaa jäljellä, mutta tajusin juuri, että mullahan on kolme viikkoa 😀 Ei se sitä sano, ettenkö päivittäin monta kertaa katsoisi sähköpostia, mutta ainakin ne akuuteimmat kääntyy eteenpäin ja tulee hoidetuksi asianmukaisella tavalla.

Aika monesti multa kysytään, että millaista on lomailla, kun ei pysty lomailemaan ihan täysin. Sulkemaan mielensä työasioilta. Mutta kuulkaas, kun en osaa lomailla muulla tavalla. Kesä 2002 on ollut viimeksi sellainen, että en ollut yrittäjänä tai muualla töissä. Mutta se kesä meni vahvasti työnhaussa ja sen sijaan, että olisin nauttinut lomailusta, kävin neljissä psykologisissa testeissä ja ainakin kymmenessä työhaastattelussa. Halu tehdä töitä oli suuren suuri.

Huhtikuusta 2003 lähtien olen saanut tehdä niin paljon töitä, kun olen halunnut. Näiden reilun 16 vuoden aikana olen kasvanut kiinni työntekoon. Opetellut (välillä kantapään kautta) ne tavat, jolla rentoutua ja lomailla, vaikkei ihan pystykään täysin töistä irtautumaan. Uskon, että suurin syy on sillä, että mulla on kaksi ihanaa työtä. Toisen tiimoilta mulla on myös monta työllistettyä, joiden takia pitää olla lomallakin hereillä. Sammutella tarvittaessa tulipaloja kannettava edessä, mutta myös nauttia niistä päivistä, kun lempeät kesätuulet puhaltavat laiturinnokassa. Osata delegoida ja luottaa siihen, että hommat hoituvat.

En koe työtä taakkana, edes näin kesälomalla, vaan päinvastoin. Onnellinen olen valintaani toimia yrittäjänä kahdessa yrityksessä. Toki molempien yritysten tilanne on sellainen, että pystyn lomailemaan. Tuossa perheyrityksessä ihan sen takia, että meillä on maailman ihanin J siellä toimistossa pitämässä puljua pystyssä. Ja tuotantokin pyörii täyttä häkää. Tässä toisessa yrityksessä, mulla ei ole kesäloman tuuraajaa, mutta ”asiakkaat” ovat niin mahdottoman ihania, että en halua edes pidempiä pätkiä lomailla 😉

Sen kummempia katkoksia blogissa ei siis tänäkään kesänä lomailuni aikana nähdä. Voi olla, että postaustahti on hieman harvempi, sillä nuo tulevien parin viikon säät näyttävät siltä, että kumivene kiinni laituriin köydellä ja potslöjö -asentoon kumiveneen pohjalle! 😀 Ja tyypillisesti itseni tuntien viikon potslöjö -asennon jälkeen tutkin jo reskontria ja teen excel-tiedostoja. Mutta hei, jos se tuntuu lomalta, niin hyvä niin. Kukin rentoutuu tyylillään 🙂

IHANIA POTSLÖJÖ-PÄIVIÄ SINNEKIN,

 


perjantai 12. heinäkuun 2019

Kaikin puolin opettava harrastus

2

MOIKKAMOI!

Piti tekemäni tänään illalla mökkimyyssipostaus, mutta onhan tässä mökkimyysseilyjä vielä jäljellä eiks niin? 🙂 Instagramin puolella seuraavat ovatkin tietoisia, että viimeiset kolme päivää (ei suinkaan koko päiviä) on kulunut rakkaan harrastuksen parissa. Esikoinen on ollut golfkurssilla ja siinä samalla ollaan hiottu mun lyöntiäni kuntoon. Kroppa kun alkuun pukkasi toistamaan niitä samoja virheitä, joihin sorruin silloin 20 vuotta sitten.

