perjantai 18. toukokuun 2018

Mekkotyttö kesäbyysissa

6

HEI HEI HUOMENTAPÄIVÄÄ!

Tai aamupäivää, pikemminkin 🙂 Onhan tässä jo oltu tovi hereillä! Kesäpukeutumisessa luotan mekkoihin. Olen aina luottanut. Paitsi parina viime kesänä on kuljettu enemmänkin farkuissa. Tänä kesänä aion pukeutua mekkoihin ainakin viitenä päivänä viikossa. Satoi tai paistoi. Niille kahdelle jäljelle jäävälle päivälle pitäisi kaapista löytyä kesähousut. Mutta millaisia kesähousuja teiltä löytyy?

Oli aikoja, että kuljin koko kesän pellavahousuissa. Nehän oli maailman ihanimmat päällä, mutta ah niin kamalan rypistyvää materiaalia. Muistatteko te pellavahousuaikoja? Sellaisia leveälahkeisia pellavahousuja oli kaapit täynnä. Valkoisia, beigejä ja sinisiä. Minnelie vuosien varrella hävinneet. Sitten aloin miettimään, että minkälaiset housut ovat kesähousuja. Joinain kesinä kuljettiin caprihousuissa. Niissä sellaisissa strechmateriaalia olevissa. Sellaisia kesähousuja en enää kaipaa.

Tuossa kuukausi takaperin ostin kuvissa vilahtelevat kesähousut. Ihanan pehmeää materiaalia. Joustovyötärö ja niin mahdottoman mukavat päällä. Tuollaisia jos löytäisi monissa eri väreissä, niin kesä olisi pelastettu. Tosin…perin mummun vanhan ompelukoneen ja eiväthän tuollaiset itse tehtynäkään vissiin vaikeammasta päästä olisi. Varsinkin kun jättäisi taskut pois 😀 Minä ja ompelukone ei kyllä oikein synkata keskenämme, joten ehkä kuitenkin halvemmalla pääsisi, kun kaupasta mieluisia housuja löytäisi.

Ja mitä tulee näihin unelmahousuihini niin olin pitkään sitä mieltä, että löysän alaosan kanssa olisi pakko olla tiukempi yläosa. Höpöhöpö, sanon minä. Hienosti tuollainen liehulaihupaitakin liehulaihulahkeiden kanssa menee. Ainakin kotosalla ja ainakin omasta mielestäni. Se on jännä juttu, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvostaa vaatteiden mukavuutta. Ei saisi yhtään kiristää tai puristaa. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tykkäsin pitää tyköistuvia vaatteita, on enää mustat strech-housut sellaiset piukat vaatekappaleet, jossa viihdyn.

Illemmalla esittelyssä sitten tämän kesän kaksi suosikkimekkoani, joten pysykäähän kuulolla! 🙂

PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. tuo ihana vaasi (puuta) ja kynttilä on muuten ostettu Jossulta MoodFactorysta; pakko vinkata vielä tähän väliin, että loppuunmyynnit jatkuvat vielä. Käykäähän moikkaamassa Jossua ♥


torstai 17. toukokuun 2018

Miks kaikki eroaa?

24

HEIPPA IHANAT!

Viime viikkoina lehdistä on saanut lukea vähän surullisiakin juttuja. Vaikka eivät ne meille ulkopuolisille edes kuuluisi. Keltaisella lukee ”yllätysero”. Sitä miettii joka ikinen kerta, että miksi asialla retostellaan. Toisaalta, jos on julkisuuden henkilö ja jakanut elämänsä julkisesti, niin toki ymmärrän että myös ero on osa sitä julkisuutta. Mutta yllätysero…tuskin mikään ero tulee yllätyksenä. Ainakaan eron osapuolille. Mistä päästään taas siihen, että jos ero on ns. yllätysero, niin onko julkisuuskuva ollut liian siloiteltu?

”Äiti, miks kaikki eroaa?” Itse olen viime aikoina miettinyt ihan samaa. Sanonut sen ääneen miehelle. Kuullut miehen sanovan sen minulle nukkumaan mennessämme ja sängyssä netistä uutisia selatessaan. Kuin yhteen ääneen hiljaisesti ollaan päätetty, että me ei tulla ikinä nostamaan tuota prosenttia tilastoissa. Prosenttia, joka on ollut hurjassa nousukiidossa viime aikoina. Puhuttu asia aikoinaan halki ja tehty selväksi, että tässä sitä ollaan ja taistellaan tarvittaessa vaikka läpi kivisten aikojen. Saatu molemmat malli vanhemmiltamme. Malli siitä, että kuinka ainoastaan rakkaudella on väliä. Sitä kun pitää kuin kukkaa kämmenellä, niin kaikesta selviää.

Ei se avio-onni aina autuasta ole ollut, sitä en väitä. On meillekin mahtunut koliikkihuuruisia öitä, väsyneitä päiviä, loppuun palamista, suuria menetyksiä, elämänmuutoksia ja vaikka sun mitä. Vaikka elämässä olisi ollut mitä karikoita, niin silti yksi asia on ollut selvä; koskaan ei ole kuitenkaan tarvinnut kyseenalaistaa sitä tahtoa. Sitä hetkeä, jossa molemmat vastattiin aikoinaan ”tahdon”. 

”Äiti, miks kaikki eroaa?” Miten selittää asia lapselle niin, että toinen asian ymmärtää. Että toinen tajuaa, että joskus se on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto. Miten selittää lapselle, että usein eron kautta lapsi saa elämäänsä myös uusia ihania ihmisiä? Miten selittää lapselle asia, että elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton. Joskus on tehtävä kipeitä, epäitsekkäitäkin ratkaisuja oman ja muiden onnellisuuden takia. Mutta miten kannustaa lasta myös sitten joskus hamassa tulevaisuudessa olemaan antamatta periksi. Miten toisaalta opettaa lapsi siihen, että jossain vaiheessa on kuitenkin osattava luovuttaa. Oman hyvinvoinnin vuoksi.

Hirmuisen ristiriitainen asia tämä eroasia. Toisaalta, kun katsoo lähipiiriä ja lasten luokkakavereita, niin on ihana nähdä, että erostakin selviää. Ja usein jopa alkushokin jälkeen vielä enemmän elämästä nauttien. Itseäni surettaa näissä erojutuissa aina vain se, että ihan varmasti johonkin, ellei kaikkiin, sattuu. Ihan varmasti ero jättää jäljen jonnekin syvälle. Itse olen ennen tätä unelma-avioliittoani eronnut kolmasti suhteista, joissa luulin olevani tositarkoituksella. Yhdestä pitkästä suhteesta ja kahdesta lyhyemmästä. Kaksi kertaa omasta aloitteestani. Olen ollut se ikävä kumppani, joka aikoinaan mietti parin vuoden ajan eroa. Uskaltamatta kuitenkaan ottaa askelta sen suuntaan. Tai uskaltamatta sanoa sitä ääneen. Jälkikäteen tajunnut, että ehkä siihen toiseen olisi sattunut vähemmän, jos olisin ollut asian suhteen rehellinen. Ja loppujen lopuksi ehkä satuttanut itseänikin sen takia hiukkasen vähemmän.

Tuo rakas mieheni, tytöt ja minä ollaan kokonaisuus. Perhe. Enkä suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan, että joku meistä lähtisi ja jättäisi tuon kokonaisuuden. Tehden siitä rikkinäisen. Lapset eivät ole syy pysyä yhdessä, sanotaan. Eivät olekaan. Mutta kyllä ne lapset ovat mun mielestä yksi hemmetin iso syy panostaa suhteeseen. Panostaa suhteeseen niin, että sitten kun ne lapset joskus lentävät pesästä, sukat pyörivät edelleen jaloissa.

Kunnes kuolema meidät erottaa. Toivottavasti ei vielä ainakaan seuraavaan 50 vuoteen  ♥ 

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 16. toukokuun 2018

Just chillin’ -Sillikset & arvonta

45

*yhteistyössä: Abba

HEIPPAHEI!

Kaunis lauantai-iltapäivä saaressa. Tuulenvirekään ei käy. Ihmiset hakeutuvat varjon alle. Ilmassa leijuu raukea toimettomuus. Olotila, johon itse usein kaipaan loppuviimein jotain toimintaa. Tiedättekin, että rentoudun tekemällä ja touhottamalla. Kuin varkain lähden käymään keittiössä ja saavun ulos tarjotin täynnä herkkuja. Eikä aikaakaan, kun tuon helteisen iltapäivän kunniaksi saaren täyttää puheensorina, iloiset ihmiset ja varsin tyytyväisen oloiset ilmeet. Just tätä hain takaa lähtiessäni käymään sinne keittöön. Tsillailua pikkuhiljaa iltaan kääntyvässä kesäisessä iltapäivässä sillisten merkeissä. Sillisten? Jep, Sillikset on termi sille tsillailu-hetkelle, josta arjen askareet on jätetty taka-alalle ja jossa sillit näyttelevät pääosaa. Hetkelle, jossa rentous ja hassuttelu kuuluvat asiaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Abban kanssa.

Itse rakastan sillejä yli kaiken. Tiesin, että vieraaksi saareen saamamme maailman parhain anoppi ei juurikaan silleistä välitä. Otin riskin ja samalla myös missionikseni saada anoppi edes maistamaan silliä. Miten tässä onnistuin, sen kerron myöhemmin postauksessa. Ensin haluan kertoa teille, kuinka sillirakkauteni nousi uusiin sfääreihin. Tähän asti olen rakastanut valkosipuli- ja sinappisillejä. Niitä perinteisiä, jotka maistuvat niin hyviltä varhaisperunoiden kanssa. Kesällä on ajanjakso, kun voisin elää pelkällä sillillä ja perunalla.

Sillisten myötä tajusin, että eihän ne sillit aina tarvitse kyytipojakseen perunaa. Kuulun siihen sakkiin, joka tykkää syödä ja napostella ruokaa suoraan purkista. Haarukalla tai lusikalla. Silliksillä en ihan niin tohtinut tehdä, mutta ihan varmasti kotona tulee tästä lähtien syötyä sillejä myös suoraan purkista. Ensimmäistä kertaa tajusin, että sillit ensinnäkin maistuvat hyville pelkältään ja toiseksi, että sillien suutuntuma on miellyttävä.

Mökki-Silliksillä maistelimme Abban kolmea eri sillimakua, jotka ainakin meille olivat ihan uusia tuttavuuksia Koska ne perinteiset valkosipuli- ja sinappisillit olivat vieneet mennessään, niin ei ollut aiemmin tullut mieleenkään kokeilla uusia makuja 🙂 Silliherkku Rapumarinoitu Silli, Inkivääri-Limesilli (kausimaku, saatavilla 31.8. asti) sekä uutuus Ginsilli (rajoitettu saatavuus, kausimaku, saatavilla 31.8. asti) maistuivat myös pelkältään, että ruisleivän päällä. Ruisleipä ei tarvinnut edes voita päälleen. Pelkkä silli riitti. Vaikkei sillisten tarkoitus ollutkaan arvostella tuotteita, niin silti muutamia lausahduksia jäi mieleen!

”Ihanan raikas ja tässä maistuu gini. Sopivassa suhteessa. Kesäinen ja hei olikos tätä lisää?” / Abba Ginsilli

”Oijoi, kun sulkee silmät niin voi kuvitella olevansa makumaailman puolesta Aasiassa. Erittäin raikas eikä yhtään keinotekoinen. Nami, tästä tuli mun suosikki!” / Abba Inkivääri-Limesilli

”Voi miten pehmeä maku ja hei onko nämä sillinpalat pienempiä kuin yleensä? Jos sillit maistuvat kaikki näin hyville, niin varmasti syön silliä jatkossakin.” / Abba Silliherkku Rapumarinoitu Silli

Yllä olevista kommenteista voinette päätellä, että niin vain saimme tuon anoppi armaan maistamaan silliä. Eikä vain kerran vaan monta kertaa! Tuo Silliherkku Rapumarinoitu Silli oli anopin suosikki ja se olikin ensimmäinen purkki, jonka pohja pilkotti. Sitten kun olimme syöneet sillit purkeista, käytimme loppukastikkeen ruisleipien dippinä. Itse tykästyin eniten tuohon Inkivääri-Limesilliin ja maistajaraadin miesväki oli sitä mieltä, että Ginsilli vei voiton. Hei, jokaiselle jotakin!

Ihana ja rento Sillishetki jätti hyvät muistot mökkikauden avajaisista. Mökkikauden avajaisten kunniaksi Silliksillä kippisteltiin kultaisella kuplivalla.

KULTAINEN KUPLIVA

loraus kultahippulikööriä
rutikuivaa kuohuviiniä
(huom! kuohuviinin tilalla voit käyttää myös tonic-vettä)

-annostele lasien pohjalle loraus kultahippulikööriä
-kaada päälle jääkylmää kuohuviiniä
-skoolaa ja kippistele, nauti kylmänä

*************************

Viettäisitkö sinä Silliksiä brunssin merkeissä, illanistujaisissa vai juhlistaisitko kenties ystävien kanssa kesää piknikillä? 

Kertomalla omat Sillisvinkkisi tämän postauksen kommenttiosissa olet mukana Abba Sillikset -tuotekassin sekä K-kaupan lahjakortin (20 euroa) arvonnassa mukana. Eli pääset järkkäämään ystävillesi tämän kesän hittijuhlat eli Sillikset! Arvonta-aikaa on viikko eli arvonta päättyy 23.5. klo 23.59. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Mä jotenkin hurahdin niin näihin Silliksiin, että pitäisköhän kesän tuparitkin järkätä Sillis-teemalla? Murtaa vähän niitä myyttejä, joita sillien ympärille on rakennettu. Sillithän on meinaan oikeasti helpoimpia ja rennoimpia ruokia mitä tiedän. Kansi auki ja nauttimaan. Seisova pöytä, johon sillien lisäksi salaatteja ja erilaisia leipiä. Kesäruokaa parhaimmillaan!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


tiistai 15. toukokuun 2018

Elämä on taitolaji?

4

MOIKKUMOI

ja aurinkoista tiistaita ihanaiset, nauravaiset! Tuli yksi päivä puheeksi kahvitunnilla taidot. Ne sellaiset taidot, jotka itse kukin kokee hyödylliseksi. Joita ilman ei tulisi toimeen. Itse koen, että on ainakin kolme taitoa, joita ilman en tulisi toimeen. Tai sanotaanko, että elämä olisi himpun verran hankalampaa, jos olisin vailla näitä taitoja:

IDAutolla ajotaito

Tämä taito on sellainen, jonka myöntämisestä tunnen pienen piston sydämessäni. Koska luonto & rakas maapallo. Edelleen haikeudella muistelen sitä sähköautoa, jota sain kuukauden päivät testata. Mutta rehellisesti voin sanoa, että en tulisi toimeen ilman autoa. Ilman, että osaisin itse ajaa. Se on osaltaan se riippumattomuus muista, joka saa tämän taidon nousemaan arvoon arvaamattomaan. Vapaus mennä ja tulla silloin kun haluaa. Vaikkemme nyt ihan perähikiällä asukaan ja busseja kulkee pari tunnissa, niin silti on menoja, joihin auto on välttämätön.

Koen myös, että autoilu säästää aikaa tässä hektisessä arjessa. Bussilla kulkiessani mulla tulisi töihin tunti. Kotiin toinen tunti. Autolla kulkiessa tuo työmatka tulee noin yhdeksään minuuttiin, ruuhkasta riippuen. Lisäksi ollaan niin kovia suhailemaan tyttöjen kanssa sinne tänne, että oltaisiin ilman autoa ja mun autolla ajotaitoa miehen työreissujen ajan ihan avuttomia.

Kielitaito

Tämä! Ehkä vielä tärkeämpi kuin tuo autolla ajotaito. Kiitollinen saan olla, että vanhemmat maksoivat aikonaan mun vaihtarivuoden. Tuon vuoden aikana opin englannin niin, että pärjään sillä. Opin rohkeutta avata suuni, vaikkei se kielioppi aina oikein menekään. Onnellinen olen myös niistä ranskan, ruotsin, saksan ja venäjän opinnoista englannin lisäksi, joiden avulla voin sanoa, että pärjään aika monessa maassa. Enkä tarkoita, että sujuvasti kaikkia opiskelemiani kieliä puhusin menemään, mutta ainakin luetun ymmärtäminen onnistuu jotenkuten 😉 Matkustamista rakastavalle aika hyödyllinen taito. Vaikka kyllä sitä ilman yhteistä kieltäkin toimeen tulee.

Ruoanlaittotaito

Joku voisi ajatella, että ei ole tärkeä taito hänelle, mutta mulle on tärkeä taito. Syöminen kun on yksi elämän isoista nautinnoista, niin onnellinen olen että olen opetellut (välillä kantapään kautta) laittamaan ruokaa. Tekemään erilaisia ruokia ja kokkailemaan joskus jopa sellaisia ruokia, jotka oikealla hetkellä oikean ihmisen niitä syödessä ovat olleet tie miehen sydämeen.

Suurimpana ja elämään eniten vaikuttavana taitona pidän kuitenkin sosiaalisia taitoja. Niihin onneksi panostetaan nykyään koulussakin. Se, että tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Osaa sopeutua ja vastaavasti osaa pitää myös omia puoliaan. On kohtelias ja ystävällinen. Kohtelee muita niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Taito iloita pienistä asioista on myös yksi niistä taidoista, jotka ovat itselleni avainasemassa. Kun elämä heittelee ja näyttää niitä nurjia puolia, niin silloin taito iloita pienistä, arkipäiväisistä jutuista korostuu ♥

Onko elämä taitolaji? Kyllä se mun mielestä näiden ja monien muiden taitojen puitteissa on 🙂 Elämänkoulu on suurin opettaja, pitää vain itse osata suodattaa, mitkä taidot niistä elämänkoulun opettamista taidoista on tärkeitä. Onko teillä taitoja, joita ilman ette tulisi toimeen tai joista haaveilette? Toivon, että tämän kesän jälkeen puutarhanhoito on sellainen taitolaji, jonka osaan. Lisäksi niistä elämän ihanista ”turhamaisista” taidoista haaveilen siitä, että osaisin kävellä oikein korkeilla korkokenkillä 😀 Ihminen on onneksi kehityskelpoinen olento, joten uskon, että tuskin mikään taito siitä oppimisesta jää kiinni. Lähinnä oppimisessa on kyse omasta sinnikkyydestä ja halusta.

TIISTAITERKUIN,


maanantai 14. toukokuun 2018

Kesän helpoin (ja kenties myös herkullisin) mansikkakakku

0

HEIPPATIRALLAA

ja hei, saako vielä kerran hehkuttaa näitä kesäisiä kelejä? 😀 Jotenkin sitä ajattelee, että eihän nämä voi jatkua pitkään. Varautuu sisimmissään taas niihin perisuomalaisiin kesäkeleihin. Niihin, joidenlaisia meillä on nyt viime kesinä ollut. Vaikka loppukesä sataisi kissoja taivaalta, niin musta kuulkaa jotenkin tuntuu, että ihan jo tämä tähän astikin nautittu aurinko/helletankkaus siinä tapauksessa riittäisi. Älkäähän käsittäkö väärin, kesän lapsena rakastan lämpöä ja aurinkoa. Mutta jotenkin sitä osaa vaan olla jo näistäkin saaduista kesäpäivistä niin kamalan kiitollinen.  Palataan vielä hetkeksi eiliseen äitienpäivään ja mökkitunnelmiin. Kyllähän sitä äitienpäivänä kesän ensimmäinen mansikkakakku pitää leipoa eikö? Mä teen täytekakun pohjan aina tuolla samalla ohjeella. Sillä samalla, jolla mun maailman parhain äiti aikoinaan kakun teki. Kolme ainesosaa pohjaan eikä mitään kikkailuja, kaikkia sama määrä. Eilen käytin mökillä sellaista kahvikuppia, johon meni viisi kananmunaa. Joskus jos olen tehnyt tämän isompaan vuokaan olen käyttänyt lasia, johon menee kahdeksan kananmunaa.

Yleensä kakkupohjien väliin laitan makeista mansikoista survottua mansikkasurvosta, banaania muussattuna sekä vähän kermavaahtoa. Tällä kertaa väliin pääsi kaupan mansikkahilloa ja vaniljarahkalla höystettyä kermavaahtoa. Päälle (varsin mauttomia) mansikoita sekä pensasmustikoita. Ei täytteet tällä kertaa huonoja olleet,  mutta ei ole banaanin ja makeiden mansikoiden yhdistelmän voittanutta 🙂

KESÄN HELPOIN MANSIKKAKAKKU

Pohja
1 kuppi munia
1 kuppi sokeria
1 kuppi vehnäjauhoja

-vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
-lisää nostellen vehnäjauho
-kaada voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä ja leikkaa pohja kolmeen osaan
-kostuta kerrokset sitruunamehu-vesi-sokeriseoksella ja lisää täyte

Täyte
mansikoita
1 banaani haarukalla muussattuna
2-3 dl kermaa vaahdotettuna ja ripauksella sokeria makeutettuna

ID

Kuplia, äitejä ja mansikkakakkua. Lämpöä, lasten kikatusta ja yksi hellettä varjon suojissa pitelevä koira. Eilen illalla, kun saari tyhjeni tuli tilaa omille ajatuksille. Päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, kuinka onnellinen olen. Vaikka elämä ei ole aina ollut helppoa, niin silti kaikki on niin kovin hyvin ♥

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »