torstai 01. elokuun 2013

Heinäkuun viimeisenä…

Myöhäisiltaa ihanat!

Lomarytmi on päällänsä kertakaikkiaan; myöhäiset illat ja sitä myötä myöhäiset aamut. Kerrankos sitä. Eilen illalla luonto oli tänä kesänä kauneimmillaan. Tuollaista auringonlaskua en muista vähään aikaan nähneeni. Koko ilma oli värjääntynyt taivaan myötä punaisen eri sävyihin. Niin vain oli tytötkin innoissaan, kun ehdotimme myöhäisillan kalastusretkeä ihan meidän mökkirantaan. Juuri ennen kuin aurinko laski lopullisesti maihinsa virvelin päässä tuntui liikettä; haukifileitä on pakkasessa nyt jo pahan päivän varallekin 😉
Eilen ihasteltiin auringonlaskua vielä mökillä, tänään päätettiin ex tempore lähteä kotiin yhdeksi yöksi. Laittamaan kotia kuntoon. Sillä oltuamme nyt pois kotoa kolmisen viikkoa voin kyllä täydestä sydämestä todeta, että sitä on tullut jonninverran vieraannuttua kodista. Tuntui kun olisi kotona kylässä. Mutta heti ensimmäisenä laitoin mustikkahillot porisemaan, pöyhin tyynyjä, siirtelin valaisimia ja peittoja. Siistin paikkoja ja pyyhin pölyjä. Kyllä se koti viimeistään pimeän tullen kynttilöiden myötä jälleen tuntui kodilta 
Huomenna matkaamme viikonlopuksi mökille ja sitten antaudumme arjen pyöritykseen muutamaksi päiväksi. Tuleehan niitä mökkipäiviä vielä tällekin kesälle vaikka kuinka. Salaa nautin jo pimenevistä illoista, kutimien kilkatuksesta ja takkatulesta. Mökillä, mutta myös kotona. Molempi paikka parempi.
Nyt unten maille ja huomen aamulla herätyskello soittamaan aikaisin (onhan klo 08.00 aikaisin? 😉 ja itseään niskasta kiinni. Ajattelin juosta tuollaisen pitkän peruskuntolenkin. Tosin epähuomiossa olin ottanut vain toisen juoksukenkäni mökiltä mukaan. Joten saas nähdä, miten nuo vanhat lenkkitossuni jalkaan sopeutuvat 🙂
Kauniita unia,
oman kullan kuvia 
PS. kiitos kaunis kommenteistanne ed.postauksiin. Hoitelen ne viimeistään huomenna lenkin jälkeen.  🙂

tiistai 30. heinäkuun 2013

Valkosuklaamustikkapavlova

Hiphei,
ja huomenta! Mikään ei taida olla ärsyttävämpää kuin herätä kesälomalla lehtimyyjän (jolle on oikeasti sanonut jo 10 kertaa tämän vuoden puolella ei kiitos) soittoon. Olin unohtanut laittaa puhelimeni äänettömälle. Murmur. No, harmitus hälveni aamukahvin myötä ruokatilan pöydän ääressä istuessani ja sateista maisemaan katsoessani. Tuohon mökin eteen järvelle laskeutui aamutuimaan (onhan klo 9 näin kesälomalla aamutuimaan, onhan? 😉 kolme kanadanhanhea aika näyttävästi. Oli kaunis näky, harmi etten ehtinyt hakemaan kameraa tarpeeksi ajoissa. Lintuset lähtivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin.
Ei kesää ilman pavlovaa, right?! Tosin viimekesäiset 17 pavlovaa löi vähän yli, myönnettäköön 🙂 Tänä kesänä olen tainnut tehdä nyt kaksi tai kolme pavlovaa. Eli ollaan pysytty kohtuudessa. Pavlova on vaan niin älyttömän helppo tehdä ja yleensä teen tuon pohjan jo edellisenä iltana ja jätän yöksi uuniin kovettumaan. Ensimmäisen kerran pari kolme vuotta sitten tein pavlovan maizenan ja etikan kanssa, mutta sen kerran jälkeen tulin tulokseen, että ihan perusmarenkipohja toimii mun (kärsimättömän) luonteellani parhaiten.
Yleensä teen ihan perusmansikkapavlovan, johon marenkipohjan päälle tulee kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Joskus yhdistän tuohon kermavaahtoon kuningatarrahkaa, joka antaa makua. Joulun aikaan tein jouluisen pavlovan, kuvia täällä. Silloin tein kaksi marenkipohjaa ja täytin välin luumurahkakermavaahtoseoksella. Viime viikolla tein valkosuklaamustikkapavlovan; marenkipohjan tein tällä hyväksi kokemallani ohjeella:
Pavlovan marenkipohja

3 munan valkuaista
2 dl sokeria
Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri. 
Vatkaa, kunnes vaahto on kiiltävää ja kovaa. Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ympyrän muotoiseksi. Paista uunissa 10 minuuttia 150 asteessa, jonka jälkeen 
laske uunin lämpö 90-100 asteeseen. Paista puolitoista tuntia ja tarvittaessa 
pohja kannattaa jättää jälkilämpöön pidemmäksikin ajaksi.
Valkosuklaamustikkapavlovaan raastin tuonne pohjaan valkosuklaata hieman. Tyttöjen synttäreiden aikaan jätskikakun pohjaan tulee laitettua värikkäitä M&M-karkkeja. Mielikuvitus vain rajana! Valkosuklaamustikkapavlovan pohjan päälle lisäsin banaaniviipaleita, vatkasin kerman, lisäsin tuoreet mustikat ja valkosuklaata. Toimi aivan tajuttoman hyvin!
Hei, sydämellisesti tervetuloa uusille lukijoille ja uusille FB-tykkääjille 🙂 Toivottavasti viihdytte! Nämä mökkipostaukset ovat vallanneet blogini toistaikseksi, mutta viikon päästä ollaankin taas eri sfääreissä, joten postaukset tulevat niistä omista rakkaista (ja niin moneen kertaa nähdyistä) kotimaisemista 
Me lähdetään nyt poimimaan nuo loput mustikat; saatiin vihdosta viimein aikaiseksi ostaa eilen sellainen muovinen mustikanperkauslauta (vai miksiköhän sitä mahdetaan kutsua…). Edellisessä 10 litrassa meni siistimisessä hermot. Joten yritetään uudelleen. Sitten suunnitelmissa on mustikkahillojen keittäminen. Niitä s:n kylmiä aamuja aamupuuron kera odotellessa. Teelusikallinen mustikkahilloa maistuu silloin puuron päällä. 
Suloista (sateesta huolimatta) tiistaita toivotellen,
Edit: huomasittehan oliivipurkin maljakkona? Kuten eilisessä postauksessa todettua, niin mulla on täällä möksällä todellinen kukkamaljakkopula. Täytyy tuoda kaupungista muutama sellainen 🙂

maanantai 29. heinäkuun 2013

Tuohi ♥

Moikkamoi!

