HELLUREI
ja aurinkoista maanantai-iltaa! Toivottavasti teidän viikko on alkanut mukavasti. Täällä on ihan kivasti alkanut viikko; pientä kisaväsymystä eilisten vaalivalvojaisten takia. Kevyesti maanantaihin sopiva aihe tänään 😉 Piti postaamani vihdosta viimein niitä rästiin jääneitä Thaimaan postauksia, joita olitte toivoneet, mutta nyt tuntuu taas siltä, että shoppailupostaus on aivan liian pinnallinen. On aika tehdä pientä elämän välitilinpäätöstä. Kuluva kevät on ollut erittäin raskas. Ruuhkavuodet ovat painaneet päälle oikein urakalla ja sitten siihen lisäksi on kaikkea muuta. Ei mitään vakavaa, mutta juttuja, joita ei täällä blogissa viitsi ruotia. Sellaisia asioita, jotka oikeastaan ovat saaneet taas miettimään, että mitä sitä elämältään haluaa. Mitkä on niitä elämän tärkeimpiä juttuja. On tullut aika pysähtyä, kuulostella ja miettiä. Tehdä elämän välitilinpäätös ja todeta, että elämä on tähän asti ollut aivan täydellistä. Sitä se on tästä eteenpäinkin, tällä kokoonpanolla ei voi mennä vikaan. Mutta onko jotain sellaisia juttuja, joiden tekemättä jättämistä joskus ehkä vielä katuisi? Mitkä on ne jutut, joista on aina haaveillut. Konkreettiset haaveet, jotka oikeasti olisi muutettavissa toteutuneiksi haaveiksi elämää uudelleen järjestelemällä.
Liekö liian monta House Hunters International -jaksoa takana viikonlopulta, mutta ai vitsit se mun haave ulkomailla asumisesta on saanut taas tuulta purjeisiin. Olen oikeasti pohtinut, että kuinka paljon tarvitsisi suostutella muuta perhettä vuoden reissuun. Irtiottoon oravanpyörästä. Laittaa koti myyntiin/vuokralle, pitää mökki tukikohtana ja ostaa lennot paikkaan x. Vuokrata talo ja tuumata elämää. Katsoa, mitä kaikkea haluaa tuon sapattivuoden aikana tehdä. Tai olla tekemättä mitään. Katsoa, että kaikilla on hyvä olla. Opetella uuden maan kieli ja kulttuuri. Tai olla opettelematta. Tutustua uusiin ihmisiin. Tai sitten vain olla oman perheen kesken. Pitää huoli, että lapset eivät jää jälkeen koulujutuista.
Ko. ohjelmassa oli eräs uusiseelantilainen nainen, joka hyppäsi pois oravanpyörästä muotialalla ja lähti toteuttamaan unelmaansa. Balille. Hän vuokrasi talon (noh, paikallinen kartano monine huoneineen) ja perusti naisten surffi- ja joogaretriitin. Miettikää! Aivan täydellistä. Uskalla unelmoida – heittäydy haaveisiin. Sen mä osaan kyllä enemmän kuin hyvin. Mutta se toteuttaminen. Sen tiimoilta täytyy vielä tehdä työtä. Taidan olla aika mamis 🙂 Toki on niitä pienempiäkin haaveita. En sitä sano, että haaveet kuuluisi aina olla ihan mammuttimaisia…
Tuo vain on mun haave. Sellainen, josta olen haaveillut jo vuosikaudet. Ja mitä enemmän mä sitä mietin, niin en näe yhtään syytä, miksi sitä ei voisi toteuttaa. Toteuttaako sen nyt, kun lapset ovat pieniä vai sitten kun ollaan itse eläkkeellä? Kukaan ei pysty lupaamaan terveyttä loppuelämäksi. Sen tässä matkan varrella on oppinut, että yhtään aamua ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä. Toisaalta elämä on niin kamalan hyvin tässä ja nyt, mutta halu kokea jotain uutta, nähdä uusia asioita, on ihan hirmuisen iso. Se on poltteena tuolla rinnassa syvällä.
