Kyllä äidin vaisto on aina oikeassa; maanantaina Lilian kuume huiteli taas 40 asteen paremmalla puolella ja päätin olla tyytymättä lauantaisen lääkärin diagnoosiin rauhaskuumeesta/viruksen aiheuttamasta kuumeesta ja varasin ajan uudelle lastenlääkärille. Ymmärrän toki, että rauhaskuume oireilee juuri näin, mutta silti tuntui, että kaikki nyt ei ole ok. Tämä kokenut vanhahko lääkäri sanoi heti, että ei tarvitse edes nieluviljelyä ottaa, sillä kyseessä on streptokokki. Joka nielurisojen puuttuessa iskee kaulan imusolmukkeisiin ja nielun pinnalle. Ehdotti aluksi suonensisäistä ab-tippaa, mutta koska potilas oli sairasteluunsa nähden suht’ hyvässä kunnossa niin määräsi ”hevoskuurin” suun kautta otettavaksi. Ja kuinka ollakkaan tiistai-aamuna kaulan imusolmukkeet olivat pienentyneet puoleen ja kuume laskenut normalilämpöön. Huomenna on silti kontrolli noiden imusolmukkeiden takia, etteivät vain ole ”kapseloituneet” tms. Mutta tuskinpa ovat, kun ovat nyt pienentyneet siitä 5 cm lähelle 2 cm. Jännä juttu, että korvanenäkurkkutautien erikoislääkäri väitti, ettei angiinaa voi olla, kun nielurisat on poistettu. Ja lastentautien erikoislääkäri oli toista mieltä. No, onneksi on vakuutus ja onneksi lapsi on nyt kunnossa. Tämä viikko kuitenkin täytyy ottaa rauhassa ja poissa päiväkodista.

Mä oon niin rakastunut tuohon Plantagenista ostamaani oliivipuuhun, että olen ajatellut ostaa sohvalle myös oliivinvihreän (harmahtavan sellainen) tyynyn tai kaksi. Syksyn väripalettini koostuu mustasta, valkoisesta, oliivin vihreästä, harmaan eri sävyistä ja pellavasta. 

Muuten olen mökkihöperöitymisen partaalla, mutta jotain hyvää tästä kotona oleilustakin on ollut; olen siivoillut tyttöjen ulkovaatteita ja inventoinut välikausi/talvivaatteita. Pian alkaa olla se aika, että toppa-asut ovat liian kuumia ja ohuemmat välikausiasut liian kylmiä. Mitä te puette silloin lapselle? Jos aamuisin on nollan pintaan, mutta päivällä kohoaa kymmeneen. Villa-asun välikausiasun alle? Puuh. Onneksi välikausikengät on nyt kondiksessa. Samoin lämminvuorikumpparit. Tosin eipä niitä loppuviikolla paljoa tarvitse, kun on luvattu jopa 20 astetta. 

Pientä stressinpoikasta on aiheuttanut ensinnäkin se, että olin suunnitellut tämän syksyn ihan toisin; toiminimen pystyyn laittamista ja asiakaskunnan hankkimista. Mutta kun meillä on töissä niin kiire, että eipä juuri ole ehtinyt toiminimijuttuja miettimään. Postia saan toiminimen tiimoilta melkein päivittäin (pääosin verottajalta yms. viranomaisilta), mutta toiseen suuntaan tuo tietovirta on vielä hieman heikohkoa 🙂 Stressinpoikasta aiheuttaa välillä myös tämä bloggailu. En haluaisi rakkaasta harrastuksesta luopua, mutta koen olevani epäreilu, sillä en ehdi juurikaan tällä hetkellä kommentoimaan blogeihinne tai edes lukemaan niitä. Juttuja itselläni kyllä olisi vaikka muille jakaa, mutta blogipostaukseen kulutettavan ajankin välillä käyttäisin muuhun. Kuten juoksemiseen. Mutta näinhän se on, että tästä asiasta ei juurikaan kannata stressata. Tämä on vapaaehtoista, eikö!

Ja ehkä sitä bloggailuaikaa taas liikenee yllättäen. Tai sitten bloggaan vain harvempaan tahtiin. Mutta kiitos jälleen teille, kun käytte lukemassa juttuja ja jaksatte kommentoida. Ilman teitä olisin blogini ehkä jo lopettanut. ♥

olin jo aiemmin päättänyt pitää tänään vapaapäivän ja keskittyä siihen sivubisnekseeni; kotisivujen tekstien  yms tekoon. Mutta toisin kävi; täällä sitä leikitään sisarhentovalkoista ja katsotaan Kaapoja boksilta 🙂 Olinkin jo miettinyt, että tämä syksy on alkanut liian hyvin flunssien suhteen! Mutta toivotaan, että jatkuu ihan vain kurkkukipuilulla ja kuumeella ilman korvatulehduksia sun muita ilkeitä yöunia häiritseviä tauteja ♥

Nyt on liitutaulumaaliseinä valmis. Täällä (klik klik) vielä seinä suunnittelun asteella. Tykkään ihan kympillä, mutta se vaatii kyllä kaverikseen ruokapöydän päälle mustan (mustat) valaisimet. Olinkin ajatellut hurauttaa tänään Ikeaan, mutta ehkä sitten illalla… Tässä pieniä sneak peakejä. Vielä kun keksisi mitä tuohon seinään kirjottaisi ;D

Vedin liitutaulumaalin pienellä vaahtomuovitelalla (koska myyjä mulle sitä suositteli). Näin jälkikäteen ehkä olisi ollut fiksuinta telata se isommalla telalla. Sellaisella, josta ei jää hakkausjälkiä. Ei tuosta vaahtomuovitelastakaan jäänyt, mutta jotensakin tuo seinä on hieman nyt kiiltokirjava ja raitoo tietystä suunnasta katsottuna. Ei ihan tasainen täysmatta. Taidan kutsua veljeni hätiin ja katsotaan, josko vedetään maalia vielä yksi kerta kiellon päälle.

Sellaisiin tunnelmiin. Mä kipaisen nyt pikkuisen viereen vällyjen alle katsomaan Mikki Hiiren kerhotaloja (Kaapoja jaksettii katsoa kuusi putkeen ;). Ja kait sitä pitäisi pian jotain päiväruokaakin laitella. Meneehän tämä vapaapäivä näinkin 🙂

PS. Kaunein kiitos Hanna vielä tunnustuksesta, laitan sen eteenpäin vielä tällä viikolla ♥