sunnuntai 04. elokuun 2019

Työhuoneen muutos

8

MOIKKAMOI!

Jos en kuulkaa tietäisi paremmin, niin voisin ounastella että meille olisi jälkikasvua tulossa ;D Mutta ei, ei ole. Meidän lapsiluku on täynnä. Tämä vimmattu pesänrakentaminen on vaan samanlaista kuin alkuraskaudessa. Siis sen jälkeen, kun pahoinvointi helpotti. Kuten kerroin, niin mökillä teimme suursiivousta perjantaina ja lauantaina. Tänään herättyämme päätettiin ottaa koti haltuun.

Mä en ole yleensä sellainen pähkäilijäluonne, vaan tartun tuumasta toimeen. Mutta jostain syystä tietyt sisustusasiat ovat vaan odottaneet inspiraatiota. Nyt sitä inspistä on! Miehen mielestä ehkä hitusen liikaakin. Omasta mielestäni ihan sopivasti. Niin sopivasti, että kun tänään sain laitettua työhuoneen uuteen uskoon, niin huomenna on vihdosta viimein sohvan päällisten vaihto.

Tämä työhuone on pohjoiseen päin ja siten erittäin pimeä. Vanha pöytä oli kaunis, mutta tummensi huonetta armottomasti. Tuo vanha lasikantinen työpöytäni on ollut väliaikaissäilytyksessä pikkuisemman huoneessa. Ihana saada se takaisin omaan käyttöön. Sen myötä huone valaistui ihan älyttömästi (täällä kuvia vanhasta). Työtuolina toimii isomummun (lasten isomummun, mun mummuni) vanha tuoli. Peikonlehti pääsi pimeästä rappuskäytävästä ikkunan eteen. Toivotaan, että se tuosta tokenee. Kukan alla isäni papan tekemä koroke.

Esikoisen huoneessa oli yksi ylimääräinen Malm-lipasto, joten nyt saan siististi piiloon kaikki valokuvaustarvikkeet sun muut. Olohuoneesta karsin kesäiset värit pois ja pari tyynyä pääsi tänne työhuoneeseen sivupöydälle. Niiden päällä on mukava venytellä nukkamaton päällä. Ferm Livingin kynäteline pöydällä on yhtä vanha kuin pöytäkin. Kate Mossiakin on tullut jo jokunen vuosi katseltua.

Jälleen täytyy todeta se, että ei sitä aina tarvitse uutta ostaa, vaan vanhassa vara parempi. Nyt kun saisi pidettyä työhuoneen näin siistinä. Aamusella lähtötilanne oli kaoottinen; huoneesta oli muodostunut varastotila. Siinä siivoamisen sivussa sain haalittua kasaan hurjan määrän kirpparitavaraa. Huomenna täytyy varata kirpparipöytä ja ryhtyä tuumasta toimeen.ID

Niin innoissani olen uudesta työhuoneestani, että otin lomavastaajan pois sähköpostistani 😉 Ehkä mäkin pikkuhiljaa siirryn työmoodin, kun miehelläkin alkaa loman jälkeen työt. Lomaillaan jäljelle jäänyt viikko sitten myöhemmin syksyllä ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. peili eikä tietokoneen näyttö ole likaisia, jostain kumman syystä kuviin tuli tuollainen ”kiva” efekti 🙂


maanantai 29. heinäkuun 2019

Pieniä sisustushaaveita syksyyn

8

HEISSUN IHANAT!

Se on kyllä jännä miten tietyt asiat iskevät alitajuntaan tiettyyn vuodenaikaan; tänään kotona ollessani olen imuroinnin ohella siirtänyt ajatukset jo syksyyn. Niihin sateisiin lauantaiaamuihin, kun sade piiskaa ikkunaan ja siirryn kahvikuppini kanssa sohvalle viltin alle. Niihin päiviin, kun ei ole mitään suunnitelmia.

Kesällä koti on vähän rempallaan ja tukikohta, jossa käännytään, mutta syksyllä (tai ajatuksen tasolla jo nyt) alkaa armoton pesänrakennus. Tuntuu, että moneen aikaan en ole oikein innostunut sisustusjutuista niin kuin nyt olen. Suunnittelen ja mietin pieniä toteutuksia. Ajattelin kirjoitella niitä teille tässä samalla, kun teen muistilistaa itselleni. Että jos sen kahvikupin kanssa siellä sohvannurkassa käy sykyisenä lauantaina aika pitkäksi, niin on sitten jotain mitä toteutella 🙂

Työhuone pitää saada kuntoon. Tämä kun on ollut vähän sellainen varastotila. Pöytänä toimii äiskän ja iskän vanha kirjoituspöytä, joka on aivan liian klohmo tähän huoneeseen. Tuolin kanssa, jossa ei edes tuo korkeussäätö toimi. Se on jäänyt yläasentoon niin, että litistämällä reidet saa just ja just pöydän alle. Työhuoneen yksi seinä tekisi mieleni tapetoida. Siitä on melko kauan aikaa, kun olen viimeksi tapetoinut. Laskin, että tuohon menisi viisi tai kuusi vuotaa. Haaveissa siintää siniharmaa rauhallinen kuviotapetti. Pöydäksi otan pikkuisemman huoneesta sen vanhan lasikantisen työpöytäni ja sen paikka tulee olemaan tapettiseinällä. 

Kerroinkin, että olen aloittamassa opintoja töiden ohella syksyllä, joten tarvitsen paikan, jossa opiskella. Työhuoneessa on ovi, jonka saa suljettua. Olen nimittäin niitä opiskelijoita, jotka joutuvat ottamaan tikittävän rannekellonkin pois kädestä keskittyessään.

Olohuoneessa ei tule tapahtumaan sisustusrintamalla kuin sen verran, että ajattelin vaihtaa nuo harmaat päällyset sohvista pois. Ostin kesän alussa valkoiset pellavapäälliset ja ne odottelevat vielä paketissaan. Joku päivä, ehkä juurikin sinä sateisena syyslauantaina, vaihdan ne. Ei sillä, tykkään noista harmaista sohvanpäällysistä, mutta aina siitä lähtien kun vanhat valkoiset joutivat pinttyneine likatahroineen pois, olen kaivannut vaaleita sohvia.

Ruokatilaan siirtyneen vitriinikaapin siistiminen lukeutuu myös vahvasti lähiaikoina toteutettaviin sisustushaaveisiin; sinne ajattelin kerätä äiskän ja iskän jättämät kristalliastiat. Tykkään, että lasiovista on rauhallinen näkymä, kun sisältö ei ole sekalaista seurakuntaa. Mutta jotta tämä sisustushaave toteutuu pitää ensin siivota tuo olohuoneen senkki. Joka sekin on vielä äiskän ja iskän jäljiltä. Täynnä aarteita. Ruokahuone on pimein huoneemme ja tuntuu, että musta ruokapöytä imee valon itseensä. Haaveilen myös sen käsittelemisestä valkoiseksi niin, että maalauksen jälkeen näytän pöydän kulmille hiukka hiomapaperia.

Makuuhuonetta pitäisi myös tehdä kodikkaammaksi. Aina liian suuri tila ei ole helppo sisustaa kodikkaaksi. Meillähän on makkarissa takkavaraus punaisen ison piirongin takana, mutta takkaan ei tällä hetkellä riitä rahkeet. Jotenkin muuten tuosta pitäisi saada kodikas ja kutsuva. Ehkä joku väliseinä/sermi/verho pitäisi kehitellä sängyn jalkopäätyyn…tai sitten vaihtaa pikkuisemman kanssa huoneita ja vaihtaa makkari tuonne vanhaan vinttiin 🙂

Nämä olisivat sellaisia matalan budjetin haaveita. Ei mitään suuria hankintoja tiedossa, sillä ajattelin pitää nyörit kiinni loppuvuoden. Suurin osa on vain viitseliäisyydestä kiinni. Ehkä osan toteutan jo ensi viikolla, kun jään lasten kanssa lomailemaan miehen palatessa töihin. Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti saarta! Saadaan yökylävieraita, joten toivotaan että saari ei olisi huomenna kovin myrskyisä ja kylmä. Kaikki kun eivät ole myrskyluodon Maijoja, kuten mä 🙂

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 28. heinäkuun 2019

Kesäiltana kaupungissa

8

ILTAA IHANAT!

