perjantai 10. toukokuun 2019

Perjantai-illan tunnelmia saaresta

4

HEISSUN IHANAT!

Perjantai-ilta ♥ Tässä hetkessä on ihana todeta, että mun ei tarvitse tehdä mitään. Mennä minnekään. Saan olla ja istua. Nauttia hieman tihkusateisen ja sen myötä sykyisen saaren tunnelmasta. Ikkunan takaa. Takkatulen äärellä. Vatsa täynnä sushia ja vielä pikkuisen punaista lasin pohjalta pilkottaen.

Tämä viikko on ollut jotenkin hektinen. Tai sellainen, että mieli on ollut rauhaton. On tullut ehkä yritettyä saada maailma valmiiksi liian nopeasti. Venytty vähän sinne ja tänne. Ilman riittäviä lepotaukoja. Mikä on taas saanut aikaan sen, että yölläkään ei ole rauhoittunut nukkumaan syvää unta riittävästi.
Näiden tällaisten viikkojen jälkeen viikonlopun aloitus tuntuu tuplasti ihanammalta. Viikon kiireet on nyt takanapäin eikä pihatöistäkään enää muistuta kuin aristavat hauikset ja pikkuisen jomottava alaselkä. Sekä se, että piha on kuorikkeen levittämistä vaille valmis. Tai no, valmishan se ei tule koskaan olemaan. Vaan toivottavasti se tulee olemaan mielekäs ikuisuusprojekti. Jossa saa hyötyliikuntaa sivutuotteena.

Menneellä viikolla annettiin ajatusten lentää. Välimerellekin asti. Kunnes rikkoutui yksi puhelin. Ja tuli samaan rytäkkään tieto golfleiristä pienemmälle. Näillä haavaa matka meni prioriteettilistassa sinne häntäpäähän. Ajatuksen kanssa on helpompi elää. Mieli ei ole enää niin rauhaton. Olen sitä mieltä, että kaikella on tarkoitus. Oliko tarkoitus, että rikkoutunut puhelin ja tieto golfleirin hinnasta sattui juuri samaan hetkeen. Tunnin sisään toisistaan. Ennen kuin ehdin täyttää matkustajatiedot koneelle.

Oli miten oli, niin kuten totesin – nyt on just hyvä. En kaipaa mitään muuta kuin tätä. Ikkunasta ulos tuijottamista, hiljaisuutta. Ehkä myös mökkisaunan lempeitä löylyjä. Rakkaan reissumiehen viereen nukahtamista. Pitkiä yöunia ja huomen aamulla levänneenä äitienpäiväviikonlopun ihanuuteen suuntaamista. Saadaan maailman parhain anoppi ja appiukko saareen juhlistamaan viikonloppua. Laitetaan savustuspönttö pöhisemään ja syödään vähän joka välissä. Nukutaan päikkäreitä ja yritetään päihittää tuo tähän asti voittamaton anoppi korttipeliturnauksessa.

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

PS. ja hei meinasi unohtua viikkokatsauksesta; tällä viikolla kävimme jälleen kovin antoisia keskusteluja kanssanne. Kiitos niitä ihanat ♥ Palaan vielä muutamiin vastaamattomiin kommentteihin keskustelemaan, mutta nyt sinne saunaan muun perheen perässä!


tiistai 07. toukokuun 2019

Toivepostaus: Mitkä ovat minun suosikkisävyjäni sisäseinissä?

2

HEI HELLUREI JA HYVÄÄ ILTAA IHANAT!

Piti postaamani tämä jo tänään aiemmin, mutta suunnitelmiin tuli pieni muutos. Äitinsä tyttöjä nuo, jotka olivat heti valmiita lähtemään Ikeaan, kun hieman asiasta mainitsee. Tosin, eilen aamulla ennen töihin lähtöä ajatus tuntui hyvältä. Toista se oli puhkipoikki väsyneenä neljän jälkeen. Mutta luvattu mikä luvattu. Tarvitsin mökille uusia feikkitaljoja tuoleihin, joten nyt on sellaiset odottamassa mökille viemistä.

Olen saanut jo aikapäiviä sitten postaustoiveen lemppari sisämaalisävyistäni. En ole osannut tätä aiemmin toteuttaa, sillä olen ajatellut, että näissä on vain taivas rajana. Ja hei niinhän se onkin. Viime aikoina olen kypsytellyt asiaa mielessäni ja tullut tulokseen, että mun lempisisämaalisävyjäni ovat sellaiset aikaa kestävät. Kaiken maailman trendivärejä tulee ja menee, mutta itseäni kiehtoo ehkä eniten juurikin ne maanläheiset ja kotoisat sävyt. En sitä sano, etteikö metsänvihreä tai persikanvärinen olisi kotoisia, mutta tarkoitan tällä niitä sävyjä, jotka itselleni ja omaan kotiin luovat kotoisuutta.


Kautta aikain suosikkisävyni on ollut perusmaali A eli sävyttämätön puhdas valkoinen. Jonkun mielestä karu ja kylmä, omasta mielestäni erinomainen pohja luoda huoneen sisustusta. Tuohon kun pystyy yhdistämään mitä vain sävyjä; tummaa puuta ja navy blueta esimerkiksi. Pienellä vanhan roosan vivahteella. Ah! Ja mielissäni olen ollut, kun olen huomannut tuon entisaikojen trendisävyn eli maalarinvalkoisen pikkuhiljaa väistyvän. Tuntuu, että ei siitä ole kauaakaan, kun koko Suomi maalattiin maalarinvalkoisella. Likaisen valkoisella. Mikäli olette kuulleet väitteen, että perusmaali A (eli A-pohja) tulee aina sävyttää, niin tuo on virheellistä tietoa. Sitä ei todellakaan tarvitse sävyttää, vaan peittää ja kestää sävyttämättömänäkin loistavasti.

Olen koonnut postauksen loppupuolella olevaan kollaasiin viisi sellaista sävyä, jotka kestävät aikaa. Tietokoneen ruutu tosin vääristää melkoisesti sävyjä, joten muistattehan katsoa mallipalaa maalattavassa tilassa. Tai mikä parasta, tehdä koemaalaus maalattavaan seinään. Valot ja varjot sekä huoneen muu sisustus muuttavat sävyjä melkoisesti. Niin, että esimerkiksi tuo meidän keskikerroksen puhdas vaaleanharmaa NCS S 1500-N on joissain tiloissa varjokohdissa sinertänyt. Meillä se ei ole sitä tehnyt. Tuon vaaleanharmaan lisäksi yhtenä suosikkinani on hieman sävytetty valkoinen NCS S 0500-N. Mikäli tykkää beigen sävyistä niin tuo lämmin beige NCS S 1502-Y50R on sellainen, jonka mieluusti ottaisin omaankin seinääni. Beige on muuten alkanut kiehtomaan viime aikoina…

Veljen perheen ruokatilassa taannoin ihastelin ihanaa vaaleanvihertävää seinää, jossa kuitenkin oli ripaus harmaata mukana. Itse voisin kuvitella maalaavani seinät hieman vihertävällä harmaan sävyllä, esimerkiksi sävyllä NCS1502-G50Y. Vihreässä on jotain sangen rauhoittavaa. Mutainen greige, siinä yksi kaikkien aikojen lempparisävyistäni. Jälleen mennään sinne ruskeisiin sävyihin harmaista sävyistä. Ennen mancaven maalamista mustaksi ehdotin miehelle mutaista greigen sävyä NCS S3502-Y, mutta ehdotus ei silloin mennyt läpi…pitäisikin koittaa uudelleen 😉

Löytyykö sieltä samanlaisten maanläheisten seinäsävyjen ystäviä? Mä rakastan sävyjen maailmaa, jo töidenikin puolesta. Parhaimpia päiviä töissä on ne, kun heitän kemistin takin niskaan (meidän oikean maalikemistin pudistellessa vieressä päätään ;)) ja linnottaudun hänen kanssaan labraan. Välillä juoksen sävytyskoneella ja säädän sävytyspastojen jaososia, kunnes saadaan se täydellinen sävy aikaiseksi. Olisikohan huomenna taas yksi tällainen päivä edessä? Love what you do, do what you love ♥

TIISTAI-ILTATERKUIN,

PS. lämmin kiitos ihanista kommenteistanne mökkipostaukseen, palaan niihin heti aamulla aamukahvikuppi kädessäni. Nyt on pakko suunnata suihkun kautta unille. Tiistait eivät ole koskaan olleet energiatasoiltaan mun vahvimpia päiviä 😀

 


maanantai 06. toukokuun 2019

Mökkimäinen mökki vai moderni kakkoskoti?

16

MOIKKAMOI MAANANATAIHIN IHANAT!

Se on kyllä ihan järjetöntä, miten mieli on niin paljon virkeämpi aurinkoisella kelillä. Vaikka viime yönä nukuttuja tunteja tuli ehkä kokonaisuudessa muutama. Olen ollut sitä mieltä, että esikoisella on tänä vuonna vain astetta pahemmat allergiat kurkkukivulla höystettynä, mutta viime yönä tulin tulokseen, että flunssaa tuo taitaa olla. Ei nukkunut potilas, eikä nukkunut äitikään. Onneksi mies meni jo illalla kellarin sohvalle nukkumaan, kun joutui heräämään neljältä ehtiäkseen aamukoneeseen. Muuten voisi olla siellä työreissussakin himpun verran väsyneempi työntekijä.

Kotitoimistopäivä onneksi tekee sen, että ei ihan niin skarppina tarvitse olla, mutta jälleen nostan hattua teille pienten lasten äidit. Yöunet ovat niin sangen tärkeät.

Sain viikonloppuna monen monta viestiä mökkiasioihin liittyen. Kiitos niistä 🙂 Aika monessa ihasteltiin meidän mökkiä, joka on mökkimäinen. Aloin miettimään, että mitkä ovat mökin kriteerit. Mikä tekee mökistä mökin. Itselleni mökki on sellainen, joka saa erottua vaatimattomuudellaan ja fasiliteeteillaan kodistamme. Että on selvä ero kodin ja mökin välillä. Koti on koti ja mökki on mökki. Mökin yksi kiehtovuus on siinä, että siellä elää koko ajan ikään kuin ”liipaisimella” 😀 Toisaalta myös luonnon armoilla. Toimiiko pumput, tuleeko vettä. Uskaltaako pimeässä herätä pissalle vai pidättääkö aamuun. Ja hei, meillähän on muuten tiettyihin ihaniin ja tunnelmallisiin, sähköttömiin erämaamökkeihin verrattuna varsin moderni mökki.

Lauantaina mökissä oli sisällä nelisen astetta lämmintä sinne mennessämme ja se nousi siitä pienellä lämmöllä 12 asteeseen. Koko päivän aikana en riisunut takkia tai pipoa. Paitsi saunassa käydessäni. Tuo tietynlainen karaistuminen kuuluu meidän mökkeilyyn. Saa olla vähän kylmää ja saa olla vähän kosteaa.

Meidän mökkimme saa olla myös sisustukseltaan vähän sellainen aikaa nähnyt. Edellisten omistajien huonekalut toimivat hyvin ja miellyttävät silmää. Koriste-esineinä toimii sellaiset, jotka eivät meidän kotona toimisi sitten lainkaan. Esimerkiksi silkkikukat tai mökin entisen omistajan nikkaroimat puukoristeet.

Mutta se, mikä toimii meillä rentouttavana tekijänä ei välttämättä ole sitä muille. Ymmärrän vallan hyvin heitä, ketkä valitsevat modernin kakkoskodin. Kyse on mieltymyksistä. Meillä on perikunnalla äidin puolelta tullut papan rakentama mökki. Sellainen tiilinen omakotitalo, jonka avarassa olohuoneessa on isot ikkunat järvelle. Sisävessa ja muutenkin kaikki fasiliteetit kunnossa. Sen ajan moderni kakkoskoti. Pikkutyttönä se oli käsitykseni mökistä. Koska en tiennyt muunlaisesta mökkeilystä. Kun äiti ja iskä reilut 15 vuotta sitten etsivät omaa mökkiä kriteerinä ”mökkimäinen mökki” mietin aluksi, että miksi ihmeessä. Miten ihmeessä joku haluaa mökin, jossa on puuta enemmän kuin laki sallii ja jossa vessatoimitukset on ulkoistettu. Jossa tiskataan järvivedellä.

Sitten kun itse aloimme etsimään mökkiä, oli mökin kriteerinä juurikin tuollainen mökkimäinen mökki. Ei sitä aina syysöinä uskalla ilman henkivartijaa huussiin lähteä ja välillä on käynyt niin, että jalat ovat meinanneet jäätyä suihkun kaakelilattiaan kiinni. Kerran myrskysäällä vene keikkui niin hirmuisesti saunamökin pumpun takaiskuventtiiliä vaihtaessamme, että vähäsen pelotti. Mutta lopulta saimme saunaankin pesuvettä.

Mökkimäinen mökki vai moderni kakkoskoti? Sillä ei ole mielestäni mitään väliä, vaan tärkeintä mökkeilyssä on löytää paikka, jossa mieli rentoutuu ja sielu lepää.
Jossa huolirypyt siliävät ja silmät säihkyvät ♥

IHANAA MAANANTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 02. toukokuun 2019

Kasvimaan kuulumisia (ennen takatalvea ?)

8

HELLUREI!

Tänään kävin nopsaa ruokiksella vaihdattamassa autooni kesärenkaat ja jouduin niin sankan lumipyryn keskelle ihan meidän kotihuudseilla, että mietin hetken aikaa tuota renkaanvaihtoa. Onneksi lumi suli samantien pois. Jännityksellä odotan, miten nuo hallaharsoni kestivät mahdolliset tulevat lumisateet. Hieman huolestuneena olen katsonut lähipäivien säätä ja noita pakkaslukemia joita yöaikaan on luvattu. -4 astetta on aika paljon. Wikipedian mukaan kyse olisi jo ankarasta hallasta. Mitenkähän mun kasvimaan käykään! Riskin otin, joten riskin kannan. Mutta silti peukut pysyy pystyssä 🙂

Retiisit, herneet, tilli ja persilja ovat itäneet hienosti. Ja se basilikakin on vielä hengissä. Tai oli ainakin toistaiseksi 😉 Tomaatti alkoi oireilemaan jo sisällä ollessaan valkaistuneilla lehdillä ja näköjään jatkaa sitä ulkoilmassa. Satoa silti tuottaa oikein hyvin. Alimmassa kuvassa näkyy hyvin tuo lehtien valkaistuminen. Eivät siis välttämättä ole lainkaan liian kuivat. Ei sellaiset rapsakat.

Punainen mansikankukka yllätti, itse kun olen aiemmin nähnyt vain valkoisia mansikankukkia. Veljen pihalta sain muutaman raparperin alun ja ne pukkaavat hirmuista vauhtia uutta kasvustoa. Ne eivät taida välittää siitä, että ovat liki savimaalla. Muiden istutusten edestä olen ottanut savea pois ja korvannut sitä mullalla (tai mullan ja hiekan yhdistelmällä).

Vappuaattona tilanne kasvimaalla oli kuvien mukainen. Toiveikas. En tiedä uskallanko mennä kohottamaan yhden hallaharson kulmaa ja katsomaan miltä siellä nyt näyttää 😉 Toisaalta – nämä ovat niitä asioita, jotka otetaan muitta mukisematta vastaan. Asioita, joille me ei voida yhtään mitään. Villasukat jalkaan ja takkaan tuli. Kyllä se siitä ♥

TORSTAITERKUIN,


sunnuntai 28. huhtikuun 2019

Ikävä on tavallaan ihana tunne!

4

MOIKKAMOI IHANAT!

Mites siellä on viikonloppu sujunut? Oletteko nauttineet näistä ihanista kevätpäivistä? Onneksi on kuulkaa nuo lapset, jotka saavat vähän järkeä tämän hurahtaneen gardenistan pääkoppaan. Muistuttavat klo 16.37, että en ole syönyt lounasta (lasten lounas toki tuli hoidettua – kävivät ystäviensä kanssa kaupungissa ja napostelivat samalla huikopalaa). Ja johan tuo oli aika alkaa valmistamaan iltaruokaakin. Kesän ykkösherkku tulee olemaan tänä kesänä pasta primavera, kauden kasvisten sävyttämänä. Niin hyvää. Laitan reseptiä ensi viikolla tulemaan.

Ensi yönä saadaan vihdosta viimein mieskin kotiin neljän yön reissusta. Levänneenä, I hope. Tosin seitsemän golfkierrosta 3,5 päivään voi käydä kyllä voimille ;D  Onneksi on viikolla yksi arkivapaa, jolloin sitten lepuuttaa. Olen touhunnut näinä päivinä paljon, mutta aina välillä istuessani alas olen tuntenut pientä ikävää. Iltaisin skipannut kokonaan sohvan ja iltaohjelmat. Mennyt suoraan sänkyyn ja kuunnellut äänikirjaa. Kun mies on pois, en vaan osaa viettää iltojani tuolla kellarissa telkkaria katsoen. Joku puuttuu. Ihan kuin osa musta olisi amputoitu. Ja hei, olisi suuri rikos alkaa katsomaan meidän parisuhdesarjojen, the Blacklistin ja Wistingin uusimpia jaksoja ilman häntä.

Pari kertaa olen taas näiden päivien aikana miettinyt, kuinka onnellinen sitä olenkaan. En vain sen puolesta, että olen löytänyt elämäni rakkauden, vaan myös sen puolesta, että mulla on kotona toinen, joka kantaa arjessa vastuun. Aikuiskontakti, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Juttelukaveri. Ihminen, kenen kanssa viettää ilomielin aikaa. Näiden neljän päivän aikana olen kyllä saanut ihan samperin paljon aikaan. Trampoliini on koottu, on vedetty yhdet kaveriyökyläsynttärit. Siivottu ja saatu etupihan iso istutusallas vehreäksi. Tehty lisää istutuksia ja taas lisää istutuksia. Tänään viimeisenä tein istutusaltaan tuohon ulko-oven viereen.

Niin, että ei tässä touhuillessa ihan hirmuisesti ole ikävä ehtinyt iskemään. Mutta sillain sopivasti. Ikävä on toisaalta kovin terve tunne, tykkään mä. Se kertoo, että välittää siitä toisesta. Kaipaa häntä. Tässä tapauksessa voisin jopa väittää ikävän olevan ihana tunne. Verrattuna siihen ikävään, jota kokee heitä kohtaan, joita ei koskaan enää näe. Tässä ikävässä on toivoa. Tietää, että ikävä helpottaa ensi yönä klo 01.00.

Tässä vaiheessa viikonloppua olisi hyvä rauhoittua tulevaan viikkoon. Mutta ehei, lapset haluavat mökkirantaan ajelulle tsekkaamaan mökkijärven jäätilanteen. Näinköhän on, että se ei ole vieläkään sula…stay tuned IG Storyn puolella. Päivittelen jäätilannetta sinne! Ja hei, peukut pystyyn, eiks ni! 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »