keskiviikko 29. lokakuun 2014

Sadepäivän sekalaiset

 

0IMG_49300IMG_4936 0IMG_49670IMG_49580IMG_4914 0IMG_4955 0IMG_4957

 

HELLUREISSAN!

Ja terkkuja sairastuvalta! Ei, meillä ei sairasta lapset enkä minäkään. Vaan tuo supermies, joka ei ikinä ole kipeä. Ja te, kenellä on kokemusta miesten sairastamisesta, niin tiedätte mistä puhun…lapset on aika helppoja sairastajia, sanotaan näin ;D Nyt on kyllä pahin mahdollinen aika sairastaa, sillä ensi viikolla on tuo leikkaus, joka joudutaan kyllä siirtämään, ellei pöpöt sitä ennen lähde huitsin nevadaan. Parhaani täällä teen sisarhentovalkoisen roolissa; aamupäivän annoin toisen nukkua ja olin töissä (pääsin muuten suht’ helpolla) ja sitten kaupan kautta kotiin tekemään tätä flunssan taltutuskeittoani lounaaksi. Heti on olo parempi, onneksi.

Tänään on ollut ulkona kyllä aivan mahdottoman ihana syyskeli. Peltikatto paukkuu ja sade ropisee ikkunaan. Tykkään! Takkaan tuli, villasukat jalkaan ja hetkeksi sohvannurkkaan lukemaan. Räpsin tuossa vähän kuvia olkkarista ja hei, nyt täytyy ottaa kyllä jalusta käyttöön. Sen verran pimeää ulkona on, että ilman jalustaa tulee auttamatta keltaisia kuvia. Tunnelmallisia kuvia, joku voisi todeta. Tottavie, kuvankäsittelyyn menee ihan rutkasti aikaa, kun joutuu säätämään keltaisuutta sun muuta pois. Jalustahan on mulla vasta kuukauden vanha, joten nyt opettelen sen käyttöä. Millaisilla asetuksilla te otatte kuvia pimeällä/hämärällä kelillä? Tai muita onko muita vinkkejä jalustalla kuvaamiseen? Kiitän jo etukäteen!

Eilen maitokauppareissulla kärryyn päätyi pitkän pohdinnan jälkeen tuollainen tuikkuteline ja sypressi. Sypressi tuo ehkä jo vähän jouluisemman fiiliksen. Pikkuhiljaa sinne suuntaan ollaan menossa… Minikuuseni on jälleen ollut mummulla hoidossa  viime joulusta asti ja jossain vaiheessa täytyy sekin tuoda kotiin. Pitäisiköhän viedä vaihdossa tuo oliivipuu hoitoon, kun tuntuu että se alkaa nyt jo rapistelemaan lehtiä?  Tiedän, eihän se ole ollut meillä vasta kuin pari viikkoa…huh 😉

SADEPÄIVÄTERKUIN,

alle


maanantai 27. lokakuun 2014

Tunnelmointia kynttilänvalossa

MOIMOI!

Tällaiselle kynttilöitä ja tunnelmaa rakastavalle bloggaajalle oli liki lottovoitto päästä mukaan Indiedaysin ja Havin yhteistyökampanjaan. Havi täyttää tänä vuonna jo 185 vuotta. Juhlasivusto löytyy täältä. Kotimaisuus ja perheyritys. Nuo sanat kuvaavat Havia ja ovat itsellenikin kotimaisen perheyrityksen osakkaana lähellä sydäntä. Suomen suurin kynttilätehdas löytyy Riihimäeltä ja suurin osa kynttilöiden valmistamisesta on edelleen käsityötä. Itse muistan lapsuudestani Havin punaiset ja valkoiset pöytäkynttilät, joita äiti kattoi joulupöytään. Se, että meillä tykätään kynttilöistä, taitaa juontaa juurensa jo lapsuuteen.

