MOIKKAMOI!

Täällä on palattu parin kotipäivän jälkeen töihin. Ihanaa! Joten terkkuja ruokatunnilta 🙂 Mummu ja esikoinen sairastupailevat vielä tämän päivän. Onneksi tartuntavaaraa ei ole, sillä mummu (äitini) sairasti taudin myös. Pari päivää neljän seinän sisällä meni nopeasti; sain sisarhentovalkoisen työn ohella pestyä pyykkikasaa (pois viikonlopulta), siivoiltua pääsiäisen pois, luettua sitä keskeneräistä kirjaa (enää loppuhuipennus jäljellä) ja suunnitella tulevaa juhlakautta.

Jälleen on se aika vuodesta, kun meillä juhlitaan. Ensin molempia tyttöjä ja sitten heti perään miehen synttäreitä. Juhlahumua on siis tiedossa. Meillä tytöt itse halusivat pitää tänä vuonna niille parhaimmille luokkakavereilleen yön yli synttärikemut. Ei siis mitään yli kymmenen hengen ryhmäsynttäreitä. Äiti huokaisee helpotuksesta 😉 Pikkuisemman synttärit ovat viikon päästä. Perjantai-iltana noudamme kolme prinsessaa meille kera yöpymistavaroiden. Syödään jätskibaarista herkkuja, pidämme aarteenetsintää, diskoilemme ja illan päätteeksi väsähtäneet juhlijat käyvät siskonpetiin nukkumaan. Lauantaina aamupäivälle on suunnitelmissa vähän kaunistautumista manikyyrin muodossa sekä elokuvanäytös, jonka jälkeen palautamme väsyneet juhlijat koteihinsa.

Meillä on yleensä aina pidetty isot kaverisynttärit, joten jännä nähdä miten saadaan juhlantuntua näihin pienempimuotoisiin syndeihin. Toisaalta uskon, että näin vietetyt synttärit antavat enemmän laatuaikaa päivänsankarin ja vieraiden välille. Onko teillä vietetty synttäreitä tälla tavalla? Onko jotain mitä kuuluisi ottaa huomioon? Ideoita ohjelmanumeroiksi? Ainakin Marjan tytöillä muistan olleen tällaiset yönylisynttärit, täytyykin käydä katsomassa vinkkejä 🙂

Jos jotain olen oppinut menneiden vuosien syntymäpäiväjuhlista, niin a) älä tarjoa kuplivaa juomaa tuollaisista pienistä lasipulloista (kun kaadat limpparia pulloon se kuohuaa niin paljon, että yhden pullon täyttöön menee ikuisuus) b) älä tarjoa juomaa paperipilleistä (niin kauniita kuin ne ovatkin, niin lapset valittivat, että paperi sulaa suuhun) c) älä leivo mitään hienoa kakkua (lapset harvoin syövät täytekakkua) d) niin ihanalta kuin cakepopsitkin näyttävät kattauksessa, niin jätä nekin väliin (yhtenä vuonna väsäsin näitä yhden viikon työpäivien jälkeen…eivät menneet kaupaksi) e) jos tarjoat jäätelökakkua, niin älä ylimitoita jäätelön määrää (sulaa turhaan eikä voi uudelleen pakastaa) f) älä käytä serpenttiiniä koristeena (lapset kietovat sitä kaulansa ympäri ja saavat pahimmassa tapauksessa kaulaansa paperihaavoja) g) jos juhlissa askarrellaan koruja, niin älä käytä niitä pieniä pyöreitä puuhelmiä (joita on juhlien jälkeen pitkin lattioita ja joiden reiät ovat  ummessa niin, että joudut itse askartelemaan pikkuisten korut) h) panosta suolaisiin tarjoiluihin (lihapullaviinirypäletikut loppuvat joka vuosi kesken).

…jälleen on myös se aika vuodesta, kun koen suunnatonta haikeutta; niin ihanaa kuin lasten kasvaminen onkin, niin koville ottaa. Justhan ne vasta oli vauvoja. Vastasyntyneitä mahavaivojaan huutavia kääröjä, joiden ansiosta yöunet saivat uuden merkityksen. Uteliaita parivuotiaita, joiden kanssa tehdä tutkimusmatkoja kotipuiston syreenien sekaan. Spontaaneja neljävuotiaita, joiden jutuille sai nauraa ihan kippurassa. Kouluiän kynnyksellä olevia kuusvuotiaita, jotka tuntuivat jo niin isoilta tytöiltä. Onhan nuo vielä pieniä. Isoja, mutta silti niin pieniä ♥  Ajan kulun voisi välillä pysäyttää.

HEI, AURINKOISTA VIIKONLOPPUA,
nautitaan kevätauringon paisteesta! 🙂