Jännä juttu on se, että vaikka välissä oli noin 20 vuotta, niin se lyönti tulee selkärangasta. Vähän niin kuin pyörällä ajaminenkin. Toki olen rangella käynyt aina välillä vuosien saatossa ja olenpas taitanut käydä ainakin kerran puolikkaan rundin kiertämässä. Ajatellen, että ei ole vielä mun aikani pelata. Tosiasiahan on, että tuo harrastus jos mikä vie aikaa.

Mutta kuulkaas, nyt on koittanut se päivä, jota olen kaikki nämä vuodet odottanut; molemmilla tytöillä on green card ja perheen yhteinen harrastus pääsee kunnolla vauhtiin.

Mentiin tänään hyvissä ajoin esikoisen kanssa harjoittelemaan lyöntejä ennen hänen green card näyttökoettaan ja voi jösses; lyönti oli molemmilla aaaivan hakusessa. Pallo ei noussut eikä liiemmin lähtenyt minnekään suuntaan. Itse olen opetellut pitämään hermoni kurissa, enkä voinut kuin salaa hiukka hihitellä…

”Hemmetin mailat, äiti mä tartten uudet mailat!” ”Miten nää rangepallot voi olla näin huonoja?” ”Anna mä tuun chippaan siitä sun paikalta, tää mun paikka on huono!” ”Mä en kyllä tuu kiertään, meen autoon oottaan. Ihan tyhmä harrastus.” Jalan polkemista ja näin katseesta, että jos ei oltaisi oltu julkisella paikalla, niin mailakin olisi voinut olla vaarassa lentää.

Me ollaan kaikki luonteiltamme erilaisia ja heitä, keillä on vähän lyhyempi pinna saattaa tämä (toisinaan megalomaanisen ärsyttävä) laji korventaa todenteolla. Se, että tässä lajissa saa ylittää itsensä on huippua. Hioa lyöntiään ja kehittyä kerta kerralta. Mutta yhtä tärkeänä pidän käytöstapoja ja etikettiä, jota lajissa vaalitaan. Sitä, että osaa tarpeen tullen hallita hermonsa. Sitä, että ei aina ensimmäiseksi syytä muita, vaan usein omaan napaan katsominen on ratkaisu asioihin.

Sitä sosiaalisuutta, jota vieraiden ihmisten kanssa samassa lähdössä pelaaminen vaatii. ”Äiti, miks sä nyökkäät tai moikkaat kaikkia vastaantulijoita?” oli yksi kysymys, johon sain toissa päivänä vastata. Kerroin, että se kuuluu täällä hyviin tapoihin.

Puhumattakaan siitä, että golfissa kertyy kilometrejä kuin varkain. Joskus silloin 20 vuotta sitten pidin sykemittaria kiertäessä kädessä ja 1600 kaloria keskimäärin kului täyden kentän kierrokseen. Ne, jotka väittävät että golf ei ole urheilua, eivät ole vissiin koskaan golfanneet. Kyllä itselläni ainakin näinä kesäpäivinä pukkaa (tuskan)hikeä ja suihku tulee tarpeeseen.

Ja hei, suurena bonuksena tulee luonnon tarkkailu samalla, kun lätkii vaihtelevalla menestyksellä valkoista palloa. Tänään viljapellon päällä kaarteli iiiiso kalasääksi ja viime kerralla ihasteltiin väylän yli taapertavaa sorsaemoa yhdeksän poikasen kanssa. Tänä päivänä, kun kännykkäriippuvuus on geeneissä on myös ihanaa, että on se reilu neljä tuntia aikaa olla ilman kännykkää. Olla läsnä ja parhaimmassa tapauksessa viettää laadukasta perheaikaa noinkin kauan putkeen.ID

Onko siellä muita golfiin hurahtaneita? Seuraavaksi pari päivää taukoa lajista ja suunta kohti mökkiä. Mökkeillään isolla porukalla tämä viikonloppu; appivanhemmat tulevat huomenna ja tänään meidän matkaan lähtee lasten ystävät. Mökkimyyssejä vietellään tänä iltana IG storyn puolella, tervetuloa sinne ♥

PERJANTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »