torstai 13. syyskuun 2018

Selviytymispaketti flunssakauteen


Kaupallinen yhteistyö: Life

HEIPPAHEI IHANAT!
Tämän tästä iltaisin sohvalla kylkeeni on tullut kyhnyttämään lapsi, joka  on valittanut milloin päätään, milloin yskinyt, milloin niiskuttanut surkeasti. Silmät hieman verestäen ja posket helottaen. Ilman kuumetta, onneksi. Vaikka kesä oli lämmin ja jatkui pitkään, niin tuntuu että flunssakausi tavoitti tänä vuonna aiemmin kuin ennen. Ensimmäiset nuhaflunssat meillä koettiin jo heti koulun alkamisen jälkeen. Lapset kertoivat oppilaskadosta kouluista. Syysflunssa oli kaatanut niin oppilaita kuin opettajiakin petiin. Miten selvitä flunssakaudesta? Siitä lähdin teille kirjoittelemaan Lifen brändilähettilään ominaisuudessa. Postaus on siis toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.
Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Elettiin heinäkuun puoltaväliä. Helle puski sisään ovista ja ikkunoista. Huomasin kesken työpäivän palelevani. Iltapäivää kohden silmiä aristi tietokoneen ruutua katsellessani ja vedin villatakkia tiukemmalle. Enää yksi työpäivä ennen lomaa ajattelin. Ja kuinka tyypillistä minulle oli sairastua juuri ennen lomaa! Silloin kun kroppa alkaa olemaan jo puoliksi rennossa mielentilassa. Kun se antaa periksi flunssapöpöille. Kroppa on loman alla kuin talo varustettuna avoimella ovella. Kutsumattomat vieraat, tässä tapauksessa nuo flunssapöpöt olivat odotelleet oven takana sopivaa saumaa tulla kylään. Työkiireistä kireä kroppa, tai tässä havainnollistavassa esimerkissäni tuo talo, ei ollut valmis vastaanottamaan kutsumattomia vieraita. Mutta annas olla, kun kroppa rentoutuu ja ovet aukenevat, niin kutsumattomat vieraat ryntäävät sankoin joukoin sisään. Koska portsaria ei näkynyt mailla halmeilla. Tuo portsari, vastustuskyky nimeltään, on yksi hyvinvointimme tärkeimmistä tekijöistä.
Mitä oli mennyt vikaan, olinko päästänyt portsarin kesälomille liian aikaisin? En suinkaan, sillä tuo minulle niin kovin tärkeä tekijä ei ole lomaillut viimeiseen 43 vuoteen. En ollut vain pitänyt tuon talonvahdin puolia. Hän ei ollut saanut rakennuspalikoita työtehtäviinsä koko kesän aikana, sillä kuin varkain kesän alussa unohdin tyystin joka aamuiset vitamiinini. Lenkkeilylle ei jäänyt aikaa ja hei, kuka nyt malttaisi mennä nukkumaan ajoissa, kun kesän valoisat illat houkuttelevat valvomaan ulkona mahdollisimman pitkään. Vaikka aamuherätykset eivät kesän myötä siirtyneet myöhempään rytmiin.
Parin viikon kesäloma meni flunssassa. Tuolloin päätin varautua jo syksyn varalle. Tarkastella jälleen niitä hyvinvoinnin kulmakiviä, jotka ovat niin vastustuskyvyn kuin minkä tahansa hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Tiedän, että olemme niin monta kertaa käyneet näitä tässä reilun vuoden aikana läpi ja nämä saattavat olla aivan selvää kauraa monelle, mutta käydään vielä kerran läpi ne seikat, joiden varassa hyvinvointi ja vastustuskyky lepää:
 ♡ riittävä uni
♡ terveellinen ravinto
♡ sykettä nostava, kohtuullinen liikunta
♡ henkinen hyvinvointi
Näistä kolme ensimmäistä vaikuttaa radikaalisti tuohon viimeisimpään; omalla kohdalla henkinen hyvinvointi koostuu pitkälti siitä, että nukun riittävästi, syön monipuolisesti ja liikun sykettä nostavasti. Kohtuudella ja kroppaa kuunnellen. Kun mielenvire on positiivinen ja on hyvä olla, niin nuo ulkopuoliset tunkeutujat, flunssapöpöt, pelästyvät eivätkä edes uskalla tulla ovelle kolkuttelemaan. Väsyneenä ja mielenvire matalalla ollessani huomaan, että ne pääsevät melko helpolla jallittamaan tuon portsarin ovelta hetkeksi syrjään.
Sen takia on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Tätä hyvinvoinnin sanomaa olen yrittänyt myös lapsille välittää. Yrittänyt kertoa myös siitä, että välillä pelkkä uni, terveellinen ravinto ja liikunta ei riitä. Käsien pesun merkitystä ei voi ikinä vähätellä. Varsinkaan flunssa-aikana. Välillä tulee tilanteita, että on vain nostettava kädet pystyyn ja hyväksyttävä se tosiasia, että flunssa on päässyt niskan päälle. Oma akilleen kantapääni on se, että en malta flunssassa levätä. Pyrin taistelemaan flunssaa vastaan ja ellei kuumemittari värähdä oikein kunnolla minua ei vällyjen alta tavata. Tässä on minulle tavoitetta tulevaisuuteen; malttaa pysähtyä ja hyväksyä se tosiasia, että kun olen flunssassa on tärkeämpää pitää huolta itsestäni kuin niistä tekemättömistä töistä.
Levon ja muiden terveellisten elintapojen lisäksi on olemassa myös luonnollisia vaihtoehtoja, miten tukea ja buustata vastustuskykyä sisäisesti. Miten helpottaa oloa, jos flunsspöpö on päässyt nujertamaan? Vastustuskyvyn ja flunssakauden selättämisen tiimoilta kävin jälleen tapaamassa tuota ihanaa luonnonmukaisen hyvinvoinnin ammattilaista Maaritia Lielahden Life-myymälässä. Lifessä on tarjolla kattava valikoima tukemaan ja buustaamaan vastustuskykyä.
On hyvä keskittyä vastustuskyvyn ylläpitämiseen vuoden ympäri. Katsotaan ensin niitä vitamiineja ja lisäravinteita, joita minulla on päivittäisessä käytössä. Varsinkin niitä, joilla on merkittävä osa hyvän vastustuskyvyn ja sitä myötä flunssien ehkäisemisen suhteen. Hyvinvointi lähtee suolistosta, kuten sitä myötä myös vastustuskyky. Sen takia maitohappobakteerien käyttäminen ympäri vuoden on suositeltavaa. Ei vain ulkomaanreissujen ja lääkekuurien yhteydessä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80% vastustuskyvystä perustuu suoliston kuntoon, siksi on tärkeä huolehtia suoliston kunnosta ja hyvästä bakteerikannasta. Koko perheelle soveltuva Probiootti Comp sisältää kuusi miljardia maitohappobakteeria päiväannoksessa sekä lisäksi glutamiinia ja biotiinia, joka ylläpitää limakalvojen hyvinvointia. Probiootti Plus sisältää neljä erilaista terveyttä edistävää bakteerikantaa sekä bakteereiden hyvinvointia tukevia aineita.
Vaikka meillä Suomessa oli hyvä kesä ja saimme hienosti tankattua D-vitamiinia, niin sillä ei pitkälle pötkitä. Sen takia D-vitamiinit pitää ottaa purkista vuoden ympäri. Ja viimeistään flunssakauden aikaan D-vitamiinitankkaukset pitäisi olla kunnossa, sillä vitamiinilla on huikea osa ihmisen immuunijärjestelmän toiminnassa. Aurinko D -vitamiinilla on siis varsin suotuisa vaikutus kehon puolustusjärjestelmään ja se ylläpitää vastustuskykyä. Toki D-vitamiinien ja maitohappobakteerien myötä myös monivitamiinia on hyvä syödä ympäri vuoden.
Orastavaan flunssaan on hyvä puuttua jo ensi metreiltä. SOS Health Sinkki + C -vitamiinisuihkeesta sinkki sekä C-vitamiini imeytyvät suun limakalvoilta suoraan verenkiertoon. Molemmat, sekä sinkki että C-vitamiini edistävät immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Kuumat juomat ovat itselläni niitä flunssan esto- ja häätökeinoja. Kuumaan veteen sekoitettu Puhdistamon Mustikkapakurijauhe on todellista suomalaista superruokaa, joka sisältää hurjan paljon antioksidanttisia vaikutuksia tukemaan vastustuskykyä. Iltateen joukkoon olen raastanut flunssassa inkivääriä, mutta tästä lähtien taidan lurauttaa siihen Ginger Peoplen Inkiväärimehua. Jo vanha kansa luotti inkiväärin tulehduksia parantavaan vaikutukseen ja niin luotan minäkin.
Viime vuosina olen ihastunut kultaiseen maitoon eli hyvää tekevään kurkumalatteen. Jos on oikein kiire, niin käytän Sonnentorin Inkivääri-Kurkumalattea, jota sekoitan 1 teelusikallisen kuumaan mantelimaitoon ja lisään pienen lorauksen hunajaa. Sain Lifeltä myös ihanan kurkumalaten ohjeen, jonka sain luvan jakaa kanssanne:

KURKUMALATTE

2,5 dl manteli- tai kookosmaitoa
ripaus kardemummaa
1-2 tl agavesiirappia (makeustason mukaan)
1 tl Foodin Kurkumajauhetta
ripaus Foodin Ceyloninkanelia

Tee näin: Lämmitä maito, mutta älä päästä sitä kiehumaan. Sekoita maidon joukkoon kardemumma, kurkuma ja kaneli
Joskus vain käy niin, että flunssa iskee päälle, vaikka olisi kuinka hyvin yrittänyt sitä ehkäistä. Sille ei voi mitään eikä itseään kannata siitä soimata. Joskus on siis vain parempi luovuttaa ja sairastaa. Mutta on keinoja, joiden avulla helpottaa oloa. Edellä mainittujen kuumien juomien lisäksi suosittelen höyryhengitystä. Se avaa hetkessä tukkoisen nenän. Varovainen kyllä saa kuuman veden kanssa olla! Jo Oriveden mummuvainaa aikoinaan käytti Vogelin Echinaforcea lievittämään flunssaoireita. En muista, että mummu olisi koskaan ollut kipeä pitkän kaavan mukaan, joten se lienee tuon punahattu-uutteen ansiota, joka kohottaa vastustuskykyä ja täten auttaa nujertamaan flunssan. Meillä lapsilla menee usein flunssa inhottavaksi yskäksi. Sellaiseksi, joka valvottaa koko perhettä öisin. Sain Maaritilta testiin Vogelin Santasapina -valmistetta, luonnon omaa yskänsiirappia. Kuusenkerkät sisältävät mm. erilaisia eteerisiä öljyjä, hartseja ja parkkiaineita. Lisäksi ne sisältävät pieniä määrä C-vitamiinia ja erilaisia sokereita. Kerkkiä on perinteisesti käytetty käheälle kurkulle. Tätä täytyy heti kokeilla, mikäli flunssapöpöt pääsevät niskan päälle!

ID

♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista

Onko siellä selvitty alkaneesta flunssakaudesta ehjin nahoin? Minä olen kokolailla, mitä nyt näitä kuvia kuvatessani olo oli hieman orastavan flunssainen, mutta flunssa ei tullut päälle. Suurimmaksi osaksi veikkaan, että se on sen ansiota, että kesäloman jälkeen laitoin taas elämän raiteilleen; muistan ottaa aamulla vitamiinini, nukun tarpeeksi, juon vettä päivän aikana, liikun sopivassa määrin ja hymyilen paljon! 🙂
VOIKAAHAN HYVIN,

 


keskiviikko 12. syyskuun 2018

Tuttu ja turvallinen syysgarderobi

ILTAA IHANAT!

Käykö teille koskaan niin, että herätyskello ei herätä? Tänä aamuna, kun kellon piti herättää 5.45 niin heräsin ajattelemaan, että onpas ulkona jotenkin valoisaa. Kunnes päätin tarkistaa ajan kellosta. 06.50 ja herätyskellosta (puhelimesta) ei ollut kuulunut pihaustakaan! Akku oli mennyt puhelimesta yön aikana, joten herätystoiminto ei luonnollisestikaan toiminut. Joten, siitä aamusta lähtien olen ollut tänään koko ajan reilun tunnin aikataulusta jäljessä. Onneksi töihin ehdin ajoissa myyntikokousta varten, mutta tuntuu, että koko ajan on menty vähän tuplakelauksella, jotta saa kurottua aikaa kiinni 😀 Pian pääsee taas nukkumaan ja tällä kertaa lienee viisainta laittaa puhelin yöksi laturiin.

Syysvaatteistani olen saanut muutamia postaustoiveita ja kyllähän minä niitä esitellä voin. Tosin koen, että näissä ei juuri ole mitään nähtävää. Katsokaas, kun en ole ostanut kuin yhden uuden syysvaatteen. Beiden neulepaidan, joka on tuossa neulepaitapinossa päällimmäisenä. Muuten mennään samoilla vanhoilla. Värien loistoa syysvaatteistani saa hakea. Kesällä rakastin pukeutua punaiseen ja muihinkin kirkkaisiin väreihin ja kaiken järjen mukaan syksylläkin kannattaisi pukeutua kirkkaisiin väreihin. Mutta itselleni riittää se, että luonto puhkeaa väreihin. Minä maastoudun sitten sinne luontoon beigen, harmaan ja ruskean voimin 😉

Kaksi iltaa siihen meni, mutta sain kuin sainkin siivottua vaatehuoneeni. Kaksi isoa pussia laitoin vaatteita eteenpäin. Heitin hyvästit monille motivaatiohousuille, sillä tiedän, että en ihan heti tule niihin mahtumaan. Myös sellaisille liian avonaisille tiukoille paidoille. Aika on jo ajanut niistäkin ohi. Tai ikä tullut vastaan. Jäljelle jäi syksyä varten isoja muhkeita neuleita, pari ponchoa, pitkiä neuletakkeja ja lisäksi kaivoin kaappien uumenista muutamia suoria housuja. Miksi noita nyt kutsutaan…twillihousuiksiko? Mustia kireitä farkkuja löytyy parit sekä muutamat työkelpoiset siniset farkut. Villasekoitemekkoja tulee käytettyä vähän kuin kelit tästä vielä viilenevät.

Onko siellä muita yhtä tylsiä syyspukeutujia? Jos repäisisi ja ostaisi edes yhden sinapinkeltaisen vaatteen…nyt kun väri ei riitelisi kellastuneiden hiusten kanssa. Yleensä tuo on ollut blondina ollessani se suurin este sinapinkeltaiselle värille. Se, että se ei vain ole mulle sopinut. Lisäksi toinen syysväri, luumunpunainen ei ole oma värini. Ihonvärini on punertava, joten luumun- tai kanervanvärinen paita ei ole se kaikista mairittelevin sävy sekään. Tässä siis pienimuotoinen puolustuspuhe sille, miksi pukeudun jälleen tänä vuonna niin kuin pukeudun – tutun ja turvallisen tylsästi 😉

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

PS. kiitos ihanat teille sohvapöytäkommenteistanne – palaan niihin heti huomenna. Nyt on pakko käydä tähän väliin tuulettumassa ulkona. Reilu 12 tunnin työpäivä saa riittää tälle päivälle!


tiistai 11. syyskuun 2018

Sohvapöytä hakusessa, mutta millainen?

*postaus sisältää mainoslinkkejä

ILTAA IHANAT!

Tiedättekö, että en inhoa montaa asiaa, enkä tätäkään asiaa varsinaisesti inhoa, mutta se, mikä saa mut näkemään punaista on toimimattomat laitteet. Lähinnä tietokoneet ja/tai puhelimet. Latasin tuossa taannoin uusimman päivityksen puhelimelleni ja kas, sen jälkeen en ole pystynyt päivittämään mitään sovelluksia tai edes lataamaan uusia. Niin paljon olen asiaa nyt googletellut ja harmistukseni lukenut, että tuo taitaa olla uusimman versiopäivityksen yksi haittapuolista. Joillain ihmisillä ei sovellukset vaan enää päivity/lataudu. Great. Uuden ohjelmistöpäivityksen myötä tähän voisi saada ehkä parannuksen, mutta kaikista viisainta on palauttaa varmuuskopio, jonka on ottanut ennen tuota versiopäivityksen asennusta. Tarkoittaa omalla kohdallani varmuuskopiota 26.6.2018. Sanomattakin selvää, että ketuttaa.

Nyt tuo palauttaa parhaillaan varmuuskopiota, mutta siinä menee kesän ajan kuvat. Onneksi on Instaan tullut päivitettyä ne tärkeimmät. Puuh. Toivottavasti nyt toimisi sitten. Näen meinaan jo kauhuskenaarioita siitä, että mulla on joku asiakkaan kanssa sovittu yhteistyö eikä Instagram enää avaudu 😀 Pieniähän nämä murheet, puhelimella pystyy kuitenkin soittamaan ja vastaanottamaan puheluita. Eikös se se puhelimen tarkoitus olekin olla? 😉 

Puhelimesta sohvapöytiin. Meillä on ollut tuo äidin ja iskän vanha Ikean Liatorp olohuoneessa muutostamme asti. Nököttänyt tuossa paikallaan, jossa se on nököttänyt viimeiset viisi vuotta. Heti muuton jälkeen ajattelin, että en pidä siitä. Mutta olen oppinut tykkäämään siitä. Ehkä se on hivenen maalaisromanttinen tämän hetken makuuni, mutta se on kaunis. Kunnes mies kysyi yksi ilta, että olenko huomannut, että meidän sohvapöydän alataso on murtumassa kahtia hetkellä millä hyvänsä. Kyllä, siellä on iso poikittainen railo tuossa alalevyssä. Kuka käski täyttää tuon alatason sisustuslehdillä…

Kuitenkin nyt eletään ehkä sitä vaihetta, että uusi sohvapöytä olisi tarpeen. Tämän voisi viedä mökille, missä se saisi viettää eläkepäiviään ilman lehtipinon painavaa taakkaa. Mökillähän meillä on jo saman sarjan tv-taso. Toisaalta rakastan tuota valkoisuutta, mutta miksi mieleni halajaa silti mustaa sohvapöytää. En missään nimessä haluaisi olohuoneesta liian tunkkaista. Siellä kuitenkin on jo musta vitriini ja piano. Näin sohvien ollessa vastakkain tilaan menisi myös suorakaiteen muotoinen sohvapöytä, mutta koska sohvat vaihtunevat taas jossain kohtaa l-muotoiseen asentoon, niin pöydän tulee olla joko pyöreä tai neliskanttinen. Liatorpin mitat ovat 93 cm x 93 cm. Se on melkein maksimi, mitä tuohon tilaan menee sohvien ollessa vastakkain.

Mikäli sohvat ovat kulmikkain, vähän niin kuin l-muodossa, niin tuohon keskelle sopisi iso pyöreä pöytä. Aivan kuten tuo musta Big George -sohvapöytä. En tiedä miksi, mutta omaan silmääni tuo Big George -sohvapöytä näyttää aika päheelle myös mattametallisena. Pöydän halkaisija on 110 cm, joten se on ihanan iso. Voi olla, että se menisi myös sohvien keskelle, sillä tuossa on tilaa siirtää sohvia vielä etäämmälle toisistaan. Korkeuttakin tuolla pöydällä on liki yhtä paljon kuin nykyisellä. Tykkään, että sohvien ollessa vastakkain on kiva, että pöytä on ainakin samalla tasolla kuin millä sohvilla istutaan. Tuo valkoinen Holste -sohvapöytä on aivan unelma, se olisi vielä kymmenen senttiä halkaisijaltaan enemmän. Siinä kuitenkin on miinuspuolena, että se jää korkeudeltaan noin 10 senttiä sohvien istumiskorkeuden alle. Olisiko se teidän mielestä hölmönnäköistä? Ei ehkä silloin, kun sohvat ovat kulmikkain, mutta tuntuu, että sohvien ollessa vastakkain pöytä uppoisi sinne väliin 🙂 Myös hinta on tässä kyllä kipurajan yläpuolella…

Hitahana hämäläisenä olen syttynyt nyt vasta marmorikantisiin pöytiin. Mutta kun niitä tuntuu vain olevan niin monella. Tuo upea mustamarmorikantinen Jim -sohvapöytä toisi ihanaa arvokkuutta olohuoneeseen. Tuohon mummun kruusaillut korkeat kynttilänjalat päälle ja muutama taideteos lisää seinälle. Tässä halkaisija on vain 80 cm, joten pelkään että jää liian pieneksi. En tiedä miksi, mutta tykkään reilunkokoisista sohvapöydistä. Lisäksi tämän kaunokaisen hinta on myös vähän yläkanttiin siinä missä korkeus on alakanttiin. Mikäli Rakel -sohvapöydällä olisi hieman enemmän halkaisijaa kuin 79 cm, niin kallistuisin sen puoleen. Muotoilun lisäksi miellyttää hinta. En tiedä, mikä tuossa marmorikantisessa Jim -sohvapöydässä kiehtoo. Onko se tuo, että nuo jalat ovat mustat? Kuitenkin, sekin on ehkä aavistuksen liian pieni halkaisijaltaan.

Huomaatteko muuten, että melkoisen ihastunut olen noihin mustiin esittelemiini pöytiin? Tällä hetkellä eniten silmääni miellyttää Big George, mustana. Vaikka se on musta, niin se on kuitenkin aika siro, eikö? Ja tuossa kollaasikuvassa sopii niin nätisti valkoisen sohvan eteen. Kuva sai mut haaveilemaan sinertävästä matosta ja sinertävästä keramiikasta. Koska päätin olla ostamatta lainkaan syysvaatteita tänä vuonna (sitä yhtä beigeä neuletta ei lasketa), niin eikös sitten saa ostaa sillä rahalla jotain muuta? Vaikka sohvapöydän 😀

IHANAA SADEILTAA TOIVOTELLEN,

PS. tänään oli niin hirmu pimeää töiden jälkeen, että ei valo riittänyt kuvailla teille syysgarderobiani. Uusi yritys huomenna myyntikokoustelupäivän jälkeen 🙂


maanantai 10. syyskuun 2018

Hävikkiviikon ruokalistalla

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Tiedättekö, että vaikka olenkin rakastanut aurinkoisia syyspäiviä, niin nautin tänä aamuna suunnattomasti tuosta hivenen syksyisemmästä aamusta. Yöllä oli näemmä satanut ja ilma oli aamulla ihan lonkeron harmaa. Kun sain lapset vietyä kouluun istuin työpöydän eteen pitämään maanantaipalaveria itse itseni kanssa. Sytytin työpöydälle kynttilän ja loppujen lopuksi jouduin pitkästä aikaa laittamaan työpöydän valaisimen päälle. Aika aikansa kutakin, olkoon nyt syksyn vuoro, eikö niin?

Kukaan meistä ei ole varmastikaan välttynyt siltä tiedolta, että tänään alkoi hävikkiviikko. Ikinä ennen en ole hävikkiviikkoa viettänyt, mutta nyt tänä vuonna minä ja nuo kaksi prinsessaamme elämme nuukuudessa tämän viikon. Tai en nyt niinkään sanoisi nuukuudessa, sillä vaikka jääkaapissa tuntuu palavan vain valo, niin keksin jo heti ensi vilkaisulta viisi iltaruokaa meille tälle viikolle. Sushien tekemisestä jäi yli graavilohta, jättikatkaravun pyrstöjä sekä savulohta. Lisäksi jääkaapin vihannesosatolla köllöttelevät pinaattipussi ja parsakaali pääsevät tositoimiin. Fetajuustokuutioiden kera. Neljä tortillalättyäkin odottelee jääkaapissa jatkotoimenpiteitä.

