tiistai 06. elokuun 2019

Arki-illan pelastus; nopea & herkullinen spaghettivuoka

2

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Tiistait on yleensä olleet pahoja. Jos jollekin on maanantai paha, niin mulle tiistai on se maanantai. Tosin tämä tiistai on poikennut niistä normitiistaista. Sangen virkeä tiistai on tuonut mukanaan työtehokkuuden; olen lähetellyt laskuja ja vakuutusvahinkoilmoituksia. Mulla on tapana lykätä molempien tekemistä viime tinkaan. Siinä sivussa puhunut vakuutusyhtiön yhteyshenkilön kanssa puhelimessa pitkän tovin ja metsästetty, että onkos tuo meidän rakas lemmikki kotivakuutuksen piirissä vai missä. Erikseen toisesta ei vakuutustietoja löytynyt. Toivotaan, että homma selviää. Me kun olemme viimeiset kaksi vuotta olleet siinä uskossa, että koiralle on vakuutus. Niin kuin sen taannoin yhdessä puhelinsoitossa ”ostin”. Onneksi heillä on puhelinsoitot tallennettuna.

Asioilla on taipumus järjestyä, niin tälläkin 🙂

Kuten viime viikolla kerroin, niin arki tuo mukanaan nopeat ja helpot ruoat. Herkullisuudesta tinkimättä. Yksi meidän perheen suokkareista on spaghettivuoka. Varsinkin maanantai-iltaisin, kun jotenkin tuntuu, että kroppa kaipaa hiilareita. Vuoan sisältö vaihtelee toteutuskerran mukaan, mutta yksi on ja pysyy; spaghetti ;D Ja myös säilötyt kirsikkatomaatit ja tomaattisose. Usein teen tämän täysjyväspaghetista, mutta kuvauskerralla tein sen tuorespaghetista. Joka on muuten paras keksintö ikinä. Ilman mitään uunin kautta tehtyjä kierroksia. Se ei tarvitse keitettynä kaverikseen kuin pestoa ja parmesanlastuja. Pestopasta onkin myös meidän arjen helpotusruoista se, mitä tulee tehtyä kerran pariin viikkoon.

Tuorespaghetti menee helposti uunissa mössöntössöksi. Joten käyttäkäähän täysjyväspaghettia. Täysjyväspaghetin kiehumisen aikana valkosipulit ja tuoreet yrtit saavat muhinoida keskenään rauhassa paistinpannulla. Tuorespaghettia käyttäessä spaghetti ehtii valmistua ennen kuin nuo muhisevat tarpeeksi kauan. Joten jos käytät tuorespaghettia, niin keitä se vasta just ennen uuniin laittoa. Ja kiehauta vain minuutin ajan.

Herkullinen spaghettivuoka

500 g spaghettia
4 valkosipulin kynttä
tuoretta timjamia ja oreganoa
1 sipuli
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 tlk Mutti tomaattimurskaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl parmesania raastettuna
0,5 dl – 1 dl mozzarellajuustoraastetta
ripaus suolaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä
loraus hunajaa

-kuori ja pienistele valkosipulit & sipuli
-lisää ne ja pienistellyt yrtit öljytylle pannulle
-anna tiristä, kunnes kuullottuneet
-keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan
-sekoita tomaattimurskat, kirsikkatomaatit, keitetty spagetti, parmesanraaste, mausteet ja sipuliyrttiseos uunivuoassa sekaisin
-ripottele päälle juustoraaste sekä pienistelty mozzarella
-paista kiertoilmauunin alatasolla 180 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes juustokuorrute saanut kauniisti väriä

Spaghettivuokaa teen yleensä niin ison satsin, että siitä riittää kahdelle päivälle. Seuralaiseksi spaghettivuoalle valikoituu usein ihan vain vihreä salaatti tuomaan raikkautta. Joten ystävät rakkaat, jos arki tökkii, niin yksi apu voisi olla tämä lohduttava vuokaruoka. Kantsii ainakin kokeilla – me tykätään tästä koko perhe 🙂

TIISTAITERKUIN,


maanantai 05. elokuun 2019

Oletko haaveilija vai toteuttaja?

