HIPSHEI!
Sunnuntai ilman sunnuntaioloa. Onko sellaista? Voi kyllä. Heti kun muistin, että huomen aamulla saa nukkua tunnin pidempään, orastava sunnuntaiolo katosi. Se, että tarvitsee huolehtia vain itsensä ovesta ulos ja saa jättää lapset nukkumaan rauhassa. Onnellisia ovat lomalaiset. Herättyään kömpivät tien toiselle puolelle mummulaan. Asiat ovat aikas hyvin.
Voi toki olla, että tämä sunnuntaiolon puute on senkin ansiota, että tuo reilu vuorokausi mökillä, siinä mökkikuplassa, kantaa pidemmälle kuin arkihuolien miettimiseen. Elämässä on niin paljon enemmänkin kuin työ ja arkihuolet. Niin kauan kuin saan pitää nuo rakkaat elämässäni, en aio stressata huomisesta. Vaan nauttia siitä hetkestä joka kulloinkin on käsillä. Mökillä keskityimme jälleen siihen itseensä eli vain olemiseen. Yhdessätekemiseen. Pelattiin lautapelejä, paistettiin joulutorttuja, kikatettiin telkkarin ääressä, saunottiin pitkän kaavan mukaan ja nukuttiin hyvät yöunet. Taas jaksaa. Tietää, että jos jossain vaiheessa ne arkihuolet ovat kaatumassa päälle, niin tuo perhe on se voimavara, joka saa elämän hymyilemään. Wind beneath my wings. Niinä vaikeinakin aikoina.
Olisihan siellä mökillä riittänyt taas vaikka kuinka paljon tekemistä. Talviteloille laittoa, puusavottaa ja muuta puuhastelua. Mutta kylmä ja kalsea ilma ajoi meidät takkatulen ääreen nauttimaan. Ehtiihän sitä vielä silloin vimppana mahdollisena viikonloppuna laittamaan mökin talviunille. Eilen mies kävi pikaisesti esikoisen kanssa purkamassa laiturin venesatamasta. Joten yksi askel lähemmäksi talvea ollaan toki menty 🙂
Käytiin viime viikolla Valleryn kanssa Eveliinan Talossa ostamassa V:lle happy lightsit. Enhän mäkään sieltä tyhjin käsin päässyt kotiin lähtemään. Mutta ei mopo ihan käsistäkään lähtenyt. Joulukoristeisiin en sortunut. Vielä. Mutta hilkulla oli. Pari pientä juttua pääsi ostoskoriin asti. Olen sitä mieltä, että joka kodissa pitää olla yhdet siivet. Hih, tytöillä sellaiset on paidan selkämyksessä ja nyt on sellaiset tuossa peilin sivussakin roikkumassa. Siivillä, kuten myös perhosilla, on mulle sisustuksessa toki kauneuden lisäksi myös symbolinenkin merkitys. Mitään symbolista merkitystä tosin ei ole tuolla tähtityynyllä, joka pääsi koristamaan sohvaamme. Muuta kuin, että se on kaunis. Kuinka paljon tyynyjä on tarpeeksi? Ajattelee varmaan tuo mies, mutta vastaukseni on, että tyynyjä ei ole ikinä tarpeeksi. Onko muiden miehillä tyynyvastarintaa? Musta tuntuu, että se taitaa olla joku miehiin sisäänrakennettu ominaisuus 😉
Onko teillä muuten kokemusta sähköisistä kirjoista? Mä sain eilen luettua sen mun trilogiani läpi ja löysin netistä tiedon, että jatkoa (miksi muuten trilogia ei lopu, vaan jää ”roikkumaan”…megaärsyttävää) on saatavilla jo jenkkiversiona. Ostin kirjan iBooksista ja nyt mä olen opetellut lukemaan sitä tuosta puhelimestani. Hieman on outoa, sillä rakastan ihan perinteisiä kirjoja. Niiden tuoksua ja tunnetta kädessä. Mutta ei auta, nyt linnottaudun tuonne sohvannurkkaan pläräämään kännykkääni. Eli siis lukemaan 🙂
Kiitos ihan älyttömän runsaasta osallistumisestanne tuohon eiliseen arvontaan,
vielä ehtii osallistumaan, jos ette ole sitä jo tehneet!
SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,
