keskiviikko 06. huhtikuun 2016

Kiire on priorisoinnin puutetta vai onko?

Some 1Some 2Some 3
MOROTSUIKKELIS!

Justiinsa näin väitän mä, mitä mieltä te olette; onko kiire priorisoinnin puutteesta johtuva tila? Mitä enemmän mä tänään olen asiaa ajatellut, niin tähän tulokseen olen tullut. Omalla kohdallani. Sitä on viime vuodet laittanut kiireen ruuhkavuosien piikkiin. Ruuhkavuodet, siis mitkä? No ne kun lapset on pieniä ja aikuiset luo uraa. Se pitää paikkansa, mutta toisaalta taas sekin fakta pitää paikkansa, että yleensä lasten aloittaessaan koulun he tulevat myös omatoimisemmaksi. Eivät tarvitse ihan niin paljon meidän vanhempien apua syömiseen, pukemiseen sun muihin arkipäivän toimiin. Tosin sitten alkaa harrastukset sun muut, joten kiirettä pitää.

En mä muista aikoinaan, että mun äiskä ja iskä olisivat kiireestä valittaneet. Vaikkakin toinen yrittäjänä teki töitä 24/7 ja toinen työskenteli toisaalla, mutta yrittäjäasenteella. Mä päästän helposti suustani lauseen ”Katotaan, jos ehtii.”. On olevinaan niin kova kiire. Viime kuukausien aikana mä olen kehittänyt lievän angstin tuota kiire-sanaa kohtaan. Koska, olen tullut tulokseen että itse luon itselleni sitä kiirettä. Ja arvatkaas, mikä on pahin kiireen luoja? No se, kun pitää koko ajan olla katsomassa puhelinta. Se vie ihan tuhottomasti aikaa, keskeyttää kotitöitä ja saa aivot täyttymään tietotulvasta. Mä mietin tuossa, että onneksi facee ja instaa ei ollut lasten ollessa ihan vauvoja. Sillä silloin ei olis ehtinyt juoda edes sitä kylmää kahvikupillistakaan 🙂

Tänään aamulla käytiin äipän kanssa puheterapiassa ja sen jälkeen tultiin kotiin ennen sairaalassa käyntiä. Mulla oli aikaa 45 minuuttia ja päätin, että kokeilen kuinka paljon saan aikaan, mikäli en katso puhelinta ko. aikana. Kyllä se insta, face ja snäppi pärjää hetken ilman mua. Ja huolestuttavaa on, jos mä en pärjää 45 minuuttia ilman niitä 😀 45 minuutin aikana mä:

-keitin kupin kahvia
-vein eilen viikkaamani pyykit kaappeihin
-vein tytsyjen peitot ja tyynyt meidän makkarista heidän makkareihinsa (nukkuivat mun vieressä viime yön :))
-petasin
-keräsin ylimääräiset vaatteet yms. lattioilta pois
-siivosin eteisen lipaston päällisen roinasta (että mua ärsyttää, kun siihen kertyy tavaraa…)
-vastasin kolmeen työsähköpostiin
-otin muutamat kuvat yhtä tulevaa postausta varten
-käsittelin ne
-tsekkasin netistä, että mitkä äidin reseptit kaipaavat uusimista
-lähetin videoterkut sielunsiskoille
-join rauhassa kupin kahvia ja selasin lehtiä
-tuijottelin ulos keittiön ikkunasta ja mietin, että kevät on kyllä ihana vuodenaika!
-menin viisi minuuttia etuajassa hakemaan äiskää lääkärikäynnille.

Ihan oikeesti, kiire my a**. Pardon my French 😉 Mutta mä huomaan ainakin, että tuo kännykkä on se, joka lisää mun kiirettä. Eli kyse on vain ja ainoastaan asioiden priorisoinnista. Siitä, että olen unohtanut tuon priorisoinnin jalon taidon. Ei sillä, kännykkä helpottaa arkipäivää ihan hirmuisesti enkä pidä sen käyttöä lainkaan huonona asiana. Mutta vähentää sen käyttöä kyllä ajattelin. Viimeistään saaressa tulee taas pidettyä hieman somelomaa.

Niin, että kun nyt rehellisesti myöntää, niin kyllä mä voisin toimia toisin välttääkseni sen kiireen tunteen. Sen tunteen, kun esimerkiksi kotityöt kasaantuu. Priorisoida ja nauttia siitä, että ei ole kiire minnekään. Jännä juttu on kuitenkin se, että vaikka välillä olen hirmuisen kiireinen, niin silti olen oppinut nauttimaan siitä kiireestä. Jollain kieroutuneella tavalla. Silti sitä osaa elää hetkessä ja kaiken kiireen hetkellä iloita pilviverhon läpi pilkistävästä auringosta ja lintujen viserryksestä. Mitens on, onko siellä muita kiireisiä…sellaisia muka-kiireisiä? 😀

Ai pojat, on muuten ilo silmälle kirjoitella tätä postausta keittiön saarekkeen äärellä ja samalla todistaa, kun esikoinen kaverinsa kanssa siivoaa meidän keittiön laatikoita. Seuraavaksi menevät kuulemma siivoamaan vessoja. Onkohan tässä taka-ajatuksia? ;D

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


17 Responses to “Kiire on priorisoinnin puutetta vai onko?”

  1. Tuija sanoo:

    Ajattelen ihan samoin. Meillä oli töissäkin aina ”vitsinä”, että kiire on ammattitaidon puutetta.

    En ole koskaan ns. luonut uraa, mutta käynyt kuitenkin töissä, samoin mies ja siihen pienet lapset harrastuksineen yms. En ole koskaan mieltänyt eläväni ruuhkavuosia. Se on vain kuulunut elämään. Tänä päivänä kyllä tuo some aiheuttaa kiirettä ihan jokaiselle lähes vauvasta vaariin 🙂 Itsekin aion kesän tullen, tai jo oikeastaan heti kun pihatyöt alkavat, vähentää somettamista. Kyllä se siellä odottaa.

    ”Kiireestä” pääsee myös monesti delegoimalla mm. kotitöitä. Koko perhe mukaan, niin ei ole aina yhdellä tuli pe…iin alla 😀 Toisaalta taas siinä pienessä kiireessä ainakin töissä tulee saatua enemmän aikaiseksi. Kun töissä on hiljaista, ei meinaa niitä vähiäkään töitä saada tehtyä, kun jotenkin lamaantuu.

    Mutta kyllä olit reipas kolmessa vartissa. Mäkin laitan nyt somen pois, ja lähden jatkamaan terassien siivousta 😀 Ihanaa keskiviikon jatkoa <3

    • Maria sanoo:

      Moikka Tuija,

      hei toi oli hyvä ilmaisu kiireestä 😀

      Toi some on paha, niin paha. Tänään seurasin mielenkiinnolla yhtä lenkkeilijää liikennevaloissa. Juoksi ja selasi sillä aikaa instagramia. Mä en ole onneksi vielä onnistunut juoksemaan ja katsomaan puhelinta samaan aikaan. Varmaan sotkeutuisin jalkoihini 🙂

      Meillä kotityöt jaetaan, mutta näinä viikkoina kun mies reissaa, niin ne on mun vastuulla. Vähemmän somea ja enemmän tehokkuutta on mun uus motto ;D

      Juu, somet pois ja sitä myötä puhelimen haitallinen valo 😉

      Ihanaa torstai-iltaa <3

  2. Sanna sanoo:

    Teen henkisesti rankkaa kolmivurotyötä ja kun olen vapaalla,haluan olla täydessä hiljaisuudessa ja rauhassa.Nautin kotitöistä ja puhtaasta kodista.
    Itse en ymmärrä somessa roikkumista alkuunkaan.En ole edes facebookissa.Toki luen lehdet ja tietyt blogit:)ja pinterestissä roikun iltaisin.Puhelimen käytön pyrin pitämään vapaalla minimissä ja usein ääni on pois.
    Tänään olen saanut olla vapaalla yksin, touhunnut rauhassa ja hiljaisuudessa.
    Olen imuroinut,pessyt lattiat,vaihtanut verhot,lakanat,pessyt kolme koneellista pyykkiä,jotka kevättuuli kuivasi.
    Istuskellut pihalla kahvilla ja kuunnellut linnunlaulua.Harvavoinut ja kaivanut perennoja esiin.
    Puhelinta en ole katsonut kertaakaan,enkä katso:)
    Miehen kanssa vitsaillaan,että kun pojat lähteneet pesästä,muutetaan erakoiksi lappiin:)Huomisen vapaan vietän myös hiljaisuudessa puhtaasta kodista ja keväisestä pihasta nauttien.Sitten jaksaa taas perjantain ja vkonlopun painaa,ennen seuraavia vapaita:)

    • Maria sanoo:

      Oi Sanna sä olet mun idolini! 😀

      Tuohon samaan kun pystyisi. Kuulostaa niin hyvältä tuo, ettei ole riippuvainen puhelimesta. Mun täytyy mennä johonkin puhelimen vieroituskurssille 😉

      Just näin, tärkeintä on elää tässä hetkessä ja nauttia siitä rauhallisuudesta <3

  3. Janika sanoo:

    Koulun aiheuttaman stressin ja ”kiireen” keskellä olisi hyvä itsekin välillä pysähtyä ja pohtia samoja juttuja… Kiva kirjoitus ja kuvat! 🙂

  4. Janika sanoo:

    Koulun aiheuttaman stressin ja ”kiireen” keskellä olisi hyvä itsekin välillä pysähtyä ja pohtia samoja juttuja… Kiva kirjoitus ja kuvat! 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikka Janika
      ja kiitos 🙂

      Jep, tuntuu, että kun on stressiä, niin se kännykkä vaan lisää sitä stressiä (sen aiheuttaman kiireen myötä ). Mä olen nyt tietoisesti pyrkinyt olemaan vähemmän puhelimella, katsotaan millaiset vieroitusoireet tulee 😀

      Kivaa torstai-iltaa <3

  5. Mona sanoo:

    Hei!
    Ihana teksti, juurikin koska puit viimeaikaiset ajatukseni nyt sanoiksi niin hyvin ! Mä koen nykyään kiireen, siitä ”valittamisen” ja siitä hohkaamisen jotenkin tosi rasittavaksi ja melkein epäkohteliaaksikin, sillä musta kyse on vain priorisoinnista. Sama rahan kanssa pitkälti, toki sitäkään, kuten ei aikaakaan, ole rajattomasti, mut anyways…! Se, ettei ole ”ollut aikaa” tehdä jotain asiaa, on musta melkein p*skanjauhantaa, koska kyllähän olisi ollut,varmasti olisi, siinä missä oli aikaa kaikkeen muuhunkin, vaan kun kyse onkin juuri siitä priorisoinnista! Eri asia on, että jaksoitko tehdä, viitsitkö, SAITKO AIKAISEKSI, kuin oikeasta AJAN PUUTTEESTA tai kiireestä.
    Mua vähän huolettaa, kuinka nykypäivänä tuntuu olevan pieni trendi puhua kiireestä, ja kiireellä nostaa itseään jotenkin alustalle, että kiireiset koekvat olevan jotenkin tärkeämpiä ja tarvitumpia kuin ne, jotka eivät peräsuoli pitkällä juokse paikasta toiseen… 😀
    Anteeksi nyt vähän rumia sanoja sisältävä kommentti, mutta aihe tosissaan on viimeaikoina muhinut mielessäni, ja näinollen saanut suht. huikeet mittasuhteet ja kun aikanai koitti niin avauduin ! 😀 Tähän. Nyt.

    • Maria sanoo:

      Moikka Mona
      ja hei kiitos, just samoilla linjoilla ollaan 🙂

      Musta tuntuu, että aika moni funtsii näitä samoja just tällä hetkellä. Kiire on todellakin nykyajan trendi. Puuskutetaan menemään kiireessä vaikka tosiasiassa ne työt eivät ole siitä lisääntyneet 😀 Ehkä meistä ihmisistä on tullut liian mukavuudenhaluisia ja asiat on tehty melko helpoksi.

      Näin on, nyt mäkin lopetan kiireestä valittamisen , sitähän ehtii tehdä vaikka mitä, jos haluaa. Ja priorisoi 😀

      Kivaa loppuviikkoa <3

  6. Hennu sanoo:

    Samaa mieltä! Ja minä myös nautin mukakiireestä 😀
    Itselläni ehkä Instagram on pahin, aina jumitun selailemaan kuvia ja äkkiä vierähtää vartti jonka olisi voinut käyttää mihin tahansa muuhunkin. Itse yritin aikanaan rajoittaa Instan tarkastamisen vain kertaan päivässä, mutta välillä lipsuu.
    Kivaa viikon jatkoa 🙂

    • Maria sanoo:

      Moikka Hennu

      ja hei, eiks ole ihanaa, että me osataan nauttia siitä mukakiireestä? Edes jotain positiivista siinä itse kehittelemässä kiireessä 😀

      Joo, Instagram on paha! Sitten kun alkaa vielä hakusanoilla haeskelemaan kuvia ja klikkailee kuvista mahdollisiin blogeihin, niin se on menoa 🙂

      Ihanaa torstai-iltaa <3

  7. Anu sanoo:

    Tää kyllä osu ja uppos;)
    Mua itseäni oikein suututtaa,että kuinka riippuvainen sitä on puhelimesta..se on ärsyttävää kuinka paljon siihen käyttää aikaa huomaamattaan.aina kun tulee kotiin tai on hetki ”tylsää”kaikki kaivaa luurin esille..silloin ei ole läsnä oikeasti.

    Siitäkään huolimatta,että kuljen puhelin kourassa kokoajan:)en ole saanut jätettyä kommentteja viime aikoina.
    Käyn äänestämässä sun blogia ja yhdyn muiden mielipiteisiin sinusta ja sun blogista:)
    Oot niin ihana ihminen ja sun blogi on ollut mun lemppari jo monta vuotta:)
    Luin muuten joku päivä sitten kaikki mökkijutut läpi ja en ehkä jaksa odottaa uusia..!
    Ihanaa,että sataa vettä..jäät sulaa:D

    • Maria sanoo:

      Moikka Anu,
      hei ihana kuulla, että meitä kännykän uhreja on muitakin 😀 Just näin, aamulla ekana luuri käteen ja illalla vikana luuri kädessä. Niin ärsyttävää!

      Voi, ei se haittaa! Mä tiedän, että sä olet hengessä mukana ilman kommentointiakin 🙂 Kiitos kaunis <3

      Jes, mies ajoi tänään Pohjanmaalle mökkipitäjän läpi ja yksi lähijärven lahti oli ollut jo sulana!! Sunnuntaina mennään katsomaan taas mökkijärven jäätilanne...jos ihan vähän tönäis venettä kohti järveä ja katsois antaako jää periksi ;D

      Ihanaa loppuviikkoa <3

  8. Anu sanoo:

    Kyllä se juuri tuota aika pitkälti on, priorisoinnin puutetta tuo kiire ja sitä, että on niin hienoa ja muodikasta olla kiireinen. Töissä ei voi sanoa, että mulla on tosi hyvin aikaa tehdä kaikki mun työt, silloinhan joku keksii iskeä sulle lisää töitä eikä vapaa-ajalla voi viestittää, että makoilee vaan sohvalla ja nautiskelee, vai voiko??? En mä jaksa ainakaan olla kaiken aikaa tehokas ja toimelias, aivotkin tarvitsee välillä huilausta kaiken maailman asioiden pyörittämisestä. Joskus pitää ihmisen vain olla, mutta onhan se haasteellista, kun samaan aikaan lukee joka paikasta, kuinka joku ohimennen suurinpiirtein remontoi keittiön, rakensi kasvihuoneen, pisti mökin uusiksi, siivosi koko talon ja hörppäsi kahvitkin vielä sivussa… Ole siinä sitten vain ja rentoudu 😀

    Some on kyllä melkoinen aika syöppö itsellekin, sen parissa vilahtaa äkkiä enemmän aikaa kuin ymmärtääkään… Tähän täytyy yrittää kiinnittää huomiota ja vähentää!

    Ehkä siinä vaiheessa kun rakensimme taloa, kolmen pienen lapsen kanssa ja kävin töissä sekä opiskelin (tosin vain ihan vähän), tuli sellainen olo, että tässä sopassa on nyt vähän liikaa kaikkea… Muutoin en ole erityisemmin kokenut eläväni mitään ruuhkavuosiaikaa vaan elämää!

    Melkoisen aikaansaava oletkin ollut lyhyessä ajassa! Noin voisi käydä minullekin kun malttaisin luopua luurista 😉

    Kivaa viikonjatkoa!

    • Maria sanoo:

      Moi Anu,

      sepäs se – ei auta todeta töissä, että on luppoaikaa liikaa 😀 Ja juu, se lepokin on tärkeää, mutta tuntuu ettei sitäkään kiireeltään ehdi. Tuo aivojen lepo olisi niin kovin tärkeää. Mulla aivot taitavat levätä vain yöllä. Huh, nyt täytyy kännykkän käyttöä vähentää!

      Huhhahhei, teillä oli muuten aikamoinen kombo talon rakennuksen yhteydessä! Tuo kuulostaa siltä todelliselta kiireeltä 🙂

      Jep, kun malttaisi jättää sen kännyn pois, niin ehtii vaikka mitä!

      Kiitti ja samaa sinne <3

  9. Salla sanoo:

    Olen aivan samaa mieltä. Meillä on kolme lasta ikähaarukassa 1v-10v ja olen viime vuosina yrittänyt vähentää todella paljon netissä olemista ja sitä kännykkä kädessä kulkemista. Suurin muutos tapahtui silloin kun vanhin lapsi, silloin ehkä 7v sanoi, että ”äiti miksi sä aina tuijotat sitä puhelinta”. Se kolahti. Lapsuus menee ohi niin nopeasti, ja kaikki se aika minkä käytän somessa on pois lapsiltani. Yritänkin siis olla netissä vain silloin kun minulla on sitä omaa aikaa (lapset unilla/koulussa), tai iltaisin kun muu perhe nukkuu. En halua olla äiti, joka on paikalla, muttei oikeasti läsnä. Ja totta tosiaan, huomattavasti enemmän saa aikaan jos laittaa sen puhelimen pois ja tekee jotain muuta.

    Aiheesta kolmanteen. Muistan sinun postanneen joskus jostakin sellaisesta tuotteesta, joka vähentää/pienentää ihohuokosia? Voisitko vinkata mikä tuote oli kyseessä?

    Lopuksi, kiitos kivasta blogista, luen tätä säännöllisesti mutta kovin usein en kuitenkaan kirjoita kommentteja 🙂

    • Maria sanoo:

      Moimoi Salla!

      Lapset on vain kerran pieniä ja se minuakin vähän stressaa, että ei ole kiva olla lasten läsnä koko ajan puhelin kädessä. Meilläkin on lasten suusta kuultu tuo sama kuin teillä. Huh, piston tunsin sydämessäni 🙂 Juu, eipä sitä läsnä pysty oleen, kun selaa nettiä samalla!

      Olikohan se tuo Cliniquen Pore Refining Solutions Instant Perfector? Tai sitten Estee Lauderin Idealist Pore Minimizing Skin Refinisher? Tuota Cliniquen tuotetta tulee käytettyä liki päivittäin, Estee Lauder on vähän jäänyt taka-alalle 🙂

      Kiitos sinulle ja ihanaa loppuviikkoa <3
      PS. Ai niin ja MACn Skin Base Visage primeri on tällä hetkellä käytössä päivittäin ja sekin pienentää ihohuokosia!

Kommentoi