4

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Hei, ei ihan mennyt lapaan tämän aamun arjen aloitus. Vielä viimeisenä ennen nukahtamista sanoin miehelle, että muista herättää mut. ”Juu, mä herätän.” En laittanut omaa kelloa soittamaan. Aamulla heräsin. Mietin, että onpas oudon levännyt olo. Koira tuhisi aivan sikeästi kainalossani. Vilkaisin viereeni ja mies oli poissa. Kello näytti yli yhdeksää.  ”Joo kato kulta mä jätin sut nukkumaan, hipsin ihan hiljaa töihin, ettet herää.” Jep! Onneksi olin tehnyt päätöksen arjen aloittamisesta näin viikkoa etukäteen ihan itsekseni. Ilman velvotteita olla missään klo 08.00. Huomenna uusi yritys 🙂

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että olenko haaveilija vai toteuttaja. Lehdistä saa aika usein lukea ihania ja mahtipontisia suunnitelmia taloudellisesta riippumattomuudesta, varhaisesta eläköitymisestä tai vaikka oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Aina mietin, että vitsit miten hienoa on lukea tai kuulla, kun ihmiset toteuttavat haaveitaan. Olen pitänyt itseäni tähän asti aikamoisena haaveilijana. En ole tajunnut, että alitajuntaisesti olen kuitenkin viimeisten vuosien aikana toteuttanut haaveitani.

Toki, jos kaikki haaveeni olisi käynyt toteen, olisi minulla nyt kaksi tutkintoa. Pyörittäisin business life coach -yritystä nykyisten yritysten lisäksi, ammentaisin positiivisuutta itsestäni, välittäisin positiivisuutta sitä tarvitseville, mentoroisin ihmisiä ammentaan voimaa elämän karikoista, buustaisin ihmisten hyvinvointia ja jaksamista työelämässä, antaisin yritysjohtajille työkalut lempeään mutta tulokselliseen johtamistapaan ja pitäisin viikonloput vapaata; en avaisi tietokonetta tai kännykän sähköpostia. Kävelisin luonnossa ja nauttisin ympärillä olevista ihmisistä.

Joskus haaveiden ylös kirjoittaminen auttaa. Nyt kun luen tuota edellistä kirjoittamaani kappaletta mietin, että mikäs minua estää. Yksi tutkinto minulla on jo ja mikä minua estää lukemasta toista tutkintoa töiden ohella. Tutkintoa, joka antaa työkalut noiden muiden haaveiden toteuttamiseen. Ollakin, että haaveet alkaisivat toteutumaan vasta vuosien päästä. Kärsimätön luonteeni saa väistyä sivuun. Kaikki aikanaan.

Olen sitä mieltä, että on hyvä olla tietyllä tapaa varovainen, mutta kyllä haaveita pitää uskaltaa toteuttaa. Jos resurssit ja rahkeet riittävät. Elämä on liian lyhyt sitkun -elämään.  Ei ole kerta tai kaksi, kun lähipiirini on taivastellut toimintaani. Sitä toimintaa, kun toteutan haaveitani. Osaan tarvittaessa olla hyvinkin impulsiivinen. Ottaa myös takkiin ja jatkaa eteenpäin. Haaveiden tavoittelu ei ole aina niin yksinkertaista. Välillä se vaatii hurjasti voimia ja usein lukemattomia työtunteja. Tarvittaessa pitää myös osata vaihtaa suuntaa, valita kiertoreitti tai pahimmassa tapauksessa todeta, että haaveen toteuttaminen ei ole kannattavaa.

Mutta yhtä kaikki, älä ikinä lopeta haaveilemasta. Itse saan ihan älyttömästi voimaa jo pelkästä haaveilusta. Ja muiden haaveiden toteutumisista. Sen sijaan, että kateellisena seuraisin muiden haaveiden toteutumista olen hurjan onnellinen muiden puolesta. Se tuo toivoa ja tsemppiä itsellenikin. Se, minne haaveideni kanssa päädyn on aivan pimennossa. Visio ei välttämättä vastaa lopputulemaa. Mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni.

Vaikka olen tällä hetkellä 110% tyytyväinen elämääni enkä kaipaa siihen mitään uutta, niin silti jostain sisältä kumpuaa draivi mennä eteenpäin. Kehittää itseäni ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Oletteko te haaveilijoita vai toteuttajia? Musta tuntuu, että mä olen kombo molempia. Ja näin on kuulkaas just hyvä ♥ 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


sunnuntai 04. elokuun 2019

Työhuoneen muutos

8

MOIKKAMOI!

Jos en kuulkaa tietäisi paremmin, niin voisin ounastella että meille olisi jälkikasvua tulossa ;D Mutta ei, ei ole. Meidän lapsiluku on täynnä. Tämä vimmattu pesänrakentaminen on vaan samanlaista kuin alkuraskaudessa. Siis sen jälkeen, kun pahoinvointi helpotti. Kuten kerroin, niin mökillä teimme suursiivousta perjantaina ja lauantaina. Tänään herättyämme päätettiin ottaa koti haltuun.

Mä en ole yleensä sellainen pähkäilijäluonne, vaan tartun tuumasta toimeen. Mutta jostain syystä tietyt sisustusasiat ovat vaan odottaneet inspiraatiota. Nyt sitä inspistä on! Miehen mielestä ehkä hitusen liikaakin. Omasta mielestäni ihan sopivasti. Niin sopivasti, että kun tänään sain laitettua työhuoneen uuteen uskoon, niin huomenna on vihdosta viimein sohvan päällisten vaihto.

Tämä työhuone on pohjoiseen päin ja siten erittäin pimeä. Vanha pöytä oli kaunis, mutta tummensi huonetta armottomasti. Tuo vanha lasikantinen työpöytäni on ollut väliaikaissäilytyksessä pikkuisemman huoneessa. Ihana saada se takaisin omaan käyttöön. Sen myötä huone valaistui ihan älyttömästi (täällä kuvia vanhasta). Työtuolina toimii isomummun (lasten isomummun, mun mummuni) vanha tuoli. Peikonlehti pääsi pimeästä rappuskäytävästä ikkunan eteen. Toivotaan, että se tuosta tokenee. Kukan alla isäni papan tekemä koroke.

Esikoisen huoneessa oli yksi ylimääräinen Malm-lipasto, joten nyt saan siististi piiloon kaikki valokuvaustarvikkeet sun muut. Olohuoneesta karsin kesäiset värit pois ja pari tyynyä pääsi tänne työhuoneeseen sivupöydälle. Niiden päällä on mukava venytellä nukkamaton päällä. Ferm Livingin kynäteline pöydällä on yhtä vanha kuin pöytäkin. Kate Mossiakin on tullut jo jokunen vuosi katseltua.

Jälleen täytyy todeta se, että ei sitä aina tarvitse uutta ostaa, vaan vanhassa vara parempi. Nyt kun saisi pidettyä työhuoneen näin siistinä. Aamusella lähtötilanne oli kaoottinen; huoneesta oli muodostunut varastotila. Siinä siivoamisen sivussa sain haalittua kasaan hurjan määrän kirpparitavaraa. Huomenna täytyy varata kirpparipöytä ja ryhtyä tuumasta toimeen.ID

Niin innoissani olen uudesta työhuoneestani, että otin lomavastaajan pois sähköpostistani 😉 Ehkä mäkin pikkuhiljaa siirryn työmoodin, kun miehelläkin alkaa loman jälkeen työt. Lomaillaan jäljelle jäänyt viikko sitten myöhemmin syksyllä ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. peili eikä tietokoneen näyttö ole likaisia, jostain kumman syystä kuviin tuli tuollainen ”kiva” efekti 🙂


perjantai 02. elokuun 2019

Kesä 2019 – ihanin ikinä?

6

MOIKKAMOI!

Eilen illalla saunanlauteilla totesin miehelle, että olo on aivan syksyinen. Liekö kuivuus tehnyt sen, mutta varvikko näyttää siltä, että se elää pian ruska-aikaa. Aurinko paistoi kahdeksan aikaan jo niin matalalta, että sisäinen kello ajatteli kellon olevan kymmenen pintaan. Jännä fiilis tuo yhtäkkinen syksyfiilis, mutta osaltaan johtuu ehkä siitä, että kesä on tuntunut äärettömän pitkältä. Vaikka se on mennyt ihan silmänräpäyksessä.

Jos jonkinmoista tilinpäätöstä pitäisi tehdä tältä kesältä (jota toki on vielä jäljellä), niin esiin nousee viisi ihanaa asiaa. Ne, jotka ovat tehneet kesästä taas yhden parhaista.

1. Valmis piha
Tehän tiedätte, että aloitettiin istutusten laittaminen jo huhtikuun alkupuolella. Silläkin riskillä, että halla vie. Halla ei onneksi vienyt istutuksia ja tällä hetkellä ne jopa näyttävät ihanan runsailta. Ollakseen ekavuotisia. Kivetys saatiin tehtyä heti pääsiäisen jälkeen ja sen myötä piha tuli valmiiksi. Olemme saaneet käytännössä nauttia siitä koko kesän.

Viime kesänä ei vielä päästy terassille aamupalalle tai ottamaan aurinkoa, mutta tänä kesänä olen viettänyt jokaisen liikenevän hetken ulkona pihalla. Joko kukkia nyppien tai sään salliessa kahvikuppi kädessä. Töitä tehden tai äänikirjaa kuunnellen. Rakastan tuota meidän pihaa ja siitä tuli just niin kiva kuin mitä suunnittelimmekin. Ensi kesää odotellessa 🙂

2. Toscanan reissu
Reissu yllätti kaikki odotukset miljoonalla. Reissuseuran tiedettiin olevan ihanaa, mutta voi jumpe en tiennyt että noista ihanista ja rakkaista muodostuu yhden viikon aikana niin tärkeitä. Sydämessä on ollut reissun jälkeen pieni tyhjä tila, joka kaipaa yhtä pientä papupataa vanhempineen.

Tuon reissun jälkeen ymmärrän myös heitä, jotka haluavat lähteä heti loman alkuun pois Suomesta; aivot nollautuivat aivan totaalisesti. Maisemanvaihdos teki hyvää!

3. Toriaamupalat
Tänä kesänä kunnostauduttiin toriaamiaisten ja muutenkin toreilun suhteen. Tampereella on ihania toreja, mutta aamupalalle suuntaamme aina Tammelan torille. Se oli meidän iskän vakkaripaikka. Siellä näki tuttujaan ja aamukahvi saattoi venyä lounaaksi torin laidalla olevassa kalaravintolassa. Kun mä olen eläkkeellä, niin aloitan jokaisen päiväni tuolla. Jos Luoja suo.

4. Pitkät yöunet
Aiemmin ollaan pystytty nukkumaan pitkiä yöynia vain mökillä, mutta tänä kesänä niitä tuli vedeltyä myös kotona. Se tunne, kun katsoo ensimmäisen kerran kelloa aamulla sen ollessa 11.20. Avot. Ollakin, että päivä tuntuu armottoman lyhyeltä 😀 Mökillä ollessamme tuntui, että elämä alkoi vasta siinä klo 18 aikaan. Silloin koko porukka virkistyi yhtäkkiä ja alettiin tekemään ”päiväsuunnitelmia” 😀

Keskimäärin olen tänä kesänä nukkunut varmastikin kymmenen tuntia yössä. Se kertoo siitä, että vissiin jonkin asteista univelkaa oli kertynyt keväältä. Nyt on nukuttu univelat pois ja taas jaksaa!

5. Ikuinen kesäfiilis
Kuten kerroin, niin tuntuu että kesä on vain jatkunut ja jatkunut. Ehkä sen takia, että mun kesä alkoi silloin huhtikuussa, kun pihaa aloin kuopsuttamaan. Itse koen myös ilmojen olleen loistavat. Mutta kahden naapurin kanssa juteltuani olen alkanut epäilemään omia säähavaintojani. He kun väittivät, että oli kylmä ja sateinen kesä. Lukuunottamatta heinäkuun lopun helteitä. Eiks kesäkuussa ollutkin hyvää keliä? Mun mielestä oli. En muista kertaakaan ulkoiluttaneeni koiraa kevyttoppatakissa niin kuin pari kesää sitten. Se on jo paljon se 😉

Tänä kesänä on tullut syötyä mansikoitakin triplasti enemmän kuin aiempina kesinä. Johtuu ehkä tuosta toreilusta. Jätskillekin olen ollut persompi kuin aiemmin. Ja hei, kesän top viitoseen olisi hyvin voinut kuulua myös tuo pizzauuni, jonka heinäkuun alussa ostimme. Rrrrrakastan sen antia. Mansikoita, jätskiä ja pizzaa. Niitä on kulunut tänä kesänä. Ei hassumpi kombo. Syksylle suunnitteilla vähän erilainen kombo, ainakin mitä vyötärö tuossa viestitti, kun kokeilin yksiä lempparihousujani jalkaan 😀

Mutta niin kauan kun arki on vasta nurkan takana vyötärö saa hiukka huudellakin. Nyt aamupalaa ja sitten pizzataikina kohoamaan illan pizzoja varten! Palaan taikinan veivauksen jälkeen eilisiin kommentteihin. Kiitos jälleen kerran niistä ihanat – bloggaamisen parasta antia on keskustelut kanssanne ♥

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


torstai 01. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin

18

HEISSULIVEI IHANAT!

Niin vain meidän mökille lähtö siirtyi tälle päivälle, kun oli kaupungissa yksi juttu, joka piti tehdä. Mutta hei, ei lainkaan harmita, sillä tänä aamuna käytiin ihanalla aamupalalla Tampereen Kauppahallissa. Käydään siellä aina silloin tällöin ja joka ikinen kerta mietin, että miksi ei käydä useammin. Rakastan tuota paikkaa ja sitä fiilistä. 4 Vuodenajan aamiainen on myös aivan omaa luokkaansa; kympillä saa rahalleen enemmän kuin vastinetta.

Aasinsiltana pääsemme tästä Takaisin ruotuun -sarjan ensimmäiseen osaan eli arkiruokailuihin. Veikkaan, että emme ole ainoita, keillä on loman aikana ruokailut lähteneet vähän lapasesta. Tykkään käydä ulkona syömässä ja se on ihan fine aina silloin tällöin. Varsinkin lomalla. Mutta ei lompakko kestäisi tässä(kään) mielessä lomaa, jos lomaa olisi pidempään eikä kulutustottumuksiaan muuttaisi.

Sen takia arki on odotettu asia, että saadaan joku roti tähän touhuun. Kevät mentiin hienosti kauppakasseilla, joko S- tai K-Ryhmän, riippuen aina tilanteesta. Kerran viikossa kun ostaa isommat ruokaostokset, saa ruokalaskua pienennettyä huomattavasti. Lomalla on tullut käytyä ruokakaupassa liki päivittäin. Ja yhtäkkiä sellainen arjessa suosimani ”hävikkiruoat kunniaan” -mentaliteetti on kadonnut takavasemmalle.

Arjessa sitä tulee tehtyä usein iso satsi esimerkiksi keittoa tai laatikkoruokaa, mitä syödään pari (joskus kolmekin) päivää putkeen. Kesällä on keksitty joka päivälle uusi ruoka. Ok, uudet perunat on ehkä jatkojalostettu seuraavana päivänä, jos sellaisia on keitettyinä jäänyt, mutta muuten olen ollut surkea kokki tämän tiimoilta.

Arkiruokailut joutuvat siis syyniin ja niiden suhteen tehdään korjausliikkeitä. Ei vain kustannusten takia, vaan myös ruokien monipuolistamisen takia. Ja jo ihan ruokarytminkin takia. Se kun on kesällä ollut aivan omaa luokkaansa. Muistilistana itselleni toimii seuraava:

♥ tee viikon ruokalista etukäteen (ainakin arkipäiville) ja sen pohjalta kauppalista
♥ tee kerran viikossa iso ruokakauppakäynti
♥ varmista, että jääkaapissa on terveellisiä, helposti napattavia välipaloja koko perheelle
♥ ota käyttöön joka iltaiset yhteiset ruokailut
♥ leivo itse leivät ja sämpylät mahdollisuuksien mukaan
♥ rakastu syksyn tullen lämmittäviin aamupuuroihin
♥ muista syödä tarpeeksi usein (tämä on itselleni ollut aina se pullonkaula)
♥ tutustu meal preppaukseen ja ota se käyttöön!
♥ ennen arjen aloitusta; siivoa keittiön ruokakaapit ja jääkaappi
♥ tee listat puuttuvista perustarvikkeista ja osta ne kaappeihin.
♥ pidä kaapit/laatikot siisteinä, että tiedät heti mistä löytyy mitäkin
♥ ota käyttöön kasvisruokapäivät
♥ vilkaise säännöllisesti satokausikalenteria
♥ ota töihin mukaan eväät
♥ vähennä hävikkiä

Ja yksi mikä itselleni välillä on haastavaa: älä tee ruokaa liikaa. En tiedä mistä olen tämän suurtalouskokkimentaliteettini perinyt, mutta keitän esimerkiksi spagettia aina aivan liikaa. Tokihan sen voi sitten lämmittää, mutta kyllä pastakin on parasta juuri keitettynä eikä mikron kautta lämmitettynä.

Tuo meal preppaus on sellainen, jota en ole koskaan tehnyt. Mutta mieleni tekee kokeilla. Oletteko te meal preppaajia? Siinä voisi kuvitella, että jääkaappikin säilyisi järjestyksessä, kun olisi ruoat valmiiksi tehtyinä purkkeihin. Vai olenko väärässä? 🙂 Mä olen kyllä toisaalta vähän sellainen fiiliskokkailija, että ehkä meal preppaus ei tule olemaan mun juttu. Kokeilemallahan se selviää. Jo tuo viikon ruokalistassa pysyminen on välillä haasteellista. Onneksi olen osannut suosia sellaisia ruokia, joiden aineksista saa tarvittaessa tehtyä jotain muutakin ruokaa. On saanut mennä osin fiiliksen mukaan 🙂

Mä odotan alkavaa arkea tosi paljon. Sitä, että lapset pääsee kouluun ja itse pääsen toimistolle. Sitä että iltaisin ollaan kaikki valmista kauraa unille jo kymmeneltä. Että aamulla herään kuudelta, jotta saan viettää ekan hereilläolotuntini ihan hiljaa omissa oloissani. Hei, enää viikko ja sitten tämä toive toteutuu, kun lasten koulu alkaa – nautitaan kuitenkin vielä tämä viikko retuperällä olemisesta ♥

TORSTAITERKKUSIN,

PS. kiinnostaisiko teitä sellainen postaus, jossa esittelen arkiviikon ruokalistan ja vastaavasti kauppakuitin sisällön hintoineen? 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »