keskiviikko 20. elokuun 2014

Olohuoneen uusi valaisin

20

Hellurei!

Huh, miten ihana päivä takana! Shop till u drop -sanonta ei ihan pitänyt paikkansa. Onneksi. Saimme ihanan ystävän kanssa kulumaan pari tuntia Stockan kahviossa (siis koko Tampereen Stokka on muuttunut…koskahan mä olen viimeksi siellä ollut?) ja sitten tuli jo kiire hakemaan lapsia koulusta. Mutta ei haittaa, saimme juteltua hyvän tovin. Ai että mä tykkään, kun saa tutustua eri kulttuureihin, jutella eri maiden asioista ja vain kuunnella sujuvaa englantia. Ja puhua takaisin englantia. Kommunikoida englanniksi. 
Noh, iltapäivällä kun olin heittänyt uudet ystävämme kotiin meiltä tulin takaisin kotiin ja sitten se iski takaraivooni; Stockmannilla vilaukselta näkemäni Pentikin lampunjalka varjostimineen oli pakko saada. Ei muuta kuin takaisin kaupunkiin. Jo pidemmän aikaa olen tuntenut Kartellin Bourgieta kohtaan ristiriitaisia tunteita. Jos valaisinta kohtaan voi sellaista tuntea 😀 Se ei ole vain löytänyt meiltä paikkaansa. Olen etsinyt tuohon Bestå-tason päälle valaisinta, joka olisi elegantti ja samalla ajaton. Mielessä on käynyt niin Pentikin Rondo kuin Marielakin. Rondoja tuntuu olevan Suomi  täynnä, joten päädyin tuohon Cavalliin. Ensivaikutelmaltaan ihan nappivalinta, vai mitä mieltä olette? 🙂
Bourgie seilaa tällä hetkellä makuuhuoneessamme, mökille se ei sovi, joten katsotaan mihin se päätyy. Mallailen sitä ehkä vielä takkahuoneeseen. Ja jos tuntuu, että se ei sovi minnekään niin vien sen varastoon odottamaan aikoja parempia. Kyllä senkin aika vielä tulee 😉
Nyt saunaan pesemään kultakutrit, meillä onkin tänä vuonna aikaisin nuo koulukuvaukset; 
huomenna esikoisella ja ylihuomenna pikkuisemmalla. Kerrankin ei tule kiire tilata joululahjakuvia mummuille!
Syksyisin keskiviikkoterkuin,

tiistai 19. elokuun 2014

Omenapannaribileet ☆

27

…serkukset ♥

Heippa ystävät hyvät!

Yesyesyes, se apina lähti taas selästä. Kuntosalikortti oli voimassa ja rautaa nousi. Ei ihan entiseen malliin, mutta nousi kuitenkin. Niin älyttömän hyvä olo, että sain itsestäni irti ja tein hyvän treenin. Kandee koklata, jumirauta auttaa vaivaan kuin vaivaan ja eritoten siihen möhömahaan (tunnetaan myös skumppamasuna ;), joka kesän aikana livahti tuohon navan ympärille vaivihkaa. Veikkaan, että se kyllä lähtee yhtä nopeeta kuin tulikin. Ja jos ei lähde niin eihän se maailman loppu ole, pääasia että on hyvä olla!
Meillä esikoinen meni tänään suoraan koulusta kavereilleen ja pikkuisempi tuli rakkaiden serkkujen kanssa meille leikkimään. Pidettiin tyttöjen kesken pannaribileet. Kynttilän valossa. Välillä on kyllä ollut taas niin pimeää, että ollaan fiilistelty hyvillä mielin sisällä. Missä vaiheessa muuten omput on kypsyneet? Huomasin eilen, että nehän on ihan kypsiä. Hassua, just vasta oli helteet ja kesä ja yhtäkkiä omponpompot kielivätkin syksyn tulosta. Joten höystin omenalla tuota pannukakkua. Meillä pienempi on allerginen raa’alle omenalle, mutta näin kypsennettynä se menee. Pannarin tein taas sillä hyväksi havaitsemallani ohjeella, ilman mitään sokereita ja leivinjauhoja:
(Omena)pannukakku

