CIAO CIAO!
No niin, hyvinhän tämä mun eilen aloittamani kesäloma sujuu, vai mitä? 😀 Kesälomalla otetaan rennosti, joten saa palata blogiin aina silloin kun haluaa. Näin on. Hei, tuossa muutama kuukausi sitten juteltiin vähän huonekaluista uuteen kotiin. Kerroin, että otamme vanhat huonekalumme sinne mukaan (tietysti!), mutta koska saamme noin 100 neliötä lisää, niin huonekaluja tarvitsee ostaa lisää. Ajan kanssa, mutta muutamia sellaisia heti ostettavia on listalla. Varsinkin kellarikerrokseen, mancaveen.
Ensimmäistä kertaa ikinä me ollaan ehkä vähän törmäyskurssilla tuon rakkaan aviomieheni kanssa. Sisustamisesta. Ei mitenkään pahasti eikä kumpikaan ole aloittanut mykkäkoulua. Ei ole tapana. Naureskellen olemme vielä voineet sisustamisjutuista puhua. Tiedän, että tuo kellarikerros on miehen valtakuntaa ja hänelle olen ilomielin suonut vapaat kädet sisustaa sen, mutta. Mutta. Ensinnäkin kulmasohva kotiteatterihuoneeseen. Vaikka tunnen tuon mieheni enemmän kuin hyvin, niin en silti ole ihan varma höpöttääkö toinen tosissaan sellaisesta keinonahkaisesta recliner-sohvasta. Tiedättekö, missä tulee kaikille ne jalkatasot sieltä sohvan alta esiin samalla kun selkänoja kaartuu taaksepäin…hmmm. 
Mancaven bistroon (siis just siihen, jota olen aiemmin nimittänyt virheellisesti Marian bistroksi ;)) tulee baaritiski, johon tottakai tarvitaan baarijakkarat. Mielessäni näen sellaiset mustat metalliset Hayn baarijakkarat. Hän näkee nahkaiset baarijakkarapallit, joissa on Boston Bruinsin logo. Siinä missä itse haaveilen bistron takaseinään subway-tiiliseinää ja jotain ihanaa mustavalkoista taulua pariisilaisesta kahvilasta, suunnittelee tuo bestikseni sinne Cheers -kapakan kylttiä. Onneksi ei kuulemma tarvitse olla valokyltti vaan peltinen sellainen riittää.
Tässä välissä haluan korostaa, että tarkoitukseni ole mitenkään mollata toisen sisustusmakua vaan kertoa teille, kuinka meillä ollaan vähän eri mieltä kellarikerroksen sisustamisen suhteen. Edelleen annan miehelleni vapaat kädet sen tehdä ja onnellinen olen, että hän haluaa tehdä siitä oman näköisensä. Miehen sanoja siteeraten: ”Se on mancave, naisen kädenjälki ei saa näkyä!” Ihana nähdä lopputulos!
Sohvan viereen sopisi tosi kivasti senkki, jonka päälle tulisi kaksi identtistä pöytävalaisinta. Seinälle mustavalkoisia valokuvia mustissa kehyksissä. Mutta niin siihen kuulemma sopisi myös sikarituoli (tästä ideasta mä kyllä tykkään) ja surffilauta. Surffilauta siihen seinälle. No, mieluummin se kun pari jääkiekkomailaa. Rappusten alle saisi aivan mielettömän kivan lukunurkkauksen. Paikan, joka kutsuisi lueskelemaan ja rauhoittumaan. Sen kuulemma voi tehdä muuallakin kodissa. Miehen kerros, miehen säännöt. Rappusten alunen on kuin tehty viinikellariksi (saan kuulemma sinne yhden hyllyn, johon säilön omppuhillot ;).
Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja. Onneksi kuvia niistä sivupöydistä, joiden jalat koostuivat jääkiekkoilijan jaloista ja mailasta ei ole enää mulle vilauteltu. Muutenkin ajattelin pitää suuta vähän soukemmalla, sillä sellainen sormenjälkitunnistusovenavautumismekanismi (voiko tuo olla yhdyssana?!) kuulemma on saatavilla rappusten yläpäähän 😀
ILOISIN TIISTAITERKUIN,
Mutta pieniäkös nämä. Ilon aiheitakin on ollut monia. Saatiin veljen vaimon kanssa siivottua mummulan olkkarin tavarakaaosta. Mutta ennen kuin kellarikerrokseksen yksi varastohuone on valmis, emme saa olohuonetta tyhjättyä. Iloa on tuottanut myös se, että sain vihdosta viimein itseäni niskasta kiinni siivoamisen suhteen. Siis täällä nykyisessä kodissa. Siivotussa kodissa on kyllä kieltämättä kevyempi hengittää. Iloa tuotti myös uudelleen löytämäni kikherneet. Elän taas sitä vaihetta elämässä, että tungen niitä joka paikkaan. Tänään salaattiin. Iloa on tuottanut myös tuo pieni rakas koiramme, joka on ollut aivan iholla koko päivän.
Tämä erikoislaatuinen maanantai viharakkaussuhteineen on ollut myös tulevaisuuden suunnittelua täynnä. Vatsanpohjassa on ollut tänään sellainen pieni kutkuttava tunne siitä, että syksyllä koittaa uusi arki ja pääsen tuonne rakkaaseen maalitehtaaseemme töihin. Uusi koulutuskin jännittää jo hieman. Uudet ihmiset ja verkostoituminen. Se, että pitäisi taas taitaa small talkin salat. Eikä minkä tahansa small talkin vaan sellaisten yhteiskunnallisten ja talousasioiden puhumisen salat. Viimeisen vuoden aikana en ole katsonut juuri pörssikursseja tai lukenut aamulehden talousosiota. Alan julkaisuista puhumattakaan. Se on toisaalta tehnyt ihan hyvää, sillä näkymät eivät ole ehkä olleet positiiviset.
Alunperin oli tarkoitukseni pitää etätoimistoa kesähuoneessa, mutta koska pilkkihaalaria ei ollut saatavilla eikä hanskoja käden ulottuvilla, niin päätin siirtää toimistoni suosiolla tänne vierasmökkiin. Patteri päällä ja villasukat jalassa on hyvä olla. Kuuma kahvikuppi kädessä. Kun sataa on koleaa, mutta aurinko lämmittää kovin. Saari on vielä kohtuullisen tyhjä, mutta veikkaan että huomenna iltapäivällä mökkiläiset alkavat tulla juhannuksen viettoon.
Mies pitää etätoimistoa saunamökissä ja vähän aika sitten meillä oli päämökissä lounastreffit. Koska lounastreffien aikaan alkoi ihan armoton raekuuro, niin päiväruoka tehtiin uunissa grillin sijaan. Muuten kyllä mökillä grilli on se ykkösvaihtoehto ruoanvalmistuksessa. Lapset jäivät katsomaan Lasse-Maijan etsivätoimistoja ja karvainen kaveri taisi mennä komeusunilleen.
Bloggaajan työpäivään kuuluu monenlaista kivaa tekemistä. Tänään erityisesti; sain testiin uuden OM-D kameran (kiitos Olympus ♥) ja olen siihen vähän tutustunut. Arvatkaas mikä on mun mielestä valokuvaamisessa ihaninta? No se ääni, joka kuuluu otettaessa kuvaa. Se kliksahdus. Ilosointu korville.
Tykätään kutsua vieraita saareen ja aina kun minulta kysytään, että mitä voimme tuoda vastaan, että itsenne. Tiedän, ihan hölmösti vastattu, sillä aika monet haluavat kuitenkin jotain tuoda. Sisustusesineet ovat kiva juttu, mikäli se sisustusesineen tuoja tuntee teidät niin hyvin, että sisustusesine tulee varmasti käyttöön eikä joudu kaapin perukoille. Listasin alle 5 x mökkituliainen, joita itse arvostaisin. Jos ylipäätään siis vieras haluaa jotain tuoda. Kuten sanottua, niin meille ne vieraat ihan itsessään ovat jo paras mökkituliainen.
