…Suomen kaunista luontoa ja niitä kaikista rakkaimpia ♥
MOIKKAMOI!
Kyllä kuulkaas täytyy sanoa, että vähän nihkeästi on tämä viikko lähtenyt käyntiin…ikään kuin olisi viettänyt rentouttavan miniloman sijaan kolmen päivän ryyppyputken 😀 Tai noh, tietoa mulla ei ole siitä, miltä tuollaisen jälkeen tuntuisi. Voin vain kuvitella, että ehkä juuri tältä. Pää on jotenkin tukossa ja väsyttää. Johtunee allergioista.
Eilen kerroinkin, että löysimme tuolta meidän mökkijärvestä ihan uusia paikkoja. Ylläolevista kuvista osa sieltä otettu. Kahden pikkuisen saaren välistä soudimme lahdenpoukamaan, jossa maisemat olivat kuin postikortista. Ollakin, että allekirjoittanutta hieman hirvitti nuo lukuisat kivet, jotka pilkottivat veden pinnan yläpuolella. Tai oikeastaan enemmän hirvitti ne kivet, joita emme nähneet. Meidän mökkijärvi on ihan täynnä salakavalia kiviä. Lisäksi tuolla meidän mökin päässä järveä pompsahtelee pintaan uppotukkeja. Menneiltä ajoilta. Tarkkana saa olla. Toki ne tietyt tunnetut reitit uskallamme mennä moottorilla. Lokkeja näimme reissulla jos jonkinlaisia; mökillä tarkistimme lintukirjasta, että ainakin harmaalokki, selkälokki ja pikkulokki tuli bongattua. Lisäksi tiiroilla taisi olla pesä jossain lähellä.
Mutta hei, en mä varsinaisisti maisemista tullut puhumaan. Vaan vähän myös kalastuksesta. Ja sitä kautta tuosta maailman parhaimmasta isistä ja noista rakkaimmista tyttäristä. Kalastaja-Eemelistä pikkuisine kavereineen. Iskän ja tytärten välisestä suhteesta. Kiitollinen saan olla, että meillä isi ottaa omaa aikaa tyttöjen kanssa kolmistaan. Mielelläni sitä heille annankin. Koko perheen yhteinen harrastus, kalastus, on se joka on myös tuon kolmikon yhteinen puuha. Aika usein jään mökkiin tiskailemaan ja päästän muun perheen kalastelemaan. Myöhäisessä illassa kikatus kiirii tyyntä järveä pitkin mökkiin. Se saa hymyn huulille. Tärkeintä ei ole se saalis, vaan yhdessäolo. Toki tyttöjen mielestä isi on ihan sankari nostaessaan hauen haavilla veneeseen. Isi on sankari äidinkin mielestä, sillä äiti pelkää kaloja. Ja madon koukkuun laittamista. Nössö mikä nössö 🙂
Kalastus on puuha, joka ei ollut mökin ostaessamme kenellään meille tuttua. Siihen ollaan opittu. Nyt meillä on jos jonkinlaisia pikkuisia muovisia kaloja (siis vissiin jotain vieheitä? 😉 ja pari erilaista virveliä. Toki mato-ongintaakin laiturinnokasta harrastamme myös. Ihan mökin vieressä on kaislikko, josta saa haukea niin paljon kuin sielu sietää. Yleensä ne pääsevät takaisin järveen, sillä en ole vieläkään oppinut valmistamaan tuosta hauesta mitään. Kolme kertaa on kuha päässyt karkuun. Sellaisen, jos saisin, niin sitä en päästäisi karkuun vaan laittaisin savustumaan. Siinä tavoitetta tälle kesälle! Ja hei, se mun ruokahaastepostaus on jämähtänyt kokonaiseen kalaan. Yritetään saada se pois alta tässä kesän aikana. Parastahan olisi, jos tuo kala olisi omin pikku kätösin järvestä nostettu ja perattu. Iiks, ei auta kuin toughen up 😀
Huomenna sitten lupaamiani ruokajuttuja. Lisäksi tällä viikolla tulee yksi toivepostaus aiheesta, jonka tiimoilta sain sähköpostia…vähän henkilökohtaista juttua taas välillä. Nimittäin biologisesta kellosta ja siitä, että mitäs jos sitä ei ole. Vai onko sitä? Nyt pyykkivuoren kimppuun, toivottavasti teidän viikkonne on alkanut mukavasti!
MAANANTAITERKUIN,
Ompa tosi mukavaa ja niin tärkeääkin, että isillä ja tytöillä on yhteistä tekemistä ja kalastus on kyllä hauskaa puuhaa!
Itsekin olen lukuisia kertoja pojan ollessa pieni käyny ongella ja virvelöimässä.
Juhannuksena poika täytti 16 vuotta, eikä enää kaipaa kalaseuraa, mutta nuita meän kalareissuja muistellaan vieläkin ja nauretaan hauskoja sattumuksia, mitä niillä on sattunu:)
Meillä mummo muuten paistaa haukifileitä pannulla voin ja sipulin kanssa ja lisää siihen ruokakermaa, pippuria ja suolaa, ruoka sopii hyvin esim. uusien perunoiden kanssa! Kantsii kokeilla, se on tosi hyvää!
Moikka Sari!
No ihan innoissani olen mäkin noiden kolmen yhteisestä harrastuksesta 🙂 Tytsyt on kyllä vähän kietoneet iskän pikkusormen ympärille 😉
Ihanaa, että teilläkin kalastetaan – se on kiva harrastus! Nyt vaan henkiin herättämään vanha harrastus 😀
Kiitos vinkistä, täytyy koklata haukea tuollain. Oikein harmittaa kun toissa kesänä meillä oli varmaan kymmenen haukifilettä pakkasessa ja talviteloille mökkiä laittaessamme heitin ne pois :/
Ihanaa ja aurinkoista tiistaita (teillä siellä on kyllä hienot lomailmat!) <3
Hei,
Hauesta saa maukkaita haukipullia ja -pihvejä. Netti on pullollaan niihin ohjeita. Etsi sellainen johon kalamassaan lopussa lisätään valkuaisvaahto. Käyttämäni resepti ei ole täällä kalareissulla mukana, että voisin sen laittaa sinulle. Tällä reissulla keskitymme kuhan ja ahvenen pyyntiin :). Varo vain kalastus koukuttaa :)ja kalastusporukalle kireitä siimoja.
Hei Anne
ja kiitos vinkistä!
Tuo valkuaisvaahto kuulostaa hyvältä, menenkin nettaileen saman tien 🙂
Hih, mäkin toivon kalastusseurueelta aina kuhaa tai ahvenia – mutta kun ne himskatin hauet on vallaneet meidän järven 😀
Totta tosiaan koukuttaa ja mun mielestä se on ihana harrastus jo senkin takia, että lapset oppii rauhoittumaan. Veneessä kun ei hötkyillä!
Kiitti ja oikein kireitä siimoja sinnekin <3
Ihania kuvia jälleen 🙂 Ja se savusettu kuha.. Se on niiiin hyvää!
Kiitos Niina
ja ai että, viikonloppuna lähdetään taas kuhajahtiin 😀
Ihanaa keskiviikkoa <3