1 litra punaista maitoa
50 g sulatettua voita
4 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
(omenanviipaleita
ruokoraesokeria
kanelia
sokeria)
-riko munien rakenne ja sekoita joukkoon muut aineet
-anna turvota puolisen tuntia
(-viipaloi päälle omenoita ja mausta kanelilla & ruokoraesokerilla)
– paista 225 asteessa noin 35 minuuttia
(-ripsottele päälle vielä sokeria, mikäli omput ovat kirpeää lajiketta)
*************************
Tänä aamuna olin vähän aikaa töissä, mutta huomenna on taas kokonainen kotiäitipäivä. Kotiäiti lähtee kera sielunsiskonsa kahvittelemaan ja hiukan shoppailemaan. Pitkästä aikaa itsekin suuntaan kaupungille. Sitten haetaan tuon ihanan V:n lapset koulusta ja tullaan tänne meille välipalalle. On se aivan ihanaa, että tuo tyttönelikko leikkii niin mukavasti keskenään. Ilman yhteistä kieltä. Toiset puhuu englantia ja toiset suomea, mutta silti löydetään yhteinen sävel ja leikit sujuu vallan mainiosti!
Nyt tiskaamaan pannaribileiden astioita. Instagramin puolella kerroinkin, että
meillä tiskikone hajosi heinäkuulla eikä olla vielä saatu aikaiseksi ostaa uutta. Mä periaatteessa protestoin uuden ostamista, sillä ei viisi vuotta vanhasta koneesta voi mennä moottori noin vaan. Mikään ei enää kestä niin kuin ennen. Sitäpaitsi, tiskaaminen on ihan mukavaa; musiikkia soimaan ja parit salsa-askeleet siinä sivussa haltuun 😉 Kynnetkin kasvaa ihan huisia vauhtia, kun niitä liottaa jatkuvasti tiskivedessä. Silti, uutta konetta odotellessa…
Tiistaiterkuin,

maanantai 18. elokuun 2014

Chasing that runner’s high again + liikuntasuunnitelma

10
…sorry englanninkielinen otsikko, mutta se nyt rimmas tähän paremmin kuin ”juoksijan pilveä jahtaamassa jälleen ” -otsikko 😉
Hellureissan!
Vaikka kuinka elokuu on kesäkuukausi, niin kyllä nyt vahvasti näyttää siltä, että syksy on saapunut. Ihana hapekas lenkkeilyilma, sumutinpullosade kasvoilla, punaiset posket sisälle tullessa…Liikuntajuttuja, vihdosta viimein. Teille uusille lukijoille; täältä ja täältä löytyy juttua liikunta -ja terveysjutuista, joita olen kirjoitellut tänne blogiin. Täytyy sanoa, että ihan omaa typeryyttäni, kun annoin itselleni luvan rotjailla kesäkuukaudet. Lukuun ottamatta lankkuja ja kyykkyjä, niitä mä kyllä olen tehnyt. Aerobinen on rajoittunut kerran kahdessa viikossa juoksulenkkiin. Viime maanantaista lähtien on ollut, sanoisinko karu, paluu arkeen liikunnan osalta. Miten voi juoksukunto olla noin kadoksissa? Ihan tuskien taivalta eka lenkki. Viisi kilometriä ja jouduin jopa kävellä välillä! Seuraavan päivän kymppi meni jo huomattavasti paremmin, vaikkei se mitään hurjaa nautintoa vielä ollut. Parina aamuna viime viikolla tuli herättyä kukonlaulun aikaan kuntopyöräilemään. Se sujui jo ok ja eilinen juoksulenkki oli himpun verran lähempänä sellaista, mihin toukokuussa jäin. Runner’s high – se on vielä tältä haavaa kokematta.
Kaipaan sitä tunnetta, kun tunnin kohdalla juoksu saa yhtäkkiä jostain lisää boostia. Ikään kuin lentäisi eteenpäin ja sitä juoksua ei sitten maltakaan ihan heti lopettaa. Aikoinaan nautin suunnattomasti niistä noin 15 kilometrin / puolentoista tunnin lenkeistä. Jalat rullaa eteenpäin ja korvanapeista pauhaa hyvä musiikki. Tällä hetkellä tuo ”nautinto” siintää hamassa tulevaisuudessa. Uskon kuitenkin, että nopeasti tuo peruskunto tuolta löytyy, kun laittaa vähän kroppaa likoon.
Investoin (mies investoi, kiitti rakas!) viikko takaperin uusiin juoksukenkiin; merkki vaihtui Asicsista Nikeen. Välissä tuossa oli muuten ne Reebokin paljasjalkalenkkarit, jotka olivat myös tosi hyvät. Kautta aikain Asicsit ovat olleet mun jalalle ne parhaimmat ja kynnys merkinvaihtoon on ollut suuri. Näin viikon kokemuksella voin sanoa, että ei nuo mun Nike Air Zoo Structure+ kengätkään huonot ole. Aivan kuin tyynyjen päällä juoksentelisi. Tosin huonon kunnon kera 😉
Mä olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen, mitä tulee liikuntaan. Muistan pari vuotta sitten syksyllä, kun olin poissa työelämästä esikoisen koulun alkua turvaamassa, vedin ihan hulluja lenkkejä. Joka päivä niitä ja pari kertaa viikossa salia. Reilun kuukauden jälkeen olin jo niin puhki fyysisesti, että olisin voinut vain nukkua. Nyt pitäisi löytää se kultainen keskitie ja olla itselleen armollinen. Elämässä on paljon muutakin kuin urheilu, joten mä ajattelin yrittää tästä eteenpäin seuraavalla kombolla:
2 krt viikossa sali (alkulämmöt + lihaskuntoliikkeet)
1 krt viikossa 1,5 – 2 tunnin sauvakävely sykkeellä 135-140 
1 krt viikossa juoksulenkki 5 km / 30 mins
1 krt viikossa juoksulenkki 10 km / 60 mins 
Liikuntasuunnitelmani on aika maltillinen ja aikaa jää muuhunkin. Nyt mulla on vaan se ongelma, että miten mä noi salikerrat jaottelen. Onko liian vähän jos teen esim. kerran viikkoon alakropan ja kerran viikkoon yläkropan? Vai teenkö molemmilla kerroilla hela hoidon? Viisaammat, kertokaahan 🙂 Muistattekos, kun haastoin teidät (ja itseni) kyykkyihin ja lankkuihin täällä? Nyt haastan uudelleen eli noiden liikuntakertojen lisäksi tuossa yllä aloitan huomenna taas kyykyt ja lankut. Tosin en varmaan ihan alusta, sillä lankussa on tällä hetkellä 2,5 minuuttia se kriitillinen hetki. Siitä alan hilaamaan taas sekuntteja ylöspäin. Noiden lisäksihän voitaisiin ottaa käyttöön seinäkyykkyhaaste täältä, eiks niin? Mä ainakin otan. Tässä on katsokaas vähän sellaisia juttuja tulossa, että pitäis vähän timmiytyä 😀 
Liikunta-appsit on hyviä! Mä käytän Runkeeperiä juoksu/sauvakävely/pyörälenkeillä. Lisäksi mä olen ladannut muutaman euron maksavan Fitness for Women appsin, joka sisältää hurjan määrän harjoitteita ja ohjelmia eri lihasryhmille. Yhteen aikaan keväällä noita teinkin ja tehokkaita ovat! Nykyään fit woman huhuilee liki päivittäin tuossa puhelimen ruudulla ”Are you ready for your next workout?” Ja aina joudun pyörittämään päätä, ei en ole 😉  Käytättekö te jotain liikunta-appseja tai liikunnan seurantalaitteita?
Tänään on välipäivä liikunnasta, mutta huomen aamulla suuntaan heti salille aktivoimaan tuon salikorttini. Ensin täytyy vain löytää se jostain 😀
Maanantaita ja 
tsemppiä arkeen toivotellen,

sunnuntai 17. elokuun 2014

There’s no place like home

8

Moimoi!
…ei ole kodin voittanutta. Kerrassaan ihana mökkiviikonloppu takana, mutta koti on aina koti. Kotivaatteet, kotitohvelit, kotisohva…vaan joitain tärkeimpiä mainitakseni. Maassa vallitsee rauha; esikoinen on linnottautunut huoneeseensa ja ilmeisesti haluaa omaa rauhaa (pääsy kielletty -post it lappunen ilmestyi oveen vaivihkaa ;), pikkuisempi taitaa olla puolinukuksissa meidän makkarissa ja mies hyvässä seurassa golfkentällä.
Ihan pian kohti iltapuhteita ja uutta viikkoa. Sen sijaan, että olisin opetellut kameran itselaukaisutoimintoja,, olisin voinut olla kaukaa viisas ja viikata tuon pyykkikasan tuosta toiselta sohvalta. Tai pestä taas tuon keittiön lattian. Kukakohan täällä muuten on käynyt sotkemassa meidän poissaollessamme? Justhan mä vasta siivosin torstaina 🙂 Sohvalla istuskellessani huomasin, että minä ,antiviherpeukalo, olen saanut yhden kasvin kasvamaan. Taannoin maitokauppareissulla mukaani tarttui tuollainen pienilehtinen vihreä huonekasvi (mikähän sen ”rotu” on?). Se on kasvanut hurjasti mittaa ihan hujauksessa.
Tapasin tänään taas suloisen ystäväni Valerien, joka muutti perheinensä Suomeen. Pyöräilimme tyttöjen kanssa heidän luokseen ja sieltä takaisin. Kotimatka oli kilometrin lyhempi, sillä eksyimme metsään menomatkalla (vaikka oli Runkeeperin gps päällä…vain mä pystyn tähän :D). Tuosta vierailusta jäi niin hyvä mieli; tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Sen kahden viikon sijaan. Tapaaminen sai mut miettimään sitä, että kuinka haastavaa se on jättää kotinsa ja aloittaa uusi elämä uudessa maassa. Vaikka kaikki onkin ihanan uutta ja jännittävää ja ympärillä on ne rakkaat ihmiset, niin silti menee aikaa ennen kuin se uusi asunto muuttuu omanlaisekseen. Ennen kuin sitä voi alkaa kutsua kodiksi. Uskon, että kunhan omat huonekalut ja muut tavarat saapuvat Suomeen, niin tuo kaunis asunto muuttuu myös ihanaksi kodiksi tuolle ihanalle perheelle.
Huomenna jatketaan blogissa liikuntapainotteisesti; apina lähti taas selästä kun sain kesäloman jäljiltä juoksulenkkarin liikkeelle. Tuskia on ollut matkan varrella viimeisen viikon aikana, mutta tänään jaksoin jo tuon vakkarilenkin ilman kummempia välikuolemia 😉 Ehkä sitä saisi myös tulevalla viikolla itsensä pitkästä aikaa kuntosalille! 
Suloisin sunnuntaiterkuin,
PS. kiitos kaunis jälleen kommenteistanne, treffataan tuolla kommenttiboksin puolella myöhemmin; 
heti kun olen saanut napsulaiset unten maille.


