sunnuntai 03. kesäkuun 2018

Luonnollisesti kaunis aikuinen nainen

*yhteistyössä: Life

HELLUREI IHANAT!

Lopetellaan suloinen viikonloppu hyvinvoinnin parissa. Sisäisen ja ulkoisen kauneuden jutuilla, joissa luonnollisemmat tuotteet näyttelevät pääosaa. Maaliskuussahan jo juttelimme luonnollisemmasta ihon hemmottelusta ulkoisesti, mutta tänään lähdetään katsomaan, miten itse hoidan kauneutta sisäisesti. Muutenkin kuin juomalla vettä ja ylläpitämällä terveellistä, monipuolista ruokavaliota. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa ja se on osa Lifen brändilähettiläänä olemisen ilosanomaa. Alkuun ajattelin kertoa teille tarinan siitä, mitä viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Ei vain sisäisesti, mutta myös ulkoisesti. Tarinan, joka olisi voinut loppua toisin. Mutta loppuikin oivallukseen, josta olen erittäin onnellinen.

Eräänä aamuna katsoin peiliin ja ajattelin itsekseni: ”Tätäkö ne tarkoitti, että täyttäessään 40 vuotta, naisen posket alkavat valumaan alaspäin? Miksei kukaan kertonut minulle että yhdessä yössä nuo huolirypyt silmien välissä syvenevät Norjan vuonojen kokoisiksi uriksi? Ja hei, mitkäs nuo kolme vaakatasoista uurretta otsassani ovat? Onko mun ylähuuli kavennut entisestään?” Näiden ajatusten kanssa hyppäsin lämpimään aamusuihkuun ja sieltä pois tullessani huomasin kylpyhuoneen valon armottomuuden. ”Mitä mun jaloille on tapahtunut? Niille, joista olen saanut olla aina niin ylpeä ja onnellinen. Verisuonet ovat ihan pinnassa ja mitä tuo muhkurainen iho reisien ulkopinnalla on. Sitä samaa näyttäisi olevan vatsan seudullakin.” Hiuksia peilin edessä harjatessani huomaan rypyt decolteellä ja hiusharjaa liikuttavan käden mukana tulee huomattua jotain ylimääräistä. Sellaista, jota en ole aiemmin itsessäni huomannut; iho käsivarren ojentajassa näyttää selvästi venyvän alaspäin. ”Onko nämä ne kuuluisat allit?” ajattelen.

Pukeudun kiireen vilkkaa ja aamupalapöydässä kirjoitan nettiin hakusanaksi ”helposti eroon rypyistä”. Hakutuloksia tulee paljon, niin paljon että en ehdi niitä kaikkia edes lukemaankaan. Jätän asian sikseen ja töissä ruokiksella törmään aiheeseen seuraavan kerran. Huomaan, että yhtäkkiä sosiaalisessa mediassa ystävien kuulumisten uutisvirtaan tulee mainoksia. ”Helposti eroon sibelius-rypyistä” ”Haluatko näyttää 10 vuotta nuoremmalta? Klikkaa tätä!” Jotenkin minut valtaa tietynlainen paniikki. Ei, ei tämä ollut sitä mitä halusin. Ajatuskin siitä, että se Maria, jollaiseksi luonto minut loi, ei enää kelpaakaan minulle itselleni, tuntuu erittäin ikävältä. Koska tiedän, että itse olen ollut vastuussa itsestäni. Kukaan muu kuin minä itse ei ole laiminlyönyt ihoni rasvausta kaikkien näiden vuosien aikana. Herkutellut sokerilla ylenpalttisesti tai ajatellut, että sohvalla makoilu saa lihakset rentoutumaan mukavammin kuin liikunta.

Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, mutta tuossa hetkessä tajusin, että vain minä itse pystyn kääntämään ajatuksen kulkuani.  Vain minä itse pystyn ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani. Päätin tehdä kaikkeni, että tuo juuri neljäkymmentä vuotta täyttänyt ihoni voisi hyvin. Että voisin hyvin sekä sisäisesti että ulkoisesti. Myös ajatuksen tasolla. Päätin alkaa rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Oivalsin, että haluan olla luonnollisesti kaunis aikuinen nainen.

Näin liki kolme vuotta myöhemmin peilistä katsoo Maria, joka ajattelee että olipas mulla ihana iho silloin kolme vuotta takaperin. Niin sileä ja rypytön. Mutta toisaalta tuo pian 43 vuotta täyttävä Maria ajattelee asian niin, että kolmessa vuodessa ihossa olisi voinut tapahtua merkittäviäkin muutoksia huonompaan, ellei olisi alkanut kiinnittämään ulkoiseen ja sisäiseen kauneuteensa huomiota.

Kuten kerroin taannoin, niin kukaan meistä ei voi yhtäkkiä purkista napsia kauneutta. Mikään pilleri ei yksistään riitä tuomaan sitä hehkua sisältäpäin. Sisäinen ja ulkoinen kauneus on kokonaisuus, johon vaikuttaa monta eri tekijää. Ehkä kaikista eniten se ajatusmalli, miten itsensä näkee. Miten itseään kohtelee ja sen ymmärtäminen, että väistämättä iän karttuessa ulkonäössä tapahtuu muutoksia. Se, miten niihin suhtautuu on kaiken a ja o. Tapellako muutoksia vastaan vai lempeästi luonnonmukaisin keinoin auttaa kroppaansa sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Musta tuntuu, että tuolloin liki kolme vuotta sitten eräänä kauniina elokuun aamuna kokemani herätys ikääntymisen tuomiin muutoksiin oli varsin käänteentekevä. Sillä siitä eteenpäin olen ollut sinut itseni kanssa. Rakastanut ja hemmotellut itseäni. Yrittänyt olla lempeä, mutta myös tietyissä tilanteissa antanut itselleni haasteita.

Teille, jotka hyppäsitte luonnonmukaisen kauneuden juttujeni pariin vasta tämän postauksen myötä, voisin kehoittaa käydä lukemassa mitkä olivat hyvinvoinnin tavoitteeni tälle vuodelle ja miten hemmottelen ihoani luonnollisemmin. Yksi tämän vuoden hyvinvoinnin tavoitteistani oli siirtyä kokonaan luonnonkosmetiikkaan vuoden 2018 aikana. Tällä hetkellä käytössäni on yksi synteettinen meikkivoide ja ripsiväri. Muuten likipitäen koko repertuaari kuuluu luonnonkosmetiikan piiriin. Kynsilakka oli sellainen asia, jota en edes tiennyt olevan luonnonkosmetiikkatuotteissa. Onneksi tässäkin asiassa tulin viisaammaksi Lielahden Lifen Maaritin juttusilla käydessäni. Maaritin kuten kaikkien Life-myymälöiden henkilökunnan ammattitaito on niin huikeaa ja energia niin tarttuvaa, että mikäli teillä on mitään kysyttävää ja ajatuksia, joita haluaisitte jakaa luonnollisemman hyvinvoinnin suhteen, niin suosittelen käymään paikan päällä lähimmässä Life -myymälässä.

TUOTEVINKKEJÄ SISÄISEEN KAUNEUTEEN

Ennen kuin annan lisätuotevinkkejä ulkoiseen kauneuteen (tuolla Miten hemmottelen ihoani luonnollisemmin -postauksessa niitä jo aika kattavasti käsittelimmekin) niin katsotaan niitä tuotteita, joiden avulla saan sen sisäisen hehkun. Joiden ansiosta iho on kimmoisampi, reidet ja vatsa vähemmän muhkuraiset ja hiukset paremmassa kunnossa.

Kimmoisan ihon salaisuusAloitetaan tästä, sillä iho on suurin elimemme ja sen myötä iän tuomat vaikutukset näkyvät eniten ihossa. Ainakin omalla kohdallani. Tuolloin liki kolme vuotta sitten otin rutiineihin ihon säännöllisen kuorinnan ja rasvauksen. Siis myös vartalon ihon. Mutta Lifen yhteistyön myötä sain tietoa ja tuotteet, joiden avulla ihostani on tullut kimmoisampi ja kosteutetumpi. Ei vain ulkoa, mutta myös sisältäpäin. Tiedän, että te ette halua kenties enää kuulla tätä tosiasiaa, mutta se kollageenin, tuon ihoa nuorentavan proteiinin, tuotanto loppuu kokonaan 40-vuotiaana. Se vähenee jo merkittävästi, kun täyttää 25 vuotta. Koska oma kollageenitehtaani laittoi kolme vuotta sitten lapun luukulle, on mun tukeuduttava ulkopuoliseen kollageenivalmisteeseen.

Kollageenivalmisteesta on tullut henkireikäni. Nyt olen jo vuoden verran ottanut säännöllisesti joka aamu veteen sekoitettuna Skingain Beauty booster -kollageenijauhetta yhden annospussillisen. Tai vaihtoehtoisesti olen ottanut Puhdas + -kollageenijauhetta yhden ruokalusikallisen. Joinain aamuina, jos pyöräytän smoothien, sekoitan kollageenijauheen sinne. ”Kollageenin puute näkyy ihossa sen ohenemisena ja veltostumisena, ryppyinä ja juonteina, couperosana sekä pigmenttiläiskinä. Iän karttuessa myös hiukset ohenevat ja harventuvat sekä kynnet hapertuvat. Siksi on tärkeää luoda kollageenia luonnollisella tavalla kehon käyttöön.” / Life

IHOA HELLIVÄ AAMUSMOOTHIE

1 pss Skingain Beauty Booster -jauhetta
2 dl kookosvettä
kourallinen jäisiä mustikoita
puolikas banaani
vihreä omena

-kuori banaani ja omena
-surauta smoothien ainekset sekaisin tehosekoittimessa
-istu, sulje silmäsi, hengitä muutaman kerran syvään ja nauti smoothie osana kiiretöntä aamua

Vaikka tuo käyttämäni kollageenijauhe sisältää jo itsessään kollageenin muodostumiselle elintärkeän C-vitamiinin, niin silti otan myös ylimääräistä C-vitamiinia tabletin muodossa. Life Vitamin C + Berries  sisältää runsaasti C-vitamiinia (1000 mg/tabletti). Se on happoneutraloitu ja siten täysin vatsaystävällinen, minkä lisäksi siihen on lisätty uutteita neljästä superhedelmästä – näiden flavonoidit edistävät osaltaan C-vitamiinin imeytymistä.

Kimmoisan ihon salaisuus on myös kosteutus sisältäpäin. Käytän päivittäin Omega 3 -valmistetta, mutta nyt sain Maaritilta kokeiluun myös Iho Omega -tabletteja. Omega 3:sen lisäksi ne sisältävät mustaherukan siemenistä ja hedelmälihasta puristettuja Omega 6 -rasvahappoja. Iho Omega -mustaherukansiemenöljykapseli sisältää täten luonnostaan runsaasti kaikkia ihon tarvitsemia rakennusaineita. Se hoitaa, ravitsee ja uudistaa ihoa. Mielenkiinnolla odotan näiden kapselien vaikutusta. 

Stressaantuneelle mielelle ja iholle. Sain alkuvuodesta testattavakseni Bioteekin Super Alfalipoiini -valmisteen, josta on hyvä vinkata tässä kohtaa. Nimittäin se on todellinen ruuhkavuosien keskellä luovivan ravinnelisävalmiste. Itse ainakin huomaan ihoni ja ulkoisen olemukseni kärsivän stressistä. Tässäkin kohtaa se ulkoinen kauneus lähtee sisältäpäin. Alfalipoiinihappo on hyvin monipuolinen, eräänlainen vitamiinin ja rasvahapon välimuoto. Se on yhtä aikaa rasva- ja vesiliukoinen ja kulkeutuu tehokkaasti sekä solujen sisä- että ulkopuolelle, jopa aivoihin. Elimistö muodostaa itse alfalipoiinihappoa, mutta vain välttämättömimpiin solutoimintoihin. Ravinnosta sitä saa häviävän vähän. Lisäksi sen muodostuminen alkaa vähetä suhteellisen varhain aikuisiässä. Ja näin 40 vuoden rajapyykin ylittäneellä sitä ei juurikaan muodostu. Sen takia alfaliponiinihappo sopii erityisesti ikääntyville ja oikeastaan kaikille nykyajan hektisen elämänrytmin rasittamille.

Maksaläiskien ja pigmenttimuutosten ennaltaehkäisyyn. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna olen havahtunut siihen, että minun kasvojani eivät korista vain pisamat vaan lähinnä maksaläiskät. Aloin syömään Pycnogenol Strong rannikkomännyn kuoriuute kasviantioksidanttitabletteja siitepölyallergiaan tuossa kuukausi takaperin ja huomasin parin viikon jälkeen myös ihon värin parantuneen. Ihan kuin pigmenttimuutosten ilmeneminen olisi vähentynyt. Maaritin luona Lifessä vieraillessani sain kuulla, että tämä monipuolinenen kasviantioksidantti auttaa niin allergioihin kuin pigmenttimuutoksiinkin. Kaiken lisäksi se vahvistaa ihon ja verisuonten seinämien kollageenia ja näin auttaa esimerkiksi jalkojen turvotukseen.

Hiusten, kynsien ja ihon hyvinvointiin. Tuo kollageenijauhe vaikuttaa myös toki niveliin, kynsiin ja hiuksiin ihon lisäksi, mutta kollageenijauheen rinnalle sain testattavaksi Great Earth Beautiful Hair -ravintolisän. Se sisältää monia vitamiineja, ravintoaineita ja rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä hiusten hyvinvoinnille. Se vahvistaa hiusten keratiinia, mikä taas puolestaan auttaa hiuksia kasvamaan kiiltävinä ja tasaisina. Itse olin jo ajatuksen tasolla päättänyt luopua hiusten vaalentamisesta ja sopinut kampaajani kanssa, että seuraavan kerran aletaan tummentamaan. Mutta taidan ensin antaa vielä tälle ravintolisälle mahdollisuuden, josko vaalentamisista nokkiinsa ottaneet hiukseni tuosta tokenisivat 🙂

Sinkkihän on tunnetusti se, joka hellii ihoa, kynsiä ja hiuksia. Great Earth Super Sinkki 25 mg on varsin monipuolinen tuote; ihon ja hiusten hyvinvoinnin lisäksi se vaikuttaa normaaliin happo-emästasapainoon, DNA-synteesiin, proteiinisynteesiin ja rasva-aineenvaihduntaan. 

Muhkuraiseen ihoon reisissä ja vatsassa. No liikunta, terveellinen ruokavalio ja vedenjuominen auttaa tottakai, mutta myös sisäisesti voi kuonakertymiä sulatella pitämällä huolta happo-emästasapainosta. Kun kropan emäs-happotasapaino reistailee ja jos varsinkin elimistö on liian hapan, on sillä taipumusta selluliittiin eli juuri niihin kuonakertymiin. Aika monet nykyaikana kärsivät liian happamasta kehosta. Osaltaan kiitos pikaruoalle ja ruokailutottumusten huonontumiselle, mutta myös ulkoisille tekijöille kuten saasteille.

Vuosi takaperin sain Maaritilta valmisteen, joka on oikeastaan unohtunut kaiken kiireen keskellä tuonne kaapin perukoille. Nimittäin pH-balance PASCOE® -jauheen, joka sisältää emäksisiä kivennäisaineita, joiden happamuuden neutralointikyky on markkinoiden parhaita, sekä happo-emäsaineenvaihduntaa tukevaa sinkkiä. pH-balance PASCOE® auttaa tehokkaasti vähentämään kehon happotaakkaa ja pakkauksen mukana tulee 21 pH-testiliuskaa, jolla voi helposti testata oman kehonsa happamuuden. 

Yllä mainittujen tuotteiden avulla itse ajattelin pärjätä iän tuomien muutosten kanssa. Ja aika hyvin ja arvokkaasti sitä on tullut otettua keski-ikä vastaan. Ne iän tuomat muutokset ulkonäössä, varsinkin ihossa. Ne, joita joskus pelkäsin ja joita joskus muinoin ajatellessani hieman ahdisti. Parikymppisenä sitä piti nelikymppisiä ryppyisinä ikäloppuina. Näin 42 -vuotiaana ehkä vähän tirskahtelenkin tälle ajatukselle. Sillä elän elämäni parasta aikaa ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Sehän se oikeastaan koko hyvinvoinnin perimmäinen ajatus onkin.

Lupailin teille tuossa aiemmin vielä lisää vinkkejä luonnolliseen kauneuteen ulkoisesti käytettynä. Joten katsotaan postauksen loppuun vielä muutama tärppituote.

TUOTEVINKKEJÄ ULKOISEEN KAUNEUTEEN

Valkoisemmat hampaat. Pikimusta hammastahna, joka valkaisee…voiko tämä pitää paikkansa? Kyllä voi, nimittäin Ecodentan luonnollisesti valkaiseva hammastahna sisältää mustaa hiiltä, joka tunnetusti hoitaa ja valkaisee hampaita. Hiilen lisäksi hammastahna sisältää Teavigo -ainesosaa, joka huolehtii perusteellisesti suun hyvinvoinnista suojaten hampaita hammaskiveltä ja bakteereilta. Tätä voi siis käyttää ihan päivittäin, mikäli haluaa. Pari kertaa olen itse ehtinyt käyttämään ja voi olla, että ne tummentumat ovat jo pikkuisen sulaneet pois.

Kauniit ja pehmeät kesäjalat. Käsi ylös, kuinka moni yllättyi sandaalikelien edessä siitä, kuinka ilkeältä kuivat kantapäät näyttävät kauniissa kengissä! Jep, täällä on molemmat kädet ylhäällä. Sitten yhtenä iltana päätin, että nyt pidän hemmotteluillan ja tein jalkahoidon. Kick Up Your Heels -jalkakylpyainetta kun lorauttaa lämpimään veteen, sujauttaa sinne jalkansa kymmeneksi minuutiksi ja taputtelee ne kuiviksi, on jalat jo huomattavasti sandaalikelpoisemmat kuin ennen jalkakylpyä. Sen jälkeen rasvaus Land on Your Feet -jalkavoiteella ja kuiville kantapäille lisäksi kerros Walk on Air -jalkasalvaa. Puuvillasukat jalkaan ja kauneusunet päälle. Tervetuloa kesäiset kadut ja sandaalikelit!

Hehkua kasvoille entsyymikuorinnalla. Sain Maaritilta mukaani Flow Cosmeticsin puolukka- entsyymikuorintanaamion. Se on jauhetta, jota sekoitetaan veteen 1-2 tl. Levitetään kasvoille ja annetaan vaikuttaa noin vartti. Ensimmäisellä käyttökerralla ihoni hieman pisteli kymmenen minuutin kohdalla, joten pesin naamion pois. Tuntuu olevan erittäin hyvä ja tehokas naamio, johon täytyy iho totuttaa pikkuhiljaa. Mutta jo tuon kymmenen minuutin jälkeen ihoni tuntui ihanan kuulaalle ja pehmeälle!

Luonnollisempi kynsilakka. En tiennyt tai en ollut ottanut ehkä selvää, mutta myös kynsilakkoja saa nykyään luonnollisemmassa koostumuksessa. Lielahden Life -liikkeen hyllyssä silmäni osui aivan ihanan väriseen kynsilakkaputeliin Boho Green Cosmeticsin kynsilakka on ekologinen ja vegaaninen. Tätä kun sivelee hyvin hoidettujen kesäjalkojen kynsiin, niin on todellakin valmis sujauttamaan ne sinne kesäsandaaleihin ja tallailemaan pitkin kesäisiä katuja.

Apua ihottumaan ja hyttysenpistojen kutinaan. Itse en ole vielä törmännyt niihin iniseviin pikkuisiin otuksiin, jotka jättävät jälkeensä kutisevan ihoreaktion. Nimittäin hyttysiin. Mutta miehellä jalat näyttää siltä, että koko hyttysarmeija on hyökännyt. Golfkentät saattavat olla tämän suhteen vaarallisia paikkoja 😉 Mutta onneksi meillä löytyi kaapista esikoisen taiveihottumaan käyttämäämme Dr. Hauschka Med Potentilla Akuuttivoidetta, joka rauhoittaa hyttysenpiston kutinaa ja punoitustakin  samantien. HUOM! Lifellä on meneillään huikea tarjouskampanja niin liikkeissä kuin verkossa aina 17.6. asti! Tarjouskampanjan aikana myös tämä Dr. Hausckan Med Potentilla -akuuttivoide on tarjouksessa. Kannattaa käydä lähimmässä myymälässä tai verkossa katsomassa huikeat tarjoukset.

Haluaisin vielä tähän postauksen loppuun muistuttaa teitä blogini lukijat alennuskoodista:

 ♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista

Kiitos, jos jaksoitte lukea tänne asti. Tämä asia on niin lähellä sydäntäni, että en voinut sitä tiivistää lyhyempään muotoon. Muistakaa juoda paljon vettä, syödä kaikkia ihania värikkäitä vihanneksia ja marjoja, työstää ajatuksen virtaa kohti positiivisuutta, näyttää lenkkitossulle lenkkipolkua, tuoksutella Suomen kesää, uida, saunoa ja iloita niistä läheisistä. Hyväksyä itsenne sellaisena kuin olette, luonnollisen kauniina naisena 

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. Instagramin puolella (atmarias) kannattaa olla hereillä tasan viikon päästä, nimittäin siellä tulee ihana arvonta liittyen Lifeen ja luonnollisempaan hyvinvointiin!


lauantai 02. kesäkuun 2018

Tunteiden vuoristoradassa ilman päätepysäkkiä

ILTAA IHANAT!

Ja ihanaa kesälomaa teille, ketkä kesälomalaitumille tänään kirmasitte. Vaikka itselläni kesäloma ei siinnä vielä näköpiirissä, nautin silti siitä, että nuo raskaan työn raatajat, pienet koululaiset pääsivät vihdoin lomille. On ollut kuitenkin aika pitkä lukuvuosi. Paljon ollaan tehty töitä koulun eteen porukalla, mutta hurjan määrän ovat myös tytöt itse tehneet huippuhyvien arvosanojensa eteen. Olemme kyllä kertoneet, että rakastamme, vaikkei koulumenestystä tulisikaan. Meidän silmissä omat on aina omia. Silti mukava yllätys oli, että tuo alakoulun päättävä esikoinen sai stipendin koulumenestyksestään. Sellaisella keskiarvolla, joita ei meidän vanhempien todistuksissa koskaan nähty.

Aamulla kokoonnuimme tuon vanhan puukoulun pihapiiriin viettämään kevätjuhlaa. En muista toista kevät- tai joulujuhlaa, että olisin ollut niin herkillä. Nieleskelyä, niiskuttelua ja vuotavia silmäkulmia. Lopulta annoin kyynelten virrata poskille, sillä eihän siinä ole mitään hävettävää. Ehkä se oli tuo alakoulun päättävän lapsen  vanhemman rooli, kauniit puheet, ekaluokkalaisten lähtölaulu kutosille ja Suvivirsi, mitkä herkistivät. Kun stipendien saajien nimet luettiin, niin padot aukesivat. Tuntuu, että koko elämäni olen matkannut tunteiden vuoristoradassa. Ollut herkillä milloin mistäkin, mutta tuossa hetkessä mietin että kuinka ihanaa on liikuttua ilosta.

Toisaalta myös haikeudesta. Se kun oli meidän äiskä, kenelle kuuluu iso kiitos siitä, että opetti tytöt siihen, että läksyt tehdään aina ekana koulusta tullessa. Niinä ekoina kouluvuosina lapset eivät tarvinneet iltapäiväkerhoja, vaan heidän iltapäiväkerhonsa oli mummula. Kuten omassa lapsuudessani, niin myös tuolloin lapset istuivat keittiön pöydän äärellä niin kauan, että läksyt oli tehty. Ja tarkastettu. Kuulusteltu viimeisen päälle mummun toimesta. Omassa lapsuudessani meillä oli äidin äiti se, kuka patisti tekemään ne läksyt. Sama kaava siis toistui meidän lasten kohdalla. Vaikken sitä omassa lapsuudessani osannut arvostaa, niin näin jälkikäteen se on yksi parhaimmista opeista, jonka olen elämän varrelle saanut. Se, että jotkut, välillä ikävämmätkin, asiat kuuluu hoitaa pois alta ennen hauskanpitoa.

Tunteiden vuoristorataa, sitä tämä herkän ihmisen elämä tuntuu olevan. Mutta tiedättekö, en laita sitä lainkaan pahakseni. Välillä on ihan hyvä vähän itkeskellä, nieleskellä suolaisia kyyneleitä ja olla räkä poskella. Sitten taas tulee se hetki, kun tulee kikatettua pissat housussa ja jälleen pyyhittyä niitä kyyneleitä poskilta. Elämä on tunteiden vuoristorataa, mutta ei siinä suhteessa, että toivoisi vuoristoradan kyydin loppuvan. Tätä haluaa lisää. Kutkuttavaa tunnetta vatsanpohjassa, niitä ala- ja ylämäkiä, korkkiruuveja ja jopa niitä kovin puhdistavia kyyneliä 

LAUANTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 01. kesäkuun 2018

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät…

HELLOU IHANAT!

Olette kauniita ja sisältä kultaa ♥ Vaikken teitä suurinta osaa ole ikinä tavannutkaan. Mutta tähän astisen elämän aikana sitä on tullut tehtyä aika iso poikkileikkaus ihmisistä ja olen tullut siihen tulokseen, että pohjimmiltaan meillä kaikilla on sydän kultaa.  Sen takia tunnen niin suurta ahdistusta, kun kuulen jonkun haukkuvan toista rumaksi tai haukkuvan itseään rumaksi. Jos vedettäisiin mutkat suoriksi, niin se on aivan sama, miltä sä näytät. Koska sun sydän on ihan varmasti kultaa ja se on kauneinta, mitä voi olla. Maailma on voinut kovettaa siihen kuoren, mutta se, mikä siellä kuoren alla on…se on sitä parhainta sinua. 

Vaikka lause ”silmät ovat sielun peili” on jo kovin kokenut inflaatiota, niin se on yksi lempparisanonnoistani. Olen kohdannut katseita, joihin upota. Olen kohdannut katseita, jotka viivähtävät vain hetken ja sitten poistuvat kiireen vilkkaa vältellen katsettani. Olen kohdannut katseita, joihin on pakko vastata hymyllä. Katseita, joissa näkyy nähty maailma ja eletty elämä. Mutta myös katseita, joissa näkyy epätoivo ja pelko. Rakastan katsoa ihmisiä silmiin. Silmät kertovat niin paljon. On uhmakkaita katseita, jotka viestittävät, että peräänny. On katseita, joista näkee suoraan siihen kuoreen, joka sydämen päälle on rakennettu. Niitä katseita, jotka eivät heijasta sitä kantajansa sisintä. Silloin aina ajattelen, että voi kunpa voisin auttaa. Jos olisi edes yksi lause, jonka sanoa, jotta tuo kuori sulaisi…

Siitä lähtien, kun opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, olen ottanut tavaksi nähdä ihmisistä ensimmäisenä silmät. Myös itsestäni. Peilistä katsoessani sitä voisi helposti kiinnittää katseensa johonkin muuhun kuin silmiin. Sitä voisi taivastella omaa kuvaa katsoessaan iän tuomia muutoksia. Sitä voisi näissäkin valokuvissa keskittyä käsivarsiin, jotka eivät ole enää timmeimmästä päästä. Vasemman käden arpeen kyynärtaipeessa. Yhdeksän tikin jättämään muistoon. Mutta sen sijaan näitä kuvia katsellessani hain kuvista oman katseeni.

Katseesta huokui onni ja levollisuus. Se tunne, kun vihdosta viimein oli saanut nukuttua sen verran, että silmäpussitkin olivat sulaneet. Katseesta huokui rakkaus. Suuren suuri rakkaus kameraa pitelevää pikkuista kohtaan. Häntä jonka vuoro oli tulla kameran eteen seuraavaksi. Katseesta huokui myös tietyllä tavalla se itsevarmuus. Iän tuoma varmuus siitä, että riitän just tällaisena. Riitän itselleni ja sen myötä riitän ihan varmasti muillekin.

Meillä eletään niitä hetkiä elämässä, kun pienten nuorten naistenalkujen minäkuvaa rakennetaan. Kun kroppa muuttuu sellaisella tahdilla, että tunnepuoli ei oikein pysy perässä. Eletään niitä hetkiä elämässä, kun tämä kunniatehtävä nimeltä äitiys heittää eteen haasteita. Miten luoda pienille, mutta silti jo niin isoille, niin rautainen itsetunto, että hekin uskoisivat siihen, että se on sisin joka merkitsee eniten. Vaikka muu maailma sanoisi mitä. Miten luoda pienille isoille tytöilleni minäkuva, joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

Tie itseni hyväksymiseen tällaisena kuin olen ei ole ollut helppo. Siihen on kuulunut paljon painon kanssa jojoilua alle parikymppisenä, jopa tulella leikkimistä asian suhteen. Monia surkutteluja siitä, että miksei mulla ole vahvempia hiuksia, kuulaampaa ihoa ja miksi olin liki ainoa luokassamme, joka joutui pitämään silmälaseja ja hammasrautoja. Kaikki se itsevarmuuden puute johtui ulkoisista tekijöistä. Mutta ei sitä silloin nuorempana ajatellut, että ne asiat ovat vain sivuseikka. Koska itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on itselläni yksi elämän kantavista voimista, niin palaan asiaan vielä tarkemmin sunnuntai-iltana. Joten pysykäähän kuulolla!

Hei, ihanaa koulujen lopettajaisviikonloppua ♥ Ja tsemppiä juhlavalmisteluihin teille, keillä sellaiset ovat viikonloppuna edessä. Mä lähden nyt kotitoimistopäivän kunniaksi tanssimaan ulos muutaman askeleen sadetanssia; tummat pilvet nimittäin lupaisivat vähän kosteutta maahan, joka jo halkeilee…

KIVAA KESÄKUUN EKAA TOIVOTELLEN,

PS. tuo kuvissa näkyvä valkoinen mekko…tiedättekö, tämä menee siihen samaan sarjaan, että kyllä ihmisillä on kultainen sydän. Reilu viikko takaperin ennen ystävien häitä sain sulhasen äidiltä messengeriin viestin; ”Mulla olisi sulle aivan sun näköinen mekko, huolisitko? 


torstai 31. toukokuun 2018

Mullantuoksuisen äidin ajatuksia puutarhanhoidosta ja elämästä

*yhteistyössä: Albali

TORSTAI-ILTAA IHANAT!

Olen viime aikoina kertonut teille kaipuustani puutarhaan. Siitä, kuinka malttamattomana odotan, että tuo piharemonttimme olisi vihdosta viimein valmis. Terassi, kiveys ja nurmikko. Valmis ja tyhjä kanvas, jolle alkaa suunnittelemaan juuri sitä omannäköistämme pihaa istutuksineen. Hahmotelmat istutusalueista ovat päässäni. Näen jo vehreän lopputuloksen mielessäni. En vain puutarhaa kukkivien kukkien muodossa, vaan sen syvemmän symbolisen merkityksen, jota puutarha itselleni edustaa. Kaupallisen yhteistyön myötä Albalin kanssa, pääsin jakamaan teille ajatuksiani siitä, miten puutarha toimii terapeuttinani ja toisaalta jakamaan myös niitä vinkkejä, joita ajattelin itse tuoreena puutarhurina pihallamme toteuttaa.

”Flowers are the music of the ground. From earth’s lips spoken without the sound.”
Edwin Curran

Edellisessä kodissamme meillä oli kaunis takapiha. Takapiha, jossa keväisin istutin ruukkuihin kesäkukkia, ostin amppelikukkia ja jossa vietimme elämäntäyteisiä päiviä auringossa ja pitkään istuttuja iltoja auringon laskettua. Pihallamme kasvoi yksi omenapuu, josta ammensimme syksyisin satoa, muutama marjapensas sekä mummulan pihasta tuodut raparperit. Raparperit, jotka sitkeästi puskivat ylös maasta ilman minkäänlaista hoitoa. Vuosi vuodelta huomasin kuitenkin kaipaavani enemmän. Kaipasin puutarhaa, josta ammentaa kukkivia maljakkoon keväästä syksyyn. Kaipasin multaa, johon upottaa sormeni. Pieniä taimia, joiden kasvua ja elämää tukea. Kaipasin nähdä kätteni työn tuloksen. Eniten kaipasin vahvistusta siitä, että elämä jatkuu. Vaikka läheisistä rakkaista elämä oli hiipunut, kaipasin edes pientä merkkiä, näköhavaintoa siitä, että luonnon omat ovat niin sitkeitä ja niin monimuotoisia, että se elämä jatkuu. Tavalla tai toisella.

”The glory of gardening: hands in the dirt, head in the sun, heart with nature. To nurture a garden is to feed not just the body, but the soul.”
Alfred Austin

Nyt olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on iso piha. Mahdollisuuksia vaikka mihin. Vanha puutalo vaatii mielestäni arvoisensa puutarhan. Eräänä kauniina toukokuun iltana kävin kuokan kanssa tuolla tällä hetkellä varsin karulla takapihallamme toteamassa, että se elämä jatkuu. Iskän aikoinaan Irgutskista tuomat valkosipulit pukkasivat kivikovan, vettä vailla olevan saven läpi pinnalle. Levittäen ihanaa tuoksua. Tuoksua, joka tuo muistoja niiltä ajoilta, kun tämä piha oli vehreä. Täynnä elämää. Tuolloin tuumin itsekseni, että ”let it grow”. Hymähdin, otin kuokalla osan valkosipuleista ylös ja laitoin koriin. Lisäsin mukaan myös korianteria, salaattia ja herneenversoa. Kylmän ja huurteisen valkoviinipullon sekä kameran. Kimpsujen ja kampsujen kanssa pyrähdin kivenheiton päähän veljen perheen kauniiseen puutarhaan. Vanha talo ja kaunis vanha puutarha. Mistä paremmasta paikasta sitä voisin ammentaa tietoa ja inspiraatiota tulevaan puutarhaharrastukseeni.

”Everything that slows us down and forces patience, everything that sets us back into the slow circles of nature, is a help. Gardening is an instrument of grace.”
May Sarton

Ehkä oli korkea aika myös sille, että osa lapsuudenkotimme muistoista saisi jatkumoa myös veljen perheen puutarhan istutuslaatikossa. Tuoksujen ja makujen myötä. Siinä veljen vaimon kanssa lempeässä kesäillassa multaan sormemme upottaessamme mietin, että tämä on terapiaa parhaimillaan. Siinä missä aiemmin käsien upottaminen taikinaan on toiminut terapiana, olen oppinut nauttimaan myös pehmeän mullan kosketuksesta. Pullantuoksuisesta äidistä on pikkuhiljaa tulossa mullantuoksuinen äiti. Parhaimmillaan puutarhan hoito rentouttaa, lievittää stressiä ja tuottaa mielihyvää. Kun kylvää, kuokkii, kitkee ja kaivaa, näkee kättensä työn tuloksen. Siinä samalla maata kuopsuttaessaan huomaa yhtäkkiä rentoutuvansa. Uskoisin että tuolla varsin terapeuttisella puuhalla on myös itsetuntoa ja itseluottamusta kohentava vaikutus. Hei, mä pystyin tähän! Sen näkeminen, miten pienestä siemenestä kasvaa upea ja uljas kasvi on yksi osoitus luonnon ihmeestä. Nämä ovat niitä asioita, joiden äärellä pieni ihminen ei voi muuta kuin ihastella. Voi vain todeta, että wow. Ymmärtämättä kuitenkaan pohjimmiltaan, mistä se pieni siemen ammensi kaiken sen voiman ja tahdon kasvaa isoksi.

”If you have a garden and a library, you have everything you need. ”
Cicero

Ihmisten lempeästä kosketuksesta ja hellästä hoidosta kenties. Tai siitä sisäisestä voimasta, joka siemenessä piilee. Yhtäkaikki, olen sitä mieltä, että välillä nämä luonnon omat ihmeet ovat sellaisia, joista meidän ihmistenkin tulisi ottaa oppia. Tiedostaa se, että niin kuin noilla pienillä siemenillä, niin myös meillä on sisällämme se voima ja tahto. Saadaksemme niistä hyödyn irti myös me tarvitsemme hellää hoivaa ja huolenpitoa. Rakkautta. Aivan kuten luonnon omat tuolla puutarhassakin. Aivan kuten nekin, niin myös me olemme yksilöitä. Ei ole olemassa kahta samanlaista. Osa meistä on sitkeämpää sorttia kuin toiset. Niin kuin luonnossakin. Puutarhalla on oma kiertokulkunsa, jota voi lempeästi ohjailla. Jotenkin liitän tämän ajatuksen helposti myös noihin rakkauden hedelmiimme, lapsiin. Ollessaan vielä hentoisia ja pieniä, tarvitsevat enemmän huolenpitoa ja ohjausta. Nyt teini-iän kynnyksellä on aika osaltaan antaa heidän oman persoonansa näyttää, minne tie vie. Vanhempina meidän tehtävämme on vain hellästi ohjata oikeaan suuntaan.

”To plant a garden, is to believe in tomorrow.”
Audrey Hepburn

Arki on nykyään niin hetkistä ja ulkopuoliset paineet ovat kovat. Puutarhanhoidon on tieteellisesti tutkittu lisäävän ihmisten hyvinvointia. Itselleni puutarha ja luonto merkitsevät rauhoittumista. Rentoutumista kaikkien aistien avulla. Tuona tiistai-iltana veljen perheen puutarhassa kaadoimme laseihin tuliaisiksi tuomaani Viña Albali Verdejo Organic 2016luomuvalkoviiniä samalla kun  kiertelimme ihastelemassa luonnon luomia. Niin puutarhan kuin viinilasillisenkin äärellä tulee usein mietittyä elämää. Sen ihanuutta ja monimuotoisuutta. Kyselin veljen vaimolta puutarhavinkkejä ja tärkeimmäksi vinkiksi nousi se, että kannattaa istuttaa paljon monivuotisia kasveja ja kukkia. Puutarhasta kannattaa ottaa myös kaikki hyöty irti ja ammentaa puutarhasta antimia myös ruoanlaittoon ja ravinnoksi.

Mikään ei maistu paremmalta kuin omasta maasta nostettu siikli, savustetun kalan ja kuivan hunajamelonisen luomuvalkoviinin kanssa, jossa löytyy myös vivahde limettiä. Sellaisen pirteän hedelmäisen ja sopivan hapokkaan viinin kanssa, kuten tuo Viña Albali Verdejo Organic -luomuvalkoviini. Espanjalaiset Viña Albali -luomuviinit ovat tuotettu myös lempeästi, luontoa kunnioittaen. Tuoteperheeseen kuuluu valkoviinin lisäksi keskitäyteläinen, kypsän karpaloinen ja tumman kirsikkainen, mutta kuitenkin kevyen orvokkinen luomupunaviini Viña Albali Morada Real Tempranillo Organic 2016. Kuten valkoviiniäkin niin myös punaviinejäkin on saatavilla kaunisetikettisessä pullossa sekä kesäisen ihastuttavissa hanapakkauksissa.

Pioneja, riippahernepuita, minttua, lipstikkaa, ruohosipulia, särkyneitä sydämiä, jaloangervoa, rusopäivänliljaa, punatähkiä, japaninkuunliljoja, rönsytiarellaa, alppikärhöjä ja kiinankärhöjä, syyshortensiaa, sireeniaitaa sekä puutarhan kaunista klassikkoa eli juhannusruusua. Muun muassa näitä kaunokaisia löytyy veljen perheen unelmien puutarhasta. Niitä tulee löytymään myös meidän puutarhastamme. En malta odottaa niitä kesäisiä iltoja, kun saan hipsutella auringon jo painuttua mailleen yöpaitulissani paljain varpain tuolla takapihallamme. Ihastella nukkumaan käyviä kukkasia ja luonnon moninaisuutta. Poimia marjoja suuhun suoraan pensaista ja kitkeä lempeästi ohimennen muutaman sinnikkään rikkaruohon.

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on myös muita puutarhanhoitoon hurahtaneita, joten olisin enemmän kuin kiitollinen, mikäli jättäisitte puutarhanhoitovinkkejänne kommenttikenttään. Vielä kun edessämme on tuo tyhjä kanvas, niin kaikki opit otetaan avosylin vastaan 

ELÄMÄÄN JA PUUTARHAAN HÖPSÄHTÄNEIN TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 30. toukokuun 2018

Suolainen kesäherkku ”to die for”!

MOIKKAMOI!

Vaikka olenkin vähäsen drama queen, niin silti en ihan heti muista, että tuo draamakuningattareuteni olisi tuossa määrin yltänyt blogin otsikkoon niin kuin tänään ;D Mutta hei, mitä sitä asioita kaunistelemaan. Jotkut ruoat vain ovat niin maukkaita, että ei voi muuta kuin ihmetellä. Lähinnä ihmetellä sitä, että miten sitä tällaisena kotikokkina saa omassa keittiössään loihdittua makumaailmaa ja koostumusta, jollaiseen on tottunut hyvätasoisissa ravintoloissa. Olenko muuten kertonut teille, että minulla on tapana vähätellä itseäni? Tai oli, kunnes päätin että kelpaan tällaisena. Joten nyt täytyy sanoa, että onnistuin yli odotusten!

Tykkäättekö tankoparsasta? Tankoparsaa on tullut syötyä jonkun verran tänä vuonna, mutta ei siinä määrin kuin aiemmin. Luulin jo hieman kyllästyneeni siihen, kunnes päätin tehdä sitä uudella tavalla. Lauantaisten vieraiden jälkeen meiltä on löytynyt jääkaapista manchego-juuston kannikka ja kuivamuonakaapista ruisnappeja sekä juuston kanssa tarjottuja suolaisia keksejä. Päätin käyttää ne hyväksi ja tehdä tankoparsasta tuollaisia rapeita dipattavia tankoparsatikkuja. Pitkään mietin, että millaisen dipin haluaisin, kunnes sieltä manchego-juuston vierestä löytyi vihreän pestopurkin jämät. Tulisuudeksi hieman tabascoa sekä kuivattua chilirouhetta.

TANKOPARSATIKUT & TULINEN PESTODIPPI

1 nippu vihreää tankoparsaa
n. 10 kpl ruisnappeja, suolakeksejä tms. hienonnettuna
noin desi raastettua juustoa (meillä oli manchegoa & parmesania)
1 kananmuna
mustapippuria

-pese tankoparsat ja leikkaa niistä kova kanta pois (tarvittaessa myös kova kuori)
-riko kananmuna lautaselle
-sekoita hienonnetut ruisnapit yms. hienoksi raastetun juuston kanssa ja mausta mustapippurilla
-valele tankoparsan varsi (ei päätä) kananmunalla ja sen jälkeen pyörittele lautasella, jossa leipäjuustomuruseosta
-paista uunissa 210 asteessa (kiertoilma) noin 30 minuuttia tai kunnes tankoparsat ovat kypsiä ja pinta rapea
-valmista parsojen uunissa oloaikana dippi ja kun tankoparsat ovat valmiita, dippaa niitä tuliseen pestodippiin

TULINEN PESTODIPPI

1 dl majoneesia
1 rkl vihreää pestoa
maun mukaan tabascoa
pinnalle chilirouhetta

-sekoita majoneesi, pesto ja tabasco keskenään
-ripsottele päälle chilirouhetta

Nämä menevät hienosti kahdelle ihmiselle sellaisenaan samalla kauniista kesäillasta nauttien (tai koko satsi yhdelle reissussa olevaa rakastaan kaipaavalle lohturuokana, mutta ei puhuta siitä ;)). Lämpimänä, mutta myös kylmänä. Lounaana tai vaikka välipalana. Aikaa näiden valmistaminen ei juurikaan vie pois muilta kotitöiltä. Kypsymisen aikana ehtii tekemään tuon dipin, lähettämään miehelle kymmenen ikävöivää whatsuppia ja vastaamaan muutamaan työsähköpostiin. Tyhjäämään tiskikoneen ja harjaamaan koiran. Olen muuten huomannut olevani tehokkaimmillani miehen ollessa työreissussa. Ilmankos näitä postauksia syntyy yksi per päivä tahdilla ja se lupailemani postaustahdin hiljentyminen ei olekaan näköpiirissä vielä vähään aikaan 😉

Hei, huomenna luvassa pitkää postausta puutarhajutuista monien kuvien kuvittamana. Eilen illalla istuttiin iltaa veljen perheen luona tuon postauksen tiimoilta ja jos saisin valita ihan minkä tahansa puutarhan meidän takapihalle, niin ottaisin juuri tuollaisen. Kotoisan, kutsuvan ja kerroksellisen. Aikaa kestävän ja rakkaudella pidetyn 

ILOISTA KESKIVIIKKOA!