Moiksis,
jo kelpaa kuulkaas tämän bloggaajan hymyillä. Perhosia vatsanpohjassa, vieno puna poskilla, ihailevia katseita hänen suuntaansa. Saanen esitellä uuden ihastukseni: Olympus PEN Lite E-PL6. Juuri ennen Budapestin koneeseen nousemista kävin noutamassa mieluisan postipaketin; sain testiin tuon Olympuksen digitaalisen minijärkkärin. Meistä on tullut jo tässä viikon aikana todella hyviä ystäviä. Riippuvuussuhde taitaa tosin olla yksipuolinen, ainakin vielä näin alkuvaiheessa 🙂 Mulle bloggauksessa nuo kuvat ovat suuremmassa merkityksessä kuin itse teksti. Tekstin tuottaminen on yleensä aika vaivatonta, mutta kuvien suhteen musta on tullut ronkeli. Säädän, käännän, väännän kameran asetuksia ja loppujen lopuksi vietän hirmuisesti aikaa kuvankäsittelyohjelman kimpussa. Joten tässä touhussa on itsestään selvää, että kameralta vaaditaan paljon.
Tähän astihan olen kuvaillut tuolla kolmisen vuotta vanhalla Canonin EOS1100D järkkärillä. Niskat väärällään olen tuota kannellut paikasta toiseen. Tykkään kantaa kameraa aina laukussa mukana, just in case -tilanteiden varalta. Tämä uusi pienempi järkkäri sopii tähän tehtävään kuin nakutettu! Vielä en ole (lukuisasta) laukkuvalikoimastani löytänyt laukkua, johon tuo testikamerani ei sopisi. Hieman ehdin tämän söpöliinin manuaalia bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle selailla, mutta pääosin tuolla reissun päällä käytin tuota täysautomaattitoimintoa. Kamera teki siis kaiken työn puolestani. Sen takia mä ehkä alunperin tähän vähän ihastuinkin.
Jos huomasitte noista reissukuvista, niin aika hyvin tuo täysautomaattikin toimi. Yllätyin kameran helppokäyttöisyydestä. Ja kuvien laadusta. Itse huomaan selkeän eron reissupostauksen kuvissa kahden eri kameran välillä. Huomasitteko te? Valokuvaajanahan olen sellainen fiiliskuvaaja. Rakastan ottaa kuvia yksityiskohdista ja asetelmista. Fiiliksistä. Varsinkin ruokakuvien yhteydessä. Tätä varten tuo Olympuksen 45 millinen objektiivi on ihan omiaan. Blogipostauksiin saan kulumaan aikaa kahdesta tunnista kolmeen, riippuen siitä, kuinka paljon käsiteltäviä kuvia on. Ja asiaa. Kuvankäsittely vie suurimman osan ajasta. Joten arvostan todella sitä, että saan kameraan helposti sellaiset säädöt, jotka minimoivat tuota kuvankäsittelyn tarvetta. Alla muutama esimerkki kuvista, joita en käsitellyt lainkaan. Kyllä, mun uusi kamerakaverini otti ne tälläisenaan:
Sanomattakin siis selvää, että olin myyty. Tuolla Budapestissahan kuljin katse ylös päin suuntautuneena koko ajan. Niin älyttömän hienoja arkkitehtuurisia ratkaisuja taloissa. Hyvin tuo pieni tehopakkaus läpäisi testin myös yksityiskohtakuvissa kuin maisemakuvissakin. Toistaa mielestäni värit ihan älyttömän kauniisti:
Kamerassa on myös käytössä erilaisia taidesuodattimia, joista olinkin ihan innoissani. Tosin näissä taidesuodattimissa on muistettava ”kohtuus kaikessa” -sääntö. Joihinkin kuviin ne sopii, toisiin ei. Enkä voisi kuvitella postausta pelkästään ”taide”kuvilla tekeväni. Alla muutama esimerkki taidesuodattimista:
Mähän tuppaan olemaan välillä vähän drama queen, ainakin jos mieheltäni kysytään. Liekö tästä johtuen, mutta näistä suodattimista olen eniten käyttänyt tuota dramatic tone -vaihtoehtoa 😉 Tosin sillä kuviin tulee vähän maailmanloppumainen fiilis. Eihän se haittaa, meillä drama queeneillä kuin tuo maailmanloppu on arkipäivää 😀 Ekaksi kuva ihan normisäädöillä ja sitten vähän dramatisoituna:
Plussaa siis kameralle tuosta pienuudesta, huikean kauniista ulkonäöstä, laadukkaista kuvista mm. mielettömästä värien toistosta, kaikista hienoista lisäominaisuuksista (kamerasta saa muuten suoraan FlashAir™ kortin avulla kuvat sosiaaliseen mediaan!) ja helppokäyttöisyydestä. Ainoa miinuspuoli, jonka kamerassa havaitsin on se, että akku kuluu jatkuvassa käytössä aika nopeasti. Tosin eihän sitä usein tule otettua 6-8 tuntia putkeen kuvia niin kuin tuolla reissun päällä. En ole vielä päässyt manuaalissa kovin pitkälle, mutta uskoisin, että kamerassa on käytettävissä ns. virransäästötila, joka auttaa säästämään tuota akkua. Lisäksi seuraavaksi ajattelin opetella, miten ottaa kasvokuvia niin, ettei värit toistu ihan niin laadukkaina. Hih, vähentäen siis punaisuutta kasvoista ja sinisyyttä silmistä 🙂 Jos siellä ruudun toisella puolella on Olympuksen käyttäjiä, joilla on antaa vinkkiä tähän kasvokuvien ottamiseen, niin laittakaahan kommenttia.
Bloggaamisessahan on kyse niin asiasisällöstä eli tekstistä kuin kuvistakin. Kumpi sinulle on se tärkeämpi blogeja lukiessasi?
Nyt taidan ottaa kameran kaulalle, kuopuksen mukaani ja lähteä kuvailemaan tuota ihan mieletöntä ruskaa, joka tänne on yhdessä yössä saapunut. Kiitos viime yön pakkasen. Aamulla, kun lähdin töihin oli vielä pakkasen puolella, mutta näin päivällä aurinko onneksi vielä lämmittää.
Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,
