HEIHEI HELLUREI!
Ja hyvää loppiaista! Sitä aina ajattelee, että täyttää bloginsa kauniilla kuvilla. Mutta nyt on pakon edessä taivuttava, näistä remppakuvista ei kyllä millään muotoa saa kauniita 😀 Mutta hei, lopputuloksen voi kukin mielessään nähdä. Tästä tulee huikea. Lähdetäänhän mummulan yläkertaan, meidän vanhempien valtakuntaan. Rappukäytävän katto saa jäädä sormipaneelille:
Yläkerrasta löytyy pienen pieni aulatila, josta on kulku oikealta esikoisen tulevaan huoneeseen ja vasemmalta vanhempien huoneeseen. Lähdetään vasemmalle eli meidän vanhempien tulevaan makuuhuoneeseen, joka muuten oli aikoinaan minun huoneeni. Huoneen takana oleva ullakko otetaan makuuhuonekäyttöön. Vanha takka saa lähteä ja sen tilalle tulee pieni kamiina. Tukipalkit saa myös luvan lähteä tai ainakin siirtyä sivummalle, sillä ne ovat meidän sängyn tiellä.
Ylläolevasta kuvasta tultiin siis sisälle oikean käden puolelta. Vasemmalla olevasta ovesta on jatkossa kulku meidän vaatesäilytystilaan, joka on tällä hetkellä toiminut isona suihkuhuoneena:
Suihkutilan vieressä oleva entisen saunan seinä suoristetaan ja tuohon vanhan saunan, vanhan wc:n ja vaatehuoneen tilalle tulee iso tila (reilu 10 neliötä), johon tulee wc, suihku ja kodari).Allaoleva kuva on otettu vaatehuoneestamme päin, mutta sieltä ei tule kulkua tuonne wc-tilaan. Kulku wc+khh+s -huoneeseen on pelkästään aulasta.
Aulasta katsottuna tuo wc+s+khh näyttää tältä (siis tällä hetkellä :D):
Niin, että proggista pukkaa! Haluatteko vielä nähdä, miltä kuopuksen huone tällä hetkellä näyttää? 🙂
Aika tunnelmallista, eikö? Kauneus on katsojan silmässä 😉 Myös kellarikerros (eli tuleva mancave + Marian bistro + saunaosasto) on kokenut kummia. Palataan siihen vaikka myöhemmin viikonlopun aikana. Nyt Mama Maria’s meatball stew:n pariin ja hei, palaan kommentteihin kyllä vielä tänään. Tällä hetkellä tämä istuminen tuottaa tuskaa; eilen aamusta asti vihoitellut si-nivel ei tykkää sitten yhtään istumisesta; pitäisi olla liikekannalla koko ajan. Toivottavasti menee taas ohi viikonlopun aikana ja jollei mene, niin kiropraktikolle heti alkuviikosta.
AURINKOISTA LOPPIAISTA,
Yöunet jäivät vähän lyhyeksi, sillä pitkän ajomatkan jälkeen ei ihan heti tullut uni silmään. Koirulille kelpasi autossa taas vain ja ainostaan mun sylipaikka (jep, opettamisen tulos…) ja vaikka Pelkosenniemen apteekista sellaista feromonisuihketta ostimmekin, niin jouduttiin pysähtymään vielä Kemin apteekissakin. Calmex -tabun puolikas ei mennyt kokonaisuudessaan oikeaan osoitteeseen, joten meillä istuttiin visusti sylissä loppumatkakin ja hieman läähätettiin. Kurun kohdalla nukahti kolmeksi minuutiksi 😉 Jännä juttu, miten se aiemmin autossa viihtynyt koira ei sitä enää tee. Pitää ottaa jonkinsortin koulutussessiot asian tiimoilta agendaan. Innoissaan kyllä on menossa auton kyytiin. Mutta hei, kotiin tultuamme vielä paukkui ja toinen ei pelännyt. Joten ruksi seinään sen osalta!
No mutta, mitä tuo tullessaan vuosi 2017? Toivottavasti terveyttä ja tasapaksua arkea. En kaipaa mitään highlighteja, vaan haluan kokea ne ihanan kamalat maanantaiaamut, tiistai-iltojen ihanuudet, keskiviikon kauneuden, torstai-illan tanssitreenit (tytöillä siis), perjantaimyyssit, lauantai-illan leffamaratonin ja sunnuntain suloisuuden. Haluan osata olla armollisempi itselleni ja kuten eilen totesin, niin vähän epäitsekkäämpi. Haluan syödä taas hitusen terveellisemmin ja liikkua astetta monipuolisemmin. Jälkimmäisen otan työn alle heti ja ajattelin varata luisteluhiihtokurssin. Lähinnä tekniikkaa varten. Ei se kuulkaas mennytkään enää niin jouheasti kuin lukiossa 😀 Mutta niin onnellinen olen, että viitenä päivänä tuli hiihdettyä yhteensä liki 35 kilometriä. Ekat pari lenkkiä vapaalla tyylillä ja suksen siteen hajottua perinteisesti. Ihana laji, olen aivan koukussa.
Erikoislaatuisen tämän vuoden jouluvalmisteluista tekee sekin, että kaikki lahjat on nyt pakattu. Ne vähät. Tänä vuonna keskitytään laatuun. Laatu oli vahvasti läsnä myös joulukorttitehtaalla, mutta arvatkaas miten kävi. Kortit jäi tänä vuonna postittamatta. Sen sijaan panostin eilen omaan itseeni tuossa sohvalla. Mielessä kyllä kävi, että pitäisikö kortit askarrella loppuun ja sujauttaa (vielä kaupassaoleviin) kirjekuoriin, mutta tulee se joulu ilman joulukorttien lähetystäkin. Se tulee myös ilman suureellisia leipomuksia. Se alun perin aattoillalle suunnittelemani karkkibuffa on kutistunut muutamaan itsetehtyyn joulumakeiseen sekä vihreisiin kuuliin. Starbucksin piparkakkukakun (piparkakkukakku…onpas hassu nimi) ja jouluisen nakukakun leivon kyllä. Ehkä myös torttuja. Piparia ja homejuustoa, lohileipiä. That’s it. 
Kuusen koristelimme lauantai-iltana. Allekirjoittanut oli hieman kuumehuuruissa silloin ja eilen vähän asettelin palloja tasaisemmin. Pelkistetyltä kuusi näyttää vielä, mutta punaiset pallot odottavat ripustajaansa. En muista, että meillä näin komeaa kuusta koskaan aiemmin olisi ollutkaan. Ehkä olen itse hieman jäävi tätä toteamaan, sillä tänä vuonna kuusiraadin valitsijamiehistö oli kovin vähissä ;D Kuusi kuulemma tuoksuu ihan joululle. Sain veljeltä pari Duactia, joten ehkä tässä on vielä toivoa, että mäkin tuoksutan sen kuusen tuoksun. Joulukukat on kokolailla ostettu, tänä vuonna mennään parilla isolla ja näyttävällä valkoisella joulutähdellä. Amarylliksetkin aukenevat juuri jouluksi. Hyasinttien kanssa sama juttu. 
