keskiviikko 18. toukokuun 2011

Uraäidin kotiäitipäivä

Maananataina pidin kotipäivän; laitoin pyykkiä, värjäsin hiukset, siivosin, luin ison kasan sisustuskirjoja, täydensin tietokoneeni inspiraatiokansiota (tästä lisää myöhemmin), mietin tulevaisuuttani, nollasin aivojani, selvitin jälleen kerran opiskelumahdollisuuksia sisustuksen saralla, juorusin puhelimessa. Iloitsin Suomen kultamitalista. Ja leivoin. Viime vuodet on tullut leivottua lasten kanssa, mutta harvinaista herkkua tuo yksin leipominenkin näköjään on. Hetken mielessä vilahti ajatus kotiäitiydestä; panostaisin siihen, että koti olisi siisti, ruoka lämmintä ja leipä tuoretta kun mies ja lapset palaavat neljän jälkeen kotiin. So not like me though ;). Keittiön kaappeja hieman järjestellessäni (niin niitä muuten, jotka kokivat suursiivouksen ennen joulua…kuka ne on jo saattanut kaaoksen valtaan? 🙂, löysin kokojyväsämpyläjauhoseoksen. Koska leipää en juurikaan enää syö (lukuun ottamatta ruispalaleipää silloin tällöin) niin eipä ole tullut leivottua sämpylöitäkään vähään aikaan. 
Myllärin sämpylät

5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
50 g voita
12 dl Myllärin Sämpyläjauhoseosta

1. sekoita keskenään  hiiva, suola ja osa jauhoista
2. lisää kädenlämpöinen vesi
3. lisää siirappi ja loput jauhot
4. pehmeä rasva lisätään alustuksen loppupuolella
5. anna kohota noin 30 minuuttia
6. leivo sämpylöitä ja kohota jälleen
7. kostuta kohonneet sämpylät ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Asiat toiminimen perustamisen tiimoilta ovat lähteneet rullaamaan eteenpäin; menen tapaamaan Ensimetrin tätiä maanantaina mukanani liuta kysymyksiä 🙂 Olishan se ihana ajatella, että ainakin syksyn voisin itseni elättää sisustussuunnittelulla (ja jos elätän niin varmasti ko. toiminta jatkuu päivätyöni ohella!). Tänään kävimme Julian kanssa tutustumassa esikouluun ja vaikkei se varsinainen koulutie vielä alakaan (vaikka koululla tuo meidän eskarikin on), niin jonkinlaista joustoa työajoissa tarvitaan, sillä sopimuspäiviä hoidon suhteen olen varannut vain 15/kk. 
Nyt iltapalapuuhiin, viimoiset sämpylät taitavat kadota parempiin suihin 🙂

maanantai 16. toukokuun 2011

Kauniin kuvin uuteen viikkoon ♥

Hyvä Suomi!!!! Vitsit, mikä peli oli eilen! Toisaalta niin kovin haikea olo, kun kisat loppuivat. Mutta toisaalta ihan hyvä, että alkaa pääsemään taas aikaisemmin yöunille. Univelka on mahdoton. Eikä sitä viime yön neljä nukuttua tuntia hirmuisesti helpannut 🙂 Aivojen lyödessä tyhjää (ja silmien näkiessä vain maaaaaleja Tuomo Ruudun lisäksi 😉 pidemmittä puheitta; kauniita kuvia olkaahan hyvä ♥ Kuvat löytyivät täältä. Tuolta löytyy paljon muutakin ihanaa, käykää ihmeessä  katsomassa.
Ihanaa alkuviikkoa ♥