Graavilohitortillapitsat
Savulohi-couscoussalaatti
Katkaravunpyrstöpasta
Vege Italian pata
Pestoparmesanspagetti

Hävikkiviikon myötä pyrin välttämään kaupassa käyntiä. Sen takia en tehnyt perinteistä kauppakassitilaustakaan. Tosin tänään on haettava maitoa ja hedelmiä. Muuten näyttäisi olevan ruokaa viikon tarpeisiin. Leivät ovat menossa parin päivän päästä vanhaksi, joten laitoin osan pakkaseen. Sieltä on helppo ottaa tarpeen mukaan ruisleipäsiivu ja heittää paahtimeen. Syy, miksemme syö leipiä nyt heti on se, että mun alkoi aamupäivästä tekemään ihan älyttömästi mieli Siken Namaste sämpylöitä. Pitkästä aikaa laitoin taikinan tekeytymään. Paistoin siitä puolet lounaaksi ja paistamme loput sitten tyttöjen kanssa, kun siltä tuntuu. Tälle iltapalalle riittää vielä eilen tekemästäni uunimannapuurosta. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein mannapuuroa uunissa. Mutta ei suinkaan viimeinen!

Hävikkiviikon ruokalista on italialaisvaikutteinen. Siihen on syynsä; ostin Ella Kannisen Ellan Toscana kirjan alennuksesta lauantaina ja olen viikonloppuna ahminut sitä. Helppoja reseptejä ja tarinoita Toscanasta. Maistanut kielelläni täydellisen mehukkaista ja  kypsistä tomaateista valmistetun pomodoro -kastikkeen, tuntenut kielenkannassani Chiantin ja kasvoillani Toscanan laskevan auringon. Kirjan inspiroimana tänään lounaaksi valikoitui mutkaton tomaattifenkolivuoka. Extraneitsytoliiviöljy, suola, balsamico ja mustapippuri mausteenaan. Täydellisen tomaattikastikkeen himoissani kaadoin vuoan pohjalle yhden mutti-purkin, suikaloitua fenkolia ja karpriksia. Mausteet sekoitin tässä vaiheessa mukaan. Päälle terttuluumutomaattia.

Paiston lopksi raastoin hieman pecorinoa vuokaan. Dippasin kovakuorisia sämpylöitä suoraan uunivuokaan ja napostelin haarukalla tomaatteja sekä fenkoleja suuhuni. Tästä onneksi jäi minulle iltaruoaksikin. Eikä sekään maanantaita pahenna, että ottaisi iltaruoalla tilkan italialaista Chiantia. Jos sellaista kotoota löytyisi. Mutta koska ei löydy, niin kuplavesi ajakoon sen asian 🙂

Vietetäänkö siellä hävikkiviikkoa? Jotenkin tunnen, että hävikkiviikon viettämisestä saa eräänlaisen synninpäästön alkuvuoden ruoan haaskaamiselle. Inhoan heittää ruokaa roskiin. Ja silti teen sitä. Varsinkin niiden viikkojen jälkeen, kun en ole suunnitellut ruokalistaa ja tehnyt kauppakassitilausta. Tämän hävikkiviikon myötä täytyykin taas petrata asian suhteen. Luonto ja rahapussi kiittävät 

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 09. syyskuun 2018

Sushiunatkoon, miten hyvää!

MOIKKAMOI IHANAT!

Joka ikinen ihminen, kenen kanssa olen eilen illalla tai tänään ollut tekemisissä, on saanut kuulla mun sushihehkutusta. Kotona tehtyjen sushien ylivoimaisuudesta verrattuna sushiravintoloiden susheihin. Sitä hehkutusta on saanut kuulla sosiaalisissa medioissa minua seuraavat niin kuin myös Skotlannissa valkoista palloa lätkyttelevä miehenikin. Tänään lenkillä kyllästin veljen vaimonkin sushihehkutuksella. Joten hei, rakkaat lukijat, nyt on teidän vuoro.

Teimme eilen ihka ekaa kertaa kotona sushia. Vaikka kuopuksella on tuossa yhdessä kuvassa sellainen himpun verran epäilevä ilme, niin voin sanoa, että tuo ilme muuttui kertalaakista maistettuaan sushia. Mikä siinä onkaan, että niin monen asian suhteen on viime aikoina tullut mietittyä, että miksemme tehneet tätä jo aiemmin? Niin näiden kotisushienkin kanssa. Onhan se niin, että vähän aikaa näiden tekemiseen saa kulumaan, mutta se aika on sen väärti. Ja itse asiassa suurin osa ajasta menee riisin huilutteluun, keittämiseen ja jäähdyttämiseen. Kaikki muu meneekin siinä sivussa sitten. ID

Riisin keitin sushiriisipakkauksen ohjeen mukaan. Siihen meni yhteensä noin tunti jäähdyttelyineen kaikkineen. Sillä välillä esikoinen pilkkoi ystävänsä kanssa kurkut ja avokadot. Riisin valmistuksessa on vissiin eri tapoja, mutta meillä annettiin riisin ensin olla lävikössä vajaa vartti, jonka aikana huuhtelin sitä välillä kylmällä vedellä. Sitten annoin riisin kiehua kannen alla vartin miedolla lämmöllä. Käänsin levyn pois päältä ja annoin riisin hautua vielä 20 minuuttia. Sen jälkeen sekoitin riisietikan, sokerin ja suolan keskenään ja kaadoin kuuman riisin sekaan. Nostin riisin leivinpaperin päälle ja taputtelin kevyesti levyksi. Keittiön ikkunasta virtasi viileää ilmaa ja riisi jäähtyi aika nopeasti.

Sitten päästiin itse asiaan. Eli tuon bambumaton ja levämattojen kanssa kikkailuun. Voin sanoa, että ekaa rullaa tehdessäni sormet ja polvet tutisivat hieman 😉 Koska meillä lapset eivät ole raa’an lohen ystäviä, sovelsimme. Ostimme savulohta, graavilohta (tämä uppoaa myös lapsille) sekä jättikatkaravun pyrstöjä. Teimme suurimman osan makeina (maki..), mutta osan myös käänteisinä eli riisi oli ulkopuolella. Olivatkohan nuo sitten Kalifornia makeja? Netistä löytyy hyvin havainnollistavat ohjeet rullaustapoihin. 

Makeja teimme kolmella eri täytteellä; jokaiseen tuli tuorejuusto-wasabivana, kurkkua ja avokadoa. Lisäksi savulohta, graavilohta tai jättikatkaravun pyrstöä. Kalifornia makeja teimme graavilohesta ja jättikatkaravun pyrstöstä (toki nuo vihreät olivat niissäkin). Valmiit rullat laitoimme odottamaan jääkaappiin, kunnes kaikki oli valmiita. Sitten leikkasimme ne terävällä veitsellä (veteen välillä kastaen) paloiksi. Kalifornia makien päälle laitoimme hieman Hellmann’sin perusmajoa, paahdettuja seesaminsiemeniä sekä silputtua ruohosipulia. Dippasimme ne perinteiseen tyyliin wasabilla maustettuun japanilaisen soijaan.

Mikä näistä sitten teki niin erilaisia ja hyviä? Mielestäni se, että nämä olivat pehmeitä. Nämä maistuivat tuoreelle. Ja mikä parasta, nämä eivät maistuneet liikaa kalalta. Tiedättekö, kun joissain susheissa maistuu se riisikin jo ihan särjeltä 😀 Tuossa lenkin jälkeen söin vimpat viisi sushia jääkaapista ja ne maistuivat hienosti myös näin seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä.

Nyt suloinen sunnuntai jatkuu vaatehuoneen siivouksella. Tietäen, että siinä kuluu tovi jos toinenkin. Ei ehkä jaksaisi yhtään ryhtyä siihen projektiin, mutta olen huomannut, että nyt kun mies on reissussa, niin mä olen varsin aikaansaava. Lisäksi taustalla kytee ajatus postaustoiveesta, jossa lupasin esitellä syysgarderobiani. Ehkä olisi korkea aika jo palauttaa itsellenikin mieleen, että mitä sieltä vaatekaapista taas löytyikään 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,