Mitä ruokailutila edellä, sitä olohuone perässä. Täällä (klikklik) juttu ruokailutilan valkaisusta. Facebookin puolella jo annoinkin pari päivää sitten sneak peekin, kuinka valkoiset verhot raikastivat ilmeen kertaheitolla. Tänään, siivouspäivänä, otin urakakseni sommitella tekstiilit ja pientavarat olohuoneeseen uudelleen…vain todetakseni, että vanhassa vara parempi. No tulipahan ainakin putsattua tasot yms. kunnolla, kun olivat tyhjillään 🙂

Jotenkin tykkään, että kun meillä on kohtalaisen paljon noita tyynyjä, että ne ovat ”ryhmitelty”. Esimerkiksi tuon koristeellisemman Bourgien eteen sopii paremmin silkkityynyt kuin tuo villatyyny. Sitäpaitsi, onhan se ihan kiva, että tuo mun lukunurkkaus on kotoisa villatyynyineen, viltteineen kaikkineen 🙂

Olen tainnut täälläkin aiemmin mainita siitä, että oli kyseessä sitten opiskeluaikojen vuokrakämppä tai nyt aikuisiällä omistusasunto niin aina olen pitänyt yhtä ehtoa ratkaisevana: auringon täytyy päästä paistamaan sisään. Joskus aikoinaan ihan ensimmäisessä opiskelijakämpässä näin ei ollut ja muistan sen vieläkin ahdistavana yksityiskohtana ko. asunnosta. Ollakkin, että kesällä meillä paahtuu (ilmalämpöpumppua odotellessa 😉 auringon porottaessa aamulla ruokailutilaan, päivällä olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen ja illasta tyttöjen huoneisiin. Mutta mieluummin otan sen tuskaisen kuumuuden vastaan kuin sen, että koko asunto olisi varjopuolella. Paras sisustusneuvoni teille ihanaiset on; älkää blokatko auringonvaloa liian raskailla verhoilla! Let the sunshine in! 🙂

Tuo huonekuusi saa vielä olla niin kauan kunnes kupsahtaa. Sitten on pakko taas investoida oliivipuuhun. Josko kolmas kerta toden sanoisi ja oliivipuu kestäisi kauemmin kuin yhden kesän 🙂

toivotellen,

tuntuuko teistäkin, että se oli ihan justiinsa, kun tummensin verhoilla tuon ruokailutilan? Juu, niin mäkin muistelin, että ei siitä kuukautta pidempää ole. Mutta se oli syyskuussa! Vanheneekohan sitä yhtä nopsaa kuin mitä aika kiitää eteenpäin? 😉 Mä niin tykkäsin tuosta ruokatilan tummennuksesta (klikklik). Ja syksyllä tulen sen taas tekemäänkin, mutta eilen kun otin harmaat verhot pois ikkunasta niin olin ihan yllättynyt; meidän ruokatilan ikkunat leveni yli metrillä! Eilen pesin nuo valkoiset Ikean Vivian-verhot (ovat siis eri kuin ne harmaat Vivan-verhot) ja tänä aamuna silitin ne. Ripustin ikkunaan ja ai vitsit; aurinkoisia kevätaamuja  kahvikupposen ja aamulehden äärellä odotellessa 🙂 

Aluksi ajattelin tuoda ruokailutilaan taulut makkarista, mutta ei viitsi muuttaa liikaa kerralla; tyhjältähän ruokatila nyt tuntuu, mutta näin vuodenvaihteen jälkeen on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Sisustamisessakin. Mutta kuulkaas, vielä viisi verhoa silitettävänä, joten gotta go now! Seuraavaksi raikastetaan olohuone! 

valaistumisen verhojen avulla kokenut

PS. enkä muuten sitten ikinä saanut aikaiseksi laittaa Seitashoppiin

 sitä kyselyä noista pallovaloista…taitanee olla jo liian myöhäistä.

Ei muuta kuin varalamppuja etsimään 🙂

Tästä vuodesta tulee hyvä vuosi; viime vuosi oli jo kerrassaan hyvä, mutta aina on varaa petrata! Syksyn kotonaolon aikana vahvistui käsitykseni siitä, kuinka tärkeää on olla läsnä. Hyvin usein rankkojen työpäivien jälkeen ei vaan yksinkertaisesti jaksa paneutua lasten kanssa syvällisiin keskusteluihin ja leikkeihin. Mutta tänä vuonna aion olla työpäivienkin jälkeen läsnä. ♥ Jaetaan tähän vielä tuo sosiaalisessa mediassakin jakamani alkaneen vuoden tavoitteeni: 

Joten läsnä ollaan ja nautitaan joka hetkestä, eiks joo! 🙂 Viime vuonna taisin nauttia aikasta paljon sisustamisesta. Siinä olin kovin läsnä, heh. Aluksi mietin, että eihän meillä mitään ole tapahtunut sisustuksen osalta. Mutta kyllä sain aikamoisen listan aikaiseksi. Sisustuksen saralla teemana on ollut back to the old. Monta muutosta on tullut tehtyä, mutta monasti on palattu siihen vanhaan. Tuttuun ja turvalliseen.

– uusi työtuoli

– mustaksi lakattu arkkupöytä

– liitutauluseinän valkaiseminen 

– uusi seinäkalenteri (joka olikin liian musta ja jykevä olohuoneeseemme)

– eteisen lipaston päällinen uusiksi – peili siitä makkariin ja tilalle tauluja 

(tämäkin palautui parissa kuukaudessa takaisin)

– maaliskuussa ihastuin greigeen

– rahi muuttui mustaksi

– olohuoneen peili siirrettiin lattialle ja suunnittelin peiliseinälle taulukollaasia 

(tämäkin muuttui pian takaisin vanhaan)

– Acazia-yöpöydät saivat myös mustan lakan pinnotteekseen

– Acazia-sivupöytä lakattiin mustaksi ja siirrettiin takkahuoneesta makuuhuoneeseen

– Acazia-kirjahylly sai niin ikään myös mustan lakan päällensä

– takkahuone koki suurimman muutoksen verhoilla, peilillä ja matolla

– syksyllä sisustuksen ilmettä tummennettiin verhoilla myös olohuoneessa, 

ruokatilassa ja makuuhuoneessa

– makuuhuoneen vaatekaapin sivuseinä sai mustan maalin pintaansa

– eteisen vanha matto jouti roskikseen ja siihen tuli ihanan pehmeä nukkamatto

– myös ruokatilan matto vaihtui lapsiystävällisempään muovimattoon

– keittiön seinä sai tauluhyllyt

– tekstitauluja ilmestyi lisää

– washiteipeillä sai mukavasti ilmettä sisustukseen

Muuten sisustuksen osalta nautittiin keväisistä illoista, kun valo on kellertävää. Nautittiin kesällä takapihan sisustamisesta (tästä erikseen juttua) ja valoisista illoista. Syksyn pimeillä fiilisteltiin takkatulen ja kynttilöiden äärellä ja lokakuun lopusta lähtien alkoi ilmestyä hieman jouluisia juttuja sisustukeen.

Välillä iski suunnitteluinspiraatio ja piirtelin suunnitelmia niin keittiön kuin olohuoneenkin osalta. Se, tuleeko ne toteutettu jo vuonna 2013 jää arvoitukseksi. Muutenkin uskon, että tilanne pysyy vakaana suurempien muutosten osalta. Täältä (klikklik) löytyy juttu Sisustuksemme top 5 vuonna 2012.

Ihan tässä lähitulevaisuudessa (ehkä jo huomenna) alkaa ilmeen valkoistaminen kohti kevättä. Jep, ne harmaat verhot vaihtuvat takaisin valkoisiin. Alla oleva kuva sai mut aloittamaan muutoksen ruokatilasta. Tervetuloa kevät ja tervetuloa valo! ♥

Seuraavaksi sitten juttua ruokavuodesta 2012. Aikas paljon tuli leivottua ja jaettua reseptejä. Ajattelin koota niistä teille omat suosikkini yhteen postaukseen. Lisäksi tammikuun aikana palaan saamiini haasteisiin sekä teiltä lukijoilta tulleisiin juttuvinkkeihin. Jos teillä on vielä lisää postausaiheita, joista haluaisitte lukea, niin otan ne mielelläni vastaan. Ai niin, ja biksukuntoon projektin loppumetrit alkaa nyt (tai huomenna :). Siitä lisäinfoa tulossa myös.

Kiitos ihanat kommenteistanne postauksiin, palailen vastailemaan niihin myöhemmin. 

Nyt prinsessavaatteet päälle ja yhden ihanan prinsessan synttäreille ♥

kotona ollaan ♥ Loppujen lopuksi eiliseen kotimatkaan tuli muutama mutka. Ensinnäkin ajokeli oli suurimman osan ajasta aivan katastrofaalinen. Aluksi näkyvyys oli metrin luokkaa. Oulusta pari tuntia alaspäin tie oli yhtä jääkenttää ja alijäähtynyt vesi jäi pyyhkijän sulkiin kiinni. Lisäksi pieni potilas oli valvottanut mua edellisen yön korvakipunsa takia ja loppujen lopuksi itki koko matkan Haaparannasta Ouluun. Onni onnettomuudessa oli, että Oulun Mehiläisessä oli korvalääkäriaika vapaana juurikin kun siitä olisimme ohi ajaneet. Aluksi ajattelin odotella, että josko korvakipu menisi ohi kipulääkkeellä, mutta äidin vaisto osui taas oikeaan. Märkivä tulehdus molemmissa korvissa ja lisäksi silmätulehdus, joka oli kehittynyt ajomatkan aikana. Stydit kipulääkkeet, ab-kuuri ja silmätipat matkaan ja menoksi. Kotona oltiin myöhään illalla ja nyt väsyttää kovasti. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ehjinä ollaan kurjasta ajokelistä huolimatta ♥ (Ai niin, tähän väliin pitää purnata; eikö teitä ärsytä ne kuskit, jotka 100 km nopeusrajoituksella ajavat piirun verran alle 90 km tunnissa ja sitten kun tulee ohituskaista niin vetävät tallan pohjaan, ettei vaan kukaan ohita? Näitä kuskeja osui eilen tielle enemmän kuin laki sallii :D)

Uudenvuodenaaton suunnitelmat hieman muuttuivat, sillä enhän mä raski tuota pientä potilasta hoitoon viedä (enkä kipeänä muutenkaan viitsisi), joten meillä Mr N. menee käymään tupareissa ja sen jälkeen syömme oman perheen kesken, paukuttelemme muutamat raketit ja valamme tinaa. Saas nähdä jaksammeko tänä vuonna valvoa puoleen yöhön 🙂 

Sain joulupukilta Pipsa Hurmerinnan kokkikirjan ja pikaselauksella voin sanoa, että olen koukuttunut 🙂 Tänä iltana tuosta kirjasta valmistunee kardemummalohi, bataattiranskikset ja jälkkäriksi rosmariinipiparit kera juustojen. Perästä kuuluu reseptien ja makukokemusten suhteen!

Kulunut vuosi on mennyt ohi silmänräpäyksessä; varsinkin viimeinen neljä kuukautta, kun olen lomaillut kotosalla. Ajattelin heti ensi vuoden alusta koota yhteen menneen vuoden; samaan tyyliin kuin monessa blogissa onkin jo tehty 🙂 

Haluan kiittää sinua kuluneesta vuodesta ♥ Koska tosiasiahan on se, että ilman teitä lukijoita tämä bloggaaminen olisi tietyllä tavalla turhaa. Toki blogin kirjoittaminen on itsellekin tulevaisuutta varten tietynlainen ”päiväkirja” ja inspiraatiokansio, jonne kootaan ne ihanimmat asunnot ja jutut. Mutta sitäkin tärkeämpänä pidän tätä vuorovaikutusta, jonka teidän ihanien lukijoiden kanssa jaan blogin kautta. Olen tutustunut aivan uskomattoman mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin. Samantyylisiin ja samanlaiset arvot itseni kanssa jakaviin. Mutta myös tutustunut ihaniin uusiin ihmisiin, jotka tuovat uudenlaista katsomusta asioihin. Tämä bloggaus ja sen kautta tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen on yksi elämän rikkauksista ♥ Joten kaunis ja nöyrin kiitos teille lukijoille, ihania ja parhaita olette ♥

Mutta nyt rosmariinipiparien taikinantekopuuhiin ja sitten siivoamaan joulu pois kodista suitsaitsukkelaan! 🙂 

pikaisesti ennen rinteisiin lähtemistä tulin muistuttamaan teitä, että olettehan muistaneet käydä tuolla Arabian Suomen kaunein kattaus-kilpailussa äänestämässä suosikkianne ja lisäämässä oman kattauksenne? Ihania kattauksia joulun aikaan on näkynyt monissa blogeissa, joten käykäähän lisäämässä kattauskuvanne tuonne kilpailuun. Palkinnot ovat huikeita! Vielä pari päivää eli tämän vuoden loppuun aikaa osallistua kilpailuun ja käydä äänestämässä. 

Itse olen mukana tuolla kilpailussa kahdella kattauksella; ruoka- ja kahvikattauksella. Ruokakattaukseni kutsumanimi on Kimallus ja kahvikattauksen Kuura. Lisäkuvia löytyy täältä 

Ikionnellinen ja kiitollinen olen, kun pääsin mukaan Arabian ja Indiedaysin kampanjaan Indiedays Inspiration bloggaajana. Kuten aiemmin mainitsin, niin sisäinen keräilijäni heräsi henkiin. Aiemmin en ole juuri astiastoja keräillyt. Lukuunottamatta vihreää Teemaa tai Pentikin Vaniljaa, josta saatiin kokonainen tusina häälahjaksi. Joten sen jälkeen ei juuri keräiltävää ollut. Nyt olen kamppiksen innoittamana jatkanut keräilemistä mm. Arabian Nero-lautasilla, jotka neliön muotoisena sopivat hyvin kahvikattaukseen noiden KoKo-kuppien ja lautasten alle. Ja ruokakattauksiin ne menevät tarjoiluastioina. 

Keräilyinnostuksen lisäksi muhun on iskenyt kattausinnostus. Ja nyt mulla on ainakin nämä välineet, jotka helpottavat tätä harrastusta huomattavasti 🙂 Ihanaa istua kauniisti katettuun pöytään hyvän ruoan äärelle! Itse asiassa odotan jo tammikuun alkua senkin takia, että pääsen töihin ja perjantait alkavat taas tuntumaan perjantaille. Perjantaisinhan meillä on ollut jo pidempään tapana tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan ja koota mennyt viikko yhteen. Kattaukseen ei olla juuri panostettu, mutta nyt otan senkin työn alle.

Joten hiphip äkkiä äänestämään tänne ja lisäämään oma kattauskuvanne kilpailuun. 

Ja kiitos kaunis teille, jotka olette kattauksiani äänestäneet ♥