Oletteko törmänneet ilmiöön, että kun menette shoppailemaan niin kannatte kotiin kasseja, joissa on kaikille muille perheenjäsenille löytöjä, mutta ei itsellenne? Tunnustan. Viime aikoina olenkin miettinyt sitä, että lasten syntymän jälkeen on tullut panostettua itseensä ehkä hiukkasen liian vähän. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisin päästänyt itseni repsahtamaan ja olisin kulkenut viimeiset viisi vuotta samoilla vaatteilla 🙂 Sisustamiseen olen panostanut, mutta sehän on kaikkien hyväksi. Tarkoitan tällä itseensä panostamisella tietynlaista itsekkyyttä. Joka oikeasti on tosi vaikeaa, kun perusluonne on epäitsekkäistä epäitsekkäin.
Mitä vanhemmaksi lapset tulevat niin omaa aikaa löytyy enemmän. Aikaa panostaa itseensä liikunnallisesti, levolla tai miten ikinä haluaakin. Tällä hetkellä haluan ensisijaisesti panostaa terveyteeni. Ei sitä kuulkaas enää ihan nuoria olla 🙂 Ruokavalion ja liikuntatottumusten muutokset ovat välttämättömiä. Ei ole kauaakaan aikaa, kun spinning ja kuntosali olivat ne elämän välttämättömyydet. Salin jäsenyysmaksut eivät tuntuneet huimilta, kun siellä vietti aikaa liki joka päivä. Nyt ei enää mahdollisuuksia tälläiseen olisikaan. Siksi meillä nököttää kuntopyörä kodinhoitohuoneessa, stepperi toistaiseksi varastossa ja juoksulenkkarit kenkätelineessä. Liikuntapuolen pystyn vielä hyvin hanskaaman, mutta tuo ruokavalio. Huoh, että se aiheuttaa tällä hetkellä päänvaivaa. Tiedän, että kuluttamalla enemmän ja syömällä vähemmän saa tuloksia aikaan. Ei se tähtitiedettä ole. Sitäpaitsi, nyt puhutaan noin parin kilon pudotuksesta. Mutta se ei olekaan se pääpointti vaan se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tunne. Ja siihen kuuluu ainakin mun kohdalla se, että kehtaa katsoa peiliin ja housut eivät purista 🙂 Maanantaista lähtien olen siis karsinut niitä hiilihydraatteja. Aiemmin leipä oli mun aamupala, iltapala, välipala ja välillä lounaskin. Tuskaa on siis teettänyt. Parina aamuna olen syönyt ruisleivän puolikkaan. Ei se dieetti siihen voi kaatua. Mun kohdalla kuitenkin suurin syy mahdolliseen painonnousuun on karkit ja keksit. Kun niistä luopuu (herkuttelupäiviä toki sallitaan) niin ollaan jo voiton puolella. Joten olenkin päättänyt jatkaa dieettiä niin, että sallin sen ruisleivän puolikkaan aamulla ja illalla. Lounaan syön kasvis/kala/kanapitoisesti. Perunaa ja pastaa sekä valkoisia pullamössöleipiä ajattelin vältellä. Katsotaan, mihin tuloksiin näillä muutoksilla pääsee 🙂 I’ll keep you updated!
Se oli siis se ensisijainen panostuksen kohde; tuo kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka alkaa liikunnasta ja ruokailusta. Toissijainen panostamisen kohde liittyy osaltaan tähän shoppailuun. Vaatteet on tullut viime aikoina ostettu H&M:ltä, Vero Modalta tms. Eikä siinä mitään pahaa ole; osa niistä kestää vuosia. Mutta nyt mulla on tullut ähky vaatteiden ja kenkien suhteen. Miksi ei panostaisi hieman kalliimpaan, mahdollisesti loppuelämän kestävään tuotteeseen? Less is more vaatetuksenkin suhteen; ei tarvitse olla kymmentä mustaa neuletakkia, jos se yksi hyvälaatuinen ajaa asiansa. Joten kulutustottumusten muutos kuuluu myös tähän itseni panostamiseen. Koska rahavarat ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä tule muuttumaan niin tämä tarkoittaa ostokertojen harventamista. Ja nyt kun olen niin hyvin asian perustellut niin on aika esitellä ensimmäinen panostuskohteeni tällä saralla: Mulberryn Melanie Notebook
Tämäkin loppuelämän sijoitus, sillä sinne rustataan vain ne ajatukset, suunnitelmat, ideat sun muut, joista on hyötyä myöhemminkin. Tänne kirjataan ne ahaa-elämykset, jotka herättävät yöllä ja jotka toivoo aamulla muistavansa. Kaikki sekalaiset jutut, jotka haluaa muistaa. Haaveissa on, että sitten joskus, kun olen harjoitellut tarpeeksi niin osaan piirtää tänne sen suunnitelman, jonka näen sieluni silmin. Oih ja sopiihan tuo ihan täydellisesti sinne mun valkoiseen työhuoneeseenikin siellä vanhassa kivitalossa Tammerkosken rannalla. Eikös?! 🙂 Haaveita pitää olla aina. Ja tavoitteita. Olkoon se haave sitten tuo ihana toimistohuoneisto koskinäkymillä.
Torstai on jälleen toivoa täynnä!
Aurinkoisin terkkusin, Maria