sunnuntai 15. toukokuun 2011

Kunnon kohottamisen kolme kulmakiveä

Joko jänskättää illan matsi? 🙂 Täällä ollaan ainakin ihan tulisilla hiilillä! 
Mutta pari sanaa liikunnasta. Koska mun elämäntaparemppa pyörii tällä hetkellä liikuntapainotteisesti niin siitä liikunnasta on otettava kaikki irti. Seuraavien apuvälineiden avulla:
1) Hyvät kengät
Mä olen vakaasti ollut tähän asti sitä mieltä, että ei ne välineet urheilusuoritusta paranna. Ostanut olen yleensä edullisimmasta päästä olevat välineet. Urheiluun kuin urheiluunkin. Nyt kun sitten kolmatta kesää aloittelin juoksuharrastusta samoilla kengillä niin mielessä kävi, että pitäisköhän jo vaihtaa. Iskunvaimennus yms. ei varmaan enää ole samaa luokkaa kuin kolme vuotta sitten. Josko silloinkaan oli hirveästi, sillä maksoin kengistä muistaakseni pari kymppiä alennuksessa. Ja en taida kehdata mainita, että ensimmäiset juoksulenkit silloin kolme kesää sitten juoksin aerobic-tossuilla 🙂
Aika pian kauden aloittamisen jälkeen huhtikuussa, vanha vaiva, penikkatauti, äityi vasemmassa jalassa  aina vain pahemmaksi. Tosin levätä olisin ehkä voinut enemmän, mutta kaikki tai ei mitään asenteella kun mennään niin viikon lepokin tuntui jo iäisyydeltä. Penikkataudin lisäksi vasemman jalan polvi alkoi vihoittelemaan ja lopulta myös nilkka oli lenkkien jälkeen turvonnut. Niin, ja varpaat alkoivat pistellä kesken lenkin. Ai miten niin vanha ja raihnainen ? 😉
Äitienpäivälahjaksi mies lupautui ostamaan mulle uudet lenkkarit. Tänään ne sitten vihdosta viimein käytiin ostamassa. Intersportissa oli juoksukengät hurjassa alessa. Lisäksi niistä sai vielä tänään 20% alennusta, joten mun mielestä aiemmin ökykalliit (siis mun mittapuulla ökykalliit, jonkun juoksijakonkarin mielestä huonot ja halvat 😉 Asicsit lähtivät nyt mukaan murto-osalla siitä, mitä meillä eilen meni Särkänniemeen.Vähän aikaa mietin, että uskallanko lähteä heti niitä kokeilemaan, kun vasemman jalan sisäsääriluu jomottaa ikävästi jo kävellessäkin. Mutta pakkohan se oli pieni lenkki vetäistä ja jihuu, jalka ei kipeytynyt enempää vaan sillä pysyi juoksemaan sen koko neljä kilometriä, jota lähdin tavoittelemaan!!! Polvi tai nilkka eivät vihoitelleet ollenkaan. Eikä varpaissa tapahtunut puutumisia. 
Ja kannattaa kyllä kääntyä myyjän puoleen urheiluvälineasioissa. Mähän olin netistä etsinyt tietoa, että millaiset kengät auttaa penikkataudin kanssa ja löytänyt tiedon, että niissä pitää olla voimakas pronaatiotuki. Intersportissa oli sellainen laite, joka mittas mun jalan asennon. Ja ihan turhaa olisin maksanut pronaatiotuesta. Askel osuu tasaisesti koko jalalle eikä vain sisäsyrjälle. Niin kuin olin luullut. Joten myyjä suositteli mulle kenkiä, jotka sitten ostin. Myyjälle pointsit siitä, että osoitti mulle ne halvimmat Asicsit. Joku toinen myyjä olis varmaan ottanut hyllystä ne pari sataa maksavat ja myynyt ne mulle. 
Mä niin odotan sitä hetkeä taas, että pääsee juoksulenkillä puolen tunnin rajapyykin ohi. Tähän astihan se puoli tuntia on ollut maksimi kipeällä jalalla. Sen jälkeen endorfiini alkaa virrata ja tuntuu, että juoksemista ei halua lopettaa ollenkaan. Kunnes sitten tunnin kohdalla alkaa kunto muistuttamaan huonoudestaan 😉
2) Seurantajärjestelmä
Ihmismieli on siitä hassu (ainakin mun mieli), että on kiva nähdä jälkeenpäin, että kuinka paljon on liikkunut. Sama juttu kaloreiden kanssa. Tällä hetkellä mä en seuraa kaloreita, sillä mun sykemittari meni rikki. Mutta käytän seurannassa Runkeeperiä. Sitä voi käyttää myös muussakin kuin juoksussa hyödykseen. Itse kirjaan sinne myös kävelyt, pyöräilyt ja kuntopyöräilyt. Palvelu on ilmainen ja löytyy runkeeper.com osoitteesta. Palvelua helpottaa se, että perin mieheni vanhan puhelimen, johon ko.palvelun latasin. Juoksemaan lähtiessä laitan sovelluksen päälle ja juoksun lopetettuani tallennan suorituksen. GPS on kartoittanut reittini, laskenut kilometrit ja vauhdin. Palveluun olisi myös saatavilla sellainen Polarin erikoissykevyö, jotta saisi tarkat kalorit ja sykkeen selville. Klikkaa kuva isommaksi…
Aloitin ko. ohjelman käytön pari viikkoa tämän kevään lenkkien aloittamisen jälkeen, joten ihan kaikki lenkit sinne eivät ole kirjautuneet. Mutta tässä huhti-toukokuun saldot.
Tuo 2.toukokuuta cycling  0,09 km on kuntopyöräilyä 🙂 GPS ei ihan osannut pitää mua kartalla :)) Mutta suosittelen ko.ohjelmaa lämpimästi. Sinne voi luoda omat juoksureittinsä eikä tarvitse kantaa puhelinta GPS:n takia lenkeillä. Ohjelmasta löytyy jos jonkinlaisia tilastoja ja käppyröitä urheilusuorituksistani, joihin en ole vielä paneutunut 🙂 Lisäksi ohjelmassa mua valmentaa sellainen ääni, joka ilmoittaa viiden minuutin välein, kuinka pitkän matkan olen juossut/kävellyt/pyöräillyt ja millä keskinopeudella. Ei siis pääse ”rotjailemaan” kesken kaiken 🙂
3) Itsekuri
Mulle on aina ollut tosi vaikeeta mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun lenkillä on alkanut väsyttää niin olen vaihtanut juoksun kävelyyn. Tajuamatta, että jos olisin jatkanut juoksua niin se kenties alun paha tunne olisi kadonnut. Joten sinnikkäästi olen kasvattanut juoksemaani matkaa lenkki lenkiltä. Siis lähinnä sitä, että kevään ekasta lenkistä juoksin puolet ja kävelin puolet. Seuraavalla kerralla juoksin taas vähän enemmän jne. Kunnes nopeeta kunto nousee siihen pisteeseen, että sen vakilenkin jaksaa juosta ilman veren makua suussa. Nyt olen siinä tilanteessa, johon jäin ennen kuin jalka alkoi kunnolla vihoitella. Vakilenkin pystyy juoksemaan kaksi kertaa peräkkäin. Tätä en tosin kipeällä jalalla edes viitsinyt tehdä. Mutta kunnon puolesta onnistuu. Ja se on kuulkaas ihana tunne! 🙂 Vielä kun saisisn tuon itsekurin ulottumaan taas ruokavalioon…. manana, manana. Tervetuloa maanantai ja uusi elämä 🙂
No niin, nyt ei muuta kuin penkkiurheilemaan ja jänskättämään Suomen puolesta. Me tehtiin miehen kanssa kaksiosainen sääntö (siis mies loi nämä säännöt mulle ;):
1) kotikatsomossa on vain yksi kommentaattori; Mertaranta
2) kun pelataan jommankumman maalin edessä niin ylimääräiset säpsähdykset, tärinät, sohvalla pomppimiset, ”Ei, voih, kamalaa, maalia!”-huudot on eliminoitava 🙂
Ihanaa Leijonat Ihanaa -tunnelmissa,

lauantai 14. toukokuun 2011

Mitä äiti edellä sitä tytär perässä :)

Heippatirallaatia!

Ennen kuin kerron Julian (ja mun 😉 lempparipuuhasta tällä hetkellä niin ihan pakko sanoa pari valittua sanaa. Nimittäin huvipuistoista ja niiden hinnoittelusta. Arvatkaas paljon meidän perheeltä maksoi sisään Särkänniemeen? 83 euroa!!!! Tämä sisälsi siis lapsille ne rannekkeet (ja lapsethan ovat 4v ja 6v) sekä miehen ja mun sisäänpääsyn alueelle. Ja lisäksi parkkimaksun, joka oli noussut siitä kahdesta eurosta viiteen euroon. Siis ei voi olla todellista! Lilia meni just alle 100 cm:sestä, joten hänen kanssaan toinen aikuinen olisi päässyt ilmatteeksi muutamaan laitteeseen. Mutta niihin muihin laitteisiin olis joutunut ostamaan joko 7 euron tai 10 euron lipun. Huoh!
Missään ei ollut mainintaa, että eläinpuisto aukeaa vasta 18.5. Suuri pettymys, varsinkin Lilialle. Hinnassahan tätä ei oltu otettu mitenkään huomioon, että eläinpuisto ei ole auki. No, toisaalta miehen ja mun 10 euron sisäänpääsymaksulla/hlö ei olisi edes päässyt eläinpuistoon vaan se olisi ollut sen 7 tai 10 euroa lisää / hlö. En aio edes kertoa paljon meidän ruoat, hattarat, onginnat yms. maksoi. Totean vain, että ensi vuonna meille ostetaan kausikortit kaikille ja omat eväät mukaan 🙂 Pitäisköhän alkaa huvipuistoyrittäjäksi….. ;))
Mutta nyt asiaan. Julia sai synttärilahjaksi aivan mielettömän kivan sisustuskirjan. Siinä on huoneita, tarroilla huonekaluja ja ihmisiä sekä vielä sabloona, jolla saa piirtää huoneisiin huonekaluja. Ja voin teille tässä salaa paljastaa, että mä tein yhden huoneen yksi ilta Julialta salaa, kun halusin testata miten homma oikeesti toimii 😉
Sabloonaa voi käyttää muutenkin, ihan piirtelyssä.
Kuva-arvoitus: mikä seuraavasta neljästä sisustuksesta on mun tekemä ja mitkä kolme Julian? Eiks olekin aikas liikkiksiä noi pikkuisen tekemät
Jotenkin on kyllä ihana huomata, että tuon ikäinen osaa jo ajatella, että sohvapöytä tulee sohvan eteen ja että siihen sohvan viereen sopisi sivupöytä, johon voisi laittaa lampun (ja ehkä toisenkin ;). Logiikka pelaa enemmän kuin rakkaalla nelivuotiaalla, joka tarraili omalla vuorollaan kissoja ja koiria pitkin seiniä 🙂
Täytyy vielä vähän hehkuttaa eilistä peliä! Vitsi Suomi oli jäätävän hyvä!!! Toivottavasti tänään tulee Euroviisuvoitto (kuulin muuten vasta eilen ekaa kertaa Suomen kappaleen 😉 ja huomenna vuosi 1995 saisi lätkän osalta toistaa itseään. Onko elämää mm-jääkiekon jälkeen? Toivottavasti 🙂
Nyt hynttyyn niskaan ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä rangelle testaamaan miten siihen pikkuiseen valkoiseen palloon saisi osuman. Josko kipinä lajiin taas löytyisi 🙂
Kivaa lauantai-iltaa, yrittäkäähän pysyä pöksyissänne huomista peliä odotellessanne (minäkin yritän 😉!
PS. Kerran kun purnauslinjalle lähdin, niin purnaanpa vielä siitä, että kerrankin kun torstai-iltana ehdin tehdä pitkän blogikierroksen kommenttien kera niin nyt suurin osa niistä kommenteistakin on kadonnut bittiavaruuteen. Murmur!

perjantai 13. toukokuun 2011

Kaunis Koti (uusinta eiliseltä)

Voihan bloggeri!!! Meni ja hävitti eilisen postauksen kommentteineen. Kuten niin monella muullakin meistä 🙁
Tässä lyhyesti nyt kertaus tuosta kodista, joka on siis jäänyt mieleeni kauneimpana kotina vähään aikaan. Tilassa esitelty vanhaan lastenkodin vauvalaan tehty koti on juuri mun makuuni; valkoista, mustaa, harmaata, valoa, ripaus rosteria, kodikkuutta, raikkautta. Ja kuten eilenkin kirjoitin, niin koti on ihana, mutta se tosiasia, että koti sijaitsee lastenkodin vauvalassa saisi mut varmastikin miettimään niitä pikkuisia äidittömiä vauvoja 🙁 Tiedän, olen liian herkkä. 
Keittiön ja ruokatilan välinen hirsiseinä on madallettu mun mielestä aivan mielettömän kivasti. Lieden taustaseinä (tuo hirsiseinän toinen puoli) oli maalattu mustaksi ja antaa asunnolle särmää. Kahdeksan hengen ruokapöytä on tehty kivasti kahdesta erillisestä pyödästä. Kuvat täältä.
Kas, siinähän on eläviä yrttejä 😉
Kyllä vieläkin harmittaa toi Bloggerin tämän päivän tökkiminen. Ja kauhistuttaa tämä oma blogiaddiktio 🙂 Addicted to blogging. Nyt eväät valmiiksi ja takkahuoneen sohvalle odottelemaan Suomi-Venäjä pelin alkua. Näinköhän on, että saadaan sunnuntaina Suomi-Ruotsi finaali? Se olis huisin jännää se!
Ihanaista perjantai-iltaa