MOIKKAMOI

ja terkkuja kaupungista! Juhannus oli tänä vuonna vähän erilainen, mutta koen kuitenkin, että samaan aikaan se oli yksi parhaimmista juhannuksista ikinä. Pääsin samantien lomamoodiin, vaikka ajatukset vaeltavatkin tämän tästä ikävään ja suruun. Yöunia ajatukset eivät onneksi ole rikkoneet. Kun herää aamulla yhdentoista pintaan voi sanoa levänneensä. Tekee niin hyvää! Itselläni alkoi nyt loma, mutta mies aloittelee oman lomansa vasta viikon päästä. Kolme viikkoa yhteistä lomaa tulee myös tarpeeseen. Sen kummempia suunnitelmia ei ole, mutta hautajaisten jälkeen ajattelimme napata veljen perheen mukaamme ja suunnata pariksi yöksi Kööpenhaminaan. Aikalailla sitä tulee lomailtua samalla kaavalla kuin aiempina vuosinakin. Ilman käsikirjoitusta ja minuuttiaikataulua. Sillain, että kaikilla on hyvä olla. Tottakai lapsiperheessä tulee lomailtua pääosin lapsilähtöisesti. Mutta kuka on sanonut, ettei myös aikuiset voisi nauttia tällaisesta lomailusta? 🙂

Viime kesänä (luettuani liian monta valitusvirttä siitä, kun loma on pilalla, facebook-uutisvirrasta) tein postauksen kriisittömästä lomasta. Ei ole lainkaan paha idea muistuttaa mieleen nyt ne seikat, jotka mun mielestä kuuluvat kriisittömään lomaan.

1) viettäkää aikaa myös erikseen
2) hemmotelkaa toisianne
3) nauttikaa myös aikatauluttomuudesta
4) suunnitelkaa tekemistä, joka on kaikille mieluista
5) tehkää kompromisseja
6) viettäkää laatuaikaa myös aikuisten kesken
7) heittäytykää välillä ex tempore-lomailijoiksi
8) eläkää hetkessä
9) älkää odottako liikoja
10) kunnioittakaa ja rakastakaa toisianne

Näillä mennään aika pitkälle meidän perheessä. Tässä muuten huomasin, että nämä eivät päde vain lomalla vaan elämässä yleensä. Suoraan sydämestä voin sanoa, että kyllä me näiden avulla ollaan pötkitty aika pitkälle 🙂 Kuten myös sen ohjeen, että 11) älkää valittako turhasta. Ne hyttyset ovat ja inisevät, vaikka me kuinka valitetaan. Jos sataa, niin silloin sataa. Ihan turha valittaa. Asiat, joille me emme voi mitään, kuuluvat mun mielestä tähän älkää valittako turhasta juttuun.

Joka heinäkuu jaksan ihmetellä iltapäivälehtien lööppejä siitä, kuinka yhteinen loma saattaa ajaa avioliiton kriisiin. Musta ainakin tuntuu, että lomalla se yhteys vain vahvistuu. Toki silloin joskus meilläkin on koettu sellainen lomapäivä, että lapset ovat huutaneet suoraa huutoa turvaistuimissaan takapenkillä, mies on pitänyt mykkäkoulua ja äippä on yrittänyt etupenkillä sovitella. Vettä on satanut kaatamalla ja perille päästyämme olemme todenneet, että ajoimme reilut sata kilometriä turhaan, sillä kohde X ei olekaan tänään auki 😀 Nää on näitä, ei niille mahda mitään. Mutta jos pääosin puhalletaan yhteen hiileen arkenakin, niin kyllä mä vakaasti uskon, että se lomakin sujuu muitta mutkitta.

Nyt hetkeksi kirjan kanssa aurinkoon. Ensimmäinen lomaviikko menee hautajaisjärjestelyissä, mutta myös mukavissa tunnelmissa. Viikon puolivälissä mulla on yksi työpalaveri Helsingissä ja otan tytöt mukaan. Käymme vähän shoppailemassa ja herkuttelemassa. Yhtenä iltana saamme veljen perheen syömään ja istumaan iltaa. Muuten mennään vailla aikatauluja 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN &
STRESSITÖNTÄ LOMAA LOMALAISILLE TOIVOTELLEN,

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja oikein levollista juhannuspäivää! Kaunein ja lämpimin kiitos osanotoistanne ♥ Me ollaan täällä luettu niitä, vetistelty ja samalla oltu ihan äärettömän kiitollisia. En osaa sanoiksi pukea sitä, kuinka paljon ne merkitsevät. Joten tyydyn vain sanomaan kiitos. Tuo sana tulee täydestä sydämestä, nöyränä ja pyyteettömänä. Toivottavasti teidän juhannus on sujunut kivoissa merkeissä, turvallisissa ennen kaikkea 🙂

Me saattelimme juuri juhannusvieraat vastarannalle. Teimme jälleen pienen lapsivaihdon ja nyt meillä on saaressa yksi oma ja yksi vieras. Toinen oma on hyvässä turvassa kaupungissa. Saimme eilen ystäväpariskunnan saareen. Mikä onni onkaan omistaa ystäviä, jotka ovat elämänkatsomukseltaan samalla aaltopituudella. Joiden kanssa voi nauraa vedet silmissä ja joiden seurassa voi tirauttaa itkut, jos siltä tuntuu. Samanlaiset surulliset kokemukset yhdistää myös. Kuten myös ajatusmaailma siitä, että kun kohtaa pelkonsa ja hyväksyy tapahtuneen on vapaa nauttimaan elämästä. Myös sen surun keskellä. Se ei ole epäkunnioitusta pois mennyttä läheistä kohtaan, vaan se on suunnatonta rakkautta ja kaipausta. Se on kykyä ymmärtää elämää laajemmalla mittakaavalla. Syntymästä kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään. Jollain tapaa se isomman kokonaisuuden ymmärtäminen lohduttaa. Tietää, että mikään ei ole lopullista. Asiat ja ihmiset vain muuttavat muotoaan. Samalla uusi elämänvaihe avaa mahdollisuuksia. Musta tuntuu, että tämän elämänmakuisen juhannuksen myötä osa minua on syntynyt uudelleen. Aivot prosessoivat ja ajatukset vievät eteenpäin. Sitä on taas tiukemmin kiinni elämänlangassa. Ne jalat ovat maassa, mutta pää on pilvissä. Unelmat ja ajatukset leijailevat jossain sfääreissä. Onneksi on tuo rakas vieressä kertomassa elämän realiteeteistä 😉 Tosin, mä uskon, että mikään unelma ei ole saavuttamattomissa. Kun vain on valmis tekemään sen eteen töitä.

Meillä on edessä aika pitkä työnsarka. Mitäs nyt sitten? – kysymys on ollut huulilla tämän tästä. Tuntuu, että elämässä on aika monta avointa kysymysmerkkiä. Mutta ne saavat ollakin kysymysmerkkeinä, ainakin maanantaihin asti. Ihan seuraavaksi ajattelin köllähtää miehen viereen tuonne ulkosohvalle, ottaa kirjan käteen ja nauttia. Enpäs olisi ikinä uskonut, että saamme näin hienon juhannuskelin. Toissavuotiseen 1.6 C asteeseen verrattuna tämä tuntuu luksukselta! 🙂

LEPPOISAA JUHANNUSLAUANTAITA,

PS. niistä pelkojen kohtaamisista ehkä konkreettisin; tänä iltana ajattelin vihdosta viimein kastaa talviturkin. Veden lämpötila näyttäisi olevan 21 astetta 😉