Hei tunnetteks te sen tuoksun ulkona? Sen ässällä alkavan ihanan vuodenajan tuoksun. Uih, ainakin näin sateen jälkeen se tuoksuu niiiiiin hyvälle. Mutta ilma on silti vielä lämmin. Kesäinen. Jotenkin näin ihanan kesän jälkeen sitä on jo valmis luonnon uudelleen muokkautumiseen ja kaikkeen siihen ihanaan syksyyn liittyvään. Kynttilöineen, kutomisvimmoineen ja pimeine iltoineen. I’m ready girls, bring it on! Mutta sitä ennen eletään ensin tämä pitkä kuuma kesä loppuun!
Istuskelin tuossa pitkään saunan terassilla saunomisen jälkeen ja katselin järven rannassa olevaa riippakoivua; mähän olen aina dissannut koivumaisemaa ja ollut sitä mieltä, että mänty ja kaikki muut kitukasvuiset havupuut ovat niitä oikeita tunnelmanluojia. Mutta kyllähän se niin on, että koivu on puuna ihan älyttömän kaunis. Toukokuun kirkkaan vihreistä lehdistä elokuun sammuneen vihreiden lehtien kautta syksyn ruskan värisiin lehtiin. Tykkään!  
Ja ehkä kauneinta koivussa on tuohi; tuohessa taitaa muuten olla kaikki mun lempparivärit. Valkoista, mustaa, harmaata, koivun väriä ja jopa sitä ihanaa sinertävää jäkälän harmaata. Joka ehkä taittaa hyvällä lykyllä myös vihertävään. Tuohi on muutenkin mulle rakas ja erittäin hyödyllinen osa puuta; vaikka kuinka olisi kuivaa koivuklapia niin ilman tuohta ei tämä tyttö saa saunaa syttymään. Kysykää vaikka keltä ;D
Eilen illalla postailinkin Instagramiin mun iltalukemisista ja aukeamasta, joka jossain sisustuslehdessä (olikohan Avotakka…) kiinnitti huomion. Siinä oli naamioitu kukkamaljakko tuohella. Joten tänään olin varsinainen copycat ja tein saman juomalasille. Ja aikasta kivalle näyttää. Tuohi, koiranputkien vihreä ja valkoiset kukat natsaavat hyvin yhteen! 
Kiitos kaunis kommenteistanne ihanaiset, palailen niihin taas sopivassa saumassa  Me lähdetään nyt kokeilemaan kalaonneamme. Eilen illalla nostettiin mökkijärvestä pikkuinen hauki. Tänä iltana on tavoite saada kuha…vielä kun oppisi valmistamaan muutakin kuin kaupan kalatiskin kirjolohifilettä 😉
Maanantaiterkkusin,

lauantai 27. heinäkuun 2013

Kippis ja kulaus :)

Aurinkoista lauantaiaamua ihanat 
Niin se vain kesäloma menee huristen eteenpäin; pari viikkoa on nyt mennyt kuin pikakelauksella. Mökillä meillä onkin tapana vitsailla, että kun aamupala syödään siinä kympin jälkeen niin seuraavan kerran kun katsoo kelloa niin se on jo puoli kaksi. Oikeesti – se aika menee kuin siivillä. Jokaisesta hetkestä kyllä nauttii sydämensä kyllyydestä ja jokainen hetki tekisi mieli pullottaa säilöön. Mökkikirjaa emme ole vielä saaneet aikaiseksi ostaa, mutta ehkä tänään sellainen Tigeristä löytyy 🙂 Tulimme eilen yhdeksi yöksi kaupunkiin ja mökkimatkan varrelle juurikin sopivasti osuu tuo ihana kauppa, jossa en ole vielä koskaan vieraillut.
Mökkikirjan puuttuessa tämä pieni blogini ajaa hyvin asian; tänne on kiva tallettaa muistoja ja kuvia. Kuvia kesäisistä hetkistä, hetkistä ystävien kanssa ja hetkistä ihan oman perheen kesken. Niin kuin yllä olevissa kuvissa. Meillä on mökillä tapana kattaa myös omalle perheelle vähän kivemmin iltaruoka tuonne kesähuoneeseen; tytöt ovat suurena apuna.
Viime viikolla juhlittiin hääpäiväämme, jota tosin ei juhlittu kuvassa vaan viereisen kaupungin paikallisessa kebabbilassa. Ei se kuulkaas niin justiinsa ole – salaattikebab ajoi asiansa loistavasti. Juhlahetkiä elämässä eksyy arkeen ihan muutenkin, niin mitä niitä erityisiä päiviä sen koommiin juhlistamaan. Mutta kuvissa olevana iltana avattiin kuohuvapullo ja kilisteltiin. Ihan vain kesälle ja mökille. Kuplivista tällä hetkellä uppoaa eniten tuo kuvissa näkyvä pullo. Alkon sivujen kuvauksen mukaan on erittäin kuiva ja mähän en yleensä erittäin kuivista pidä. Mutta ei tämän mun suuhuni liian kuivalta maistu vaan juuri sopivalta.
Kuohuvaa juotiin läpi iltaruoan. Kera ruokaisan salaatin ja grillatun lohen. Tykkään, että salaatissa saa olla pureskeltavaa. Sen takia siinä on poikkeuksetta noita cashew-pähkinöitä, mutta myös usein parsakaalia ja kukkakaaliakin. Grillatulle lohelle tein kastikkeen kreikkalaisesta jugurtista ja tillituorejuustosta. Lohen päälle ripottelin ennen paistamista suolaa, tilliä ja sitruunamehua. Kesäruokaa parhaimmillaan.
Kuvissa vilahtelee myös osa Loviisan Aitan tuliaisista – muoviset vesilasit ja lasinen vesi/viinikannu. Lisäksi aiemmin hehkuttamiani kanervia; ne tosiaan kasvavat mustikkavarpujen välissä kauniin sinertävinä. Puolukan raakileetkin alkavat jo punoittamaan 🙂 Ja arvatkaas mitä; meillä kävi eilen miehen veli perheineen ja niin vain todettiin, että meidän kalastusvehkeet eivät ole kunnossa – tyttöjen serkkupoika näet veti ekalla virvelinheitolla tuosta ihan mökkirannasta mukavankokoisen hauen. Joka nyt on fileinä pakkasessa. Odottaa voita ja korppujauhoja sekä paistamista pannulla! 🙂
Vaan nyt lapsille aamupalaa ja sitten, vihdosta viimein, kommenttien pariin! 
Aurinkoisin lauantaiterkuin,

