HEISSULIVEI,
ja terkkuleita möksältä. Tuulee niin, että hiukset meinaa lähteä päästä, mutta onneksi tuuli on lämmin. Meillä ei ole kyllä ollut tapana yllättää toisiamme tuon maailman rakkaimman aviomiehen kanssa. Mutta, nyt se on tapahtunut jo kahdesti lyhyen ajan sisään. Enkä mä nyt tiedä, onko se toisen yllättäminen tai yllätyksen saaminen niin huono juttu 😉 Löysin eilen kotipakastimesta alkuvuodesta jääneen mätipurkin, jonka pakkasin kylmälaukkuun mökille mukaan. Laitoin meille alkuruoaksi mäti-smetana-punasipulileipiä. Aivan liian jouluista, totesi esikoinen. Mies taas yllätti mut roseshampanjalla. Aivan liian hyvää, totesin mä 😀


Ne on ne pienet jutut. Ei sillä, mä olisin tyytynyt ihan kuplaveteen. Harvemmin tulee shampanjaa juotua. Pohdittiin tuossa sitä siemaillessa, että mikä on ero kunnolliseen kuohuviiniin. Ehkä siinä kuplivuudessa ja hapokkudessa on joku ero. Tiedä häntä, mutta siinä samalla pohdittiin jälleen maailman menoa. Tämä hiukkasen haastava elämäntilanne on saanut jälleen esiin meistä sen herkemmän puolen. Sen, joka on täydestä sydämestä onnellinen pikkuisesta perheestämme. Mökistä, kodista. Terveydestä. Asioista, joita kiireen keskellä ehkä tulee otettua itsestään selvyytenä.




Ja arvatkaas mitä? Me ollaan nyt 99,9% muuttamassa mummulaan tien toiselle puolen. Eiköhän ole aika herättää lapsuudenkotini taas henkiin. Täyttää se naurulla, rakkaudella, pitkään istutuilla illoilla, lattialla lojuvilla legoilla. Vaalia niitä muistoja ja tehdä uusia muistoja. Ajatus tuntuu erittäin hyvältä ♥
LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,
![]()
PS. kiitos kaunis ihanista kommenteistanne eiliseen postaukseen, mä palaan niihin myöhemmin. Nyt tulee sellainen tuoksu savustuslaatikosta, että päiväruoka lienee valmista 🙂




MOIKKAMOI!











MOIKKULIMOI!
