Moikkamoi,

asiahan on kuulkaas niin, että alunperin olin suunnitellut tälle päivälle postausta siitä, kuinka se hyvä olo kumpuaa jostain tuolta sisältä ja kuinka terveellinen ruokavalio näyttelee tässä suuren suurta osaa. Mutta, jos hotkaisee lounaaksi kokonaisen Kotipizzan niin ei oikein luonne anna periksi tuollaiselle postaukselle tänään 😉 Huomenna uusi yritys tuon postauksen suhteen!

Pitäydymme täten ollen tänään sisustuksellisissa jutskuissa. Meillä siis lähti joulu jo silloin keskiviikkona ulos ovesta, kun löysimme kuusipoloisen kaatuneena keskeltä olohuonettamme. Olis se varmaan muutenkin joulu siivottu jo ajoissa pois, niin kuin tapana on. Jotenkin tämä joulun jälkeinen ”punattomuus” ja jouluttomuus on niin terapeuttista. Yleensä tosin tässä vaiheessa meillä on karsittu rankalla kädellä myös tavaraa pois tasoilta ja kausivalot kaappiin, mutta nyt kaiken pimeyden (onko aurinko eksynyt matkallaan tänne?) keskellä nuo valot ja runsaat sisustukselliset jutut tuovat sitä lämpöä ja kotoisuutta, jota kaipaan.

Muistatte varmasti, kun ennen joulua ostin Ikeasta peilin tuohon mustan tason päälle? Se ei ollut kovin pitkäaikainen hankinta, sillä vein sen naapuriin mummulaan ja sinne se sopikin senkin päälle olkkariin tosi kivasti valoineen päivineen. Instagramin puolella on sneak peek. Olimme tänään isolla porukalla rymsteeraamassa mummulassa. Mummun makkari siirtyi yläkertaan ja alakerran makkarista tehtiin lastenlastenhuone. Kyllä pikkuprinsessojen nyt kelpaa ihka uuden Ektorpin divaanisohvan ja miljoonatuumaisen telkkarin kanssa tuolla olla. Lelutkin kaivettiin esiin aina vauvaleluja myöten ja tytsyt jo kovin järjestelivät niitä jo kaappeihin. Ikkunan alla odottaa koulupöytä pikkuisia läksyjen tekijöitä. Ylhäällä mummun makkarissa toinen Hästens ja sivusta vedettävä vanha sohva yökyläilijöitä. Kyllä meidän kelpaa ♥

Nyt yritän jälleen skarpata tuon Instagramin kanssa, edelleenkään kun en FB:n puolelle saa ladattua kännykästä kuvia. Joulupukki lahjoi tätä onnellista uudella puhelimella, joten hämärässä otetutkin kuvat onnistuvat. Ja mikä pääasia, minuun saa jopa tätä nykyä yhteyden puhelimella. Vanhan puhelimen kanssa se oli vähän niin ja näin!

Tänä iltana jänskätetään nuoria leijonia ja pidetään peukkuja pystyssä. 

Seuraavaksi aion käydä nuo lukuisat kirjamme läpi, että oliskos niissä joku, 

jota en ole vielä lukenut. Joululahjakirjat tuli luettua kertaheitolla ja nyt sielu kaipaa lisää luettavaa. 

Siihen touhuun jää ihan koukkuun. Huomen aamulla ajattelin taas koukuttua pitkiin juoksulenkkeihin. 

Suloisin sunnuntaiterkuin,