torstai 10. syyskuun 2015

Hurmaava Cafe Pispala

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…kyllä, näitte oikein; hän oli hunajaääninen Pauli Hanhiniemi 🙂

HELLUREI

ja iltaa taloon! Mitä enemmän mä kuljen Pispalan pikkusia kujia pitkin, sitä enemmän pieni boheemi nostaa minussa päätään. Sellainen pikkuboheemi, joka nauttisi suunnattomasti 1900-luvun alun hirsirunkoisesta talosta avautuvista Pyhäjärvi-maisemista. Avonaisesta ikkunasta kuuluvasta musiikista. Narisevista lattialankuista. Nurkista sisään puhaltavasta tuulesta. Villasukkaelämästä. Ylipäätään elämästä ympärillä. Just siitä meiningistä, että ei kaiken täydy olla ihan justiinsa. Nurmikko voi välillä vähän olla pitkää ja  kesäkukat kuolleena amppelissaan.

Lenkillä tuolla ihastelen maisemia Pispan portaiden yläpäästä, mutta nyt oli ihana päästä käppäilemään ihan muutenkin kuin juoksulenkin merkeissä. Piristimme arkea ystäväpariskunnan kanssa ja poikkesimme illallisella Cafe Pispalassa. Mä tiedän, että tapanani on kehua vähän liiankin kanssa ravintoloita, joissa käyn, mutta nyt ne kehut tulevat kyllä jälleen täydestä sydämestä. Vanhan puutalon kivijalkaan perustettu aivan ihastuttava kahvila/ruokala. Viikottain vaihtuva menu, iloiset työntekijät ja tekemisen meininki.

Ruoka, se ei olisi voinut olla parempaa. Tämän viikon teemana oli comfort food, lohturuoka. Ja sitä se todella olikin 🙂 Oma annokseni, ravunpyrstöä & makkaraa kera okran suurimoiden (grits?) oli aivan mielettömän maukasta. Vähän surf’n’turf-tyylisesti lihaa ja mereneläviä yhdistetty. Eikä makkara maistunut sille peruskämppärille vaan todella hyvälle. Ruoka täytti siinä määrin, että itseltäni jäi jälkkäri syömättä. Mutta katsokaa nyt noiden kakunpalojen kokoa! Suussasulava porkkanakakku sekä kuivakakun pala (joka ei muuten ollut lainkaan kuivaa). Kuola suupielistä valuen katselin viereiseen pöytään vietyä suklaakakun palaa. Ehkä ens kerralla sitten!

Kun varasimme pöytää tälle torstaille emme tienneet Pauli Hanhiniemen esiintymisestä. Intiimi tila ja hunajaääninen Pauli. Seura vimpan päälle ja ruoka herkullista. Lasi valkoviiniä ja pöydästä näkymä puutalojen välistä Pyhäjärvelle. En mä tiedä voisinko illalta enemmän toivoa…

Tuolla Cafe Pispalassa saa muuten huhupuheiden mukaan Tampereen parhaimman brunssin. Sitä sitten seuraavaksi! Uusin ruokalista löytyy kätevimmin Cafe Pispalan FB-sivuilta.  Ja ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus vaan silkasta onnesta tehty postaus – onnesta siitä, että ei aina tarvitse lähteä keskustaan asti hyvän ruokakokemuksen perässä. Tuonnehan polkaisisi meiltä pyörällä hujauksessa! Suuri suositus siis ko. ravintolalle. Samalla saa aistia aimo annoksen perinteistä Pispalaa. Nääs.

IHANAA PERJANTAIN AATTOA,

alle

 


torstai 10. syyskuun 2015

Arvontamuistutus!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HIPSHEI

ja los härdellos 😀 Pikaisesti ennen myyntikokouksen alkua tulin huikkaisemaan teille, että muistakaahan käydä osallistumassa tuohon kivaan kuva-arvontaan täällä.  Aikaa osallistua on vielä iltapäivä klo 16.00 asti!

Tuntuu, että tämä viikko on ollut sarjassamme säntäilyä paikasta a paikkaan b. Eilen illalla kävimme mökillä saunomassa ja voi, miten tuntuu taas olleensa pikkulomalla. Mökkisaunalla on maaginen vaikutus. Jopa niin maaginen, että eilen nukkumatti heitti hiekat ennen kymmentä. Tänä aamuna tuntuikin siltä, että on pitkästä aikaa nukkunut. Aika hyvä fiilis 🙂

Palataan paremmalla ajalla illalla/huomenna. Musta tuntuu, että mulla on teille yksi hyvä ravintolasuositus Tampereelta jaettavaksi. Illalla katsokaas katkaistaan arkea ja mennään ystäväpariskunnan kanssa syömään. En edes muista koska viimeksi näin ollaan tehty keskellä viikkoa. Irtiottoja arkeen pitäisi muistaa ottaa useammin. Vaikka kuten puhuttu, niin arki itsessään on ihana. Kun sen niinä hektisinäkin päivinä näin muistaisi ajatella 😉

TORSTAITERKKUJA IHANAT!

alle


keskiviikko 09. syyskuun 2015

Pirskahtelevat rapujuhlat

Kommentit pois päältä artikkelissa Pirskahtelevat rapujuhlat

*yhteistyössä Indiedays ja J.P. Chenet

MOIMOI!

Niin se on vain tämänkin vuoden rapujuhlat nyt juhlittu! Ja mikäs tuossa juhliessa; saimme Indiedaysin ja J.P. Chenet’n yhteistyökampanjan myötä maisteltavaksi pirskahtelevia juhlajuomia. Juhlajuomina toimivat J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition sekä tyylikäs J.P. Chenet Ice Edition Demi Sec -kuohuviini. Heti rapujuhlien alkuun joimme alkumaljat, istuimme hieman ulkosalla ennen syömistä ja nautimme aurinkoisesta illasta. Viimeistelin hieman kattausta ja tarjoiluja, niin kuin tapanani on. Usein muu perhe istuu jo pöydässä, kun muistan viime tingassa hakea osan tarjottavista pöytään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA J.P. Chenet 2OLYMPUS DIGITAL CAMERAJ.P. Chenet 3 OLYMPUS DIGITAL CAMERA J.P. Chenet21-sidePirskahtelevien alkumaljojen jälkeen nälkä oli kasvanut siihen mittapuuhun saakka, että aloimme syömään. Yleensä meillä on rapujuhlissa ollut tarjolla alkukeitto; varsinkin jos on kova nälkä, niin keitto on hyvä vaihtoehto. Tällä kertaa kuitenkin päädyimme tekemään ruokaisan savulohisalaatin rapujen kanssa. Ravut olimme ostaneet kauppahallista ja keittäneet ne edellisiltana. Jokaista syöjää kohden kymmenen rapua riittää, mikäli ravut ovat pääruoka. Parin kymmenen ravun keittämiseen tarvitset kolme litraa vettä, desin merisuolaa sekä kolme sokeripalaa. Mitä enemmän tilliä, niin sen parempi.

Rapujen makuhan pitkälti riippuu juurikin tuosta keitinliemestä. Tällä kertaa liemi osui nappiin ja ravuista tuli herkullisia. Meidän perheessä myös lapset syövät rapuja, ainakin kokeilumielessä, jos ei pitkän kaavan mukaan 🙂 Lapset kyllä viihtyvät rapujuhlapöydässä hyvin, sillä ravun kuoret päätyvät heidän lautasilleen jatkojalostusta varten. Rapujen kanssa tarjolla oli paahdettua leipää, merisuolalla maustettua voita, tilliä ja sitruunaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhlajuomana nautimme pinkkiä pirskahtelevaa J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition -kuohuviiniä. Se sopii myös ruoan kanssa loistavasti! Aiemmin olemme nauttineet sitä vain seurustelujuomana tai mansikkapavlovan kera, mutta veikkaanpa että se näkyy jatkossakin meillä juhlajuomana ruokapöydässä. Kuohuviini tarjoillaan runsaiden jääpalojen kanssa ja hei, kuka on sanonut että kuohuviini kuuluu tarjota nimenomaan kuohuviinilaseista? Mitä isompi lasi, sitä enemmän sinne mahtuu jäitä. Enpäs olisi heti uskonut, että saamme näin syyskuulla lasia hikoilemaan 🙂 Maun lisäksi antaisin täydet pisteet molempien kuohuviinipullojen ulkonäöstä!  Pinkki pullo eli J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition on Alkon tilausvalikoiman viini, mutta monet Alkon myymälät pitävät näitä tilausviinejäkin hyllyssään. Lisätietoja saat Alkon verkkosivuilta.OLYMPUS DIGITAL CAMERA J.P. Chenet 1 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka rapujuhlapäivän aamu valkeni sateisena ja sumuisena, niin ilta oli kaunis. Aurinko paistoi ja lämmitti mökin kesähuoneen. Varvikko oli alkanut jo muuttua ruskan väreihin ja oranssit lehdet tippuivat puista. Täydellinen syysilta! Alunperin meillä oli tarkoitus alkaa syömään vasta, kun ulkona on hämärää. Mutta onneksi aloimme syömään ajoissa, sillä muuten emme olisi ehtineet auringonlaskua ihastelemaan kalliorannalle. Nämä ovat niitä muistoja, joita muistellaan talven pimeillä pakkasilla. Hetkiä, jotka ovat piirtyneet verkkokalvoille muistuttamaan kesästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Käykäähän muuten kurkkaamassa J.P. Chenet’n verkkosivuilla vinkkejäni rapujuhlien koristeluihin ja kattaukseen!

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. Alkoholilakiin vedoten kommentointimahdollisuus on poistettu tästä postauksesta!


Maria Nurmi 09:01


TUNNISTEET: ,
Kommentit pois päältä artikkelissa Pirskahtelevat rapujuhlat

tiistai 08. syyskuun 2015

Astetta terveellisemmät uuniomenat

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI!

Hitsi, sanokaa jos teillä tulee ruokapostauksia jo korvista ulos ;D Piti postaamani tänään jotain ihan muuta, mutta en vain malta jättää tätä myöhemmälle….laitetaan ohje siis näihin astetta terveellisimpiin uuniomppuihin saman tien. Uunituoreina, melkein. Sen lisäksi, että nämä olivat hyviä, niin meillä tuoksuu taivaalliselle. Ompun tuoksu muistuttaa syksystä. Uuniomenat kauraomenapaistoksen lisäksi ovat mun ehdoton heikkous näin syksyllä. Mutta aiemmin olen nämä uuniomput tehnyt runsaan voin ja fariinisokerin kanssa. Tuosta kinuskin kermasta ja sokerista puhumattakaan. Tällä kertaa ei käytetty lainkaan valkoista sokeria eikä voita. Yllätys oli se, että maku ei kuitenkaan kärsinyt. Päinvastoin!

UUNIOMENAT

4 omenaa
2 dl gluteenittomia jumbokaurahiutaleita
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl hunajaa
1 rkl kanelia
-pese omenat ja koverra siemenkodat pois
-sekoita kaurahiutaleet, rypsiöljy, kaneli ja hunaja
-painele kauramassa omenien sisään
-kypsennä uunissa (200 astetta) noin 25 minuuttia

SUKLAINEN KINUSKIKASTIKE
1 dl kookoskermaa
0,5 dl hunajaa
1 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus merisuolaa
-kiehauta kookoskerma ja hunaja
-anna kiehua miedolla lämmöllä n. 20-30 mins välillä sekoittaen, kunnes menee kasaan ja ”kinuskimaiseksi”
-lisää raakakaakaojauhe ja suola

*************************************

Tätä tarjoan tytöille, jahka malttavat tulla ystävänsä kanssa ulkoleikeistä sisälle! Hei, tuon kinuskin kanssa saa olla sitten tarkkana. Se on ihan sikamaisen kuumaa. Joten kantsii antaa sen jäähtyä ennen tarjoilua. Mä tein tuplasatsin, sillä ajattelin laittaa loput jääkaappiin ja dipata tuohon raakoja omenanlohkoja. Vähän näyttäisi kinuski jähmettyneen, mutta eiköhän se pikaisesti mikrossa käyttämällä sula 🙂

Sitten perunoiden kuorimiseen ja pottumuusin tekoon. Työkaverilla oli lounaaksi uunimakkaraa ja se tuoksui niin taivaalliselle, että pakko tehdä niitä tänään perunamuusin kanssa iltaruoaksi. Paljon sinappia ja paljon venyvää juustoa. Työkaveri tosin oli laittanut oman uunimakkaransa väliin Koskenlaskijajuustoa ja käärinyt tuon makkaran pekonin ympärille :p Näyttäisi olevan tällainen keittiöiltapäivä tänään, mutta en valita, päinvastoin 😉 Ei muuta kuin musiikkia taustalle ja hihat ylös!

MAKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 07. syyskuun 2015

Helppo herkku kahvipöytään

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEI MYÖHÄISILTAA IHANAT!

Oho, tänään meinasi tulla suunnittelematon tauko postauksiin. Tuossa illalla oli pikkuisemman harrastusjuttuja ja sitten pelailtiin korttia. (Siinä välissä käytiin yhdessä asuntoesittelyssä, mutta siitä ei nyt tällä hetkellä enempää :D) Hei, oli tarkoitus jo viime viikolla jakaa teidän kanssanne mun tämän hetken ihan suosikkireseptini kahvipöytään silloin, kun on unohtanut leipoa vieraita varten. Ja aikaa on kokolailla puoli tuntia taikoa jotain pöytään. Tai jos haluaa muuten vain nopean herkun, jonka osaltaan (tuo muropohja) pystyy valmistamaan jo etukäteen. Täytteeseen voi soveltaa itse haluamiaan makuja, mutta meillä siinä maistui pehmeä vanilja, makea omena, hieman karvas mustikka ja ihanan kirpeä lime. Voihan nam, sanon mä!

NOPEA KAHVIKAKKU

1 pkt murotaikinaa pakastealtaasta
-painele taikina voidellun irtopohjavuoan pohjaan ja reunoille
(mulla lisäksi leivinpaperi pohjalla)
-painele pohjaan haarukalla reikiä
-jos kaapista löytyy hernepussi, lisää herneet pohjan päälle paiston ajaksi
-jos ei niin joudut todennäköisesti välillä nostelemaan valahtaneita taikinareunoja esim patalapulla 😉
-paista ohjeen mukaan (n.15 mins 200 asteessa)

Täyte
1 prk vaniljarahkaa
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
n. 1 dl omppuhillon jämiä jääkaapista
mustikoita
1 limen kuori
-vaahdota vaniljakastike ja lisää vaniljarahka (+ripaus sokeria, jos haluat)
-levitä omenahillo muropohjan päälle, lisää rahkavaahto
-koristele mustikoilla ja limenkuorilla
********************************

Kakku on kyllä sitä parempi, mitä enemmän se mehustuu. Sitä on katsokaas vaikea leikata nätisti, jos pohja rapsahtaa rikki. Joten tuon muropohjan voi paistaa vaikka edellisenä päivänä ja täyttää sen tunti ennen h-hetkeä. Mutta hyvältä maistuu myös rapsakkaampana versiona. Täytteeksi sopii rahkavaahdon päälle myös puolukan ja kinuskin liitto. Nyt kun juoksuputki on taas päällänsä, niin näitä makeita kakkuja ei tee oikein mieli. Kroppa huutaa terveellistä ruokaa ja terveellisiä herkkuja. Seuraavaksi ajattelinkin leipaista taas raakakakun. Ehkä kirpsakkaa puolukkaa ja lempeää mustikkaa. Pehmeää cashewvaahtoa, täyteläistä kaakaovoita, ripaus merisuolaa ja loraus hunajaa. Kuulostaa hyvältä, mutta vielä on resepti kehittelemättä. Joten suottaapi mennä tovi ennen kuin tuo on julkaisukelpoinen tänne blogiin 😉

Nyt untenmaille, jotta saa kunnon yöunet!

KAUNIITA UNIA &
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!

alle