torstai 23. tammikuun 2014

Mökkikuvasulkeiset (III/2013)

10

Hellumareisson,

kuulin tänään, että ihminen tottuu pakkaseen viikossa. Mä taidan olla vähän erilainen ihminen. Mutta en valita, tämä talvi on ihanaa aikaa pakkasine kaikkineen. Mitä enemmän nyt on pakkasta niin sitä enemmän odotan kuukauden päästä tulevaa reissua. Toivotaan, että Thaikkulan mellakat hellittävät ennen sitä. 
Piti postata vähän sisustusjuttuja, mutta muistin, että mullahan on nämä viime vuoden kvartaalipostauksetkin aivan työn alla. Joten kolmannen kvartaalin tunnelmat tulevat tiivistettynä diashow:un. Heinä-syyskuu kului pääosin mökillä, joten kuvat sieltä sitten. Vaikka kyllä me jonkin verran kotonakin oltiin. Ja ihmeteltiin sitä, että oma koti ei tuntunut enää mökin jälkeen kotoisalta. Mökillä nautittiin valoisista illoista ja elokuussa pimenevistä illoista, huikeista auringonlaskuista ja syyskuu aamujen sumuisista näkymistä, kun vastarannalle ei edes nähnyt. Ilmat suosivat, mutta välillä vietettiin pyjamapäiviä mökin sisällä sateenropinaa kuunnellen ja vaahtopääaaltoja ikkunasta katsellen. 
Elokuun vikana viikonloppuna järjestettiin ystäville saaressa rapujuhlat. Erittäin onnistunut viikonloppu ihanien ystävien ja hyvän ruoan parissa. Pitänee ottaa tavaksi 🙂 Näin jälkikäteen ajateltuna mökki saaressa on just se, jota kaivattiin. Sieltä me tukka tuulispäät ei ihan hetken mielijohteesta rantauduta ja kekitä itsellemme menemistä. Siellä rauhoitutaan toivottavasti ensi kesänäkin niin, että saa voimia tulevalle syksylle. 

Hirmuisesti mulla on taas suunnitelmia mökin varalle; lastenhuoneen seinien valkaisu, keittiön katon maalaus valkoiseksi (+kattohirren tummennus), vierasmökin ja saunamökin laittaminen viihtyisäksi, yrttimaan tekeminen (en tiedä kuinka tämä onnistuu ilman multaa, sillä saari on pääosin hiekkapohjainen), ulkogrillauspaikan rakentaminen (tämä on miehen heiniä) ja lista voisi jatkua loputtomiin. Tosin kyllä ilman näitä muutoksiakin pärjää ja viihtyy vallan mainiosti.
Huomenna sitten luvassa fredagsmyyssejä, tosin hieman pienemmän mittakaavan mukaan, 
kun olen yksin syömässä (lapset eivät ihan ole innostuneita näistä meidän fredagsmys-ruoista ;).
Perjantain aatosta suunnattomasti nauttien,
torstaiterkuin,

tiistai 21. tammikuun 2014

Sinustako minulle työtoveri?

23

Moikka!

Päätin nyt käyttää tätäkin sosiaalista mediaa hyväkseni ja huikkasta, että laitoin tänään avoimen työpaikan hakuun. Täältä  löytyy työpaikkahakemus tarkempine tietoineen. Kuten todettua, veljen vaimo jää äitiyslomalle tämän kuun lopussa ja uskoisin kevään pärjääväni tuossa toimistossa yksin. Lukuunottamatta Thaimaan matkaa, jonka ajaksi saamme ihanan J:n tuuraamaan minua. Mutta kyseessä on siis äitiysloman sijaisuus ja näin alustavasti määräaikainen työsoppari tehdään 5.5.2014-31.8.2015. Uskonpa, että ei tuo veljen vaimo henno viedä lasta päiväkotiin vielä tuolloinkaan, joten työsuhde jatkunee tuosta vielä vuodella 🙂 Työaika on maanantaista perjantaihin klo 08.00-16.00.
Meillä on töissä todella tiivis ja yhteenhitsautunut porukka. Joten toivomme saavamme mukaamme samanhenkisen, nuorekkaan ja innokkaasti töitä tekevän henkilön. Iloinen, ystävällinen, ahkera, vastuuntuntoinen. Niillä pärjää pitkälle. Töitä saa tehdä niin paljon kuin sielu sietää. Välillä nauramme kyyneleet silmissä, mutta tarpeen niin vaatiessa hommat tulee hoidettua ripeästi ja asianmukaisesti. Pääasiahan on, että tekemästään työstä nauttii. Työ on kuitenkin sen verran suuri osa elämää, että ainakaan itse en voisi kuvitella olevani töissä paikassa, jossa en viihtyisi. Työnarkomaanius on plussaa, kuten myös se, että tulee erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Toimenkuva sisältää mm. puhelinvaihteen hoitoa, johon ihanat asiakkaamme (väri- ja rautakaupat) soittelevat tilauksiaan. Työn monipuolisuus on se, joka minua kiehtoo. Jokainen päivä on erilainen.
Kunhan saamme veljen vaimolle sijaisen, niin itse pystyn keskittymään taloushallintoon, johdon laskentatoimeen, strategiseen suunnitteluun ja kaikkeen siihen taustatyöhön, jota tämä yrityksen pyörittäminen vaatii. Avotoimisto tosin tekee sen, että olen vahvasti myös päivittäisessä työnteossa mukana ja kiireaikoina autan päivittäisissäkin työtehtävissä. Ensi syksynä teen lyhennettyä työpäivää, jotta pystyn saattelemaan Lilian turvallisesti koulutielle.
Jos kiinnostuit, laita hakemusta rohkeasti tulemaan. Tuolta linkin takaa löytyvät yhteystiedot.
Tiistai-iltaterkuin,
PS. huomenna palataan taas sisustuksellisiin juttuihin 🙂

maanantai 20. tammikuun 2014

Auringonnoususta auringonlaskuun

32
Maanantai-iltaa ihanat!
Mä oon täällä ihan täpinöissäni – valokuvista ja tuosta mun kamerasta, jolla olen meinannut viskata vesilintua jo monet kerrat. Hitsinvitsi, kun kerrankin mun kamera (siis toi Canonin karvalakkimalli) otti kuvia, joita ei tarvinnut käsitellä (no suoristus ja rajaus ei ole käsittelyä ;). Niin mahtavaa! Eilen aamulla lähdin ennen ysiä maitokauppaan hakemaan maitoa ja totesin kelin olevan aivan uskomaton. Heitin maidot kotiin muulle perheelle aamupuuroon laitettavaksi, nappasin kameran kaulaan ja kipaisin toppatamineissani tuohon järven rantaan. Ja mikä näky siellä odottikaan! Auringonnousu kera ihmeellisen valoilmiön; molemmin puolin auringonnousua tasaisin väliajoin oli nähtävissä kaksi ”valeauringonnousua”. Ikäänkuin valopaasit, jotka nousivat ylös taivaanrannasta. Lisäksi vielä tuo utuinen ilma. Olin myyty!

Kotiin kävelin hymyissä suin; tiesin, että kuvat onnistuivat.

Päivä kului, kuten eilisestä postauksesta näitte/luitte, mummulassa maailman parhaassa seurassa hyvän ruoan äärellä. Kolmen jälkeen virittelin jälleen toppatamineet päälleni ja lähdin kävellen kohti Pispalaa. Tiesin, että aurinko laskee 15:52, joten siksi yritin tähdätä Pispan portaiden yläpäähän. Innostuin kuitenkin järven jäällä kuvailemaan niin paljon, että jouduin ottamaan toiset portaat ylös Pispanharjulle eikä maisemat ihan avautuneet niin kuin tuolta portaiden päästä. Tarpeeksi hyvin kuitenkin. Luonto on aika ihmeellinen ♥

Otin ne tutut lenkkeilyportaat alas Pispanharjulta kohti kotia. Vaikka aurinko oli jo painunut mailleen, niin maisema oli silti kaunis. Talvinen kuura yhdistettynä kirpeään pakkaseen. Päätin kävellä kotiin jäitä pitkin. Taivas oli oranssi ja kun käännyin katsomaan taakseni kohti Pispalaa oli taivaanranta harjun takana sinertävän vaaleanpunainen. Tässä kohtaa ajattelin, että kuinka onnellinen sitä saakaan olla, että meillä on nämä neljä vuodenaikaa. Tai saatikka siitä, että pystyy nauttimaan näistä elämän pienistä asioista. Kävelin hiljalleen kotiin lumen narskuessa kenkien alla. Ja päätin, että tapahtui elämässä mitä tahansa, niin toivottavasti sitä ei ikinä menettäisi tätä kykyä olla onnellinen niistä arkisista, pienistä asioista. Ei siihen onneen paljoa tarvita, niin kuin olen täällä monta kertaa todennut ♥

Ihan superenergistä ja kivaa viikkoa 🙂
Muistetaan nauttia elämän pikkuisista onnenmurusista ja arjen kultareunoista!

sunnuntai 19. tammikuun 2014

Kylässä mummulassa ♥

44

 

…vain sohvat vielä puuttuvat 🙂

Heipsansaa!

Kiitos ihanat teille rohkaisevista ja lohduttavista kommenteistanne perjantaiseen postaukseen ♥ Eilinen oli raskas päivä, sitä ei käy kieltäminen, mutta olin odottanut pahempaa. Kaiken sen suuren surun keskellä sitä sai jostain voimia. Ja tunnelma oli toivoa täynnä. Hautajaiset olivat ihan iskän näköiset. Postausta hautajaisista ei tule, sillä eilen aamulla ei tullut mieleenikään ottaa kameraa hautajaisiin mukaan. Vaikka perjantaina vielä siltä tuntui. Onneksi meillä oli kuvaaja paikalla niin saa jälkeen päin muistella hautajaisia kuvien avulla. 
Postauksessa sunnuntain kuvatulvaa mummulasta. Tien toiselta puolelta. Vielä tavarat etsivät paikkaansa ja sohvat ovat tulematta. Takan eteen haetaan Ikeasta musta rottinkituoli. Sitten alkaa olemaan valmista 🙂 Kävimme veljen perheen kera tänään syömässä eilisten hautajaisten ”rääppiäis”ruokia. Väsymys näkyi kyllä meistä kaikista. Mummu (lasten mummu, minun äitini) laittoi pöydän koreaksi ja iloksemme söi kerrankin kanssamme. Itse meinasin nukahtaa vaarin tuoliin. Veljen vaimon masukin on jo aikas komeissa mitoissa. Ihanaa, että on taas jotain mitä odottaa ja innolla odotan sitä, että josko sielä vihdoin tulisi poika tuon tyttönelikon jatkeeksi. Tosin kaikki sukupuolet otetaan ilolla vastaan 🙂
Nyt sunnuntaisiivousten pariin, tämä päivä onkin mummulassa kyläilyn lisäksi vierähtänyt kokolailla ulkona. 
Aamulla auringonnousua kuvailemassa ja iltapäivästä auringonlaskua kuvailemassa. 
Blogiin kuvia sitten viikon varrella.
Suloista sunnuntaita,

perjantai 17. tammikuun 2014

Perjantaitunnelmia mökkikuvien kera

27

…tällä kertaa ilman ruokaa 🙂

Moikkamoi ihanat!

Nyt tehdään poikkeus ja jätetään perinteinen fredagsmys-postaus väliin. Huomiset hautajaiset jänskättävät ja mietityttävät sen verran paljon, että nyt tuntuu oikealta viettää ilta perheen parissa ilman sen kummempia kameran kanssa huseeraamisia. Ymmärtänette varmaan. Huominen tulee olemaan ehdottomasti tähän astisen elämäni raskain päivä. Mutta onneksi en joudu kokemaan sitä yksin. Muistotilaisuuteen on ilmottautunut 100 sukulaista ja ystävää. Maalla tuntuu olevan vielä tämä lähimmäisen muistaminen enemmän läsnä kuin täällä kaupungissa. Iskällä oli ihan hirmuisesti ystäviä (ja ihan kamalasti sukulaisia, vaikka olikin itse ainoa lapsi); laidasta laitaan. Kaikkia ihmisiä kohteli aina hyvin ja arvosti jokaisen täällä tallaamaa jälkeä. Ikään, sukupuoleen tai lähtötilanteisiin katsomatta. Voi kun tuohon samaan pystyisi itsekin!
Pikaisesti latasin eilen miehen työmatkan varrella räpsimiä kuvia koneelle ja tässä teillekin mökkiä tai lähinnä sitä saarta, talviasussa. Meidän mökki ♥  Ensi viikonloppuna lähdetään puunkaatajan kanssa katsomaan ne pari kolme isoa kuusta, jotka haluamme kaadettavan. Mikäli jäät kestää. Kallioranta grillauspaikkoineen on näköjään jään alla. Saas nähdä, onko meidän kiviröykkiögrillauspaikka vielä paikallaan jäiden lähdön jälkeen…

Otan huomenna kameran mukaan hautajaisiin ja sain äidiltäni luvan tehdä postauksen hautajaisista. Katsotaan, miltä sen tekeminen tuntuu. Kovinhan pintaraapaisua tämä munkin blogi on ollut meidän elämästä, joten tässä pohdin, että syventääkö juttuja pintaa syvemmälle. Kuitenkin on hyvä teidän lukijoidenkin tietää, että kaikilla meillä bloggajilla on ne samat ongelmat ja vastoinkäymiset kuin teillä muillakin. Kaikkien niiden kauniiden ja trendikkäiden sohvatyynyjen lisäksi meillä on uhmaikäisten ongelmat ja lasten aamukiukut. Paljon on onneakin, sitä en kiellä. Mutta onneksi elämä muistuttaa aina silloin tällöin siitä, että pitää arvostaa sitä, mitä on. Arvostaa niitä ihmisiä, jotka ovat elämässä läsnä ♥

Nyt home made hampurilaisten tekoon. 
Ei tule ihan järkevää juttua tällä hetkellä – kuten varmasti totesitte ihan itsekin 🙂
Mitä ihaninta, tunnelmallisinta, rentouttavinta ja kivinta
perjantaita toivotellen,
PS. palaan kommentteihinne viimeistään sunnuntaina – nyt ei riitä paukkuja. Kiitos niistä kuitenkin ihanat ♥
PPS. nyt tuli sydämiä postaukseen enemmän kuin laki sallii. Sorppa 🙂

« Vanhemmat
Uudemmat »