torstai 15. elokuun 2013

Uusin Ikea…

22

…ei kuulkaas ihan iskenyt minuun 🙂

Moikkamoi

ja ihan himskatin paljon anteeksi blogikommenttihiljaisuudesta sekä hiljaisuudestani muidenkin blogeissa kommenttiboksin puolella. Pari viime iltaa on kulunut kontaktimuovin, saksien ja matikantehtävien tarkistamisen parissa. Niin ja kouluvaateostoksilla. Ihana arki alkoi jälleen ja onhan se niin, että ei tokaluokkalaisella ihan valtoimenaan niitä kirjoja (onneksi) ole päällystettävänä. Löysin muuten Prismasta sellaista paksumpaa kontaktimuovia. Ihana laittaa eikä tule kuplia!
Mutta siis Ikeaan; juuri äsken pongahti sähköpostiin linkki sneak peek kuviin uusimmasta Ikean katalogista. Löytyy täältä. Yleensä se päivä, kun tuo katalogi postilaatikkoon tipahtaa on onnen päivä. Siihen vielä luotan, että näin on, mutta tämä nettikatalogi jätti kylmäksi. Liikaa värejä (tylsä minä, I know 😉 ja vähän jotenkin sellaista ei niin mun makuuni olevaa. Hirmu vähän mitään uutta ja ihanaa. Paitsi nuo yllä olevat kuvat, joissa oli jokaisessa jotakin ihanaa. Uh, tuo keittiön laattaseinä ja lasimaljakkojen alla olevat laatat. Ne haluaisin kyllä, mutta ei taida meille ihan sopia. Aika kivoja valaisimia oli edelleen ja lasitavara viehätti myös. Kivoja mustavalkoisia astioita bongasin kuvastosta myös. Mutta astianostokielto aiheuttaa tiettyjä rajoitteita niiden hankkimiselle 🙂
Tuosta viimeisestä kuvasta tulee hiukksen mieleeni Kelly Hoppen, pois lukien siis nuo valkoiset tuolit. Mutta muuten on vähän samanlaisia sommitelmia ja värejä. Tykkään kyllä tästä tummemmastakin ilmeestä. Kuten myös tuossa ”harmaassa” kuvassa; harmaata, mustaa ja puunväriä. Kiva yhdistelmä!
Jokos sä olet tutustunut uuteen Ikeaan? Osuiko ja upposiko? 🙂
…mä taidan olla taas vähän jotenkin aikaani jäljessä ja nämä värikkäät sohvat, tyynyt sun muut iskee muhun vasta sitten, kun muut on jo heivaamassa niitä ulos 😀
Nyt lopetan tämän ex-tempore kahvitauon (aamukahvitaukokin ajoitettiin miesten keihään mukaan, joten eiks Ikean katalogikin ole ihan hyvä syy ajoittaa iltapäiväkahvitauko?) ja takaisin hommiin. Illalla ei ole mitään muita suunnitelmia kuin kommentteihin vastaamistalkoot. Joten me nähdään kuulkaas silloin! Niin juu ja kiitos sähköposteistanne, niihinkin vastailen illalla 🙂
Torstaiterkkusin,
PS. Ette ikinä arvaa, mistä löysin eilen itseni? No kurottelemassa jakkaralla vaatehuoneen ylähyllylle ja joulukausivaloihin. Kunnes tulin järkiiini. Ainakin tähän iltaan saakka 🙂 Onhan nyt jo pimeitä iltoja, joten miksikäs ei!

tiistai 13. elokuun 2013

TineK:ta ja taivaallisia sämpylöitä

23

Sämpylöitä edestä, sämpylöitä takaa… 🙂

Heipsankeipsan!

Niin se vain arki alkoi meilläkin ja kaksi pikkuista saattelin aamulla koululle; toisen tokalle luokalle ja toisen esikouluun. Jänniä aikoja elellään. Meillä on esikoulu tuossa ala-asteen yhteydessä. Ihanan idyllinen puukoulumiljöö. Tykkään, että oppivat jo esikoulussa koulun tavat mm. ruokailun suhteen. Muutenkin ulkoilevat samalla pihalla, tosin eskarilaisten käytössä on hieman pikkuisempien ihmisten kiipeilytelineitä sun muita. 
Meillä otettiin käyttöön pitkästä, pitkästä aikaa hymynaamat. Ehkä näin ”vanhoille” lapsille jonkun mielestä jo ihan lapselliset jutut, mutta meillä näitä nyt kokeillaan. Iltariekkumiset on lomalla vielä mennyt, mutta nyt arjen aloittamisen yhteydessä on hyvä tehdä peli selväksi heti alusta asti. Pikkuisempi kun haluaisi, että äiti pukisi ja hoitelisi kaikki aamuhommelit. Ollakin, että äiti herää jo kuudelta saadakseen hiukkasen omaa aikaa niin äiti ei silti ehdi aamulla pukemaan. Ja onhan se jo ihan odotettavissa, että ”iso” tyttö hoitaa pukemiset itse. Toki tarvittaessa autan. Sylittelyyn tältä äidiltä kuitenkin riittää vielä aamuisinkin aikaa. Esikoisen kohdalla hymynaamat auttavat siinä, että aamuisin ei heitetä esiteinarikiukkuja vaatteiden suhteen. Vaan laitetaan ne vaatteet, jotka edellisenä iltana on katsottu valmiiksi. Saas nähdä miten tämä toimii. Eka ilta ja aamu ainakin menivät hyvin; eilen olivat umpisten unessa klo 20.15 ja aamulla heräsivät ekalla herätyksellä. Ja kuten tapoihimme kuuluu, niin oltiin taas puolta tuntia ennen koululla kuin piti olla 🙂
Mutta koululaisista itse itselleni ostamaani synttärilahjaan. Jo kauan olen himoinnut TineK:n tarjotinta. Haaveissa on ollut se vielä isompi malli, mutta budjetti ei ihan riittänyt siihen. Tämä pienempi toimii kuitenkin hyvin. Näistähän on jokainen erilainen ja tähän minun kappaleeseeni on kuvioituna tähti. Ihana, ihana, ihana! Menee noin koristeena tauluhyllyllä ja sitten myös ihan in action. Sopi myös kivasti olkkarin mustalle arkkupöydälle kynttiläkippokokoelman kera. 
Meillä oli mies käynyt eilen lounaalla intialaisessa (miksei mun työpaikkakunnalla ole kuin yks ”perussuomalainen” ja yks vähänniinkuin meksikolainen ravintola?) ja lapset olivat iltaruoan mummulla jo syöneet niin päätimme ottaa sunnuntaina tekemäni sämpylätaikinan jääkaapista ja laittaa iltaruoaksi täytetyt sämpylät. Tuo sämpyläohje löytyy tuosta suosituimpien tekstien joukosta, mutta koska sunnuntaina huomasin ruisjauhojen olevan kaput, niin muokkasin ohjetta seuraavanlaiseksi:

Namasten sämpylät
7,5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
1 rkl suolaa
3 dl sämpyläjauhoja
n. 10 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl pellavansiemeniä
Sekoita kaikki aineet keskenään (taikina jää löysäksi ja sitkeäksi) anna kohota huoneenlämmössä pari tuntia. Nostele kahdella isolla lusikalla pellille nokareita. Huiskuta päälle vehnäjauhoa ja tee saksilla sämpylöihin risti. 
Paista 230 asteessa noin 30-35 minuuttia. Älä peitä sämpylöitä liinalla vaan anna jäähtyä hieman pellillä.
Tämä sämpylätaikina on ihan lempparini, sillä siinä ei vaivata mitään ja toiseksi se säilyy jääkaapissa pitkänkin aikaa (meillä pisin aika taitaa olla kuusi päivää). Voi tarpeen mukaan paistaa haluamansa määrän sämpylöitä. Tästä tulee 8 isoa sämpylää tai sitten 12-14 pientä. Eilen tein aikas reiluja sämppyjä. Sämpylöiden väliin laitoin punaista pestoa, salaattisekoitusta, tomaattia, fetaa ja sipulia. Oi namskis!

Oli muuten eilen illalla ihan jokseenkin outoa, kun meillä olikin yhtäkkiä miehen kanssa ns. vapaailta, kun lapset menivät unille niin ajoissa. Kuinka tekikään viikon aloituksesta mukavamman, kun vuokrasimme ex tempore leffan ja pidimme leffaillan! Suosittelen 🙂
Palailen illemmalla ed.postausten kommentteihin (kiitos niistä!), nyt takaisin töiden pariin mars!
Tiistaiterkuin,
PS. niin juu, piti se vielä sanomani, että kuvissa unohtui miehen kauluspaita roikkumaan tuolin selkämykselle; elämähän saa näissä kuvissa näkyä, eikös?! Ei kaiken pidä olla tiptop. Ja oma paitani on vuosia vanha, jo kulunut ja haalistunut. Mutta kotipaitana ihan ykkönen. Lisäksi valkoiset lököpellavahousut kesän jäljiltä. 

maanantai 12. elokuun 2013

Lehtikaalisipsit

16

Hei hei maanantai!

Kuulkaas, mä olen koukuttunut. Lehtikaalisipseihin. Oletteko kokeilleet? Siitä lähtien kun sain Pipsa Hurmerinnan kirjan joululahjaksi olen metsästänyt lehtikaalia kaupoista. Nyt lykästi. Nuo mun ostamani olivat 150 gramman pakkauksessa.
Lehtikaalisipsit
150 g lehtikaalia, ruodit poistettuna ja kaali pilkottuna
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mausteita maun mukaan
Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita lehtikaalit, öljyt ja mausteet. Levitä leivinpaperin päälle. Paista uunissa noin 25-30 minuuttia ja kääntele puolivälissä paistoaikaa. Enjoy! 🙂
**********************************
Miehelle enkä liiemmin työkaverille näitä saanut menemään yhtä sipsiä enempää alas, mutta itselläni on näihin jonkin sortin himo. Tosin eihän nämä nyt mitään kevyitä ole, mutta eivät ihan sieltä epäterveellisimmästäkään päästä. Ripaus sitruunapippuria toi näihin kivan maun, samoin tänään lounaalla mustapippuri toimi loistavasti. Näistä tulee niin rapeita, että ihan murenee suuhun. Älkääkä peljästykö, osa saattaa hieman ruskistuakin uunissa. Ei tee mitään. Tulee vain rapeammiksi 🙂
Nyt sitten eletään vikaa kesälomailtaa koululaisten osalta; huomenna alkaa esikoulu ja tokaluokka. Vaatteet on onneksi jo katsottu valmiiksi ja reputkin tosiaan ostettuina. Vielä pitää tarkistaa, että se reppu on pakattu mm. allekirjoitetulla todistuksella. Tuleekos teillä muuten tokaluokkalainen tyhjään kotiin? Miten olette hoitaneet välipalat sun muut? Meillä J vielä viime vuoden meni koulusta suoraan mummulle, mutta nyt ajattelimme, että varmasti pärjää yksinäänkin. Riippuen nyt tietysti lukujärjestyksestä ja siitä, kuinka monta tuntia yksin joutuu olemaan.
Mä olen ihan onneissani täällä, kun teitä lukijoita tulee koko ajan lisää; niin tänne blogiin kuin sitten tuonne somen puolelle. Lisäksi olette ihanan ahkeria kommentoijia. Kiitos kaunis siitä teille ♥
 
Nyt vissiin pitäis tehdä jotain hyödyllistä ennen kuin lötsähtää. Ehkä mennä lenkille? 🙂
Maanantaiterkuin,

sunnuntai 11. elokuun 2013

Ihaninta on todellakin juuri nyt

52

Moimoi!