torstai 25. heinäkuun 2013

Makuuhuone valkaistui // vihdoin

Pikaiset moikat,

mua nääs odotetaan tuolla uimapatjoilla, mutta nopsaa teille näitä makuuhuonekuvia, joita aamulla fb:ssä lupailin 🙂 Ihana, ihanaampikin kesä näytti eilen parastaan helteiden ja auringon myötä. Ja samaanaikaan iski se maalausinspis, jota olenkin jo vähän odottanut. Makkarin hirsiseinät saivat valkoisen maalin päällensä ja kyllä tuli ihana. Katto, ikkunanpielet ja ovenpielet saivat jäädä ennalleen. Myös tuo olkkariin päin oleva seinä saa olla tumma; vanha ulkoseinä on ihan kiva sellaisenaan. Muun muassa täältä voi nähdä millainen makuuhuone oli ennen, vanhoilla seinillä.
Huoneessa on suurin piirtein kaikki muut edellisten mökkiläisten paitsi lakanat ja tuo tarjoitin mun yöpöydällä kanervineen ja kynttilöineen. Se on Annon ja ihana tuliainen veljen perheeltä. Koristetyynyt sängyn päällä tekisi mieli uusia. Ja tällä hetkellä värimieltymys vetää laventelin siniseen… Saas nähdä!
Nyt täytyy hillitä itsensä ennen lisävalkaisuja. Veikkaanpa, että olohuone on kyllä seuraavana listalla. Mutta ollakko valkaisun kohteena seinät tai sitten katto + lattia. Kääk. Täytynee hieman miettiä asiaa. Ainakin ensi kevääseen. Tai ainakin elokuuhun 😀
Muistakaahan ihanat, että vaikkei blogi näin lomalla usein päivitykään, niin Instagram päivittyy sitäkin useimmin. Jostain syystä en saa noita kuvia ladattua fb:iin vaan menevät tuonne muiden julkaisut aiheesta tms. osastolle. Joten jos on vinkkiä, miten saada ne ihan tuohon aikajanalle, niin olisin erittäin erittäin kiitollinen.
Kiitos ihanat kommenteistanne ed.postauksiin; mulla on nyt aika paljon kommentteja vastaamatta, mutta lupaan, että se tapahtuu ihan lähitulevaisuudessa. Kesä vaan vie mennessään…
Nyt sinne uimaan…
ps. voikohan lapset muuttua merenneidoiksi liikaa uituaan? 🙂
Ihanaakin ihanampaa 
heinäkuuta toivotellen,