Saas nähdä. Mä haaveilen sapattivapaasta Italian kukkuloilla, viiniviljelmillä. Vuodesta jossain lämpimässä, missä hiekka on valkoista ja meri turkoosia. Mietintätauosta Himalajan rinteillä, uskomattomia auringonlaskuja katsellen. Itseään tutkiskellen. Aurinkoisista päivistä Espanjan rannikolla, kun päivän ohjelma koostuu sen mukaan, että onko aamu- vai iltakieppi golfia. Ainahan sieltä pääsee takaisin. Vaikka sitten häntä koipien välissä. Onpahan ainakin tullut kokeiltua. 
“Life is too short to wake up with regrets.
So love the people who treat you right.
Forget about those who don’t.
Believe everything happens for a reason.
If you get a chance, take it.
If it changes your life, let it.
Nobody said life would be easy,
they just promised it would most likely be worth it.”
Mahdollisuuksia. Niitähän elämässä on paljon. Pitäisi vain olla rahkeita ottaa niistä kiinni ja antaa virran viedä. Teettekö te koskaan näitä ns. elämän välitilinpäätöksiä? Haaveiletteko koskaan oravanpyörästä pois hyppäämisestä? Mulla on kyllä se tilanne, että ei voi sanoa haaveilevansa suoranaisesti oravanpyörästä pois hyppäämisestä, mitä töiden suhteen tulee. Rakastan työtäni. Mutta mitä en rakasta on tämä jatkuva kiire. Itse aiheutettua osaltaan, tiedän 🙂 Haluan ottaa hengähdystauon noiden pienten kullannuppujen ja maailman rakkaimman aviomiehen kanssa. Sulkeutua sinne kuplaan vähän pidemmäksi aikaa ja nauttia siitä, kun lapset ovat pieniä. Nähdä ja kokea.
Stop, listen, think. Se jää nähtäväksi, jatkuuko tuo sanalla act. Toivottavasti ♥ Ainakin joskus.
MAANANTAITERKKUSIN,
Aika harvassa ovat varmaankin tällä ne rohkeat, jotka uskaltavat jättää kaiken vuodeksi ja lähteä sapattivapaalle. Sinulla ei työpaikka varmaankaan lähde sillä aikaa, mutta normaalisti palkatuilla riski on suuri.
Ja yli nelikymppisenä mahdollisuudet uuden löytämiseen vaikeutuvat koko ajan. On tietty aloja, joissa tilanne on parempi, mutta myös ihan todella vaikeita. Ja usein tämä koskee nimenomaan korkeasti koulutettuja.
Moikka Maisa!
Sepäs se just onkin; kyllä meidänkin perheen taloudellinen toimeentulo makaa tuon miehen varassa ja tänä päivänä, kun ei ole varaa irtisanoa itseään tuollaisen sapattivapaan takia. Enää sanonta ”kyllä tekevälle töitä löytyy” ei valitettavasti pidä paikkansa.
Ja jep, juuri tuo ikä on tullut tai tulee pian vastaan.
Ei auta kuin alkaa haaveilemaan siitä eurojackpot-voitosta 😀
Ihanaa alkanutta viikkoa <3
Eikös sulla ole oma hyvin toimeentuleva firma ? Eikös sekin jotain sinulle tuota (lomamatkat, aina uutta sisustukseen, ei tarvi kaupassa hintoja katsoa yms ) ? Ei kuule tavallinen palkansaaja noista edes uneksi.
Hei Ellu,
ajattelin ensin, että jätän kommenttisi oman onnensa nojaan, mutta täytyy nyt korjata muutama asia. Omistan yrityksestä 20%. Mikäli esim lomautan itseni taatakseni ei osakkaille tiukan paikan tullen työpaikan tarkoittaa se sitä, että en saa mistään päivärahaa. En pesoakaan. Nimim. sen kerran tehneenä. Se, että on oma firma ei tarkoita, että raha kasvaa puussa. Päinvastoin; siinä firmassa on kiinni aika paljon omaisuuttani. Jokainen yrittäjä/osakas tietää, että ennen kuin yritys saadaan kunnolla jaloilleen, niin siitä ei nyhdetä ulos mitään. Ja sittenkin mietitään tarkkaan, että jaetaanko osinkoa vai onko yrityksen kannalta parempi investoida esimerkiksi tuotekehitykseen. Mielestäni Suomessa vallitseva ajatusmalli ”No sillä on firma eli se on rikas.” kertoo vain siitä, että ko.ihmisillä ei ole hajuakaan yrityksen pyörittämisestä.
