HEIPSULIVEI
ja iiiihanaa perjantaiaamupäivää! Täällä se on alkanut rauhallisesti, kaksi keskimmäistä lähti kouluun, pienin eli se karvakasa tuhisee jossain kerällä aamupäikkäreillään ja isoin lähti töihin. Tuntuu, että koulussa on tällä hetkellä kato. Yksi jos toinen on viikon kestävässä flunssassa. Tähän asti ollaan pysytty terveinä, mutta pienin valitti aamulla päätään, korviaan ja kurkkuaan. Saas nähdä miten käy, kouluun halusi mennä vaikka annoin mahdollisuuden jäädä myös kotiin. Hih, muistan omasta lapsuudestani sen, että sitä kuumemittaria tungettiin lamppuun, että olisi saanut viisarin kohoamaan. Kukaan ei silloin tarjonnut mahdollisuutta jäädä kotiin, jos mittari näytti normilukemia. Onneksi koululaisilla on neljän päivän loma edessä.
Niin, siis palatakseni siihen rauhalliseeen perjantaiaamupäivään. Sen kruunaa tällä hetkellä juuri sopivan kuuma kuppi kahvia ja pala aivan tajunnanräjäyttävän hyvää piparkakkuvuokaleipää. Starbucks Gingerbread Loaf ei käänny kauniisti suomenkielelle, mutta näin mä sen kääntäisin. Tämä on juurikin sopivan kosteaa, kiitos anopin tekemän omenahillon. Kuorrute antoi tälle eilen leipomalleni leivälle viimeisen silauksen. Alkuperäinen resepti löytyy täältä mutta tein siihen vähän hienosäätöä, lähinnä makeutuksen suhteen.
COPYCAT STARBUCKS GINGERBREAD LOAF
50 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
2 dl omenahilloa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
2 tl inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1/2 tl muskottipähkinää
hasselpähkinärouhetta kuorrutuksen päälle
kuorrutus
200-300 g huoneenlämpöistä tuorejuustoa
2-2,5 dl tomusokeria
-vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi
-lisää vaniljasokeri, muna ja omenahillo
-sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munasokerivoivaahtoon
-kaada korppujauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin tunti
-anna jäähtyä huolellisesti ennen kuorrutteen laittamista (kuorrutteen aineet vatkaan sekaisin)
Mutta kuten aika moni muukin herkku Amerikassa, niin myös tämä on sellaista tuhtia tavaraa. Puolikas pala kakkua riittää viemään makean himon. Hei, miten on jaksatteko illalla vielä fredagsmyspostausta, vai onko kaksi postausta päivälle liikaa? 🙂 Ei meillä mitään ihmeempiä ole, mutta sellaista hetkeksi unholaan unohdettua perjantai-illan herkkua. Katsotaan siis, josko palataan asiaan vielä illemmalla! Jos ei, niin myyssejä ainakin tuolla Snäpin ja Instan puolella.
IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,
Maltillisesti ollaan puettu kotia kohti joulua. Jotenkin ei viitsi revitellä, sillä koti voi tulla helposti punaisista tontuista sekavanoloiseksi. Niin kauan kuin on näyttöjä, niin mennään tällä hillityllä linjalla. Ehkä se tuo tullessaan myös sen, että niitä joulukoristeita ei riisutakaan vielä Tapaninpäivän aamuna. Kuten yleensä on tapana. Itsenäisyyspäivänä ajattelin ottaa vielä vähän lisää joulukoristeita esille. Silloin viritellään myös tähdet olohuoneen ja takkahuoneen ikkunoihin. Muuten musta tuntuu, että tämä joulu jatketaan sillä tutulla värikaavalla eli pronssia, kultaa ja hopeaa. Sulassa sovussa. Kuopus tokaisi tuossa yksi päivä, että ”Äiti, tänä vuonna me saadaan sitten laittaa kuuseen punaisia palloja!” 😀
Unelmieni vuosi sisältäisi myös hurjan paljon kiitollisuutta. Sitä, että osaisin arvostaa vielä enemmän niitä pieniä juttuja. Sitä, että osaisin pysähtyä kaiken hulinan keskellä ja katsoa ympärilleni. Todeta, että elämässä on kaikki niin kovin hyvin. Tuota pikaa pääsemme jälleen rakentamaan unelmiemme vuotta 2017. Taidan ottaa tuon aarrekartan tosissani työn alle. Ensimmäisenä siihen piirtyi tärkein eli rakkaus.
