MOIKKAMOI
ei vitsit, se kukkahattutäti minussa nostaa päätään aivan väärään aikaan. Olen tässä viikon ajan yrittänyt sitä lannistaa ja hyssytellä. Jouluna ei saa olla nuttura tiukalla 🙂 Eikös tämä aika ole sitä aikaa, kun pitäisi kierrellä lelukauppojen hyllyillä, hyräillä joululauluja ja ostella kaikkia ihania leluja noille kullannuppusille? Miksi sitä silti ajattelee, että haluaisi jotenkin rajoittaa joulun kaupallisuutta? Miksi se materiaähky nostaa päätään juuri tällä hetkellä? Rakastan ostaa lahjoja ja antaa niitä, mutta silti koen yhden asian vielä tärkeämmäksi kuin nuo fyysiset kauniisti paketoidut lahjat. Miten saada lapsille viesti perille, että meillä on asiat aivan älyttömän hyvin ja olemme terveitä. Se on suurin lahja, mitä voi toivoa. Eikä vain jouluna, vaan 365 päivänä vuodessa. Vai vaadinko liikaa, jos ajattelen, että tuollainen sanoma pitäisi saada perille? Haluan, että lapset saavat elää lapsina mahdollisimman pitkään, joten onko tuo liian aikuismaisesti ajateltu? Jotenkin vain se yltäkylläisyys, tavaroiden pursuaminen kaapeista ja rahantuhlaus ei miellytä tällä hetkellä.
Jep, pääni sisällä on suuren suuri konflikti asian suhteen. Lasten (viimeisimmät) joululahjatoivelistat ovat olleet aika maltilliset. Sellaisesta turhasta krääsästä on onneksi päästy eroon. Toki molemmilla on vielä muutamia leluja listalla, esimerkiksi kassakone ja nukkekoti, mutta silti tuolta listalta löytyy muutakin. Marimekon tasaraitalakanat, Marimekon silmälasikukkaro (penaaliksi), kultaista ananaskoristetta, leffalippuja sun muita. Kauhulla luin pienemmän joululahjalistalta kohdan meikkejä, hajuvesiä, kasvorasva ja käsirasva. Juuei, yhdeksänvuotias ei vielä näitä juuri tarvitse. Käsirasva nyt menee, samoin body mist ja ehkä joku glitterhuulikiilto, mutta siinä menee tämän kukkahattutädin raja. Listalla keikkunut ripsari odottelee vielä ainakin kolmisen vuotta 😉 Pikkuisemman listalta löytyy myös pianonsoittotunnit. Tästä tykkään ja tälle peukutan. Pitäisi vain ottaa selvää, että missä, koska ja kuinka paljon.
Yksi toive, josta olen varsin innoissani lasten joululahjatoiveissa on Sims -peli Wiille. Oletteko koskaan pelanneet Simsiä? Muistan ennen lapsia pelanneeni tuota tietokoneella kaikki ne ajat, kun mies oli työreissuissa/treeneissä/pois kotoa. Lautapelien puolesta liputan vuodesta toiseen, juhlana ja arkena. Me ollaan lautapelien suurkuluttajia. Meillä on joka vuosi ollut tapana ostaa Vuoden Peli voittaja perhepelikategoriassa. Tuota perinnettä taidetaan jatkaa tänäkin vuonna. Periaatteena on ollut se, että molemmat lapset saavat yhtä monta lahjaa. Vuosi vuodelta lahjojen määrä on vähentynyt, mutta arvo ehkä hieman noussut. Meillä oli äidillä tapana ostaa tytöille yhdet vähän arvokkaammat lahjat jouluksi. Olisi kiva jatkaa tuota perinnettä. Panostaa laatuun määrän sijaan. 
Tulipahan vähän paasattua perjantain kunniaksi. So sorry. Piti ensin laittaa kivaa ja kepeää, mutta oli pakko saada nämä ajatukseni ulos ja ”paperille” 🙂 Tämän illan myysseistä ei ole vielä tietoakaan. Riippuen, miten mies kotiutuu. Joten suottaapi olla, että illalla treffataan perjantaiherkkujen kanssa tai sitten ei. Oli miten oli, ajattelin laittaa nyt pitsataikinan tekeytymään!
IHANAA PERJANTAITA,
PS. tämän postauksen kirjoitettuani sain loistoidean; hommasin koko perheelle yhteisen joululahjan. Kummilapsen Nepalista. Kaksivuotiaan Soniman ♥ Silmänräpäyksessä se pääni sisällä ollut konflikti on selätetty ja ajatus juoksee kirkkaasti. Päivän hyvä työ tehty, mitähän sitä huomiselle keksisi? Taidan lahjoittaa mummulan loput lelut niitä kipeästi tarvitseville täällä Suomessa. Joku vuosi näin fb:ssä sellaisen ryhmän, jossa etsittiin joululahjalahjoituksia niille, ketkä eivät sellaisia syystä tai toisesta pysty ostamaan. Täytyykin mennä katsomaan onko sellaista ryhmää enää.
