eli perinteistä Fredagsmys-postausta pukkaa 🙂
Hellurei!
Erittäin onnistunut viikko kruunaantui tänä perjantai-iltana suussa sulavaan salaattiin ja lasilliseen viiniä. Erittäin onnistunut viikko lähinnä sen takia, että ruokailut ja liikunnat ovat menneet aivan nappiin; onnistunut myös sen takia, että töissä on riittänyt kaiken tämän härdellin keskellä voimia ja motivaatiota tehdä jopa niitä kaikista epämiellyttävimpiäkin töitä. Sekä lisäksi on tullut roppakaupalla tehtyä ihan päivittäisiä töitä. Tänään siivosin veljen vaimon ja mun avokonttorihuoneen, sillä veljen vaimo palautuu maanantaina neljän kuukauden kotona olon jälkeen töihin. Tosin vain yhdeksäksi päiväksi ennen äitiyslomaa. Mutta eihän sitä toista tohdi ottaa vastaan rönsyilevien paperipinojen takaa kilometrin mittaisen things-to-do listan kera. Joten nyt on selvitetty paperipinot ja sitä myötä löydetty pari kadoksissa olluttakin paperia. Ja ihanat yhdeksän päivää onkin töissä tiedossa; sen lisäksi, että mun hyvä ystävä ja höpöttelykaveri on läsnä, pystyn itse keskittymään taas niihin ns. omiin töihin. Analyysiä, lukuja, arvioita, budjetointia ja ah kaikkea sitä ihanaa numeronäpläystä 🙂
Huomaa, että ajatukset harhailevat viikon päästä pidettäviin hautajaisiin tämän tästä. Paljon on asioita, joita pitää ottaa huomioon. Ja vaikka olen kuinka pyytänyt äitiä delegoimaan mulle tehtäviä niin hirmuisen määrän hän on itse tehnyt (itse olen ”rekrytoinut” meille valokuvaajan hautajaisiin…siinä mun panokseni so far). Jälleen tässäkin tilanteessa olen huomannut, että on se liikunta vaan ihan parasta terapiaa. Kunnon endorfiinitankkaus salilla tai lenkillä saa maailman näyttämään synkeämmälläkin hetkellä kirkkaalta. Eilen salilla nousi sellaiset painot, joita en uskonut ihan heti käsitteleväni. Luulin olevani tämän päivän sängyn oma lihaskivusta ja vielä eilen illalla olin sitä mieltä, että en saa tänään käsiäni suoraksi vaan kävelen bodariasennossa kädet koukussa 😀 Vaan toisin kävi ja tänään on ollut yllättävän vetreä olo. Näin vanhaksi ja raihnaiseksi 😉
Palatakseni tuohon salaattiin; perussalaatti, joka täällä onkin tainut vilahdella tämän tästä. Erilaisia salaattilaatuja, päärynää, homejuustoa, oliiveja ja uunissa rapeutettua ilmakuivattua kinkkua ja uunitimjamitomaatteja. Päälle loraus oliiviöljyä ja balsamicoa. Vierelle ihan kaupan valmiista valkosipulipatongista pari siivua. Eikä meillä yleensä sohvalla syödä, mutta tänään tein niin. Lapsilla oli kavereita ja sain ihan salaa rauhassa nauttia salaatista, lasillisesta viiniä sekä parista uudesta lehdestä. Sekä jälkkärikarkeista; ei ole salmiakkien ja suklaakarkkien voittanutta. Ja silleen, että laittaa esim. salmiakkipääkallon ja suklaakonvehdin samaan aikaan suuhun. Nams! Huomenna saa vielä herkutella, mutta ei enää karkeilla. Tänään tulee viikon karkkikiintiö täyteen.
Pian lasten kanssa VOF:ia, sitten lasten mentyä nukkumaan uppoudun
lukemaan hetkeksi ja odottelen miestä kotiin.
Ja arvatkaas, minne me huomenna suunnataan? No möksälle!
Kyllä, ajellaan katsomaan, onko järvi jo jäässä. Jos ei ole niin lasketaan vene ja soudetaan saareen 🙂
Ihanaa, rentouttavaa, toivottavasti talvista
ja tunnelmallista
viikonloppua toivottelee,
PS. illan teemabiisi on ollut ”What does the fox say?” Tytsyt tanssivat tuon tahtiin koko illan ja loivat oman koreografian. Mä pääsin esitykseen rahallista korvausta vastaan. Onneksi Monopolyn rahat kelpasivat kassaneidille 🙂
