tiistai 12. heinäkuun 2016

Kodin hinta

Koti (2 of 4)Koti (4 of 10) Koti (3 of 4)Koti (8 of 10) Koti (1 of 10) Koti (5 of 10) Koti (6 of 10) Koti (7 of 10) Koti (1 of 1)

MOIKKAMOI!

Enpäs olisi uskonut, että koen näin suurta mökki-ikävää kotona ollessamme. Onneksi perjantaina pääsemme suoraan lentokentältä möksälle! Näin kesällä koti toimii pääosin pysähtymispaikkana. Ja siltä se kuulkaas näyttääkin 🙂 Tai näyttikin vielä eilen aamulla. Ei ollut ainakaan pelisilmän puutetta, että kutsuimme ystävät meille kotiin kylään emmekä mökille. Oli pakko siivota. Nelisen tuntia siihen hurahti ja koti oli jälleen kodin näköinen ja tuoksuinen. Ei koti ole vielä lähellekään niin siisti, että mitään asuntoesittelyjä pystyisi pitämään, mutta eiköhän sitä varten vielä puunata oikein kunnolla. Tämä viikko on aika haipakkaa, mutta ensi viikolle täytyy pyytää kiinteistönvälittäjä kylään. Pieni osviitta kotimme hinnasta on, mutta pitänee vielä pyytää ammattilaisen apua. Olemmekin saaneet jonkin verran jo kyselyjä tuttavilta ja ystäviltä. Mä uskon, että kyllä me meidän koti myytyä saadaan. Tältä alueelta kuitenkin tulee harvoin tämän kokoisia asuntoja myyntiin.

Uusi omistaja tulee saamaan kodin kauniit kuoret, mutta se, mille ei voi hintaa määrittää on kaikki ne tunteet ja ihanat tapahtumat, joita olemme täällä kodissa saaneet kokea. Muutimme tänne eräänä pimeänä tammikuun 13. päivänä, joka sattui vielä kaiken lisäksi olemaan perjantai. Täällä esikoisemme on elänyt liki koko elämänsä, pikkuisempi koko elämänsä. Jotenkin tuntuu hirmuisen haikealta muuttaa. Vaikka samaan aikaan muutto tien toiselle puolelle tuntuu äärettömän ihanalta. Kaipaan elämääni perusturvallisuutta ja sen takia olen ihminen, joka voisi asua loppuelämänsä samassa talossa. Opiskeluaikoina tuli muutettua viisi kertaa ja muistan kuinka kiva oli aina päästä sisustamaan uutta kotia. Olen tainnut tulla vanhaksi, mutta jotenkin tuntuu, että näin aikuisiällä musta ei olisi muuttamaan enää muuta kuin tämän yhden kerran. Noh, ehkä eläkeiässä sitten sinne keskustan jugendtaloon…

Ihan hirvittää jo tavaramääränkin puolesta. 150 neliöön kun mahtuu himpun verran enemmän omaisuutta kuin niihin opiskelijayksiöihin/kaksioihin 😉 Koska kokemusta muutoista ei juuri ole, niin en edes tiedä mistä aloittaa. Vaatehuoneiden karsimisestako? Kirpparipöydän varaamisesta? Astiakaappien tavaroiden läpikäymisestä? Jos siellä ruudun toisella puolella on muuttokonkareita, niin saa kertoa kommenttiboksin puolella vinkkejä. Ja hei, kysehän kun ei ole vain siitä, että me muuttaisimme tyhjään taloon vaan meillä on aikas iso projekti tuossa mummulan talon tyhjäämisessä. Kolmeen kerrokseen mahtuu muistojen lisäksi myös aivan ääretön määrä tavaraa. Se täytyy ottaa tavallaan osana surutyötä, ei tule olemaan helppoa käydä äiskän ja iskän omaisuutta läpi. Iso roskalava pihaan ja sinne ensinnä ne tavarat, jotka kuuluvat kaatopaikalle. Muistot laatikoihin ja huonekalut myyntiin tori.fi:n. Pihakirppistä tuossa jo ehdottelin, eikä se olisi laisinkaan hassumpi idea!

Nyt piirtämään nuo mummulan pohjat vielä kertaalleen, ne alkavat olla nyt viimeistä silausta vailla valmiit. Hiukkasen niihin tuli muutoksia, mutta nyt on toimivat pohjat ja mikä pääasia; toteuttamiskelpoiset! Katsotaan ehdinkö ennen Köpiksen reissua kuvailemaan niitä teille tänne, mutta viimeistään sitten viikonloppuna/ensi viikolla 🙂

TIISTAITERKUIN,

alle


torstai 07. heinäkuun 2016

Mökkielämää & kesälukemista

HELLUREI IHANAT!

Saatte olla eri mieltä, mutta mä olen sitä mieltä, että sadepäivät rocks! 🙂 Se tunne, kun sade ropisee kattoon. Kun ulos mennessään tuoksuttaa sateen. Kun klapihommia tehdessään saa pitää goretexejä päällä. Kun saareen veneellä tultaessa tuulee sadepisaroita nassuun niin, että silmiä ei kärsi pitää auki. Se tunne, kun saa riisua märät ulkovaatteet kuivumaan takan eteen ja saa villasukat jalkaan. Kahvikupposen käteen ja nostaa jalat tuohon keittiön sohvalle.summer books (9 of 10)summer books (1 of 10) summer books (2 of 10)summer books (7 of 10) summer books (4 of 10) Klapihommien lisäksi ollaan tänään siivottu vierasmökkiä. Tehty sinne lokoisat oltavat ja lueskeltu kynttilänvalossa. Sain vihdosta viimein reilun kuukausi sitten aloittamani kirjan päätökseen ja sain ottaa luettavaksi Katherine Pancolin Mimmit-trilogian. Viime vuonna ahmin ko. kirjoittajalta Krokotiilin keltaiset silmätKilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Onko Katherine Pancol teille tuttu? Jos ei, niin suosittelen todenteolla. Jotenkin älykästä kerrontaa. Kaikessa keveydessään. Mielikuvituksellista, mutta samaan aikaan realistista. Mikään ei ole kivempaa kuin lukea kirjaa, joka saa ajattelemaan. Jossa ei vain liihotella maailmassa, jossa kaikki on hyvin. Tykkään kirjoista, joissa on koko elämänkaari. Joiden lukemiseen saa keskittyä ymmärtääkseen tarinan juonen. Voih, Carlos Ruiz Zafonin uutta kirjaa odotellessa…
summer books (5 of 10) summer books (6 of 10)summer books (3 of 10) summer books (8 of 10) summer books (10 of 10)

Divarit ovat olleen mun lempparipaikkoja jo ihan nuoruudesta. Muistan kesäisin hakeneeni muovikassikaupalla Sinä & Minä -lehtien lisäksi Harlekiinin romskuja. Ennen romskun ostamista varmistin aina kirjan lopusta, että siinä mennään naimisiin. Heh, ai miten niin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää jo silloin katsonut? 😀 Ai niin, selailin vierasmökistä löytyneestä Avotakasta asuntomessunumeroa vuodelta 2004. Pikkuisen näyttäisi trendit muuttuneen. Taidan olla vähän kalkkis, mutta ei ne sisustusratkaisut hassumpia olleet tuolloin vuonna 2004:kään.

Seuraavaksi luvassa hieman burritos-meininkiä. Pihvit ovat olleet maustumassa hyvän tovin. Yleensä ollaan tehty burritot broitususta tai jauhelihasta. Saas nähdä, miten täysliha siivutettuna niiden sisään taipuu. Joten ei muuta kuin takaisin ne goretexit päälle ja ruokahommiin. Avotulella pihvit ajattelimme paistaa, se maku kun on jotenkin vain niin infernaalisen herkullinen! Kaiken surun keskellä tunnen itseni tosi onnelliseksi. Mökkielämä on sangen mutkatonta. Lapset viihtyvät eilisten kirjastosta hakemiemme kirjojen parissa. Miehen kesäparta on niin yli-ihana, että mulla pyörii sukat jalassa, joka kerta kun toista katson 🙂 Elämä ylipäätään on kovin helppoa tällä hetkellä. En tiedä, onko sen tuon aamuisen meditaation ansiota vai minkä, mutta mulla on tunne, että sitä ollaan vahvasti elämänsyrjässä kiinni.

Hei, muistetaanhan olla valittamatta näistä sadepäivistä – ollaan vain onnellisia, että Suomen suvi on vähän oikukas. Onnellisia siitä, että meillä on vielä näitä päiviä. Päiviä, jolloin tehdä muistoja. Päiviä, jolloin nauttia hyvällä omalla tunnolla päikkäreistä. Päiviä, jolloin elää täysillä. Kyllä se aurinko vielä näyttäytyy, ihanat 

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

alle


maanantai 04. heinäkuun 2016

Raikkautta mökin sisustukseen

P7030624P7030627P7030613P7030629 P7030619
MOIKKAMOI

ja tervepä terve, taas! Mä en kaipaa blogista lomaa, mutta kaipaatteko te musta lomaa? 😀 Nyt on vain jotenkin niin mahdottoman hyvä buugi tämän bloggaustouhun kanssa meneillään, että ei malttaisi himmailla. Muistatteko sen mäntypuisen telkkaritason, joka meillä oli täällä mökillä aiemmin? Sen, jonka mun piti sutia valkoiseksi jo kolme kesää sitten? Jota en koskaan ehtinyt/jaksanut/muistanut sutia? Jep, se on nyt vihdosta viimein syrjäytetty. Pala mummulaa tuli mökille. Televisiotason ja tuon valaisimen myötä. Niin useasti olen todennut, että meidän äiskällä on kautta aikain ollut sitten hyvä maku. Mitä tulee pukeutumiseen, mutta myös mitä tulee sisustamiseen. Äiti osti vaatteita ja huonekaluja harvoin. Mutta sitäkin laadukkaampia. Oli hullaantunut skottiruudullisiin lepotuoleihin. Sikarituoleihin ja lukunurkkaustuoleihin. Hei, mistä tuli mieleeni, että mä olen unohtanut haaveilla viime aikoina siitä konjakinruskeasta patinoituneesta sikarituolista 😀 No takaisin äippäliiniin palatakseni, äiskän maku sisustusesineisiinkin oli loistava. Kynttilänjalkoihin, tauluihin, sisustustyynyihin. Astioista puhumattakaan. Huonekalujen osalta tein käännytystyötä Ikeoiden suhteen aika paljon ja vihdosta viimein antoi periksi 🙂 Muistaakseni tämä tv-taso on sieltä. Sopii tänne meille hienosti!

Kyllä se valkoinen raikastaa puupintoja! Seinät olkkarissa ja makuuhuoneissa maalasimme silloin taannoin valkoiseksi. Katon maalausta pohdimme vielä. Tuo vanha pyöröhirsiseinä tv-tason takana saa olla ja pysyä tummana. Se on vuonna 1963 rakennetun alkuperäisen mökin julkisivua. Tykkään, että on kivasti jätetty näkyville laajennuksen yhteydessä. Television yläpuolella oleva taulu on mökin entisten omistajien miehen ottama valokuva hirsipinnasta. Muistoja ja tunnearvoa sieltä menneiltä vuosilta. Huomaan, että se jokin vanhan vaalija minussa on heräämässä henkiin…

Tänään vielä mökkeillään ja illasta/huomen aamusta suuntaamme kaupunkiin. Lauantaisten hautajaisten tiimoilta alkaa olemaan jo pikkuisen perhosia vatsassa. Tähän asti on mennyt hyvin, mutta nyt alkaa jänskättämään. Onneksi saimme ihan aamusiunauksen, niin ei tarvitse koko pitkää päivää odotella. Hautajaisten osalta on vielä jos jonkinlaista puuhaa, joten tiistaipäivän olen pyhittänyt niille. Laitan teille ajastettuna kuitenkin huomiselle iloisia tunnelmia viime viikolta. Siltä illalta, kun veljen perhe oli meillä viettämässä iltaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä ja kun ämyreistä raikasi Bailando sekä muut espanjapopit 😉

Mitäs mieltä olette, raikastuiko ilme? Täältä postauksesta muuten näkyy meidän mökkiä ennen kaikkia maalausremppoja sun muita 🙂

AURINKOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. edit: no vitsit, mähän olen ihan lomalla ja puhun läpiä päähäni – espanjalaisesta illanvietosta juttua keskiviikkona…onneksi satuin vilaisemaan kalenteriani 😀


tiistai 28. kesäkuun 2016

Suunnitelma mummulan yläkertaan

P6280292P6280298 P6280301P6280303 P6280302P6280309 P6280307 P6280317 P6280318

KESÄILTAA IHANAT!

Tänään olen todellakin noudattanut sanontaa love what u do, do what u love. Päivään on mahtunut Ikeaa (eilen tie veikin toisaalle), maitokauppaa, piirrustelua, seinien kaatelua ja sen semmoista. Sainkin tuossa kyselyjä, että muutammeko nyt tien toiselle puolelle mummulaan. Se haave on ja elää. Vahvempana kuin koskaan. Kolme kerrosta rempattavaa kuulostaa isolta projektilta. Noh, kaksi ja puoli; keskikerros rempattiin tuossa taannoin. Mutta sekin menisi osaltaan uusiksi, sillä keittiö täytyy uusia ja hurjan paljon tilaa vievä rappukäytävä. Muutto on haaveissamme, mutta ensin pitäisi pyydellä tarjouksia. Veikkaanpa, että ihan halvalla liki koko talon sisustan rakentamista ei saa. Pitäisi löytää jostain remppafirma, jolla on omasta takaa sisustusarkkitehdit lupapiirroksia varten.  Ullakkoja tulee asuinkäyttöön ja yksi ikkunakin pitäisi mahduttaa pohjoispuolelle. Kellarikerros kun otetaan kokonaan asuinkäyttöön, niin pitänee tehdä kattavat kosteusmittaukset sun muut. Kellarikerroksen suunnitelmanhan esittelin jo helmikuussa. Paneudutaan nyt tuon yläkerran suunnitelmaan.

Jätin suosiolla keskikerroksen piirtämättä (ne portaat, ne portaat ;), mutta kuitenkin ne yläkerran suunnitelmaan otin huomioon huomattavasti pienempänä kuin nykyiset. Jonkin sortin kierreportaat tulisivat kyseeseen. Tai sitten vähän jämäkämmät. Sellaisella lasikaiteella. Ylläolevissa kuvissa yläkerran alkuperäinen pohjapiirros. Kuten huomaatte, silloin aikoinaan tuo on ollut erillinen asuntonsa, keittiöineen kaikkineen. Kymmenisen vuotta sitten tuo taaempi ullakkotila uhrattiin ja sinne rakennettiin sauna ja suihkutila. Keittiön tilalla oli aiemmin minun huoneeni ja nyt siinä on ollut takkahuone. Suunnitelmassani otimme kaikki loput ullakkotilat käyttöön. Rakennusoikeudet venyvät ja paukkuvat, mutta laskujeni mukaan se on siinä ja siinä. Kuitenkin osa yläkerran pinta-alasta on matalaa tilaa. Meidän vanhempien makuuhuone tulisi portaista ylös tultaessa oikealle. Etelänpuolelle, jonka ikkunasta siintää Pyhäjärvi. Makuuhuoneen vieressä olevasta ullakkotilasta tehtäisiin vanhempien vaatesäilytyspaikka.

Yläkerran aulasta olisi käynti vaatehuoneeseen sekä kylpyhuoneeseen. Tyttöjen huoneet jäisivät pohjoisen puolelle. Huomaatteko, että muuri katosi piirrustuksista? 😀 Jep, eipä sitä kokonaan voi poistaa, sillä keskikerroksessa on takka. Mutta ainakin se muuri pienenee huomattavasti. Toiseen huoneeseen ei jäänyt kuin matalan päädyn pienet ikkunat, joten se vaatisi uuden isomman ikkunan. Huh, dollarit vilkkuvat silmissäni… Ehkä meidän kantsii lähteä nyt liikkelle siitä, että pyydetään tarjouksia. Jotta saisi edes jonkinlaista osviittaa, missä summissa liikutaan. Seuraavaksi vilautan teille keskikerroksen pohjapiirrosta. Kuvia keskikerroksesta on täällä blogissa nähtykin lukuisissa mummula-postauksissa.

Miltä suunnitelma näyttää teidän silmäänne? Sitä tulee sokeaksi omille mieltymyksilleen, joten vinkkejä otetaan vastaan 🙂 Nyt tyttöjen kanssa uimaan ja sitten aikaisin nukkumaan. Huomenna suuntaamme päiväksi Helsinkiin. Mulla on blogiin liittyvä palaveri ja sen jälkeen menemme tyttöjen kanssa shoppailemaan. BikBokiin kuulemma. Ja Starbucksiin. Miniloma tyttöjen kesken tulee hyvään saumaan!

TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 27. kesäkuun 2016

Maanantaiset & Kirami-arvonnan voittajat

P6271576 P6271579P6271582 P6271583 P6271584MOIKKULIMOI!

Ensimmäinen virallinen lomapäivä alkoi herätyskellon pirinällä. Jep 😀 Johan tuossa tuli juhannuksen pyhinä nukuttua. Olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaa hoitaa kaikki hommelit alta pois nopsaa. Ennen puolta päivää olin saanut kaikki ”pakolliset” tehtävät tehtyä. Kurvannut leipomon kautta sairaalalle kiittämään ihania hoitajia ja lääkäreitä kera kahden uunituoreen mansikkawienerpitkon. Saanut hieman henkistä apua hoitajilta, muisteluiden merkeissä. Ottanut mukaan hautausluvan ja äidin korut. Kiikuttanut hautausluvan hautaustoimistolle ja ajanut töihin. Laskenut hautajaisvieraiden määrän ja kartoittanut muistotilaisuuspaikkoja. Alun perin oli puhetta, että pidämme muistotilaisuuden mummulassa, mutta väkimäärä kasvoi niin isoksi, että eihän me sinne mahdutakkaan. Loppujen lopuksi sain varattua tilan ja päätettyä tarjoilut. Savulohivoileipäkakkua ja kesäistä mansikkakakkua. Kaneliässiä ja karjalanpiirakoita. Ei tehrä tästä ny numeroa – oli äidin lempisanonta. Sillä mennään. Varmistanut hautapaikan vieraan paikkakunnan seurakunnasta. Äiti pääsee iskän viereen lepäilemään ♥ Hoidellut uurnan laskemiseen liityvät jutut ja kaivanut esiin isän hautajaisten ohjelmalehtisen. Todennut virret aikaa kestäviksi ja päättänyt, että niillä mennään nytkin. Toki veljeltä aina kaikkiin päätöksiin luvan saaden. Huomiselle jäi vielä kukkien tilaaminen. Päätimme, että saattoväki saa paikan päällä kauniit ruusut, jotka viedään alttarille maljakkoon. Äidin tyyliä mukaellen.

Eikä siinä kuulkaas vielä kaikki. Sitten kun olin saanut nämä ns. ikävimmät jutut pois alta, niin menin ja varasin meille sen Köpiksen matkan. Hautajaisten jälkeisellä viikolla lentää hurautamme isommalla porukalla Nyhavniin voileiville ja Tivolin vilskeeseen. Hotellikin onnistui kuin ihmeen kaupalla. Tuossa vähän aika sitten katsoessani kaikki kohtuuhintaiset perhehuoneet oli myyty loppuun, mutta nyt niitä onneksi oli pari ilmaantunut. Niin, että miltäs kuuloistasi Marian kokonaisvaltainen järjestelypalvelu Oy Ab? Mä olen tehokkaimmillani, kun saan tehdä ja järjestellä. Bookkailla ja suunnitella. Lisäksi olen tässä miettinyt, että Marian iloisempi hautajaispalvelu Oy tulisi tarpeeseen myös. Toki hautajaiset ovat surullinen tapahtuma, mutta silti näen, että kuolemassa ja hautajaisissa on myös toivoa. Suuria tunteita, joita ei tule peitellä. Saa itkeä kuin itkettää, mutta kyllä mun mielestä saa myös nauraa ja hymyillä kun siltä tuntuu. Toki näin karun sairauden sivusta seuranneelle hautajaiset ovat tavallaan helpotus ja ne ilon tunteetkin sallitumpia. Toista se oli silloin isän äkillisen poismenon kanssa. Muistan kyllä silloinkin ammentaneeni jostain sitä ääretöntä henkistä pääomaa, jossa toivo näytteli suurta osaa.

Sanomattakin selvää, että hiukkasen raskaan ja tiivistahtisen aamupäivän jälkeen olin valmista kauraa päikkäreille. Tunti unta palloon ja vällyjen alta heräsi uudelleen syntynyt organisoija. Siinä iltapäiväkahvin kera silmäilin mummulan pohjapiirrustuksia ja mietin, että jaksaisinkohan vielä kaivaa skissipaperin esille ja piirtää tuon keskikerroksen. Vai pitäisikö suosiolla pirauttaa ammattilainen paikalle. Kovin paljon tilaa vievä porraskäytävä tarvitsisi laittaa uuteen uskoon. Ennen skissipaperia ja sauhuavaa kynää heitämme peräkärryn kiinni autoon. Sen kerran kun mies ehdottaa Ikean reissua, niin siihen on kuulkaas suostuttava 🙂 Mökin kesähuoneen tuolit ovat niin siivottomassa kunnossa, että käydään katsomassa niiden tilalle uudet!

MAANANTAITERKKUSIN,

alle

PS. Kiramin arvonnassa onni suosi seuraavia:
Kirami Freedom-ulkotulen voitti Taina kommentilla ”Ulkotulistelupaikkaa olemme rantaan suunnitelleet – tuo Freedom-ulkotuli sopisi tyyliin, tunnelmaan mainiosti.” ja kaksi kappaletta Kirami Triholdy-sisustuselementtejä Sanna kommentilla ”Tässähän olisikin täydellinen ratkaisu meidän vielä ratkaisemattomaan polttopuusuojaongelmaan mökillä :)” Onnea onnea, laitamme teille sähköpostia mitä pikimmin!