Mistä luulet, ettei mun tarvitse kaupassa katsoa hintoja? Olen kuules pahimman luokan hintavertailija ja valitsen useimmiten sen edullisimman vaihtoehdon.
Aina uutta sisustuksessa…kuinka hyvin olet lukenut blogiani? Esimerkiksi alkuvuoden aikana ei ole tullut ostettua yhtään mitään sisustustavaraa.
Mukavaa kevään jatkoa sinulle!
Sorry, en halunnut provosoida. Tuntuu vaan, että teillä riittää varaa mihin vain, mökki,lomamatkat Ja nyt sapattivapaa suunnitelmat. Että et ole os tanut mitään uutta koko alkuvuonna, arvaas milloin täällä on ostettu uutta sisustukseen, varmaan 10 v sitten. No saat varmaan kaipaamaasi tukea ja normaalia hehkutusta muilta kommentoijilta. Työni puolesta tunnen aika hyvin yritysten ja yrittäjien maailmaa, olen ymmärtänyt,että teillä menee siellä yrityksessä ok. Hei, ihan oikeasti, ethän tällaisia postauksia tekisi, jos olisi tiukkaa.
Juu, ei mitään hätää Ellu!
Ajattelin vain tehdä selväksi sen, että yrityksellämme menee onneksi tällä hetkellä hyvin, mutta se ei mahdollista ulkomaanmatkojamme yms. Onneksi perheessä on myös toinen osapuoli,joka tekee kovasti työtä. Kyllä itsekin helpommalla pääsisin ulkopuolisella töissä ja lisäksi tällä koulutuksella palkkanikin olisi varmasti kolminkertainen. Mutta rakastan yrittämistä ja sen tuomia haasteita. Raha on siinä toissijainen juttu. Yrittäminen on elämäntapa, jota voin lämpimästi suositella kaikille.
Ja ei, en kaipaa hehkutuskommentteja enkä kommentteja, joista paistaa perisuomalainen katkeruus tai kateus läpi. Kaipaan tavallista, rakentavaa kommentointia.
Keskiviikkoterkkuja sinne!
Mielenkiintoinen teksti, kiitos siitä 🙂 Samoja asioita on tullut paljon ajateltua lähiaikoina, tosin hieman erilaisesta perspektiivistä näin nuorena opiskelijana. Poikaystävä haaveilisi jostain irtiotosta kun taas itsellä on hyvä olla just näin täällä. On ihana käydä jossain lämmössä, mutta arki se tulee sielläkin. Samalla kun omistaa kaksi maailman rakkainta ja pörröistä koiraa, olisi heitä vaikea viedä moneen paikkaan. Italia voisi lämpötilaltaan ehkä vielä mennä 😉 Mutta joo, tällä hetkellä ei itsellä ole yhtään semmonen repäisyfiilis, mutta ehkä se tuon toisen osapuolen onneksi tulee vielä joskus. Sitten kun leipiintyy tarpeeksi. Elämä on vaan niin kivaa just nyt vaikkakin kiire ärsyttää itseänikin usein ja olisi ihana pystyä/ehtiä pysähtymään useammin.
Ihanaa maanantai-iltaa sulle. Nyt palaan takaisin esseen rustailun pariin.. 🙂
Heipsan Rosita
ja kiitos!
Just se, arki se astuu kuvioon sapattivapaalla. Juurikin tuota mietin tuossa yksipäivä, että olisko sapattivapaan yksi anti se, että näkisi erilaisen arjen…
Oih ja voih, ei pikkuisia karvaturreja kannata lähteä (jo karanteenien sun muiden takia) roudailemaan ympäri amaapalloa 🙂
Elämä on kivaa, siinä olit oikeassa ja just nyt on niin hyvä. Tuo mun haave on itse asiassa alkanut jo yliopistoaikoina; kaikki kaverit lähti ulkomaille vaihtoon, mutta itse en tohtinut. Vaikka lukiosta vaihdossa olinkin. Mies on aikoinaan asunut seitsemisen vuotta ulkomailla, joten hänhän on jo sen nähnyt. Mistä mä siis vasta haaveilen 🙂
Tsemppiä esseeseen ja muksaa alkanutta viikkoa <3
Ootko täällä blogin puolella kertonut enemmän miehesi asumisesta ulkomailla silloin aikoinaaan tai omasta vaihto-opiskeluajastasi? 😀 Se olisi kiintoisa aihe! 😀 Tai no itseä lähellä, kun olen lähdössä vaihto-opiskelemaan ensi syksynä Englantiin. 🙂
Mutta ei kun unelmia toteuttamaan, vaikka sitten pienemmässä määrin! Voihan tehdä vaikka kuukauden reissun johonkin kesälomalla ilman aikatauluja yms! Tai vaikkapa vaan viikonkin joskus talven keskellä. Ei mitään ryhmäpakettimatkaa, vaan pelkät menopaluu lennot vain (jos viikoksi menee, niin kannattaa varmaan ottaa molemmat lennot , mut jos taas vähän pidemmäksi aikaa 1- enemmän kuukausia niin mikä ettei vaan menolennot!) 😀
Moikka Sara,
no höh, vastasin juuri sulle ja se katosi bittiavaruuteen. Uusi yritys! Juu, mm. täällä on juttua mun vaihtarivuodesta…se tosin oli lukioaikana:
https://atmarias.indiedays.com/2014/03/23/haluatko-toteuttaa-haaveesi/
Mies lähti urheilulukiosta vaihtoon jenkkeihin (pääasiassa pelaamaan lätkää), mutta jäi sille tiellä yliopistotutkintoa suorittamaan (ja sitä lätkää pelaamaan). Opiskeluiden päätyttyä pelasi muutaman vuoden ammatikseen Ranskassa ja Englannissa. Onneksi palasi takaisin Suomeen, niin tavattiin 😀
Hei, tuollainen kuukaudenkin irtiotto kuulostaa loistavalta! Täytyy harkita 🙂
Aurinkoista tiistaita <3
Tää kuule osui ja uppos!(ja sen takia piilotin nimeni..)
Meillä on äärettömän stressaava alkuvuosi menossa.
Unettomia öitä on vietetty ja tulevaisuus on auki.
Alanvaihto on pakonsanelema meillä molemmilla ja jotain pitäisi löytää tilalle..mieli on maassa,kun tämä työ on tehty yhteiskunnan osalta mahdottomaksi jaksaa/pärjätä tällä.
Tekis todellakin mieli ottaa ja häipyä,mutta se ei nyt liene vaihtoehto:)
Meillä alkaa olla pian se tilanne,että isovanhemmat tarvii meidän apua eikä toisinpäin.
Mä toivoisin,että jossain vaiheessa vois elää enemmän itelle..ehkä vähän itsekästäkin..:)
Heipsan ***** <3
Voi teitä, oikein paljon voimia! Mutta muutos on uusi mahdollisuus, näin tuumaan mä 🙂
Sepäs se, tässä maassa on tietyt työt juurikin tehty ihan hirmuisen vaikeaksi. Ennen oli paremmin tietyillä aloilla…
Mä mietin myös tuota, että onko väärin paeta ruuhkavuosia. Mutta toisaalta, kun en mä ehkä pakenisi. Ottaisin vain just tuota aikaa itselleni. Se on niin tärkeää <3
Ihanaa alkanutta viikkoja ja virtuaalihaleja sinne <3
Kiitos tsempeistä<3
Toisaalta odotan tulevaisuutta ja mulla on tunne,että kaikki järjestyy.ehkä tietyllä tapaa elämä voi helpottuakin.
Muut asiat on onneksi kunnossa:)
Tsemppiä sullekkin arkeen<3
Kiitos kaunis
ja just niin, asioilla on taipumus järjestyä <3
Tiistaiterkkuja sinne, aurinkoisia sellaisia 🙂
Hyvä kirjoitus, taasen kerran.
On käynyt mielessä, ei niin kauaa aikaakaan sitten kun oltiin lomalla. Kysyin lapsilta että mitäs jos muutettaisiin tänne vuodeksi. Yksi sanoi: eihän täällä voisi edes pelata lätkää. No ei niin mutta paljon muuta vastasin. 🙂
Oikeesti, ei musta olis siihen. Mietin että jo kahden viikon matkakin, normaalin viikon matkan sijasta olisi extremeä! 😉
Mutta noita unelmia ja haaveita olen joutunut miettimään viime aikoina myös paljon. 40 kolkuttelee jo tulevaisuudessa ja välillä vaan jää miettimään, että tässäkö tää oli? Olenko saanut kaiken haluamani? Jatkanko tässä työssä? Lähdenkö vielä opiskelemaan? Olisiko musta vielä siihen jne.
Kai se kuuluu tähän ikään.
Ehkä eniten mietin sitä, että en haluaisi jäädä katumaan, että miksen tehnyt sitä..ja nyt sitten mietin vauvakuumetta.
Elämä on kamalan vaikeaa aina välillä 🙂
Oot kyllä harvinaisen ihana kun jaksat täällä niin positiivisia aina kirjoitella. <3
Kiitos Nippe 🙂
No hei samaa mä kysyin viimeks lapsilta, kun oltiin reissussa, että olisko täällä kiva asua jonkin aikaa. Ei kuulemma 😀
Se on kuule varmaan osaltaan tämä lähestyvä 40 rajapyykki ja sen tuoma ikäkriisi, joka saa pohtimaan tällaisia. Elämä on (ja varsinkin naisenaolo) välillä kyllä kamalan vaikeaa 😉
Voi kiitos, tuo positiivisuus on vaan sellainen asia, jota en voi peittää tai jättää taka-alalle. Joten näkyy teksteissäkin 😀
Ihanaa tiistaita <3
Tämä oli mielenkiintoinen postaus, ja itsekin olen pyöritellyt noita ajatuksia päässäni. Asuminen ulkomailla on omakin haaveeni, onneksi mieheni haaveilee tästä myös, eli eiköhän se jossain vaiheessa toteudu jos siltä tuntuu :).
Pienemmässä mittakaavassa meidän elämämme tosin muuttuu ihan lähiaikoina :D. Olemme monen vuoden ajan haaveilleen miehenki kanssa Helsinkiin muutosta, ja nyt helmikuussa aloimme jälleen keskustella tästä asiasta. Nyt vain kävi niin, että keskustelu muuttui todeksi, sillä päätimme, että tämän kevään aikana muutamme täältä Lappeenrannasta Helsinkiin. Maaliskuussa meillä oli jo asunto tiedossa, pari viikkoa tästä, niin sain uuden työpaikan ja nyt vihdoin ja viimein ensi perjantaina on muutto! Vaikka vain kaupunki vaihtuu, niin jo se on tuonut hirmuisesti energiaa ja tulevaa odotan innoissani ja osittain myös jännittyneenä :). Kaikki on tapahtunut niin nopeasti, ettei mieli ole pysynyt perässä, mutta eiköhän se pääkin jossain vaiheessa tajua, että pian se uusi koti on siellä pääkaupungin sykkeessä :D.
Huomenta Tiia 🙂
Meilläkin molemmilla veri vetää ulkomaille, mutta toistaiseksi elämä on ja pysyy Suomessa 🙂
Oi että, teillä onkin tulossa isoja muutoksia! Onnea ja aivan mielettömän ihanaa, että toteutitte haaveet. Nostan hattua <3 Asioilla on todellakin taipumus järjestyä. Mulla menee ihan kuule kylmät väreet täällä! Kuinka kiva kuulla, että sait työpaikankin noin nopsaa. Aivan mieletöntä!! 😀
Oih, ihanaa muuttoa ja keväistä Helsingin odotusta sinne <3 Olette rohkeita!
Toteutin sapattivuoden parin vuoden pohdinnan jälkeen enkä kadu sekuntiakaan. Monella tapaa antoisa ja valaiseva vuosi. Rohkaisen!
Moi Katariina!
Oi vitsit, sä teit sen mistä moni haaveilee. Hatunnoston paikka <3 Se varmasti on just niin, että sapattivuosipäätöstä ei tule katumaan jälkikäteen – niin paljon se antaa 🙂
Aurinkoista tiistaita <3
Moi!
Elämä onpi valintoja! Omat vanhempani toteuttivat haaveensa muuttaa maalle lähelle mökkiä ja ovat niin onnellisia! Minä haaveilen sapattivuodesta matkustellen, mutta miehen työnantaja ei suostu vuorotteluvapaisiin, noh, ainakaan vuoteen! Perinteistä ”sit kun ollaan eläkkeellä” haavetta pukkaa-muutto Helsingin keskustaan- on sit lentokenttä lähellä!!! Elämä on just nyt! Nautitaan! Onnea ja rohkeutta unelman toteutukseen!
Moikka Ulla!
Tuo maallemuutto on ollut myös mun unelmani 🙂 Musta tuntuu, ainakin näin kaupunkilaisena, että maalla voisi todellakin olla niin paljon onnellisempi. Tosin tässä onnellisuustilanteessa tuntuu ihan utopistiselta ajatella, että olisi vielä onnellisempi 😀
Teillä myös veri vetää matkusteluun. Toivotaan, että miehen työnantaja pian suostuu vuorotteluvapaaseen. Ja hei, kiitos muistutuksesta, en muistanutkaan tällaista vuorotteluvapaanäkökulmaa ottaa lainkaan huomioon!
Just niin, elämä on tässä ja nyt! Teillekin onnea ja rohkeutta, kyllä se sieltä jossain vaiheessa tulee eteen se unelman toteuttaminen.
Kiitos Ulla ja aurinkoista tiistaita <3
Hei!
Täytyy myöntää, että alkuun hieman ”petyin” luettuani tämän postauksen. Nimittäin jotenkin olen blogisi perusteella pitänyt sinua oikein esimerkkinä siinä, miten nimenomaan siitä arjesta juurikin koti-Suomessa voi nauttia täysillä, ja toivoisin oppivani itsekin enemmän vastaavaa suhtautumista. 🙂 Pakko lisätä heti perään, että harvoinpa me ihmiset olemme yksiulotteisia, joten eipä ihme, että sinullakin on useita erilaisia kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden haaveita. 😉
Itseäni ei ainakaan tässä kohtaa vielä houkuttaisi mikään pidempi irtiotto, sillä minulle oma pysyvä koti, oma tukikohta, on kultaakin kalliimpi. 🙂 <3 Etenkin kun koti on vähitelleen saatu kuntoon ja oman näköiseksi, niin en voisi kuvitella siitä ihan kovin helpolla luopuvani. 😉 Toisaalta uskon kuitenkin, että mikäli mahdollisuus ulkomailla asumiseen tulisi, niin olisi vaikea keksiä syitä kieltäytyä siitä. Etenkin siinä tapauksessa, jos muuton syyt olisivat työelämässä. 🙂 Aika näyttää, mihin sitä päätyy – never say never.
Kiitos vielä kivasta blogista ja siitä, että jaksat inspiroida meitä muitakin arvostamaan arjen pieniä hetkiä ja löytämään niistä niitä elämän huippuhetkiä! 🙂 Tsemppiä unelmien suhteen, toivottavasti myös reissaamiseen liittyvät haaveesi toteutuvat tavalla tai toisella!
Oi ei 😀
No mutta, katsos kun mähän nautin arjesta. Ja kaikki on niiiiiin hyvin juuri nyt. Mutta veri on vetänyt ulkomaille niin kauan kuin muistan. Aina välillä täällä blogissakin on siitä keskusteltu. Se ulkomaan kaipuu tulee aalloittain. Yleensä just näiden hirmuisen kiireisten työviikkojen aikana 😉
Koti on tärkeä tukikohta, mutta se ei poissulje sitäkään, että aika ajoin tulee ihan hirveä muuttokuumekin. Vaikka meillä ihana koti onkin, niin mä olen sellainen ihminen, joka kaipaa muutosta. Paikalleen rauhoittuminen on asia, jonka suhteen olen joutunut tekemään työtä 🙂
Voi kiitos, arkihan on sitä elämään parhaimmillaan <3 Ja jos se olisi tasapaksua ilman ups and downseja, niin ei siitä nauti. Kiireisen päivän jälkeen on ihan parasta maata omalla sohvalla, tekemättä mitään. Elämä on tässä ja nyt 🙂
Kiitos ja aurinkoista tiistaita sinne <3
Moikka,
Suosittelen :). Viisi vuotta expat- elämää maailman toisella puolen ja muutama vuosi vielä jäljellä. Onneksi. Eihän lähteminen ole koskaan helppoa mutta eihän elämän pidäkkään olla. Tämä on meidän jo toinen pitkä pesti ulkomailla. Voin rehellisesti sanoa (ja kliseisesti) etten vaihtaisi päivääkään pois. Eipähän tarvitse sitten eläkeiässä jossitella, että kyllähän mekin oltais lähdetty mutta kun sitä tai tätä. Meille tämä oli unelmana ja haaveena jo opiskeluaikoina ja olemme onnellisia, että se toteutui. Olisimme aika erilaisia ihmisiä ilman näitä kokemuksia.
Aurinkoista viikon jatkoa sinne kauas :).
Moi Katariina
ja kiitos! Voi teitä onnellisia! Sehän se, ei elämän kuulu olla helppoa. Mutta kun miettii, mitä mahdollisuuksia ja uusia elämyksiä ulkomaille lähteminen tuo tullessaan…kyllä ne prosit vie mennen tullen ne conssit 😀
Ihania päiviä sinne, nauttikaa <3
Nyt jos koskaan sinun kannattaa toteuttaa unelmiasi, lapsesi ovat siinä iässä, että kaikki on vielä mahdollista. Aika menee niin nopeaa (varsinkin +40) ja kun lapset kasvaa teineiksi ja pian aikuiseksi et enää haluakaan lähteä, koska tulisi niin ikävä heitä, joita ei enää saa mukaansa:)
Jatkuva arki vie niin mukanaan; käy töissä joka päivä, lepää että jaksaa taas huomenna töihin, odottaa viikonloppuja, jotka menee niin nopeaa ettei ehdi puoliakaan viikolla suunniteltuja asioita tekemään…. Suosittelen irtiottoa arjesta, jos vain mahdollisuus siihen 🙂
Moikka Pia,
no se just onkin, että ajoitus olisi ihan nappi! Seuraava mahdollinen on sitten eläkeiässä. Ja eläkeikääkin nostetaan koko ajan 😀 Totta tuo, että silloin sitten ikävöisi lapsia.
Hyvin kiteytetty tuo arki. Tuotahan se on 😀
Kiitos ja aurinkoista keskiviikkoiltaa sinne <3
Gorgeous photos!
http://unasrandomfashion.com
Thank you Una,
I took them in Freedom Beach, Phuket. You can’t really take bad photos there, where the sun is shining and palmtrees are everywhere 🙂
Samoja haaveita täälläkin! Meillä lapset vielä vähän pienempiä kuin teillä (nyt 6, 4 ja kolmas mahassa) että lähtö olisi vielä helppoa 😉 Ja mies kun on opettaja, niin lasten opetuskin hoituisi kuin itsestään, plus tietty palkalliset kesäloma-ajat voisi hyödyntää. Ja ollaan kyllä mietitty miten se taloudellisesti olisi mahdollista, niin molempien pitäisi päästä esim. vuorotteluvapaalle (mikä kyllä vaikeutui nyt viime vuonna) jolloin tulot ei häviäisi ihan täysin. Plus talo vuokralle, jolloin noilla vuokratuloilla voisi elellä ainakin osin jossain edullisemmassa maassa. Tietty säästöjä pitäisi olla kans.
Mutta haaveita pitääkin olla, toivottavasti niitä päästään toteuttamaan 🙂
Heipsan!
Ihanaa, että muillakin lapsiperheillä on näitä samoja haaveita 🙂 Teillä oliskin ihan mahtista olla ulkomailla, kun lasten opetus ei jää jälkeen!
Sitä mäkin olen tehnyt; ynnäillyt, että jos myy/vuokraa tämän kotinsa, niin millä rahalla pitää elää kuussa, sillä tuloja ei tule mistään muualta. Säästöjä pitäisi olla kyllä turvaamassa ”pahan päivän varalle”.
Nämä on ihania haaveita, haaveilu kannattaa aina 🙂
Onnea sinne haaveiluun ja niiden toteuttamiseen <3
Täällä myös yksi, joka on varovasti haaveillut samasta. Oma kulta mukaan ja lento jonnekkin tekemään jotain ja paluu takaisin joskus! 😉 Talo vuokralle, autot myyntiin ja sitä rataa. Nyt varsinkin tuntuu vahvasti siltä! – Arvaappa, kahlaan juuri vanhoja blogikirjoituksiasi läpi VIIDEN viikon takaa! Niin hektiset viikot ollu työmaalla, että hirvittää ajatella kuinka sitä on edes jaksanut! Viikon päästä alkaisi kesäloman puolikas, mutta ennen sitä olisi vielä monenmoista työmaalla. Eli täällä ollaan vaikkei kommentteja olekkaan kuulunut hetkeen 😉
Yhteenvetona sanoisin että antaa palaa vaan! Itse en varmaan koskaan uskalla pakata laukkua (en edes omista matkalaukkua!) ja lähteä, joten toivottavasti sinä uskallat! Tai sitten uskallat olla lähtemättä, mitä ikinä sydän sanookaan. 🙂