lauantai 16. elokuun 2014

Illan hämyssä

12

…tämä ei ole maksettu olutmainos 😉

Heissansaa!

Lämpimät kiitokset edellisen postauksen kommenteista! Ihan huippua, että otitte asian vastaan noin positiivisesti 🙂 Mä odotan tuota syyskuun ekaa kuin kuuta nousevaa; aivan loistotiimiin pääsin ja yksi asia, jota odotan myös suuresti on tuo uusi bloggausalusta. Uskon, että wordpressin myötä saan blogini ulkoasun sellaiseksi, kun haluan. Lisäksi toivon, että wordpressissä kuvat latautuvat nätimmin, täällä bloggerin puolella kun ne välillä ”puuroutuvat”. 
Niin paljon kuin nautinkin niistä lämpimistä heinäkuun päivistä mökillä, niin yhtä paljon nautin näistä elokuun hämärtyvistä illoista. Niistä, kun pilkkopimeällä kipitämme saunarakennuksesta takaisin valaistuun ja kutsuvaan päämökkiin. Niistä, kun ympärillä on pilkkopimeää eikä mistään kuulu ääniä. Sellaisista illoista, kun istumme miehen kanssa kesähuoneessa lämppäreiden lämmittäessä myöhään yöhön ja pelastamme maailmaa.
Eilen ei tullut valvottua myöhään yöhön, mutta lasten nukahdettua raskaan ensimmäisen kouluviikon jäljiltä aikaisin (jep, kostautui tänä aamuna) teimme miehen kanssa iltapalaa ja söimme kesähuoneessa. Lämpimät leivät ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan aika herkullisia. Eilen halkaistun esipaistetun patongin päälle laitoimme tomaattipyreetä, pepperonia, ananasta, aurajuustoa ja juustoraastetta. Paistettiin ne uunissa 225 asteessa noin 12 minuuttia. Toinen hyvä lämppärileipäkombo on pesto ja parmesanjuustoraaste.
Mä en ole oluen ystävä. Ainakaan ollut ennen. Mutta muistan aikoinani Madridissa ihanan V:n luona vieraillessani aina shoppailukierroksen jälkeen istuimme ja lepuutimme jalkojamme V:n asunnon viereisellä terassilla Solin aukiolla ja joimme oluset. Niiden kanssa usein pöytään kannettiin oliiveita. Oliivien kanssa tuo Sol limen viipaleen kera toimii. Ihan ”raakana” sitä en alas saisi 🙂 
Jaahans, moottorisahahurmaaja viittoilee mua hommiin, joten ei auta kuin heittää kumpparit jalkaan ja mennä kantelemaan puupölkkyjä kohti seuraavaa tuotantolinjaa. Klapikone täytyy raahata saareen, sillä mä voisin viettää klapikoneen äärellä koko päivän. Terapeuttista tuo klapien teko!
Leppoisaa lauantaita
saaresta toivottelee
PS. muistattehan tuon Instagramin (atmarias), jossa tapahtuu enemmän kuin täällä!


« Vanhemmat
Uudemmat »