Joka ikinen aamu, klo 11 jälkeen herätessämme, päätämme miehen kanssa, että seuraavana aamuna laitamme kellon herättämään. Hmph, kertaakaan ei olla tätä tehty, mutta hei – lomalla saa nukkua. Tosin, itse olen sitä mieltä, että kun aamulla herää aiemmin on päivässä enemmän tunteja. Vaikka sitten menisikin illalla aiemmin nukkumaan. Huomen aamulla on pakko herätä, kiitos toisen lapsen hammaslääkäriajan klo 08.00.

Meidän piti tulla vasta tänään mökiltä kotiin aamusella, mutta eilen iltasaunan jälkeen tytöt kysyivät, että mitäs jos mentäisiinkin jo illalla eikä aamulla. Aamulla, kun olisi ollut mökillä aikainen herätys, jotta tytöt ehtivät ystävänsä rippijuhliin. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun olimme jo veneessä soutamassa (jep, moottorivene on korjaamolla) kohti venelaituria. Kympin aikaan illalla, kun saavuimme kotiin näytti kesäilta kaupungissakin ihanalle. Orapihlaja-aidan toisella puolella oli bileet ja musiikkilista vakuutti niin, että jäimme miehen kanssa ulos istuskelemaan. Aurinko ei enää pihalle paistanut, mutta loisti vaaleanpunaisena taivaanrannassa.

Korkkasimme skumpan ja höpisimme niitä näitä. Välillä grillasimme hiukopalaa ja puolen yön jälkeen kömmimme viileään kellariin nukkumaan. Ei ole kesäiltojen mökin terassilla voittanutta, mutta ei kesäilta kaupungissakaan hassumpi ollut. Vihdosta viimein mulla oli aikaa siihen, mistä olin koko talven ja kevään haaveillut; haahuilin pihassa kesäillan hämyssä istutuksia ihastelemassa. Niitä, jotka vielä alkukesästä oli pikkuisia. Jotka nyt jo ihan kivasti rönsyilevät. Gladioluksetkin ovat vihdosta viimein siinä vaiheessa, että taitavat puhjeta viikolla kukkaan. Liljat myös. Molemmissa ruusuissa on nuppuja ja malvat alkavat olla jo ehtoopuolella. Pystyyn kuollut hakuropaju näyttää elpymisen merkkejä ja petuniatkin virkistyivät pienen nyppimisen jälkeen.

Nyt kun illat alkavat hämärtymään, on aika virittää terassille tunnelmavaloja. Sellaisia, jotka saisivat viettämään aikaa ulkona vielä elokuun iltoinakin. Vielä kun saisi päätettyä millaisen sohvaratkaisun tuohon terassille ostaisi (nyt on muuten alkanut hyvät alet ulkokalusteista!), niin olisi terassi kalustuksen osaltakin valmis. Tänä kesänä piti öljytä terassi, mutta mikä siinä on, että kaikki tuollainen kunnossapitotyö nyt tökkii. Yksi autokatoskin odottaa maalausta, mutta onhan tässä maalauskelejä toivottavasti vielä jäljellä…

Mutta nyt totta totisesti pitää mennä pian nukkumaan, jotta herää aamulla kellon soittaessa! Josko sitä suuntaisi hammaslääkärin jälkeen ajoissa aamukahville torille. Mutta ennen nukkumaanmenoa on kyllä pakko käydä uimassa. En muista toista kesää, jolloin olisin uinut yhtä paljon. Yleensä kastan talviturkin heinä-elokuun taitteessa ja that’s it. Nyt olen jopa ottanut muutamia vetoja järveen päästyäni. Kunnes olen muistanut ne hauet ja muut pedot ja noussut järvestä kiireen vilkkaa 😉

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 10. heinäkuun 2019

Musta senkki ♥

12

HIPSHEI HELLUREI JA HYVÄÄ KESKIVIIKKOILTAA!

Mikä siinä onkaan, että kun aamulla herätyskello soi ja silmät ristissä suorittaa aamutoimenpiteet, sitä aina vannoo menevänsä illalla ajoissa nukkumaan. Joka ikinen kerta. Tämä harvoin pätee talvella, mutta vielä harvemmin kesällä. Täällä sitä kukutaan, vaikka jälleen huomen aamulla se kello pirisee. Ja jälleen tietää suorittavansa ne aamutoimenpiteet silmät ristissä. Oh well, kerrankos sitä vaan kesää vuodessa vietetään 😀

Kerroin IG:n puolella, että mulla on ollut pitkästä aikaa tietynlaista reissun jälkeistä haikeutta ilmassa. Yleensä kotihiirenä olen niin innoissani kotiinpaluusta, että reissuhaikeutta ei ole tullut. Mutta tällä kertaa on vähän ollut sopeutumisvaikeuksia. Tai sitten tämä pätkittäin lomien pitäminen ei oikein sovi minulle. Ehkä ensi vuonna saa pidettyä lomat taas putkeen. Olen jo pidempään miettinyt, että tuo äidin ja iskän senkki voisi siirtyä vaihteeksi ruokatilasta olohuoneeseen. Juurikin tuohon samaan paikkaan, missä se aina oli. Se on tottunut olemaan siinä ruskeana, mutta parin vuoden takaisen öljyvahakäsittelyni jälkeen siitä tuli musta. Mustana siinä näkyy nuo patinoituneet kohdatkin jotenkin selvemmin. Tuoden senkille sielun.

Tänään sain esikoisen ylipuhuttua rymsteeraustalkoisiin. Tuo senkki painaa tsiljoona kiloa, mutta pyyhkeiden avulla saimme sen siirrettyä. Ja avot, siihen omalle paikalleen se sopii kuin nakutettu. Siinä on tällä hetkellä päällä nuo samat valaisimet, jotka äidilläkin siinä oli. Valaisimet, sisutustavara ja seinällä olevat jutut vielä hakevat paikkaansa, mutta jotenkin rymsteeraamisen ansiosta se reissuhaikeuskin hieman lieveni.

Senkin päällä tuo sunnuntaina takapihalta poimimani kimppu jatkaa kukoistamistaan. Ei ihan heti uskoisi, että nuo valkoiset hörselöt ovat korianteria. Eivät tosin tuo sitä korianterin saippuaisuutta sisustukseen tuoksun muodossa, mutta muuten ovat ilo silmälle. Tänään on rymsteerauksen lisäksi ehditty myös golfkurssille ja laitepilatekseen. Siirretty muutama puska ja istutettu jasmike. Töiden lisäksi. Toisaalta nautin näistä herätyskellon herättämistä päivistä. Ainakin ehtii tehdä paljon – ehtii nauttimaan kesästä täysillä! 🙂

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

 


keskiviikko 19. kesäkuun 2019

Mitä meidän pihassa kasvaa?

19

HELLUREI JA ERITTÄIN NIHKEÄN HELTEISET TERKUT TAMPEREELTA! 🙂

Ukkonen on jyrissyt vähän väliä ja välillä tulee vettäkin kuin saavista kaatamalla. Minuutin verran kerrallaan. Suomen suvi ♥ Saan liki päivittän IG:n puolella kysymyksiä, että voisinko esitellä meidän pihan kasvustoa tarkemmin. Te lukijat olette eläneet ihanasti mukana tässä meidän pihaprojektissa ja olen saanut teiltä hirmuisen paljon tietoa ja tukea. Minulta on kysytty usein myös sitä, että onko meillä ollut pihasuunnittelija käytössä. Ei ole, vaan se oli sellainen asia, jossa pihistettiin. Pihan suunnittelimme miehen kanssa ihan alusta asti itse ja ainakin tällä haavaa näyttäisi, että kaikki tehdyt valinnat ovat menneet putkeen. Vaikea uskoa, että tuo oli vielä vuosi sitten aivan mutavelliä koko piha!

Kasvimaan puolella ollaan vietetty aikaa paljonkin niin blogissa kuin IG:ssäkin, mutta perennapenkit sun muut ovat tyystin jääneet esittelemättä. Syy tälle on se, että koska monet kukat kasvatin sipuleista, niin en ole viitsinyt kuvailla niitä juuri ennen kuin ovat maan pinnalle puskeneet 🙂 Eiväthän ne vieläkään kuki juuri mikään, mutta ovat jo vihreinä. Tällaiselle puutarhajutuissa ”peukalo keskellä kämmentä” -tyypille jo tuo on suuren suuri saavutus.

Takapihan muurin edessä kasvaa kuunliljoja (kahta eri sorttia; victory & albopicta) sekä LA-hybridi Richmond -liljoja. Haaveissa oli laittaa myös ”toisen kotini” mukaan Saskatchewan liljoja, mutta en ole sellaisia täältä Suomesta löytänyt. Vai mahtaako tuo olla vain kanadalaisten nimi jollekin liljalaadulle, joka meiltäkin on saatavilla?

Puttigriinin lähellä on myös yksi ”kukkapenkki”, joka kyllä on sijainniltaan hiukka mietittänyt. On pikkuisessa rinteessä, joten jos sitä joutuu kastelemaan, niin vesi valuu alimpiin kukkasiin herkimmin. Kukkapenkissä kasvaa gladioluksia (Glamini Eva, Emily & Christopher sekä Parrot Vladivostok) ja leinikkejä pastellisävyissä. Gladiolukset ovat kasvaneet hienosti, leinikit vähän hitaammin. Jostain luin näin jälkikäteen, että gladiolukset olisi kannattanut istuttaa ja idättää sisällä ennen ulos istuttamista. Toivotaan, että ehtivät kuitenkin kukkimaan. Kukkamaan sivussa on viime syksynä jänöjen syömä syyshortensia limelight.

Terassin toiseen päätyyn teimme rajaavaksi elementiksi koko terassin leveydeltä kukkapenkin. Tähän penkkiin halusin vaaleanpunapurppuravivahteen ja sinne istutettiin loistosalviaa, verikurjenpolvea, idänkurjenpolvea, myskimalvaa, kaunopunahattua ja punatähkää. Lisäksi kukkapenkin sivuun halusimme pensasmaista runsautta ja istutimme siihen koivu- ja rinneangervoa. Myös tähän kukkapenkkiin pääsi yksi jänöille maistunut hortensia, joka näyttää elpyneen ihan kivasti.

Kukkamaan takana kasvaa kolme tuijaa ja niiden suojissa pari austinruusua. Etupihalta löytyy myös Moskovan Kaunotar jalosyreeni, sekä kolme pihasyreeniä ja muutama maksaruoho. Oven vieressä olevassa penkissä on pari (erittäin huonossa hapessa olevaa) pionia sekä yksi rungollinen syreeni ja muutama kivikkokasvi ja tuivio. Tuon rungollisen syreenin ajattelin siirtää, sillä se on pahasti juurikin vesikourun alla. Eli tulee olemaan ehkä liian kostea paikka pidemmän päälle.

Veikkaanpa, että pionitkin nauttisivat, jos pääsisivät aurinkoiselle paikalle varjopaikalta. Mutta jostain muistan lukeneeni, että pionit eivät juuri siirtelystä perusta. Tosin noiden kahden raakun kohdalla tilanne ei voi enää mennä huonommaksi ;D

Takapihan puolelta löytyy tänä vuonna istutettuina alppiruusu, luumupuu ja omenapuu. Lisäksi istutin kaksi syyshortensiaa roskasyvennyksen viereen tuomaan hieman herkkyyttä, muuten karuun ympäristöön. Marjoista meillä on neljä pensasmustikkaa (joista kaksi pupun syömiä), punainen ja musta viinimarjapensas. Viime kesänä isoon ruukkuun istuttamani hakuropaju nauttii olostaan, vaikka hieman emmin, että miten se kestää kovalumisen talven. Mutta hienosti talvehti tuossa ulkosalla.

Tällä hetkellä tuntuu, että piha on valmis, mutta never say never. Odotan kovasti, että nuo pikkuiset tuolta maasta ponnistaa ja rehevöittää pihaa. Voikukat kasvaa ihanan nopeasti, mutta nuo muut – odottavan aika on pitkä. Vielä mietin sellaisia leikkokukkajuttuja jonnekin. Mitkä olisivat sellaisia, joita saisi pitkin kesää poimia maljakkoon ja jotka kasvaisivat nyt ja heti kukkiviksi? Siinä säästäisi pitkän pennin, jos ei kesällä ostaisi lainkaan leikkokukkia. Siinä missä aiemmin tuli istutettua ruukkuihinkin vain valkoisia kukkia on muuttunut väriloiston haaveiluun. Kun sisällä on aika monotoniset värit, niin ulkona saa olla väri-iloittelua ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »