tiistai 29. toukokuun 2018

Luonnon oma kukkakauppa 🌼

4

ID

HEISSULIHEIPPA!

Tänä vuonna silmäni on auennut sen tosiasian suhteen, kuinka onnellisessa asemassa me olemmekaan, että liki meistä jokaisella (ellei jokaisella) on ihan naapurissa kukkakauppa. Kukkakauppa, joka on auki 24/7. Jonka valikoima vaihtelee sesongin mukaan ja joka ei veloita kukista mitään. Eikä toisaalta anna takuita tai hoito-ohjeitakaan. Kukkakauppa, joka on niin kaunista katseltavaa, kunhan vain malttaa pysähtyä ihailemaan. Tämä on taas se asia, jota kiireen keskellä ei olisi nähnyt. Tai olisi nähnyt, mutta ei olisi tuntenut. Kukkaloiston kauneus. Silmänruokaa ja myös mannaa sielulle.

Eilen illalla mökille ajaessamme mökkitien varrella ihastelin lupiineja, koiranputkia sekä keltamoita (?). Siinä samalla tytöt soittelivat kaupungista ja kyselivät, että mitä se vaaleansininen kaunis kasvi meidän muuten karunlaisessa ojassa on. Lemmikkiä, yhtä lempikukkaani. Päästin ääneen miehelle parkaisun ”Mitä meillä nyt on juhannuksessa maljakossa, kun kaikki nämä kukkivat jo?”. Mies tyypilliseen diplomaattiseen ja kovin rauhalliseen tapaansa totesi, että ehkä meillä on silloin jotain uutta kukkivaa. Nautitaan nyt näistä. Viisaita sanoja.

Nyt kun kukkimiskausi tuntuu olevan kovin etuajassa, niin aloin miettimään, että mitkäs ovat sitten loppukesän kukkia? Jotka kukkisivat maljakossa kauniisti juhannuksena. Keskikesän juhlana. Sinikellot ja saunakukat. Sekä ne keltaiset, joiden nimeä en muista ja jotka Google-haulla ”keltainen luonnonkukka” ei tuonut vastausta. Edit: keltaiset eli pietaryrtit.

Niin kauan kuin pihamme on mylläyksen alla on ihana käydä luonnon omassa kukkakaupassa asioilla. Mutta joskus, toivottavasti jo ensi kesänä, saan noukkia kukat maljakkoon omasta pihasta. Haaveissa on piharemontin jäljiltä piha, josta riittää maljakkoon kukkivia keväästä myöhäiseen syksyyn. Olenkin tässä viime aikoina ostellut puutarha-aiheisia lehtiä perehtyäkseni tähän uuteen harrastukseeni. Viime kodissa siitä jo hieman innostuin enkä malta odottaa, että saan aloittaa koko homman puhtaalta pöydältä.

Tänä iltana nappaan töiden jälkeen kylmän valkkarin mukaan ja hurautan pyörällä veljen perheen pihaan hakemaan inspiraatiota puutarhanlaittoon. Vanha omakotitalo ja sen mukaisesti vanhat kauniit istutuspenkit houkuttelevat. Käsien upottaminen multaan. Maailmanparannus tiistai-iltana ja puutarhahöpöttely ei kuulosta lainkaan hassummalta 😉

TIISTAITERKUIN,

PS. mitä te poimitte luonnosta maljakkoon? Nyt kun syreenit ja omenapuut alkavat olemaan kukkimisensa ehtoopuolella niin kaipaisin lisävinkkejä. Ja mielellään sellaisista kukkivista, joissa ei ole niitä pieniä mustia ötököitä. Nimimerkillä tekemällä oppii 😀


maanantai 28. toukokuun 2018

Suuri kesämekkopostaus

4

*postaus sisältää mainoslinkkejä

MOIKKAMOI MAANANTAI

ja moikkamoi te ihanat!

Koska kysyntä on ollut niin suurta niin täältä pesee. Kysyntä? Jep, kysyntä eli kyselyt noista kesämekoistani, joissa olen viuhahdellut niin blogin puolella kuin instassakin. Mekkotyttöys on piintynyt selkärankaan. Tänä vuonna jotenkin se on saanut lisäpotkua, kiitos näiden supersäiden, jotka huutavat pukeutumaan mekkoihin.

Kesämekkoja mulla on kaapeissa aika paljonkin. Mutta huomaan, että näin iän myötä osa mekoista on jäänyt käyttämättä paristakin eri syystä. Ensimmäinen on helman pituus. Se saa olla reippaasti kyllä polven ylle, mutta sen täytyy olla kuitenkin reippaasti lähempänä polvea kuin vesirajaa 🙂 Toiseksi mekon malli. Sellaiset kokovartalomakkaramekot ovat jääneet liki kokonaan käyttämättä. Pari sellaista joustavaa kaapista vielä löytyy, mutta jotenkin ne eivät vain enää tunnu omilta.ID

Aloitetaan vaaterekin oikealla kädellä olevasta kolmesta mekosta, jotka ovat meidän äidin peruja. Vaikka äiti käytti kokoa 34/36 ja itse käytän lähinnä kokoa 38/40, ovat nuo kolme mekkoa sellaiset, jotka istuvat silti. Kaksi niistä on raidallista ja yksi musta. Vaikka kesäisin tykkään pukeutua myös väreihin, niin kyllähän tuollainen musta ja raita on aina muodissa, eikö? Holly & Whyten sinivalkoraidallinen kellohelmainen mekko on ollut kovalla kulutuksella. Juhlissa, mutta myös arkena. Aivan ihana leikkaus.

Tuo mustavalkoraidallinen napakkaa trikoota oleva mekko on merkiltään sellainen, että en osaa päätellä mistä on ostettu. Ehkä Citymarketista? Mutta yhtäkaikki, aivan älyttömän hyvää tekoa ja lukuisista pesuista huolimatta pitänyt mallinsa. Plussaa taskuista sivuilla. By Pia’sin kokomustan pellavatunikamekon ostoksilla olin äidin mukana ja äiskä piti tuota juhlissa. Itse pidän sitä töissä (kuten tänäänkin), mutta asusteiden kanssa menee hienosti myös juhliin.

Nuo kaksi etualalla näkyvää ihanaa ja monikäyttöistä mekkoa esittelinkin jo täällä postauksessa. Joelle Pansie-maksimekko ja Joelle Alliumx-mekko on saatu kaupallisen yhteistyön myötä Ellokselta. Ihania, nilkkoihin asti ulottuvia mekkoja, jotka eivät hellepäivänäkään tunnu liian kuumalta päällä. Ja hei, kuten silloin taannoin puhuttiin, niin olen pikkuhiljaa lämmennyt punaiselle värille. Jotenkin tänä kesänä näen vain punaista. Hyvässä mielessä 🙂

Mekkohuumassani ostin myös kolme muuta mekkoa Ellokselta, sillä olivat hyvässä alessa (ja näemmä näyttävät olevan vieläkin alessa). Kietaisumallinen Bella-mekko olikin päälläni viime torstain postauksessa. Sininen on punaisen ohella se väri, johon olen tänä kesänä jälleen tykästynyt. Sopii päivettyneelle iholle ihanasti! Tuo kaunis, apilaprintein koristeltu valkoinen Engla-mekko taas kasvoi liki kiinni päälleni tässä taannoin. Riisuin sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin suihkun jälkeen puin taas päälle. Niin työ- kuin kotitoimistopäivinäkin. Kertakaikkisen ihana päällä ja tuo kuosi…niin kesäisen hurmaava. Sen olette nähneet päälläni esimerkiksi täällä.

Pilkut kuuluvat kesään siinä missä raidat ja kukatkin. Mustavalkopilkullinen ja varsin naisellinen Daisy-mekko on päässyt päälleni vain kerran. Mutta siitä tulee varmastikin luottomekko töissä niinä päivinä, kun haluaa vähän pidempää hihaa. Tällä hetkellä tuntuu, että täällä toimistolla on niin kuuma, että kaipaa hieman vielä lyhyempihihaista ylleen.

Viime viikolla kuvasin tämän postauksen kuvat ja yksi kesän ihanimmista mekoista jäi esittelemättä. InstaStoryssa se vilahtikin lauantaina. Siitä siis juttua myöhemmin. Nyt vielä pari tuntia töitätöitä ja sitten autonnokka kohti mökkiä. Vierotusoireita meinaa pukata, kun emme ole kerenneet yli viikkoon möksälle. Toisaalta, viikonloppu oli kaikessa juhlahumussaan niin ihana, ettei silloin ennättänyt edes mökkikaipuuta kokemaan ♥

MEKKOHÖPERÖITYNEIN MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 27. toukokuun 2018

Ystäviä ja mansikkakakkua

4

MOIKKAMOI IHANAT!

Pahoitteluni teille, ketkä odotatte sitä lupaamaani mekkopostausta. Se siirtyi jälleen hieman eteenpäin…huomiselle näillä näkymin. Sillä, nyt oli pakko tulla vielä eilisen jälkimainingeissa kertomaan tunnelmia. Sekä jakamaan ihan älyttömän hyvä mansikkakakun ohje, jossa maistuu myös timjami. Tuohon reseptiin törmäsin uusimmassa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä ja ah, miten helposti saakaan aikaa hyvää. Ja erilaisia uusia ihania makuyhdistelmiä.

Ennen kakkukestejä muutama sana tästä viikonlopusta. Kuinka paljon rakkautta ja hyvää voi mahtua niin pieneen ajanjaksoon? Perjantai-iltana juhlittiin ihania ystäviä ja rakkautta, aina kirkon käytävältä juhlapaikan tanssilattialle asti. Aika kului kuin siivillä, ystävien kanssa. Kotiin maltettiin lähteä vasta aamuyön pikkutunteina ja vaikkakin tuo kostautui eilen olossa, niin eilinen ilta jatkoi perjantai-illan ihanuutta. Mikä siinä onkaan, että ruuhkavuosien keskellä ei (muka) ehdi näkemään ystäviä. Onneksi löydettiin tasan yksi päivä parin kuukauden sisään, kun molemmille perheille sopi treffit. Sillä sen jälkeen treffit olisivat joko siirtyneet rapakon toiselle puolelle, ystäväperheen uuteen kotimaahan tai hamaan tulevaisuuteen täällä Suomessa. ID

Meitä on siunattu monella ihanalla ystäväperheellä. Sellaisilla, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä samasta, mihin se on viimeksi jäänyt. Vaikka treffien välillä olisi aikaa. Niin kuin eilisten ihanien kanssa oli vierähtänyt pari vuotta aikaa viime tapaamisesta. Eilen illalla mietin nukkumaan mennessäni, että kuinka elämä on muuttunut. Silloin aikoinaan, kun elettiin tämän ystäväperheen kanssa samoja vaiheita itkuisine öineen ja aikaisine aamuineen, niin saatettiin treffata sunnuntaiaamuna jo anivarhain. Ysin tai kympin aikaan tehdyt kyläilyt eivät olleet ollenkaan tavanomaisia. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, että mitä myöhempään illalla treffataan niin sen parempi. Nuo esiteinit kun mielellään valvovat tuonne puolen yön toiselle puolelle ja heräävät viikonloppuisin myöhään. Eikä niitä itkuisia ja vatsakipuisia öitäkään ole enää toviin näkynyt ♥

Jännä juttu on se, että vaikka nämä ihanat muuttavat Atlantin toiselle puolelle, niin maapallo tuntuu kovin pienentyneen viimeisten vuosien aikana. Enää tuo välimatkakaan ei tunnu niin mahdottomalta. Miltä se olisi joskus tuntunut. 11 tunnin lennon päähän on sovittu seuraavat treffit. Onko se tänä vuonna tai kenties ensi vuonna, sitä emme sopineet. Mutta nämä ystävät ovat sellaisia, että tietävät meidät. Tietävät, että kun jotain sovitaan, niin siitä pidetään kiinni. Veikkaan, että ei aikaakaan, kun meikäläiset kahvittelevat tuolla palmujen alla. Miami Vicen tunnari päässä soiden.

Mutta siihen mansikkakakkuun. Resepti Glorian Ruoka ja Viini 5/2018 -lehdestä.

TIMJAMILLA MAUSTETTU MANSIKKAKAKKU

100 g voita
0,5 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
2 dl paloiteltuja mansikoita

Kuorrutus
1 dl kuohukermaa
1 dl kreikkalaista jugurttia
(käytin turkkilaista jugurttia)
2 + 1 rkl tomusokeria
4 dl mansikoita paloiteltuna
2 tl tuoretta timjamia hienonnettuna

+voita vuoan voiteluun

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin
2. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele irtopohjavuoka (22 cm). Vaahdota voi ja sokerit, lisää kananmuna. Yhdistä toisessa kulhossa vehnäjauhot, mantelirouhe ja leivinjauhe. Kääntele jauhoseos taikinaan. Lisää paloitellut mansikat. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Kypsennä uunissa 25-30 minuuttia (kakun tulisi olla juuri ja juuri kypsä) ja anna jäähtyä 15 minuuttia ennen kuin irroitat kakun vuoasta. Jäähdytä kakku huoneenlämpöiseksi.
3. Vaahdota kerma
4. Sekoita jugurtti ja 2 rkl tomusokeria kulhossa. Kääntele kermavaahto jugurtin joukkoon. Levitä jugurtti-kermaseos jäähtyneelle kakulle.
5. Paloittele mansikat ja hienonna timjami. Sekoita ne ja 1 rkl tomusokeria keskenään. Lado mansikat kakun päälle.

Lisäksi pöytään pääsi pari juustoa, oliiveja, keksejä sekä fetamelonitikkuja. Fetamelonitikut ovat ihan parhaita hellepäivien naposteluun! Suolaisen ja raikkaan makean liitto toimii aina. Mutta hei, nyt pienelle kävelylenkille ja sitten kukkamekko päälle ja taas kohti sitä, mikä elämässä on tärkeintä; sunnuntai-iltapäivä ja ilta vietetään naapurissa kummipojan valmistujaisissa hyvässä seurassa ystävien kesken. Tiedossa juhlintaa osin samalla porukalla kuin perjantain häissäkin. Häiden jälkimaininkeja ja kesäsuunnitelmia höpötellen kuluu suloinen sunnuntai ♥

SULOISTA SUNNUNTAITA,


perjantai 25. toukokuun 2018

Juhlat tulossa? Kalkkilaivan kapteenille päivetystä purkista

6

HEIPSULIHEI VAAN!

Onko kellään muulla samaa oloa kuin minulla…sellaista, että kun aamulla herää niin miettii, että ei vitsi tätä kesää? Voiko tää olla edes totta? Joka ikinen päivä herää auringonpaisteeseen. Se on niin suunnattoman ihanaa! Ollakin, että meidän perheestä 3/4 kärsii aikamoisista allergioista. Niin kuin varmaan myös moni siellä ruudun takana.

Meillä on tänä iltana tiedossa ystävien häät ♥ The juhlat, joita varten yritin viime viikonloppuna vilautella säärilleni aurinkoa. Mutta eipäs nuo sääret siellä peiton alla hirmuisesti auringonsäteistä nauttineet 🙂 Turvauduin siis tuttuihin vanhoihin tuotteisiin ja kas, kalkkilaivan kapteenskan sääret ovat saaneet väriä pintaan. Koska pukukoodi on illan tilaisuuteen kohtalaisen rento (kutsussa luki, että kenenkään ei tarvitse ahdistua sukkahousupakosta), niin sukkahousuja en ajatellut minäkään laittaa. Häät kun ovat kuitenkin juhla isolla jiillä enkä missään tapauksessa haluaisi olla alipukeutunut tai epäkunnioittaa tilaisuutta paljailla säärillä. Musta tuntuu, että nämä ovat muuten ihka ekat häät, jonne menen ilman sukkiksia. 

Olenkin kertonut, että olen nykyään kohtalaisen varovainen auringonottaja. Enkä oikeastaan enää edes viihdy suorassa auringonpaisteessa löhöten. Sen takia olin niin onnellinen löytäessäni itseruskettavat, jotka oikeasti toimivat eivätkä jätä ihoa oranssiksi. Tuoksukin on miellyttävä. Ja iiiiso plussa siitä, että kuuluvat luonnonkosmetiikan piiriin. Ennen Dubain reissua tutkin asiaa netistä ja luin kehuja tuosta NKD Skinistä. Ei sitä turhaan hehkutettu, sillä tuo vaahto on aivan älyttömän helppo levittää (tähän olisi olemassa vissiin joku levityshanskakin…) paljain käsin. Ilman, että kädet värjääntyvät. Iho jää samantien päivettyneeksi ja tuo päivetys tekeytyy esimerkiksi yön aikana. Aamulla herätessään voi kauhistua peiliin katsoessaan, että hui – olenpas mä ruskea, mutta suihkussa ylimääräinen aine lähtee pois ja jäljelle jää kaunis päivetys. Tällä viikolla laitoin tuota itseruskettavaa kertaalleen koko kroppaan ja sain haluamani lopputuloksen. Ennen Dubain reissua levitin sitä kahtena iltana ja kerrankin makoilin altailla valmiiksi päivettyneenä 🙂

Tuo itseruskettavan vaikutus pysyy myös yllättävän pitkään ja se kuluu kauniisti pois. Kauniiseen lopputulokseen vaikuttaa toki myös se, että on kuorinut ihon huolellisesti ennen itseruskettavan levittämistä. Myös purkista päivettyneen ihon huolellinen rasvaus antaa päivettymiselle kivasti jatkoaikaa!

Heräteostoksena ostin samalla shoppailureissulla helmikuussa tuon Eco by Sonya päivettävän kasvoveden. Pieniä ennakkoluuloja oli, että näinköhän toimii. Jotenkin ruskettava ja kasvovesi samassa yhteydessä ei ihan heti vakuuttanut. Mutta hei, niin vain toimi. Illalla vanulapulla levitin ruskettavaa kasvovettä ja aamulla heräsin kasvot nätin päivettyneenä. Nyt ennen häitä en ole tätä laittanut, sillä kasvot ovat saaneet väriä näiden aurinkoisien päivien aikana. Talven mittaan käytin tätä aina silloin tällöin ja kasvot saivat heti erilaista hehkua 🙂

Mutta nyt vajaa pari tuntia töitä ja sitten taikurikampaaja-Kristan käsittelyyn juhlakampausta varten. Sen jälkeen onkin iso haaste edessä, nimittäin juhlameikin tekeminen. Kuten vallan hyvin tiedätte, että mikään meikkivirtuoosi en ole. Illan juhlat mennään ehkä meikinkin suhteen ”kepeällä ja kesäisellä” 😀 InstaStoryyn (atmarias) tulee päivitettyä juhlahumutunnelmia, joten siellä nähdään illalla!

AURINKOISIN PERJANTAITERKUIN,

PS. olen saanut nii-iin paljon kyselyitä mun kesämekoista, että kirjoitan teille huomiselle (tai viimeistään sunnuntaille, mikäli en sitä huomiselle saa ihan valmiiksi) suuren kesämekkopostauksen! ♥


torstai 24. toukokuun 2018

Hyvää mieltä & hyvän mielen raparperipaistos

5

HEIPSUN IHANAT!

Niin se vain kuulkaa on, että kun päättää rauhoittaa elämänsä ja päättää asettaa ajatuksensa stressivapaalle alueelle, niin elämä muuttuu yhtäkkiä varsin radikaalisti. Pelkästään positiiviseen suuntaan. Itse uskon erittäin paljon mielenhallinnan ja ajatusten voimaan. Toki sitä kiirettä elämästä ei voi tuosta vain poistaa. Vaikka päättää, että nyt mä downshiftaan, niin et sä sitä pysty hetkessä tekemään. Sitä paitsi, töissä on käytävä ja koti on hoidettava. Sen takia se pääpointti on oman ajatuksen voima. Miten kokee asiat. Tällä hetkellä mä koen, että kun sain eilisen ottaa etäisyyttä asioihin, tietoisesti, niin se riitti. Tiedän omat vahvuuteni ja tiedän samalla omat heikkouteni. Heikkouksina on se, että haalin liikaa tekemistä. Mikä voi jossain vaiheessa ajautua suorittamiseen, ellei pidä huolen siitä, että nauttii tekemisistään. Vahvuutena pidän toisaalta sitä, että osaan viheltää pelin poikki, kun tarve niin vaatii. Balanssi, se on tärkeää myös tässä suhteessa.

Hyvä mieli vaatii hyvän mielen raparperipaistosta. Raparperit omalta takapihalta ♥, lisäksi luomukookossokeria, luomukaurahiutaleita, luomuruisjauhoja, luomukookosöljyä, ripaus suolaa ja hömpsytys kanelia. Kylkiäisiksi vatkasin kookosvaahtoa, josta loppu säilyy pari päivää hienosti jääkaapissa ja pääsee aamupalapöytään marjojen kanssa. 

HYVÄN MIELEN RAPARPERIPAISTOS

4 raparperinvartta
0,5 dl luomukookossokeria

4 dl luomukaurahiutaleita
1 dl luomuruisjauhoja
1 dl luomukookossokeria
n. 1 dl sulatettua luomukookosöljyä
ripaus suolaa
iso hömpsäytys kanelia

-pese (ja kuori) raparperin varret
-pilko ne ja sekoita kookossokerin kanssa keskenään
-kumoa voideltuun vuokaan
-sekoita kaurahiutaleet, ruisjauho ja kookossokeri
-passaa sulatetun kookosöljyn kanssa koostumus hyväksi
(eli nypi sekaisin)
-mausta suolalla ja kanelilla
-paista 200 asteessa noin 35 minuuttia
-tarjoile kookosvaahdon kanssa

KOOKOSVAAHTO

1 prk kookosmaitoa
(joka on ollut vähintään 8 tuntia jääkaapissa tai pari tuntia pakkasessa)
loraus hunajaa

-valuta kookosmaidosta vesi pois ja vatkaa kookoskerma vaahdoksi
-mausta hunajalla

Hyvä mieli kumpuaa siitäkin, että saamme reissumiehen illalla kotiin. Hyvää mieltä tuo myös tuleva viikonloppu. Ihanan ystäväpariskunnan häät, jotka ovat saaneet mut jo tänään vetistelemään (oikeesti, onko pakko olla näin herkkä? :D). Kummipoitsun valmistujaiset tuossa orapihlaja-aidan toisella puolella ja ystäväperheen kanssa kyläily. Aurinkoinen sää, jota on luvattu jatkuvan pitkään. Erittäin hyvälle mielelle tulin eilen illalla, kun tein onnistuneen iltalenkin meidän uhmiksen kanssa. Hänen, joka on taas viime aikoina tupannut räyhäämään kaikille vastaantuleville koirille (taustalla yksi ei-toivottu-koirakohtaaminen viime kesältä). Liki tunnin lenkki meni hienosti monen ohituksen kera. Ei edes lotkauttanut korviaan vastaantuleville koirille. Kotinurkilla sitten piti vähän murista naapurin Robin-koiralle, mutta se on niitä poikien touhuja.

Hyvää mieltä olen saanut siitäkin, että tytöt haluavat edelleen nukkua mun vieressä miehen ollessa reissussa. Niin isoja, mutta silti vielä pieniä  ♥ Ja hei, veikkaanpa että suurin hyvän mielen aiheuttaja on se, että olen panostanut nukkumiseen. Kahtena yönä molempina yli kahdeksan tunnin unet ja olo on kuin uudesti syntynyt! Muistakaahan siis myös nauttia tästä parhaasta vuodenajasta ikinä nukkumalla tarpeeksi. Väsyneenä kun sitä ei oikein jaksa keskittyä ja iloita kukkaan puhjenneista syreeneistä, omppupuiden kukkaloistosta tai silmissä kasvavien raparperien anneista.

Sain muuten postaustoiveen taannoin liittyen tähän mun mekkorakkauteeni ja tämän kesän mekkovalikoimiin. Huomenna tai lauantaina luvassa sellaista postausta sitten. Tämä kuvissa näkyvä Ellokselta ostamani Bella-mekko (*sisältää mainoslinkin) on yksi suosikeistani ja hei näyttäisi olevan tällä hetkellä alennuksessa. Kodin ulkopuolelle mentäessä tuo kohtalaisen syvä kaula-aukko kaipaa topin alleen 😉

HYVÄÄ MIELTÄ TORSTAIHIN TOIVOTELLEN,

PS. behind the scenes -juttuja; koska kameran jalusta unohtui mökille / venerantaan kohtasin kuvauksen kanssa hieman haasteita. Kiitos kuvausavusta hapankorppupaketille, mantelijauholasipurnukalle sekä sykemittarin pahvilaatikolle. Olitte korvaamattomia ja varsin vankkoja työssänne. Vaikkakin suurimmasta osasta kuvista minulta puuttui pää, sillä ette yltäneet tarpeeksi korkealle 😀


« Vanhemmat
Uudemmat »