Nyt on sitten tulossa niin siirappista ja hunajaista juttua eli te, jotka ette tykkää sellaisesta, niin nähdään huomenna lehtikaalisipsien merkeissä 😉 Ja kuvatkaan eivät liity tekstiin, ovat vain niitä kuvia hetkistä ja asioista, jotka tuottavat mulle niin suunnattomasti onnea.
Mutta hei, eilen vierähti taas yksi vuosi mittariin ja huomasin, että enää tämä vanheneminen ei ota niin paljon päähän kuin aiemmin. Oikeastaan on ihan kiva vanheta. Sillä näin 38-vuotiaana totesin, että elän elämäni onnellisinta ja seesteisintä aikaa. Pahimmat yöunivelat on lasten vauva-ajan jälkeen kuitattu ja seitsemännen aviovuoden kriisi (no, ei sellaista ollut 🙂 selätetty. Asiat ovat mallillaan. Enemmän kuin mallillaan. 
Olen etuoikeutettu, että mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. Ja lapsilla maailman paras isä. Joka sattumoisin on myös paras ystäväni ja sielunkumppanini. Ihminen, johon voin surutta luottaa. Hunk and a half sen lisäksi, tiedättekös. Aika hyvä yhtälö 😉 Oman perheen lisäksi olen etuoikeutettu, että muu lähiperhe on ihan lähellä. Ei missään huitsin nevadassa. Vaan tuossa ihan sadan metrin sisällä. Lasten rakkaat serkut ja leikkikaverit ovat orapihlaja-aidan takana. Tukea ja turvaa molemmin puolin. Lisäksi saan olla onnellinen siitä, että joka arkiaamu kellon soidessa tiedän pääseväni töihin. Paikkaan, joka on tänä päivänä kultaakin kalliimpi. Työpaikka kun ei ole kaikille itsestään selvyys. Mutta onnellinen olen siitä, että työpaikkani ei ole ihan mikä tahansa työpaikka. Vaan työpaikka, jossa viihdyn niin äärettömän hyvin ja jossa saa oikeasti painaa töitä kuin viimeistä päivää. Ja vastaavasti olla ihan oma itseni ja nauraa ripsivärit valumaan.
Synttäripäivä kului mökillä touhuten. Onnellinen olen siitä, että mulla on edelleen kuntoa ja terveyttä raijata kakkosnelosia ja terassilautoja laiturilta ylös mökille. Onnellinen olen myös siitä, että saimme koko perheen kesken olla ulkona raitisilmamyrkytykseen saakka. Nautin suunnattomasti siitä, kun lapsetkin halusivat olla mukana terassitalkoissa. Se, kun iltakahdeksan jälkeen terassin pohjat ja koolaukset olivat valmiit ja itsellä kädet tärisivät raskaasta päivästä, oli niin voimaannuttava tunne, että harkitsen työn vaihtamista fyysiseen työhön…no en oikeastaan, mutta olen aina tykännyt fyysisestä työstä ja siitä, kun näkee kättensä työn tuloksen. Ja hei, se terassin kehikko oli vielä tänä aamunakin ihan järkkymätön. Stabiili kuin mikä. Siihen kelpasi ruuvailla kansilautoja. Hyvä siitä vielä tulee.
Kuohuvaa oli tarkoitus kilistellä eilen illalla, mutta mökkinaapurimme pyysivät meitä kesken terassitalkoiden kylään ja kilistelimme siellä venäläisellä shamppanjalla. Heidän 45-vuotishääpäivänsä kunniaksi. Ja me miehen kanssa salaa ääneti mun synttäreiden kunniaksi. Käytiin vähän rajoja läpi naapureiden kanssa ja voi kuinka ihana yllätys oli, että sieltä meidän perimmäisestä tontinnurkasta löytyi vadelmapensaita vaikka muille jakaa. Ensi viikonloppuna mulla on edessä horsmien ja muiden rikkaruohojen pois siivoaminen vattupuskien tieltä. Lisäksi tein uuden metsämansikkarykelmä löydön! 
Ihaninta on siis todellakin juuri nyt. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, vaikka olenkin sitä mieltä, että Anno on iskenyt naulan kantaan sloganillaan. Tällä iällä osaan jo nauttia joka hetkestä. Elää hetkessä. Kuten todettu aiemminkin, ei siihen onneen paljoa tarvita. Ihan just nyt onnea tuottaa kohoamassa oleva sämpylätaikina ja illalla tuleva miesten 100 metrin finaali. Ja uskon, että tuo vaatehuoneen siivousprojektikin tuottaa suunnattomasti onnea. Ainakin jälkikäteen 😀 
Nyt siis vaatehuoneen siivouksen pariin (mulla ei ole mitään työvaatteita tähän välikauteen),
palaan kommentteihinne ed.postauksiin myöhemmin illalla!
Suloista sunnuntai-iltaa,
PS. ja unohtui vielä yksi ihana asia; tytöille löytyi reput. Ja vielä ihan ekasta kaupasta.
 Se on kuulkaas ihanaa se! 🙂

perjantai 09. elokuun 2013

Keep calm and enjoy the lilies

16


Heippatihei!

Hih, tästä alkaa jo tulla tapa; nimittäin ruokatunnilla tapahtuvasta postailusta. Aika kätevää, kun illalla käsittelee kuvat kotona valmiiksi ja liittää tänne. Sitten seuraavan päivän ruokatunnilla tuottaa postauksen tekstin. Tai no, näinä parina päivänä tämä on toiminut, kun olen yksin toimistolla. Huh. Tekee vähän tiukkaa tälläiselle yltiösosiaaliselle ihmiselle, mutta onneksi asiakkaat soittelevat tasaisin väliajoin, ettei kieli ihan pääse kuivumaan kiinni kitalakeen 🙂 
 …ja postaus jatkuu nyt sitten kahvitunnilla. Meillä ruokatunti ei ole rauhoitettu vaan silloin yleensä alkaa näemmä puhelin soimaan. Hyvä niin! Mutta palatakseni siis postauksen aiheeseen. Tuolla Instagramissa ja FB:ssä oli nähtävissä sneak peek home officen muutoksesta kohti enemmän olohuoneeseen sopivaa sisustusta. Kaikkihan lähtee siitä, että siivoaa nurkat ja paperipinot sekä pyyhkii pölyt. Kokeilkaas, se oikeesti toimii 😀 Tuo työpöydän lasikansi on kerrassaan kaunis, mutta ihan hirmuinen pölymagneetti. Muun muassa täältä löytyy kuvia työpisteestä ennen. Tässä lista muutoksista:
– seinäkello ja magneettitaulu muuttivat koululaisen huoneeseen
– uusi valaisin löytyi rautakaupasta ja vanha menee mökille miehen yöpöydälle
– pöydän sivulokeroissa olleet laatikot tyhjentyivät kaiken maailman keittiö-, kylppäri- ja huonekaluesitteistä. Vuodelta kivi. Nehän saa nykyään netistä. Maalisävykartat on ainoa, joita säilön.
– varastossa vuoden päivät maannut Keep Calm-taulu pääsi takaisin esille. 
Ollakin, että on niin jo menneen vuoden lumia 😉
Kuten muuallakin myös tässä home officessa pätee pareittain sääntö; liljat saavat parin olohuoneen liljoista, Keep Calm -taulu olohuoneen saman sarjan taulusta ja taulun vaaleansininen ei ole yksin; myös olohuoneen sohvalla on vaaleansinistä. Lisäksi kauneutta ja harmoniaa rikkoo täälläkin rosoinen betoniruukku. Kontrastit tuovat sisustukseen mun mielestä kivaa jännitettä. Vielä tuo tila tulee muuttumaan seinähyllyn osalta, se saa lähteä heti, kun keksin mitä tilalle. Tätä nykyä kotona tulee harvoin tehtyä töitä, mutta bloggaamiseen tuo paikka ainakin tarjoaa kivat puitteet. Ehkä tarvittaessa niihin oikeisiinkin töihin 🙂
Mitäs mieltä olette? Onko parempi kuin ennen?
Nyt vielä pari tehokasta työtuntia ja sitten autonnokka kohti möksää.
Jo sitä paikkaa on ollut ikäväkin ♥

Ihanan tunnelmallista viikonloppua 
toivottelee,
PS. hihii, olettekos huomanneet tuossa oikeassa palkissa, että mun esittely on kokonaan hävinnyt ja olen saanut tänne uuden kirjoittajakollegan ”Indiedays Support”-nimisen kaverin? Terkkuja vaan sinne 🙂 Ehkä jossain vaiheessa saadaan tuo mun esittely tuohon takaisin…tehdään vaan ensin pieniä muutoksia tänne. Niistä myöhemmin lisää.
PPS. piti jo aiemmin toivotella uudet lukijat, fb-tykkääjät ja Instagram-seuraajat sydämellisesti tervetuloa mukaan, joten toivottavasti viihdytte! 
PPPS. se farkun nappi ei enää ihistä! Pari kevyttä päivää ruokailun suhteen sekä yksi reilun tunnin juoksulenkki auttoivat. Vähällä päästiin!
PPPPS. arvaattekos, mihin sisustuskärpäsen puremana seuraavaksi suuntaan? Juu, se näkyy yhdessä kuvassa. Nimittäin takkahuoneeseen. Valkoista maalia seiniin, mustaa kalusteisiin ja se 
Ikean Gåser -matto takaisin lattialle. 

« Vanhemmat
Uudemmat »