Kynttilöiden lisäksi meillä tykätään tarinoista. Siinä missä Havin upea tarina on jo 185 -vuotta vanha, niin meidän on jokusen vuoden nuorempi. Mutta silti niin kovin rakas ja arvokas. Kynttilöiden ja tarinoiden lisäksi meillä arvostetaan perjantai-iltoja. Niitä hetkiä, kun ulko-ovi suljetaan perässä. Astutaan tuulikaapista eteiseen ja huokaistaan helpotuksesta; viikonloppu! Viikolla usein tunnelmoimme kynttilänvalossa, mutta perjantai-iltaisin se tuntuu moninkerroin kivemmalta. Se tunne, kun saa työvaatteet vaihdettua kotivaatteisiin, sytyttelee kynttilät …

HAVIIMG_4467HAVIIMG_4529 HAVIIMG_4540

…ja alkaa rauhassa tekemään ruokaa kynttilänvalossa. Pienillä jutuilla, kuten kauniisti katetulla pöydällä kera lepattavien kynttilänliekkien, tulee usein tehtyä arjesta luksusta. Ruokakin maistuu paremmalta ja pöydässä istutaan pidempään. Meillä kynttilät eivät kuulu vain jouluun ja talveen, vaan niitä poltetaan läpi vuoden. Usein ruokaa laittaessani lieden vieressä minulla on pari tuikkua palamassa. Tällä kertaa testasin myös, millaista tunnelmaa lilat pöytäkynttilät tuovat. Perjantai-illan ruoka tehdään rakkaudella. Aloitan miettimään jo alkuviikosta perjantain tarjottavia. Ruoat ovat usein pikkunaposteltavia. Salaattia ja siihen lisäksi jotain muuta. Keittiössä arkihuolet unohtuvat, musiikki soi taustalla ja ne rakkaimmat ihmiset pitävät seuraa. Ruokaa tehdään myös yhdessä, mutta yleensä nautin siitä, että saan olla se pääkokki. Keskellä viikkoa, varsinkin stressaavan työpäivän päätteeksi usein linnottaudunkin keittiöön; leipätaikinan vaivaaminen saa ajatukset muualle ja perhe kiittää lämpimästä leivästä iltapalalla. Kynttilänvalo rauhoittaa ja lämmittää keittiön työtasoilla…

HAVIIMG_4486HAVIIMG_4469 Havi1 HAVIIMG_4511HAVIIMG_4477 HAVIIMG_4513 HAVIIMG_4483

…ruokapöydän valtasi kynttilämeri, joka pääsi loistoonsa vasta hämärtyvässä illassa. Kattaus oli  kahdelle; lapset eivät olleet kotona. Istuimme pöytään, tunnelmoimme kynttilänvalossa, söimme pitkän kaavan mukaan ja juttelimme menneen viikon juttuja. Voi kun aina muistaisi sen, kuinka tärkeää on välillä pysähtyä. Ottaa aikaa itselleen. Huomioida myös toinen. Nauttia niistä ihan arkisista jutuista ilman turhia paineita. Pienet hetket, kuten tällaiset, ovat sen meidän yhteisen tarinankin takia tärkeitä; parisuhdetta tulee hoitaa. Itse olen kova hemmottelemaan toista. Olkoon se sitten ruoalla tai kynttilähetkellä. Tarinan jatkumisen kannalta suosittelen kaikille kynttilähetkeä sen tarinan toisen päähenkilön kanssa. Vaikkei me ihan tuohon Havin 185 -vuoden tarinaan asti tässä elämässämme ylletä, niin niin pitkälle kuitenkin. Näin uskon ja toivon.

IDHAVIIMG_4555HAVIIMG_4704HAVIIMG_4678HAVIIMG_47150IMG_4573 HAVIIMG_4645 HAVIIMG_4686

Pikkuiset leivät, juustot, viikunat ja keksit. Lasi viiniä ja punaiset posket. Iloinen hymy ja kynttilöiden lämmöstä hehkuvat silmät. Tarinamme sai jatkoa monta vuotta lisää. Näitä hetkiä pitäisi osata säilöä sinne pahojen päivien varalle; niille päiville, kun arki tuntuu kaatuvan päälle. Aina silloin pitäisi muistaa, että elämä antaa ja elämä ottaa. Karikoiden ansiosta osaamme nauttia ihan arkisistakin hetkistä rakkaidemme kanssa. Olkoon se sitten kynttilänvalossa tai ei. Itse olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että eipä ne kynttilät koskaan ainakaan tilannetta pahenna 🙂

Havi4 Havi2 Havi3 Havi6 Havi8 Havi9

Muistattehan, että palavaa kynttilää ei kannata jättää vartiomatta ja muistattehan sammuttaa kynttilät hyvissä ajoin. Toki paloturvallisuuden kannalta on suositeltavaa  myös käyttää kynttilöillä  palamatonta alustaa.

Tunnelman luomiseen keittiön tasoilla käytin Havin kruunukynttilöitä, lämpökynttilöitä ja pöytäkynttilöitä. Ruokatilaan halusin vaaleaa ilmettä. Kynttilöistähän löytyy nykyään värivalikoimaa vaikka kuinka paljon, mutta itse päädyin valkoisiin, shampanjanvärisiin ja helmiäisen hohtaviin pöytäkynttilöihin. Eri korkuisilla kynttilöillä saa näyttävää ilmettä myös kattaukseenkin. Hieman kontrastia kattauksen vaaleaan ilmeeseen toin liloilla Pihla-lautasliinoilla.

IMG_4460-820x546

Millainen on sinun kynttilähetkesi? Havilla on juhlavuoden kunniaksi käynnissä kilpailu, joka löytyy täältä. Kannattaa käydä osallistumassa, sillä palkinnot ovat huikeita; pääpalkintona on 2 kpl 300,00 euron ravintolalahjakortteja, 30 kpl Havi-tuotepalkintoja sekä 15 kpl Finlayson-tuotepalkintoja. Aikaa osallistua kilpailuun on aina tämän vuoden loppuun asti!

TUNNELMALLISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


tiistai 21. lokakuun 2014

Oi, oliivipuu!

0IMG_47640IMG_4766 0IMG_47590IMG_4754

HEIPPAHEI!

Täällä meillä vietetään tällä hetkellä armasta arkea. Toinen lapsi on jo kotiutunut koulusta ja toinenkin tulossa pian kotiin. Todellakin nautitaan ihan vain siitä, että perunat porisee kattilassa ja pannari jäähtyy tiskipöydällä. Taustamusiikkina soi astianpesukoneen klonksutus. Ollaan otettu pikkuisemman kanssa muutama Kimble-matsi ja kämmen on jo sitä mieltä, että tälle päivälle on liikaa. Rasitusvamma on pian lähellä, ellei keksitä muuta peliä. Kimbleä on tullut nyt tahkottua viimeinen viikko. Ehkä seuraavaksi siirrytään taas Afrikan Tähteen. Tai Majavapatoon. Sitten on taas vuorossa Kimble. Meidän perhe on lautapelien suurkuluttajia. Mikään ei ole mukavampaa kuin pelata koko perheen kesken jotain peliä. Ja nyt kun lapset ovat kasvaneet, niin pelien luonnekin on muuttunut. On jopa saanut itse kaivaa muistin syövereistä korttipelejä sääntöineen. Aivan parasta!

Muistatteko tuossa taannoin, kun pyysin elvytysvinkkejä pystyyn kuolevalle oliivipuulle? No juu, elvytys ei enää auttanut ja se puu jouti kukkien hautausmaalle. Päätin, että enää en rahojani oliivipuihin tuhlaa, sillä kolme oliivipuuta olin saanut tapettua parin vuoden sisään. Kuitenkin tuollainen 30 euroa on aika paljon kuolevasta puusta 😉 Mutta niin vain kävi, että Plantagenissa muissa asioissa käydessäni huomasin oliivipuiden olevan alennuksessa. Kerta kiellon päälle ja vielä yksi yritys. Nyt tarvitsisin vain teiltä hortonomiystävillä kaikki kikka kolmoset, joilla pitää tämä yksilö hengissä edes kauemmin kuin sen perinteisen kolme kuukautta. Kiitos jo etukäteen 🙂

Facebookin puolella aamulla paljastinkin, että olen jo täysin hurahtanut joulujuttuihin. Yritän kuitenkin vielä pitää itseni kurissa, sillä tässä olisi pari kuukautta aikaa itse h-hetkeen. Niin monena vuonna olen sen todennut, että liian aikaisin aloitettu joulu kostautuu sitten jouluna, kun joulu ei enää tunnu miltään. Joten yritetään pysyä vielä muissa jutuissa täällä bloginkin puolella ainakin pari viikkoa. Tuohon sivupöydälle asettelemani kausivalot saavat kyllä jäädä. Sen verran pimeitä alkaa illat ja aamut olemaan, että noista on oikeasti jo iloa!

Tänä iltana meillä jatketaan arjen viettoa talvirenkaiden vaihdolla. Lisäksi lapset ja mies kaivertavat kurpitsat. Meillä tuo kurpitsojen kaiverrus on kautta aikojen ollut miehen ja lasten juttu. Muistan yhtenä vuonna, noin viisi vuotta sitten,  juurikin tänä päivänä kärsineeni ihan koko päivän tajuttomasta migreenistä, joka sai mut peiton alle pimeään 12 tunniksi. Päänsärky oli niin lamauttavaa, että lapsen puhekin sai oksirefleksin aikaan. Mutta sitten iltaseiskalta taivas aukeni ja pystyin nousemaan sängystä. Vain todistaakseni, kun nuo rakkaat silmät kiiluten kaiversivat kurpitsoja. Makoilin sohvalla ja kuuntelin, kun toiset höpöttelivät kurpitsoista nimillä. Toinen oli Diina ja toinen Danna. Sen jälkeen meillä on näin lokakuun puolen välin jälkeen nautittu Diinan ja Dannan seurasta parin viikon ajan. Itse jalostan tuon kurpitsan lihan eteenpäin ja teen kurpitsapiirakkaa. Nam! Nyt perunat muusiksi ja sitten vihdosta viimein kommenttien pariin; anteeksi että vastaaminen taas vähän kesti. Arki vei mennessään, kyllä te tietätte 🙂

TIISTAITERKKUSIN,

alle

PS. jos teitä oikein joulututtaa, niin lisäinspiraatiota olen koonnut teidän ja itseni iloksi tuonne Pinterestin joulukansiooni.

 


sunnuntai 19. lokakuun 2014

Sunnuntain sekalaiset

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HELLUREI JA HELLÄT TUNTEET!

Toivottavasti teidänkin sunnuntai on sujunut sutjakkaasti 🙂 Meillä oli aamulla tarkoitus lähteä maalle puukuormaa hakemaan, mutta sen verran ropisi sade kattoon, että kaivauduttiin syvemmälle vällyihin ja siirrettiin reissua tuonnemmaksi. Ihan parasta! Onneksi tähän oli mahdollisuus. Vaikkei perjantaina tullut valvottua/juotua sen kummemmin, niin väsymystä on ollut ilmassa. Ehkä se on ollut tuo tämän päivän tahmea keli, joka sen on saanut aikaan. Sunnuntai on sujunut pienestä väsymyksestä huolimatta leppoisasti; sopivassa suhteessa urheilua, löffäilyä ja syömistä. Tai no, syömisen suhteen tuli heitettyä överit kummityttöjen synttäreillä. Mutta kerranhan sitä 😉 Kuvissa yksityiskohtia tuolta veljen perheen kauniista kodista. Niin kodikasta ja kaunista!

Illemmalla olisi vielä tarkoitus nauttia tämän vuoden ekat glögit, kun lapset on peitelty unille! Oletteko muuten maistaneet jo tämän vuoden Blossaa? Meillä ei ole vielä Blossaa ostettu, mutta mies toi eilen Loimu-pullon. Parina viime vuonna omaan makuuni tuo Loimu on maistunut Blossaa paremmalta. Blossan pullot tosin ovat kauniimpia 🙂 Kaikista paras glögi on kuitenkin tuo mustikkaglögi, josta Ruusutapetilla Nanna pari vuotta sitten vinkkasi. Suosittelen!

Nyt hieman Vain Elämäätä ja perin sunnuntaiseen tapaan pyykkisulkeisia. Hei, se olis taas huomenna paluu arkeen. Noilla pienillä koululaisillakin. Kyllä täytyy sanoa, että viime viikko meni lomasta itselläkin, kun ei tarvinnut sen kummemmin vaatehuoltoa koulua varten miettiä. Meillä on unirytmikin taas kääntynyt ihan päin häränpyllyä; aamulla on nukuttu sinne yhdeksän pintaan. Juu, mutta huomenna soi kello tasan 05.45. Eiköhän se siitä taas arkikin ala lutviutumaan 🙂

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA
& iloista alkavaa viikkoa!

alle


keskiviikko 15. lokakuun 2014

Uudet ruokapöydän tuolit on tilattu…

…ja vanhat myyty!

HEIPPARALLAA JA HUOMENTA!

Nyt taitaa käydä niin, että homma on taas kerran lähteä lapasesta. Vähän samalla tavalla kuin tuossa aamulla kausivaloja olkkarin sivutasolle mallaillessani 😉 Ruokapöydän tuolit on tosiaan nyt tilattu, mutta ajattelin että mennään vanhalla pöydällä. Kunnes aloin taas ajattelemaan, että josko ei sittenkään. Huh, että meidän naisten aivot on sitten monimutkaiset. Pitäiskö meidän ajatella vähän vähemmän? Tulisi ainakin edullisemmaksi 😀 Miehelle tiedoksi, että uutta pöytää ei ole vielä tilattu. Eikä tilatakaan, mutta haaveilla toki saa, eikös? Kolmisen vuotta sittenhän tein ensimmäisen haaveilupostauksen Eamesin DSR-tuoleista. Katsoin, että sen jälkeen olen tasaisin väliajoin niistä haaveillut täällä blogissa. Nuo tuolit kuitenkin ovat sen verran kallis sijoitus, että ostopäätöstä on syytäkin harkita ja miettiä pidemmän kaavan mukaan. Realisoida myös muuta omaisuutta niiden alta pois. Ollakin, että ne on niin nähty monissa blogeissa, niin silti uskon, että ne ovat meille loppuelämän sijoitus. Kuukauden päästä meille siis kotiutuu nuo kauan haaveilemani valkoiset DSR:t kromijaloilla. Kauniit kuin mitkä ja menevät tuon meidän olemassa olevan pöydän kanssa ihan täydellisesti. Silti.

Se mun lankkupöytähaave ei ota talttuakseen. Mummulassa maalla olisi harmaista lankuista tehty pitkä pirtinpöytä. Mutta se on aivan liian pitkä. Toki sen voisi pätkäistä tai käyttää pelkät lyhennetyt lankut ja ostaa uudet jalat. Yksi ongelma on se, että tuo pöytä sijaitsee rakennuksessa, joka on sortumisuhan alla. Eli rakennukseen ei ole menemistä ihan heti. Kokosin kuitenkin netistä sellaisia houkuttelevia pöytiä ja yllätys, mutta kerrankin näistä pöydistä mä iskin silmäni siihen edullisimpaan. Arvaatteko mihin näistä? 🙂

 

Etola1 Huippukaluste1Sasu's Playhouse1

Peroba1

pöytä 1, pöytä 2, pöytä 3, pöytä 4

Mikään näistä pöydistä ei ole sellainen ajopuunharmaan värinen, mutta uskoisin, että pienellä vahauksella saisin helposti tuon pöydän haluamani sävyiseksi. Ja totta tosiaan, tuo pöytä nro 1 on Etolassa maksaa vajaan 300,00 euroa, joten ei ole hinnalla pilattu. Koko on myös passeli (200×100). Korkeus on 77 cm. Kuinka korkeita pöytiä teillä on noiden DSR-tuolien kanssa? Kun niissähän tosiaan istuu matalammalla. Toisaalta taas tuo Peroban pöytä, kuvassa nro 4, miellyttää industrial hengellään. Mutta musta tuntuu, että en ole ihan niin industrial-henkinen itse kuin mitä tuo pöytä vaatisi.

Mutta, jatketaan haaveilua. Ensiksi annan kyllä mahdollisuuden tuolle meidän vanhalle pöydälle. Ollakin, että se on mielestäni inasen liian iso ja täten tosin vaikea kattaa (btw, tekisi mieleni hirmuisesti kattaa koeluontoisesti joulukattaus…mistä tämä äkillinen joulufiilis tuli?). On mulla kans ongelma, yleensä olen manannut liian pientä ruokapöytää. Jos olisin nyt tyytyväinen tähän ja näine aatoksine pakkaisin lapset serkkuineen autoon ja hurauttaisin töihin vastaamaan muutamaan sähköpostiin 🙂 Näin teen. Ja myöhemmin nähdään tuolla kommenttiboksin puolella!

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle